Mitä yhteisöllisyys on?
Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yhteisöllisyyden määrittely on haastavampaa, sillä sille on erilaisia määritelmiä. Yhteistä määritelmille on, että yhteisöllisyyttä määrittää ryhmä. Yhteisö on yhteisöllisyyden rakentamisen ja rakentumisen ympäristö. Yhteisö on ihmisryhmä, joita yhdistää yhteiset elementit kuten organisaatio, arvot, yhteiset käytännöt. Yksilöillä on yhteisöä kohtaan odotuksia ja vaatimuksia. Hyvältä yhteisöltä odotetaan yhdessä tekemistä, sitoutumista, yhteisiä tavoitteita, vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja erilaisuuden arvostamista ryhmän sisällä – mahdollisuutta kuulua yhteisöön.
Yhteisöllisyys tunteena, asenteena, toimintana
Yhteisöllisyyttä kuvataan usein yhteistyön kautta. Sitä kuvataan
subjektiivisten kokemusten, tunteiden ja arvostuksen kokemukseen pohjautuen. Teoreettisen
mallin yhteisöllisyydelle antavat muun muassa McMillan ja Chavis, jotka
määrittelevät yhteisöllisyyden tunteeksi, joka jäsenellä on yhteisöön
kuulumisesta. Se on tunne, että jäsenillä on merkitystä toisilleen sekä
ryhmälle. Se on jaettu usko, että jäsenen tarpeet kohdataan heidän yhteisöön
sitoutumisensa kautta. McMillanin ja Chavisin malli korostaa tarpeiden täyttymisen,
jäsenyyden, vaikuttamisen ja emotionaalisen tunteen kautta. Yhteisön jäsenet
kaipaavat ryhmältään emotionaalista turvallisuuden tunnetta ja tunnetta ryhmään
kuulumisesta. Yhteisö, johon voi vaikuttaa, sitoudutaan voimakkaammin. Yhteisöllisyys
on pitkälti tunteisiin pohjautuvat henkinen tila, johon jokainen jäsen
vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Yhteisöllisyys työyhteisöissä muodostuu
yksilöistä, yhteistyö-, vuorovaikutus- ja kulttuuritekijöistä sekä
yhteisöllisyyden tunteen seurauksista. Teoreetikoista Nowell ja Boyd korostava
yhteisöllisyydessä jokaisen yhteisövastuuta, mikä näkyy sitoutumisena yhteisöön.
Vastuu yhteisöllisyydestä rakentaa tunnetta velvollisuudesta ja yksilön omasta tehtävästä
suojella ja parantaa yhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia. Yksilön omien psykologisten
tarpeiden täyttyminen, yhteisössä vaikuttaminen, vastuu, jäsenyys sekä
emotionaalinen yhteys työntekijöiden välillä, vaikuttavat yhteisön jäsenten asenteisiin
ja käytökseen toisiaan kohtaan. Yhteisöllisyys koostuukin näin tunteista,
asenteista, kulttuurista ja ryhmän toiminnasta.
Yhteisöllisyys ilmapiirissä
Työyhteisön positiivisen yhteisöllisyyden voi aistia ryhmän
tunnelmasta, sillä se liittyy myönteisiin tunteisiin, hyvään vuorovaikutukseen
ja yhdessä tekemiseen. Työntekijöiden vahva keskinäinen yhteys luo
yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varhaiskasvatuksen yhteisöllinen luonne, tiimityön
tekemisen vuoksi, voi vaikuttaa itsestään selvältä, mutta työkulttuuri ei automaattisesti
ja aina ole yhteisöllistä. Yhteisöllisyys ei ole itsestään selvä asia
työyhteisöissä, eikä se synny itsestään. Yhteisöllisyyden syntyminen vaatii yhteisön
jäseniltä ponnisteluja positiivisen yhteisöllisyyden syntymiseen. Yhteisöllisyyden
haasteet ja heikko ilmapiiri varhaiskasvatuksessa nousevat ylös myös Karvin
raportissa ”Varhaiskasvatuksen
laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja
perhepäivähoidossa.” Raportin mukaan ongelmia työyhteisöissä aiheuttavat
näkemyserot, asenteet, muutosvastaisuus, joustamattomuus, toisten työn
aliarvostus, sitoutumattomuus yhteisiin sopimuksiin, töykeä käytös sekä
motivaation puute. Yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta heikentävät epäluottamus,
kilpailu, kateus ja arvostuksen puute.
Positiivinen ja negatiivinen yhteisöllisyys
Yhteisöllisyyttä voidaa katsoa kahdesta suunnasta: positiivisesta
ja negatiivisesta yhteisöllisyydestä. Negatiivisessa yhteisöllisyydessä osasta yhteisöä
on voinut tulla liian saman mielinen, omat ajatukset ja identiteetit ovat hukassa,
ristiriidat ja ongelmat lakaistaan piiloon. Erillisryhmät voivat myös pelata
valtapeliä epävirallisessa työyhteisöverkostossa tarkoituksenaan edistää omaa
etua, jotka eivät edistä tavoitteellista toimintaa. Vahingoittuneessa
yhteisöllisyydessä työnkuvat eivät ole selkeitä eivätkä kaikkien tiedossa,
pelisäännöt ovat epäselviä, kielen- ja vallankäyttö epämääräistä, tiedonkulussa
on puutteita, ulospäin esitetään asioiden olevan hyvin, ongelmille etsitään
syntipukkia ja henkilöiden terveydentiloissa on häiriöitä. Kielteinen
yhteisöllisyys sisältää henkistä väkivaltaa: juoruilua, huhujen levittämistä,
sosiaalista eristämistä, tiedon panttaamista sekä toisen työn kritisoimista. On
huomattavat, että negatiivinen yhteisöllisyys on helpommin saavutettavissa,
sillä kateus ja eripura on helpommin saatavissa aikaan työyhteisöissä kuin
reilu ja hyvä yhteistyö. Yksilöllisyys
haastaa yhteisöllisyyden muodostumista: aina ei saa tai voi tehdä kaikkea mitä
itse haluaisi Positiivinen yhteisöllisyys vaatii luottamusta, avoimuutta,
oikeudenmukaisuutta, sitoutumista, näkökulmanottokykyä, suvaitsevaisuutta ja halua
nähdä erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja.
Jokaisen panos tärkeää
Yhteisöllisyyden luominen vaatii jokaisen työntekijän
panosta. Se vaatii sopimusten tekoa, erityisesti yhteisten pelisääntöjen
luomista. Se vaatii hyvät vuorovaikutustavat ja -kanavat. Se vaatii osallisuuden
ja osallistumisen mahdollistamista jokaiselle työyhteisössä. Se vaatii
syvällistä arvokeskustelua työtä ohjaavista arvoista ja tavoitteiden
asettamista työlle. Varhaiskasvatuksessa yhteisöllisyyden rakentaminen vaatii myös
asiakkuuskeskustelua: ketkä ovat meidän asiakkaitamme, miten me heitä
kohtelemme, miten arvot ja toimintatavat, jotka on kirjattu
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin konkretisoituvat ja näkyvät arjen
toiminnassamme. Yhteisöllisyys vaatii vastuun ottamista ja myös vastuun
antamista. Se vaatii työtehtävien ja johtajuuskulttuurin tarkastelua: mitkä
ovat minun työtehtäväni, miten johdan itseäni, miten johdan toisia, miten
haluan minua johdettavan.
Yhteisöllisyyden havainnointi
Yhteisöllisyyttä voi tarkkailla omassa työyhteisössä
vuorovaikutuksen tapoja, työyhteisökulttuuria: Mistä me puhumme ja mistä
vaikenemme? Miten meillä on käyty ja käydään arvokeskustelua? Miten varhaiskasvatuksen
arvot näkyvät työssämme? Onko meillä laadittu työyhteisön ammatilliset
pelisäännöt? Noudatetaanko niitä meillä? Miten toimitaan, jos pelisääntöjä
rikotaan? Miten me kohtelemme toisiamme? Miten me kohtelemme asiakkaitamme? Miten
saamme aikaan hyvää vuorovaikutusta? Millaista työmoraalimme on? Onko
perustehtävämme selvä kaikille? Onko meillä selvät yhteiset tavoitteet? Miten
varhaiskasvatussuunnitelman perusteet konkretisoituu meillä arjen toimintaan? Yhteisöllisyydellä
tavoitellaan työyhteisöön kulttuurista tilaa, jossa arvot ja näkemykset
perustehtävästä sopivat yhteen ja näkyvät toiminnassa, eivät ole vain
sanahelinää.
Jokaista tarvitaan
Positiivisen yhteisöllisyyden tunteen syntymisellä on
merkitystä jokaisen jaksamiseen ja hyvään työn laatuun. Työyhteisön yhteisöllisyys
heijastuu asiakkaiden kohtaamisissa ja odotuksissa, tavassa kohdata heitä
ammatillisesti. Varhaiskasvatuksen
toimintakulttuurin yksi tärkeä osa on henkilöstön välinen yhteistyö, jossa
jokainen jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä. Sen kautta voimme luoda hyvää
varhaiskasvatusta ja yhteisöllisyyttä.
Lukuvinkkejä ja lähteitä:
McMillan, D., & Chavis, D. 1986. Sense of community: A definition and theory. Journal of Community Psychology 14 (1), 6-23.
Nowell, B. & Boyd, N. 2014. Sense of community responsibility in community collaboratives: Advancing a theory of community as resource and responsibility. American Journal of Community Psychology 54 (3), 229-242.