Myönteinen tunnistaminen on vaihtoehtoinen ja täydentävä näkökulma sekä työote ongelmalähtöisille ja yksilökeskeisille lähestymistavoille. Se on tapa aidosti ja dialogisesti kohdata toinen ihminen ja vahvistaa hänen kokemustansa omasta arvokkuudestaan yksilöinä ja itselleen tärkeiden yhteisöjen jäsenenä. Tunnistamisen taustalla vaikuttavat lasten oikeudet, joiden käytännön toteutusta näkökulma edistää. Toimintatavan tarkoitus on lisätä lasten hyvinvointia ja toteuttaa osallisuutta sekä lasten oikeuksia jokaisen lapsen kohdalla.
Myönteinen tunnistaminen pohjautuu Axel Honneth ja Charles Taylorin tunnustussuhdeteorioihin. Ajatuksena on, että tunnustetuksi tuleminen on ihmisen perustarve. Se tukee yksilön identiteetin ja itsetunnon kehittymistä sekä arvostetuksi tulemisen kokemusta. Suomessa aihetta ovat tutkineet muun muassa Riikka Korkiamäki, Kirsi Pauliina Kallio ja Jouni Häkli. Tampereen yliopiston Tilan ja poliittisen toimijuuden tutkimusryhmän (SPARG) on keskittynyt myös myönteisen tunnistamisen kehittämiseen.
 |
Kuva: Pelastakaa lapset |
Mitä myönteinen tunnistaminen on?
Myönteisen tunnistamisen tavoitteena on jokapäiväisen vuorovaikutuksen avulla edistää kaikkien lasten hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä. Toiminnan keskiössä ovat osallisuus, yhteisöllisyys ja toimijuus. Tavoitteena on keskittyä voimavaroihin ja mahdollisuuksiin, ongelmia sivuuttamatta. Myönteisessä tunnistamisessa tutustutaan lapseen ja lapsen maailmaan ennakkoluulottomasti, tunnistetaan ja tunnustetaan lapselle merkityksellisiä asioita ja tuetaan lasta asioissa, jotka lisäävät lapsen onnistumisen ja arvostuksen kokemuksia. Näkökulmassa ei erotella lapsia ”tuettaviin” ja ”muihin”. Jokainen meistä tarvitsee tunnustusta ja tukea arjessa. Jokainen meistä tarvitsee kokemuksen oikein tunnistetutuksi tulemisesta sosiaalisissa tilanteissa.
Myönteinen tunnistaminen siirtää ajatuksia ja asenteita riskeistä resursseihin, haitoista hyvinvointiin, yksilöllisyydestä yhteisöllisyyteen. Tavoitteena työotteessa on kohtaamiset ja toimintatavat, jotka tukevat lasten itseluottamusta, itsetuntoa ja itsearvostusta. Toiminnassa keskitytään voimavaroihin etsimällä mahdollisuuksia ongelmien sijaan ja vahvistamalla yksilöiden omaa toimijuutta. Myönteisessä tunnistamisessa ajatuksia käännetään katsomaan tilannetta uusin silmin. Normaali-poikkeavuus-akseli nähdään normaalina poikkeavuuteen, ei yksilöjä toisistaan erottelevina, vaan jokaisen ominaisuutena: jokainen meistä on erityinen ja tärkeä. Riski- ja ongelmapuhe ja -katse käännetään kohti voimavaroja ja mahdollisuuksia. Haittojen sijaan pyritään näkemään yksilön hyvinvointi ja sen tukeminen. Tilanteita katsotaan näkökulmasta tässä ja nyt, ei mitä joskus on ollut tai mitä tulevaisuus ehkä tuo. Annetaan tälle hetkelle mahdollisuus, eikä luoda tulevaisuuden kauhukuvia. Yksilö- ja ongelmakeskeisyyden sijaan keskitytään yhteisöllisyyteen, yhteenkuuluvuuteen, sosiaalisten suhteiden luomiseen ja tukemiseen. Varhaisen puuttumisen sijaan keskitytään jatkuvaan tunnistamiseen, jolloin ollaan tilanteen päällä nyt, ei sen ajatuksen kanssa, että ehkäistään jotain tulevaisuudesta, vaan toimitaan nyt käsillä olevien asioiden kanssa.
Myönteinen tunnistaminen koostuu kolmesta osiosta: tutustumisesta, tunnistamisesta ja tukemisesta.
Tutustuminen
Myönteinen tunnistaminen edellyttää henkilökohtaista tutustumista toiseen, toisiin. Sen sijaan, että oletettaisiin tietävämme millaisia ihmisiä toiset ovat esimerkiksi heidän ulkoisten ominaisuuksien, roolien, tehtävien tai toiminnan pohjalta, tarvitsemme aitoa tutustumista, ilman ennakko-oletuksia ja tulkintoja.
Tunnistaminen
Aito tutustuminen toiseen mahdollistaa tunnistamisen. Tutustuminen
lisää tietoisuutta siitä mikä kullekin ihmiselle on erityisen tärkeää ja missä
hän voi saada tai toivoo saavansa tunnustusta ja arvostusta. Tutustuminen kautta
voi antaa toiselle tunnustusta ja toinen voi kokea arvostusta. Tunnistamisen avulla tehdään näkyväksi toiselle tärkeitä asioita.
Tukeminen.
Tukeminen on tutustumiseen ja tunnistamiseen pohjautuvaa toimintaa, joka keskittyy voimavaroihin ja onnistumisiin, ongelmien sijaan. Tukemisella pyritään toimijuuden tukemiseen ja toimijoiden voimaannuttamiseen.
Arjessa nämä kolme myönteisen tunnistamisen osiota tutustuminen,
tunnustaminen ja tukeminen kietoutuvat yhteen. Toimimalla yhdessä tutustutaan,
annetaan arvostusta ja tarjotaan tukea. Arjen kohtaamisissa oikein tunnistaminen
tuottaa yksilölle itseluottamusta, itsekunnioitusta, itsearvostusta ja
itsetuntoa. Väärin tunnistaminen tuottaa epäoikeudenmukaisuuden ja
arvottomuuden kokemuksia. Ei ole siis ihan sama, miten toista katsoo, miten hänet kohtaa ja miten häntä kohtelee.
Toimintakulttuurin muutos
Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muuttamiseen myönteinen tunnistaminen sopii hyvin. Varhaiskasvatuksen arvot lapsuuden itseisarvo, ihmisenä kasvaminen, lapsen oikeudet, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus, perheiden monimuotoisuus sekä terveellinen ja kestävä elämäntapa sisältävät juuri niitä aineita, joita myönteinen tunnistaminen pyrkii ajatuksillaan muuttamaan. Nykyisellä ekososiaalisella sivistyksellä pyritään tukemaan sosiaalista kestävyyttä ja ihmisoikeuksien toteutumista. Kuitenkin varhaiskasvatuksen arjesta löytyy myönteistä tunnistamista estäviä toimintatapoja, jotka ovat juurtuneet varhaiskasvatukseen arvopohjasta riippumatta vuosien varrella. Esimerkiksi varhaisella puuttumiselle on pyritty ongelmien nopeaan havaitsemiseen ja niiden poistamiseen. Usein tämä toimintatapa on tuottanut sitä, että lapsia katsotaan ongelmakeskeisten lasien läpi hakien ratkaisuja terapioista tai lääkinnällisistä keinoista ensisijaisena apuna. Varhainen puuttuminen on tuonut arkeen toimintatavan, jossa joku muu esimerkiksi terapeutti on lapselle paras apu arjen kuntouttavan, laadukkaan varhaiskasvatuksen sijaan. Tämä on luonut ajatusta varhaisesta puuttumisesta, että joku muu osaa lapsen asian hoitaa paremmin. Yhtenä tukimuotona terapiat ovat hyvä keino tukea lasta monipuolisesta kehityksessä, mutta on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on varhaiskasvatuksen rooli ja tehtävä lapsen elämässä. Erityisesti varhaisen puuttumisen ajatuksen myötä, varhaiskasvatuksessa olisi hyvä pysähtyä miettimään omia toimintatapoja, tapoja katsoa lasta ja tuottaa toimenpiteitä. Voisiko myönteinen tunnistaminen tuottaa jotain parempaa lasten elämään ja olla keino tukea lasten osallisuutta varhaiskasvatuksen arjessa?
Jos pysähdyit ajattelemaan, mitä myönteinen tunnistaminen voisi tuoda sinulle arkeen tai mitä siellä voisi muuttaa, olet matkalla muutokseen oman reflektointisi kautta. Työyhteisössä myönteinen tunnistaminen vaatii asenteiden tarkastelua, jotta toimintakulttuuri ja ammatilliset käytänteet voivat muuttua myönteistä tunnistamista tukeviksi. Se vaatii olemassa olevien toimintamuotojen ja -periaatteiden tarkastelua, yhteistä keskustelu ja ajatusten jakamista sekä toiminnan kehittämistä ja muuttamista. Toiminnan taakse tarvitaan yhteinen arvopohja ja tapa työskennellä, kohdata toinen ihminen työssä. Myönteinen toimintakulttuuri tukee kaikkien hyvinvointia, niin lasten kuin aikuisten, joten hyvinvointi on kaikkien asia. Työyhteisöissä se tarkoittaa myös työkaverin myönteistä tunnistamista: Millaisia yhteisön jäseniä meillä on töissä. Luotanko siihen, että osaan itse ratkaista asioita? Luotanko siihen, että kollega osaa ratkaista asioita? Osaammeko yhdessä ratkaista tilanteita? Olenko tutustunut työkavereihini ammatillisesti? Tiedänkö, mikä heille on tärkeää? Tunnustanko nämä heille tärkeät asiat työssä ja tuenko niiden toteutumista arjessa? Miten tuen työkavereitani heille tärkeissä asioissa? Työyhteisön tasolla tarvitsemme keskinäistä kiinnostusta, kunnioitusta ja arvostusta toisiltamme meille tärkeisiin asioihin. Tämä vaatii käytäntöjä, rakenteita arkeen, jossa ihmiset tulevat ymmärretyiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi siten kuin he kussakin tilanteessa haluavat tulla. Mikään ei kuitenkaan muutu työtavoissa, jos niitä ei muuta. Millaisin lasein sinä katsot lasta? Entä työkaveriasi?
Lähteet:
Kallio, K. P. 2018. Myönteinen tunnistaminen. VAMLAS yhteistyötilaisuus, Helsinki, 11.2.2016. https://vamlas.fi/wp-content/uploads/2018/09/mynteinen_tunnistaminen_sparg_vamlas.pdf
Korkiamäki, R., Kallio, K.P . & Häkli, J. 2016. Tunnustaminen näkökulmana ja käytäntönä lapsi- ja nuorisotyössä. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, vuosikirja 2016, vol. 17, 9-34.
Myönteinen tunnistaminen. Pelastakaa Lapset ry. https://www.pelastakaalapset.fi/lapsilta-opittua/myonteinen-tunnistaminen/
Stenvall, E. Myönteinen tunnistaminen. Socca. http://www.socca.fi/files/7595/SOS_Myonteinen_tunnistaminen_Stenvall_Uusimaa.pdf
Tampereen yliopisto. Myönteinen tunnistaminen. https://research.tuni.fi/mytu/
Varhaiskasvatusuunnitelman perusteet 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_0.pdf
Lisälukemista:
Tulensalo, H., Kalliomeri, R. & Laimio J. Kohti lapsen näköistä osallisuutta. https://pelastakaalapset.s3.eu-west-1.amazonaws.com/main/2021/05/20140644/kohti-lapsen-nakoista-osallisuutta-kirja.pdf
Teksti: Outi Moilanen
Kuvat: Pelastakaa Lapset, Pixabay
Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista
**************************************
Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki
Instagramissa: @varhaista.aikaa
**************************************
.jpg)
