Epäonnistumisen tilat vaiko onnistumisen tilat?

 

Uusi kausi tuo aina mukanaan haasteita. Työkavereiksi on voinut tulla uusia ihmisiä. Lapsiryhmät ovat voineet muuttua ja lasten haasteet ovat voineet muuttua. Kun otamme vastaan näitä muutoksia, niin millaisessa tilassa niin toimimme?

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria ei välttämättä ole helppo havaita siinä pidempään työskennellessä ja uusien ihmisten myötä, jotkut toimintatavat saattavat aiheuttaa hämmennystä sekä ristiriitoja työyhteisöissä. Uusien työntekijöiden sisäänpääsy kulttuuriin voi olla vaikeaa ja pahimmillaan se voi aiheuttaa jopa alalta pois suuntautumisen. Työyhteisöissä luotu toimintakulttuuri on voinut hioutua vuosien varrella niin tiiviiksi, että uusien on vaikea päästä sisään. Myös toimintakulttuurin sisällä olevat ongelmat ovat voineet hävitä näköpiiristä. On voitu alkaa luomaa kaikessa hiljaisuudessa ei-toivottua toimintakulttuuria, pahimmillaan jopa toksista toimintakulttuuria, missä sisäpiirissä vallassa olevat määrittävät mikä on oikein ja mikä ei. Tämä luo pahimmillaan negatiivisen kehän, jossa uudet työntekijät ja erityisesti lapset, joilla on paljon haasteita joutuvat epäonnistumisen tilaan vailla mahdollisuutta onnistua tässä toimintakulttuurissa.

Jos tunnistat tilanteen, niin hälytyskellojen pitäisi soida ja lujaa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 35) mukaan varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Miksi sitten luomme tiloja, joissa luodaan tilanteita, joissa epäonnistuminen tulee vähintään ajatuksen tasolla tapahtumaan kuten ”annetaan sen kokeilla, sittenpä näkee, mitä tämä työ näiden kanssa on” ”hoitakoon veo, sittenpä näkee, ettei tälle kukaan mitään pysty”, ”johtaja voi ihan itse tulla tätä kokeilemaan”?  Sen sijaan, että pyrittäisiin luomaan onnistumisen tiloja meille kaikille uusille ja vanhoille työntekijöille sekä kaikille lapsille? Sormea voisi osoittaa kohti toimintakulttuuria ja jokaista siihen osallistuvaa. Jokainen meistä luo ja vahvistaa toimintakulttuuria omalla toiminnallaan. Mitä sitten voisi tehdä, jotta oma toimintakulttuuri ei ajautuisi negatiiviseen kierteeseen? Yksi tapa on käydä keskustelu turvallisemman tilan periaatteista, kirjata ne ylös ja varmistaa ihmisten sitoutuminen niihin. Myös toimintatavat tulee pohtia, miten toimintaan, jos joku ei toimi periaatteiden mukaan.

Mitkä ihmeen turvallisemman tilan periaatteet? Turvallisemman tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan tila, joka luo tunnetta fyysisestä, henkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Turvallisemmassa tilassa kaikki pyrkivät omalla toiminnallaan rakentamaan yhdenvertaista, kunnioittavaa ja avointa ilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Turvallisemman tilan periaatteiden toteutuminen on jokaisen vastuulla. Tavoitteena on, että kenenkään ei tarvitse kohdata minkäänlaisia syrjinnän, kiusaamisen, häirinnän tai väkivallan muotoja. Kyse on aktiivisesta ennalta ehkäisystä, mutta myös puuttumisesta tilanteista, joissa turvallisen tilan periaatteita rikotaan. 

Esimerkkejä turvallisemman tilan periaatteista

• Olen aktiivisesti läsnä
• Otan vastuun omasta toiminnastani
• Otan muut huomioon
• Kuuntelen, kun joku puhuu minulle
• Annan jokaisen puhua omasta puolestaan
• Kunnioitan toisten näkemyksiä ja kannustan jokaista ilmaisemaan omia näkemyksiään
• En tee ennakko-oletuksia ja yleistyksiä ihmisistä heidän ominaisuuksien pohjalta
• Käytän arvostavaa kieltä. En puhu tai käyttäydy niin, että se syrjii tai alentaa muita
• Huomioin kaikki ihmiset yhtä arvokkaina
• En loukkaa ketään tahallani
• Autan, jos joku tarvitsee apua ja pyydän apua, kun itse tarvitsen sitä
• Puutun häirintään ja syrjintään
• Muutan käytöstäni, jos se on jonkun mielestä epämukavaa ja loukkaavaa

Turvallisemman tilan periaatteilla tai vastaavilla sopimuksilla on mahdollista ennaltaehkäistä negatiivisen työyhteisökulttuurin muodostumista. On pitkälti valinta, valitaanko arjessa luoda itselle ja muille epäonnistumisen tiloja vaiko onnistumisen tiloja? Otetaanko uusi työkaveri mukaan siten, että tehdään yhdessä asioita, kerrotaan toimivista toimintatavoista ja hiotaan yhdessä kohti uudempia ja parempia toimintatapoja vaiko laitetaanko vain pärjäämään yksin? Entäpä sitten lapset? Millaisia tiloja luomme heille? Onko heillä erilaisissa päivän tilanteissa mahdollisuus onnistua vaiko aina vain kuulla olevansa huonoja ja osaamattomia? Toimintakulttuuri muodostuu joka päivä meidän valinnoista. Millaisia valintoja sinä teet?

Lähteet:

Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräykset ja ohjeet 2022:2a

Suomen YK-liitto. Turvallinen tila.

Teksti ja kuvat: Outi Moilanen

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************

Viskareille kynä-paperi -tehtäviä vaiko laadukasta hienomotoriikan harjoitusta kaikille 0-6-vuotiaille?

Varhaiskasvatuspuheessa elää vahvasti viskari-käsite, millä viitataan viisivuotiaisiin, jotka ovat usein päiväkodin vanhin ikäluokka, mikäli esikoululaiset ovat siirtyneet koulun tiloihin. Varhaiskasvatuksen vanhimmalle ikäluokalle on nostettu ehkä enemmän painoarvoa kuin muille ikäluokille, mikä on ymmärrettävää tavoitteellisuuden näkökulmasta. Samoin kuin yhden vuoden lähestyä aletaan kyselemään, joko lapsi kävelee tai joko teidän lapsi puhuu. Nämä taidot nähdään tärkeinä saavuttaa ja niitä odotetaan ja niihin asetetaan odotuksia. Samoin viisivuotiaat, jotka ovat viimeinen ikäluokka varhaiskasvatuksessa, saavat osakseen odotuksia suhteessa esikouluun siirtymiseen. (Sama voi näkyä myös esikoulusta ensimmäiselle luokalle siirtymisessä.) Viskareille, viisivuotiaille, ei kuitenkaan ole määritettynä erikseen toimintaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kuten ei muillekaan ikäluokille.

Viskari-toiminta on oikeammin myytti, jota ylläpidetään viisivuotiaiden toiminnasta varhaiskasvatuksessa.  Varhaiskasvatuksen kuuluu olla laadukasta toimintaa läpi varhaiskasvatusiän, nollasta kuuteen vuoteen. Mihin sitten viskari-toiminnalla tai viskari-tehtävillä useimmiten viitataan? Useimmiten ja erittäin pelkistäen kyse on kynä-paperi-tehtävistä eli hienomotoriikan hiomisesta, jotka liittyvät tulevaisuuden tarpeisiin, eli piirtämiseen ja kirjoittamiseen esikoulussa ja koulussa. 

Hienomotorisia taitoja kuitenkin harjoitellaan jo vähintään tiedostamattomasti 0-1-vuotiaista lähtien. Pinsettiote, jolla lapsi harjoittelee esimerkiksi sormiruokailua on hienomotorinen taito, joka vie myös kohti lusikalla itse syömistä. Noin 15-18 kuukauden iässä lapsi kynän saadessaan ottaa sen nyrkkiotteeseen ja riimustelemalla paperiin kynästä jälkeä tutkii syytä ja seurausta kynän ja paperiin piirtyvän merkin välillä. Liikuttamalla kynää lapsi seuraa liikettä ja nauttii paperiin saamastaan aikaansaannoksestaan. 0-1-vuotiaiden hienomotorisia taitoja on harjoitettu pitkin vauvan matkaa kohti taaperon elämään muun muassa kurottelemalla ja tarttumalla leluihin molemmin käsin, vaihtamalla lelua kädestä toiseen ja viemällä leluja suuhun. Myös esineiden heiluttelu, pudottelu, heittely ja yhteen lyöminen ovat hienomotorisia taitoja. Hakka-lelulla leikkiminen, esineiden lajittelut muotolaatikoihin ja yleinen esineiden käsittely leikeissä tukevat hienomotoriikan kehittymistä.

Iän karttuessa, 1-2- vuotias lapsi harjoittaa hienomotoriikkaa leikeissään esittelemällä esineitä etusormellaan, availemalla ja sulkemalla laatikoita, tekemällä pieniä palapelejä, kääntämällä kirjan sivuja ja rakentamalla muutaman palikan torneja. Kynäote nyrkissä saattaa kääntyä pystyasennosta peukalo alaspäin asentoon, jolla lapsi piirtää viivoja pystyyn ja vaakaan ja saa aikaan useita viivoja, jotka voivat muodoltaan näyttää kirjaimiltakin. Kynän lisäksi pensselillä maalaaminen, vedellä tai väreillä, harjaannuttaa hienomotoriikkaa.  Muovailuvahalla muotoilu makkaraan, matoon ja palloon tukevat hienomotorisia taitoja. Litistämällä muovailtuja palloja vahvistaa sormien motoriikkaa. Hienomotorisissa taidoissa pitää muistaa, että pääsääntöisesti liikutaan isoista liikkeistä pieniin. Isot maalauspaperit antavat taidoille mahdollisuuden harjaantua. Omat maalaukset saattavat myös mennä kaverin paperiin, jos taiteilut ovat kovin vierekkäin. Paperien rutistaminen ja repiminen ovat myös alkeisharjoitteita saksiharjoittelulle.

2-3-vuotias rakentelee leikeissään torneja ja rakentaa palapelejä, remonttileikeissään ruuvaa ja hakkaa leikeissään työkaluilla. Kynäote paranee ja lapsi ottaa kynästä melko keskeltä kiinni, joten lyhyet kynät ja pensselit voivat tukea oikean otteen nopeampaa oppimista. Lasten piirtelyyn ilmestyy ympyröitä. Suurien muotojen värittäminen onnistuu, mutta rajojen sisällä ei välttämättä pysytä. Saksien käytön harjoittelu alkaa saksien otteen harjoittelulla ja  2 ½ vuotiaan kanssa voidaan onnistua saamaan saksilla pientä parin sentin silppua. Hapsuttamalla paperia reunasta saadaan hyvää saksiharjoittelua. Saksiharjoittelussa olennaista on harjoitella oikeaa saksiotetta, jossa peukalo pysyy ylhäällä, ei käänny sivulla,  ja leikkaus etenee itsestä suoraan poispäin. Koko kämmenellä puristettavat harjoittelusakset ovat hyvä tapa myös tukea saksiharjoittelua. 

3-4-vuotias pitää kynästä kiinni kolmisormiotteella ja pystyy piirtämään esimerkiksi ristin mallista. Piirroksista voi hahmottaa ympyröitä, neliöitä, ristejä, pisteitä sekä muotoja, jotka muistuttavat kirjaimia T, V ja H. Ensimmäiset pääjalkaset, 1-3- osalla, ilmestyvät lasten piirroksiin. Lapset myös pystyvät kertomaan mitä piirrokset esittävät, mutta eivät ala piirtämään suunnitelmallisesti. Kuvien värit ja väritykset eivät ole realistisia ja lapset voivat suosivat yhtä väriä.  Saksien käyttö vahvistuu ja lapsi voi leikata ensin pidempää suoraa viivaa ja sitten lähempänä neljää vuotta kurvikkaita viivoja läheltä leikkausviivaa. Saksien käyttöä voidaan myös harjoitella leikkaamalla saksilla muovailuvahaa. Muovailuvahan avulla voidaan myös harjoitella haarukan ja veitsen käyttöä ja leikata muovailuvahamakkaroita ruokailuvälineillä (hygieniasyistä leikkiin toki omat välineet). Leikeissä muun muassa pihtien, pinsettien, pipettien, pyykkipoikien käyttö, ruuvien käyttö tukevat hienomotoriikan vahvistumista. Laululeikit, joissa on sormileikkejä mukana tukevat myös sormien hienomotorista harjoittelu (esimerkiksi laulu Missä on peukalo?).

4-5- vuotiaana kolmisormiote kynästä vakiintuu ja lapset voivat piirtää mallista muotoja kuten neliön. Ihmishahmoon tulee lisää osia (4–7 osaa), erityisesti silmät, koska katsekontakti on tärkeä lapselle. Myös muita kuin ihmishahmoja tulee piirustuksiin esimerkiksi aurinko tai talo. Lapset piirtävät sitä, mitä tietävät, ei mitä näkevät. Yksityiskohtia piirustuksiin tulee sitä mukaan, kun ne tulevat lapsille tärkeiksi. Tarkoituksellisuus piirtämisessä lisääntyy ja voivat päättää ennen piirtämistä mitä aikovat piirtää. Piirtämisen mallit saadaan usein aikuisilta esimerkiksi yhdistämällä suorakulmion ja puoliympyrän saa aikaan hatun. Saksilla neliöiden ja kolmioiden leikkaaminen onnistuu ja lapsi alkaa käyttää kahta kättä leikkaamisessa – toinen avustaa paperia ja toinen leikkaa saksilla. Pienien helmien pujottelu onnistuu myös nauhaan ja lapsi tekee usean palan palapelejä. Lautapeleissä lapsi pystyy muun muassa siirtämään omaa nappulaa ja heittämään noppaa.

5-6-vuotias piirtää kolmion mallista ja ihmis-piirroksesta löytyy noin 8–11 osaa. Yksityiskohdista voi löytyä hiukset, kädet, sormet, jalat, vartalo. Lapsi myös voi piirtää lisäksi eläimiä, taloja, ajoneuvoja, puita, kasveja, kukkia ja sateenkaaria. Piirustuksissa näkyy mielenkiinnon kohteet ja niihin tulee enemmän yksityiskohtia kuten taloon ovi, ikkunat, katto, savupiippu. Viivojen sisällä värittäminen voi onnistua, mutta värinkäyttö voi olla epärealistista. Lähempänä kuuden vuoden ikää värien käytöstä alkaa tulla realistisia. Ihmiset ja esineet saattavat leijua ilmassa kuvissa. Lapsi asettaa itsensä usein piirustuksen keskelle itsekeskeisyyden vuoksi (näkevät itsensä maailman keskipisteenä). Lapset harjoittelevat kirjoittamaan kirjaimia ja numeroita sekä omaa nimeään, jonka saattavat kirjoittaa pelikirjoituksena. Saksilla leikkaaminen vahvistuu ja tarkentuu.

Pelkän kynä-paperi-työskentelyn sijaan lasten hienomotorisia taitoja ja silmä-käsiyhteistyötä vahvistavat myös:

• perushoitotilanteet ja siirtymät: pukeminen, riisuminen, vetoketjun vetäminen, napittaminen, tarrojen avaaminen ja sulkeminen, käsien ja kasvojen peseytyminen, hiusten harjaaminen, pöydän kattaminen, pölyjen pyyhkiminen, leipominen, vihannesten ja hedelmien peseminen ja pilkkominen, tiskaaminen, purkkien ja rasioiden avaaminen ja sulkeminen, järjestely ja paikoilleen laittaminen, lattian lakaiseminen, siivoaminen, vaatteiden ripustaminen, viikkaaminen, pihatyöt, kuten haravointi ja lapiointi.
• liikunnalliset radat, maila- ja pallopelit, heittopelit
• soittimien käsittely: rummut, rytmikapulat, rytmimunat
• laulu-, rytmi- ja taputusleikit
• pihaleikit: hiekkaleikit, majan rakennus
• nukkeleikit: pukeminen ja riisuminen
• helmien pujottelu
• rakentelu: legot, rakennuspalikat, rakennussarjat, huojuva torni
• pienillä leluilla leikkiminen
• työkaluleikit
• palapelit, lautapelit, noppa- ja nappulapelit, Kimble, pelikorttien jakaminen ja sekoittaminen
• muovailu ja leipominen myös työvälineillä (kaulimet, muotit, veitset)
• pensselillä ja sormilla maalaaminen
• askartelu (paperin taittelu/repiminen/rypistely. saksilla leikkaaminen, liimaaminen, teippaaminen, leimasimilla leimaaminen)
• siirtotarrakirjat
• tunnusteluleikit (tunnustelupussit)
• käsityöt: pistelytehtävät, pujottelutehtävät, langan pujotus neulaan, narujen solmiminen, ompelukuvat, puutyöt

Piirtämistä voidaan tukea:

• järjestelmällisellä piirtämisellä alkeisriimustelusta viivojen kautta muotoihin
• yhteispiirtelyllä
• ohjatulla piirtämisellä (laulupiirtämisellä)
• piirtäminen eri tasoissa (pystysuoraan – jalkakontakti maahan, pöydän alla kädet ylöspäin, kaltevalle piirustustasolle piirtäminen, lattialla tai maahan piirtäminen, pöytäpinnalla piirtäminen)
• erilaisilla välineillä piirtäminen (eri paksuiset kynät ja pensselit, lyijykynä, puuväri, vahaliitu, katuliitu)
• piirretyn viivan päälle piirtämisellä (liitutaululta vedellä piirretyn viivan puhdistamisella päälle maalaamalla)
• värityskuvien värityksellä
• puuha- ja tehtäväkirjoilla (kujat, labyrintit, apuviivat, yhdistä parit, pisteestä pisteeseen)
• aarrekarttojen piirtämisellä
• paperin läpi piirtämisellä (kuvan kopiomisella)
• painokuvan paperin läpi värittämisellä

Lähteitä:

Hyttinen, A., Keskitalo, E. & Peltomäki, L. 2023. Materiaalipaketti 5–6-vuotiaiden lasten hienomotoristen taitojen edistämisestä toimintaterapiassa

Lucas, C.B. & Smet, N. 2020. Occupational Therapy View of Child Development. Teoksessa Kuhaneck, Heather & O’Brien, Jane. Case-Smith’s. Occupational Therapy for Children and Adolescents. 18. painos. St. Louis: Elsevier.

MLL. Lapsen kasvu ja kehitys. 

Natanson, J. 1997. Learning through play: a parent´s guide to the first five years. Ward Lock.

Pieterse, M. 2007. Language and school readiness. Paperback.

Raision kaupunki. Kuntoutuspalvelut / Toimintaterapia. Vinkkejä hienomotoriikan ja silmä-käsi -yhteistyön vahvistamiseksi.

Teksti ja kuvat: Outi Moilanen

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************

Toiminnan suunnittelu kehitys-ja oppismisprosessit huomioiden

Varhaiskasvatuksen toiminta kuuluu olla suunnittelua ja suunnittelusta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. Suunnittelua tekee varhaiskasvatuksessa kuitenkin jokainen työntekijä vähintään oman työnsä suunnittelun kautta joko tietoisesti tai tiedostamattaan automatisoituneesti: missä minun pitää tällä hetkellä olla, kenen kanssa ja mitä tekemässä… 

Vaikka suunnittelua tehdään varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (vasun) pohjalta, ohjaava asiakirja on vain raamit antava, joten autonomia jää suunnittelijoille luoda sisältönsä. Normittava vasu astui voimaan 2017 ja silloin koulutuksissa paljon ravisteltiin ajattelemaan toisin tai ainakin uudesta näkökulmasta asioita varhaiskasvatuksessa. Mieleen on jäänyt vasukouluttajien kehotukset lopettaa vuodenaikakohtaiset askartelut: kaikkien ei tarvitse askarrella sieniä ja siilejä syksyllä. Vuodenaikoihin perustuva suunnittelu oli ennen yksi peruselementti miten suunnittelua lapsiryhmään tehtiin ja suomalaisista perheistä varmasti löytyi samanlaisia sieniä ja siilejä sisarusten tekeminä. Mutta siitä ei ehkä puhuttu tarpeeksi, mitä ottaa tilalle, jos hylkää perinteet. Paljon puhuttiin siitä, että huomioidaan lasten mielenkiinnon kohteet ja se on erittäin tärkeä näkökulma. Vähemmän puhuttiin siitä, että huolehditaan taitojen prosessinmukaisesta kehittymisestä alkeellisemmasta vaiheesta vaikeampaan. Esimerkiksi piikikkäässä siilissä saatettiin harjoitella hienomotorisia taitoja piirtämällä pystysuoria viivoja ja harjoiteltiin riimustelulla ”värittämistä” siilin kehossa. Sieni-askarteluissa saatettiin harjoitella myrkkysienen täplien silkkipaperirutistelulla ja liimaamisella hienomotorisia perustaitoja. 

Miten hyvin siis tämän päivän suunnittelussa muistetaan prosessinomaisuus toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa? Hypitäänkö asioita yli? Vaaditaanko lapsilta ”ikätasoista” toimintaa, vaikka tiedetään lasten ikätasoisen osaamisen vaihtelevat +-3 vuottakin? Ja jos vaaditaan, ja lapsi ei pysty, niin mistä ammattilaiset hakevat tukikeinonsa lapsen taitojen kehittymiseen? Erityisopettajalta? Vai pitäisikö pysähtyä perustaitojen kehittymisen prosessin äärellä ja löytää ne taidot, jotka lapsi nyt osaa ja alkaa harjoitella niitä taitoja, jotka ovat matkalla ”vaadittuun” taitoon? On myös tärkeää pohtia mitä lapsilta odotetaan milloinkin ja mihin nämä odotukset perustuvat. Alle kouluikäinen on pieni ja taidot vajavaiset, joiden kehittymiseen tarvitsevat aikuisten tukea, rohkaisua, yhdessä harjoittelua. 

Kun alle kuusivuotias toimii tilanteissa aggressiivisesti, aikuiset saattavat olla ymmällään. Silti kyse voi olla vain siitä, että lapsen taidot eivät ole kehittyneet vielä toimimaan toisin. Pieni lapsi tarvitsee aikuista luomaan turvallisen ympäristön ja siihen kuuluvat myös ihmisyhteisöjen rajat ja niiden asettaminen. Näiden turvallisten rajojen asettaminen alkaa jo ihan lapsen ensivuosista ja jatkuu läpi varhaiskasvatuksen ja siitä eteenpäin. Rajojen asettaminen samoin kuin toiminnan suunnittelu vaativat ymmärrystä lapsen kehityksestä. Lapsen kehityksen prosessien ymmärtämisellä on moneen arkiseen asiaan vaikuttava merkitys. Ne pitäisi myös muistaa aikuisten toimintaa suunniteltaessa ja sovittaessa yhteisistä toimintatavoista ja odotuksista suhteessa lapsiin. 

Tässä muutamia ”tarkistuslistoja” osaamisen kartoittamiseen ja kehitysprosessien suunnitteluun taitojen välillä: mitä harjoitellaan ensin - mitä sitten. Ja toisin sanottuna, mitä taitoa lähdemme harjoittelemaan ensin, jotta voimme saavuttaa toivotun taidon. 

Puheen kehitys:

Karkeamotoriikka:

Hienomotoriikka:

Sosiaaliset ja emotionaaliset taidot: 

Lähteitä:

Hyttinen, A.; Keskitalo, E. & Peltomäki, L. 20232023. Materiaalipaketti 5–6-vuotiaiden lasten hienomotoristen taitojen edistämisestä toimintaterapiassa.

MLL. Lapsen kasvu ja kehitys. 

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue- Siun sote. Tyypillinen lapsen puheen ja kielen kehitys. 

Opetushallitus. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. 

Varhaista Aikaa. Liikunnan portaat. 

Teksti: Outi Moilanen, Kuvat: Varhaista Aikaa & Canva

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************