sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Oppimisympäristöjen kehittäminen yhdessä lasten kanssa






Kevätaurinko paljastaa pintojen pölyt ja saa aikaan ilmiön, jota kutsutaan kevätsiivoukseksi. Nurkkien raivausta tehdään myös varhaiskasvatuksessa. Käytettyjä leikkiympäristöjä arvioidaan, rikkinäisiä tavaroita poistetaan käytöstä, siivotaan ympäristöä. Tässä siivouksessa ja samalla tehtävässä ympäristön arvioinnissa huomaa mahdolliset puutteet ja aikuisten into uudistaa tilat uudella tavaralla usein kasvaa. Tämä on pysähtymisen paikka.



Lasten käytössä pitää olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, mutta on paljon muutakin huomioitavaa, jotka varhaiskasvatussuunnitelman perusteetkin nostaa ylös. Esimerkiksi ekologisuus on yksi osa-alue, mikä kuuluu ottaa huomioon suunnitellessa, rakennettaessa ja kehitettäessä oppimisympäristöjä yhdessä lasten kanssa. Oppimisympäristöjä kuuluu suunnitella ja rakentaa yhdessä lasten kanssa. Oppimisympäristöjen muokkaus ja uudistus vaativat uudenlaisia tapoja toteutukseen: pitää olla rohkea kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Tämä vaatii kasvatushenkilöstöltä pysähtymisiä arjessa, ajan antamista aidolle kohtaamiselle. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt kuuluvat näkyä oppimisympäristöissä. 
Mistä he ovat kiinnostuneita? 
Mitä he leikkivät?
Näkyykö heidän kädenjälkensä 
leikeissä?

Nämä olivat ajatuksia, joiden pohjalta lähdettiin leikkiympäristöä kehittämään leikin ympäriltä kootun pienryhmän kanssa. Tämä pienryhmä leikki usein barbeilla, mutta barbien välineistö oli kovin kapeaa ja leikki ei oikein saanut tulta alleen. Aikuisen opastuksella ja mukaan heittäytymisellä leikkiin yritettiin tuoda erilaisia elementtejä, mutta siltikin leikki ei oikein laajentunut. Leikkiä siirrettiin eri tiloihin ja ympäristöihin ja kun leikkiä esitettiin siirrettäväksi ulos, nousi lapsilta, että eiväthän Barbit voi ulos mennä, kun niillä ei ole kunnon vaatteita. Tämä oli käänne leikissä ja aikuinen esitti, että ehkä Barbeille pitää sitten löytää vaatteita. Tämä käynnisti prosessin, jossa ensin tutkittiin olemassa olevia vaatteita ja mietittiin ovatko ne hyviä. Koska vaatteet eivät olleet sopivia, niin päädyttiin siihen, että ehkä on paras itse suunnitella ja yrittää luoda vaatteita Barbeille ja syntyi "projekti B".


Tässä projektityössä yhdistyi laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueet: ajattelu ja oppiminen, Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutoisto ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, osallistuminen ja vaikuttaminen. Pienryhmä joutui miettimään ennen tekemistä. Heidät pysäytettiin ajattelemaan suunnittelun merkitystä, ennen kuin ryhdytään työhön, vaikka se tuntuisikin työläältä. Heitä kannustettiin miettimään, mistä löytyy apua, jos ei itse osaa. Avuksi keksittiin aikuiset, ”netti” ja lopuksi muut lapsetkin. Suunnittelun jälkeen jokainen pääsi ilmaisemaan itseään. Joku halusi olla apulainen materiaalien haussa, eikä tehdä itse. Toisella sakset heiluivat jo ennen suunnittelun käynnistämistä. Toteutusprosessiin pysähtyminen avasi silmiä lasten erilaisille ajattelu- ja toimintatavoille. 


Projektin toteuttaminen ja eri vaiheiden sanallistaminen prosessin ajan vahvisti lasten arjen taitoja, uskallusta kysyä ja tehdä valintoja, kokeilla ja erehtyä ja kokeilla uudestaan. Tietoteknologiaa hyödynnettiin tiedon ja ideoiden etsimisessä yhdessä. Henkilöstön ei tarvinnut omalla ajalla selata Pinterestiä, vaan yhdessä lasten kanssa ”googleteltiin” aiheeseen liittyviä hakuja iPädiltä. Projektissa jokainen sai osallistua ja vaikuttaa omista lähtökohdistaan käsin. Jokaiselle löytyi oma paikka projektissa ja sen valmistumisessa ja aikuisen ei tarvinnut olla ”kaikkitietävä” vaan sai hyvällä omalla tunnolla ottaa tutkivan aikuisen roolin.

Mitä tässä projektissa sitten tarvittiin? Ensisijaisesti tarvittiin henkilöstöltä asennetta. Asenteen, jossa annetaan aikaa, annetaan lasten keksiä, kuunnellaan, ollaan yhdessä tutkijoita. Toiseksi tarvittiin tila, jossa voidaan tehdä intensiivisesti töitä, ilman ulkopuolisia häiriöitä. Kolmanneksi aineetonta materiaalia: omia ideoita ja mielikuvitusta ja vasta neljänneksi varsinaisia materiaaleja: iPäd, kangastilkkuja, saksia, ilmapalloja, varavaatelaatikosta kierrätykseen meneviä sukkia. ja paljon muuta pientavaraa. 

Tuloksena projektista syntyi henkistä pääomaa niin lapsille kuin aikuisille, rikastettua leikkiä ja paljon erilaisia materiaaleja Barbileikkiin, erityisesti niitä vaatteita, joilla voi mennä ulos. Toki ennen ulosmenoa Barbit esittelivät luomuksensa Cat walkilla, joka kuvattiin ja esitettiin muille ryhmän lapsille.


Tämä projekti on yksi esimerkki toteuttaa varhaiskasvatusta varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (vasun) hengen mukaisesti. Vasu ohjaa meistä rohkaisemaan lapsia kyselemään, ihmettelemään, päättelemään ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä. Kaikkea ei myöskään tarvitse ja kannata ostaa valmiina, vaan hyödyntää olemassa olevia elementtejä. Toisen roska voi olla toisen aarre. Jokaisen oma ajattelu on isoin aarre ja se pitää valjastaa jokapäiväiseen käyttöön. 



 Projektissa mm. nämä ovat toimineet ajatusten herättäjinä ja ideoinnin pohjalla:
Barbin vaatteita ilmapalloista
Barbin tavaroita ja muita ideoita 
Sukasta Barbin mekko
Kaavoitetut ideat sukasta tehtyihin vaatteisiin


Millaisia projekteja sinä olet tehnyt lasten kanssa oppimisympäristöjen kehittämiseen?








***********************************************************************************
Blogia voit tutkailla myös Facebookissa: 
Tervetuloa tykkäämään ja seuraamaan Blogia.  
**********************************************************************************


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Epäonnistumisen tilat vaiko onnistumisen tilat?

  Uusi kausi tuo aina mukanaan haasteita. Työkavereiksi on voinut tulla uusia ihmisiä. Lapsiryhmät ovat voineet muuttua ja lasten haasteet o...