Pedagoginen vastuu

Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Koska pedagogiikkaan ja pedagogiseen vastuuseen viitataan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa ja varhaiskasvatuslaissa, on hyvä avata, mitä niillä tarkoitetaan.

Pedagogiikalla tarkoitetaan tapaa, jolla opetus järjestetään, sekä siihen liittyviä näkemyksellisiä, kasvatuksellisia periaatteita eli miten ja miksi asioita tehdään varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu siinä määriteltyyn arvoperustaan, käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta.

Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen, erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa, oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Varhaiskasvatuksen pedagogiikka on tietoista toimintaa lasten oppimisen ja hyvinvoinnin toteutumiseksi.

Lastentarhanopettajan pedagoginen vastuu on kokonaisvastuuta lapsiryhmän toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä. Varhaiskasvatuslaki määrittää vastuun lasten varhaiskasvatussuunnitelmista lastentarhanopettajalle: niiden laatimisesta ja toteutumisen arvioinnista. Lapsen vasu tuo pedagogisen vastuun mukanaan sisällön kautta, sillä siihen kirjataan pedagogiikkaa: sinne kirjataan tavoitteet varhaiskasvatuksen toteuttamiselle (miten opetus järjestetään) jotta lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia voidaan tukea sekä toimenpiteen tavoitteiden toteuttamiselle (miten kasvattajat tätä toteuttavat). Lastentarhanopettajalla pitää myös olla tiedossa lapsen vasua laatiessa, miksi asioita varhaiskasvatuksessa tehdään (näkemykselliset ja kasvatukselliset periaatteet -Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet huomioiden).

Pedagogiseen vastuuseen kuuluu tavoitteiden asettaminen. Lastentarhaopettajan vastuulle kuuluu tiedostaa ryhmän jokaisen lapsen kehitys- ja taitotaso, kiinnostuksen kohteet, haasteet. Lapsen vasuun kirjattavat tavoitteet asetetaan kuitenkin pedagogiselle toiminnalle.Tavoitteet asetetaan kasvattajien toiminnalle. Kaikki asetetut tavoitteet pitää pysytä perustelemaan eli miksi jotain tehdään. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen. 

Koska lastentarhanopettajalle on määritetty pedagoginen kokonaisvastuu, on hänelle myös määritetty työehtosopimuksissa erillistä aikaa toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen. Tämän lisäksi lastentarhanopettajat, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä. Yhteisessä suunnittelussa lastentarhanopettajan pedagogiseen vastuuseen kuuluu osata perustella pedagogisesti toiminta eli miksi asioita tehdään ja perustelut pitää liittyä vasuun. Lastentarhanopettajan työnkuvaan ja pedagogiseen vastuuseen kuuluu ymmärrys tavoitteisuudesta toiminnan lähtökohtana: lasten yksilölliset tavoitteet, ryhmän tavoitteet ja vasun asettamat tavoitteet ja hänen tehtävä on pitää toiminta tavoitteellisena koko tiimissä. 

Lastentarhanopettajan pedagoginen vastuu koostuu vastuuna lapsista, tiimistään, toiminnasta, työstään sekä yhteistyöstä eri verkostojen kanssa. Lastentarhanopettajalta odotetaan taitoa suunnitella, arvioida, kehittää toimintaan. Hänen pitää hallita vasu ja teoreettista tietoa omasta substanssialastaan. Lastentarhanopettajan pitää tiedostaa kokonaisvastuunsa pedagogiikan toteutumisesta. Hänen pitää ottaa huomioon lapsilähtöisyys ja yksilöllisyys, kasvatustietoisuus. Lastentarhanopettajan pitää hyväksyä työn tuoma vastuu sekä vasun asettamat tavoitteet ja sitoutua niihin. Arjessa lastentarhanopettaja joutuu tekemään jatkuvasti pedagogisia ratkaisuja siitä, miten toimia ja näiden toimintojen pitäisi olla aina pedagogisesti perusteltuja. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet toimivat näissä hetkissä kompassina ja siksi se pitää tuntea ja ymmärtää.

Lastentarhanopettajan pedagogiseen vastuuseen kuuluu myös ohjata muita vasun hengen mukaiseen toimintaan, koska hänellä on kokonaisvastuu. Lastentarhanopettaja vastaa opetuksellisuudesta ja siitä, että arjen tilanteista osataan muodostaa oppimista tukevia ja edistäviä hetkiä. Tavoitteiden asettaminen, niiden seuraaminen, arvioiminen ja kehittäminen ovat lastentarhanopettajan pedagogista vastuuta. Lastentarhanopettajan vastuu on tuoda esille havaintojaan lapsista ja keskustella niistä tiimin kanssa. Pedagogiseen vastuuseen kuuluu myös nähdä tiimin vahvuudet ja ottaa ne yhteiseen käyttöön. Myös tiimin jäsenten haasteet pitää uskaltaa ottaa esille vähintään oman esimiehen kanssa.

Koska lastentarhanopettajalle on annettu kokonaisvastuuta pedagogiikasta sitä, on hyvä tarkastella myös pedagogisen johtajuuden näkökulmasta. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista, joka on varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia ja kehittämistä. Se sisältää toimenpiteitä, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle. Pedagoginen johtajuus voidaan tiivistetyimmillään tiivistää kolmeen osioon: arvoihin, ammattitaitoon ja ammatillisuuteen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittävät varhaiskasvatuksen arvopohjan. Ammattitaitoa on jokaisen koulutuksen ja kokemuksen myötä saatu tieto, jota pitää ohjata normitetun vasun mukaiseksi. Ammatillisuus on työelämätaitoja ja niitä tapoja, joilla toimimme työssä ja vaikutamme muun muassa toiminta- ja oppimisympäristöön. Miten toimimme työyhteisössä? Miten jaamme tietoa? Miten kehitämme toimintaa? Miten annamme ja vastaanotamme palautetta? Kuinka hyvin toimimme yhteisten pelisääntöjen mukaan?

Pedagoginen johtaminen on arjen toimintaa, jonka tavoitteena on laadukas varhaiskasvatus ja hyvinvoiva työyhteisö. Siihen kuuluu arvojen johtaminen, ammattitaidon johtaminen ja ammatillinen johtaminen. Se on opetuksen johtamista ja yksilöiden oppimispolkujen johtamista. Se on oppimisympäristöjen ja toimintatapojen kehittämistä. Tässä pedagogisen johtamisen maastossa voi pohtia toteutuuko vasun henki ja kenen vastuulla se on?

Koska pedagoginen johtajuus on varhaiskasvatuksen perustehtävän laadusta vastaamista ja sen kehittämistä, jokainen ammattiryhmä vastaa pedagogisesta johtajuudesta oman vastuualueensa ja oman ammattiroolinsa mukaisesti. Pedagogiseen vastuuseen kuuluu vastuu itsestä ja ammatillisesta kasvusta: Sitoutumista omaan perustehtävään ja omaa toimintaa pitää arvioida säännöllisesti. Kuinka hyvin toteutan vasun arvoja arjessa? Kuinka hyvin olemme toteuttaneet lapsiryhmän toimintaan asetettuja tavoitteita? Miten meidän työyhteisömme toimii? Jokainen ammattiryhmästä riippumatta on vastuussa työyhteisön toiminnasta. Arjessa ryhmävasu puolestaan toimii tiimitason pedagogisen johtamisen työvälineenä. Se on ”ryhmän käyttöohje”: mitä aiotaan tehdä ja miten.

Lastentarhanopettajan yksi tehtävä on johtaa pedagogista keskustelua tiimissä ja valmistella asiat tiimipalavereihin. Eri ammattiryhmillä ja henkilöillä voi olla omaan osaamiseen liittyviä erityistehtäviä ja vastuualueita, joilla tuetaan pedagogiikan toteutumista arjessa. Kokonaisvaltaisesta lasten hyvinvoinnista ja ryhmän toimivuudesta päävastuu on opettajalla. Lastentarhanopettajalta odotetaan taitoa ohjata tiimin toimintaa ja huolehtia tavoitteiden toteutumisesta. Yhteissuunnittelu ja vastuu toiminnan ohjauksesta ovat positiivisia työntekijöitä aktivoiva toimintaa. Pedagoginen vastuu liittyykin arjen toimivuuteen – laadukkaan oppimisympäristön luominen ja vuorovaikutuksessa toimiminen työyhteisössä. Pedagoginen vastuu on kasvatuksellista vastuuta ja oppimisen tukemista tavoitteiden mukaisesti. Se ei automaattisesti poissulje työtehtäviä, mutta sen tarkoitus on kohdentaa työtä arjessa työtehtävien, koulutuksen ja osaamisen mukaan. Monialaisessa työyhteisössä tulisikin tunnistaa ja tunnustaa jokaisen työntekijän osaaminen, sekä toteuttaa sen perusteella vastuunjakoa ja toiminnansuunnittelua. Kasvattajilla pitää olla yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaan parhaalla tavalla edistää. Arjessa toimintaa selkeyttävät ja sujuvoittavat sovitut ohjeet ja toimenkuvat, henkilökunnan työmoraali sekä työhön sitoutuneisuus. 

Tervetuloa lukemaan blogia myös Facebookiin.

Äidin yllätys

Uusi vasu ja erityisesti lasten osallisuus ovat muuttaneet varhaiskasvatusyksiköiden toimintaa. Perinteisempi etukäteissuunnittelu vuoden ympäri kulkevilla teemoilla on vaihtunut lasten havaintoihin pohjautuvaan suunnitteluun ja erityisesti yhdessä suunnitteluun lasten kanssa. Myös huoltajilta on saatu näkemyksiä ja ajatuksia suunnitteluun. Se ei ole poistanut kaikkea vanhaa: isänpäivä, joulu ja pääsiäinen on huomioitu, mutta ehkä hieman eri tavoin. Kevään merkkipaaluja toiminnan suunnittelun kannalta ovat tuleva äitienpäivä ja kevätjuhlat. Antamalla aikaa asioille, havainnoimalla ja auki puhumalla havaintoja perinteet ovat mahtuneet hyvin toimintakalenteriin.

Isänpäivän jälkeen tehdyssä arvioinnissa puhuttiin eräässä yksikössä siitä, kuinka tärkeää on tuntea lasten perheet ja sen jälkeen perhetietoa on kasattu ryhmään eri tavoin. Lasten kanssa on tutkittu lempiruokia, erilaisia musiikkimakuja, perheiden perinteitä ja perhekoostumuksia.

Kun tutkimuslaatikot otettiin käyttöön ja niiden kanssa oli tehty erilaisia elintarviketutkimuksia ja tutkittu mitä aineita laatikossa on ja mihin niitä voisi esimerkiksi käyttää, totesi eräs lapsi tomerasti ”meidän äiti tarvis näitä juttuja, kun se ei tykkää, kun on likaista”. Tarvittiin tämä yksi lause ja saatiin tutkimusaihe ryhmään ja idea äitienpäivälahjaan. 

Lasten kanssa selvitettiin muun muassa etikan ja ruokasoodan siivousominaisuuksia. Koska etikka lasten mielestä haisi ja sitä oli heidän mielestään hankala kuljettaa kotiin äidille, päädyttiin tutkimaan ruokasoodan ominaisuuksia ja sitä, miten sillä voitaisiin ilahduttaa äitiä. Koska kyseessä oli lahja äidille, se piti lasten kokemuksen mukaan pitää salaisuutena, joten projektille sille keksittiin salanimi, jonka varjolla projektista on voitu kertoa jotain aina. Ensimmäisellä kerralla, kun asiasta huoltajille kerrottiin, aika moni lapsi tirskui, koska tiesivät taustalla olevan salaisuuden. Hyvin salaisuus on pysynyt piilossa vielä. 

Lapset nimesivät ruokasoodaan projektissa "taikapulveriksi", koska tutkimalla ruokasoodaa saatiin selville, että sitä voi käyttää siivouksessa sisällä, mutta se toimii myös kauneuden hoidon apuna ja puutarhassa. Tämä oli siis loppujen lopuksi oiva lahja idea, koska se oli mahdollista yksilöidä lapsien ja äitien mukaan. Jokainen projektissa mukana ollut saikin valita, mitä vinkkejä äidille annetaan ”taikapulverin” käyttöön. Tässä lasten valitsemia taikapulverin kohteita:

SIIVOUS:

Häiritsevätkö hajut? Käytä taikapulveria hajunpoistajana. Ravista pulveria haiseviin kenkiin – anna olla. Muista ravistaa pois ennen käyttöä. 

Haiseeko roskis - laita pulveria roskiksen pohjalle estääksesi hajuja.

Raikasta liinavaatteet ja pyyhkeet laittamalla avattu purkki tilaan.

Häiritsevätkö tahrat? Kaada aine kostutettuun sieneen ja hankaa tahrat pois muovirasioista ja keittiön pinnoilta. Väriliitu irtoaa seinästä kostella rätillä, joka on kostutettu taikapulveriin.

Pehmolelujen ja mattojen puhdistus: ravista pulveria päälle (lelut voi laittaa pussiin ja aine perään), anna olla n. 15 minuuttia ja imuroi pois. Kovia leluja voi pyyhkiä lisäämällä taikapulveriin vettä ja pyyhkiä rätillä lelut puhtaaksi. 

Pyykkien värit haalistuvat: kirkasta värejä pesukoneessa lisäämällä taikapulveri koneeseen nestemäisen pesuaineen kanssa.

Haiseeko tiskikone? Kaada taikapulveri koneeseen ja pyöritä kone tyhjänä esimerkiksi pikaohjelmalla.

HYVINVOINTI JA KAUNEUDEN HOITO:

Kaipaatko rentouttavaa kylpyä? Kaada taikapulveri lämpimään kylpyveteen.

Tarvitsevatko hiusharjat pesua: kaada taikapulveri astiaan/altaaseen ja perään lämmintä vettä ja harjat. Huuhtele ja kuivaa harjat. 

Pistikö hyttynen: lisää taikapulveriin tippa vettä ja levitä pureman päälle.

Ovatko hammasharjat likaiset? Kaada taikapulveri hammasmukiin ja lisää ¼ kuppia vettä ja anna hammasharjojen olla yön yli. Huuhtele aamulla ja ota käyttöön.

Kaipaatko kasvojen kuorinta? Lisää taikapulveriin tippa vettä, jotta siitä tulee taikinamaista ja levitä pyörivin liikkein kasvoille. Huuhtele hyvin.

PUUTARHA:

Kaipaavatko puutarhakalusteet puhdistusta. Lisää taikapulveriin vettä ja pyyhi rätillä. Syksyllä voit kaataa puutarhakalusteiden säilytyspussiin taikapulverin – se auttaa pitämää ne raikkaana.

Valtaavatko rikkaruohot kivipolkuja puutarhassa? Ripottele taikapulveria kivipolkujen väliin.

Kun sisällön käyttökohde oli yllä olleista valittu ja kasvattajat olivat ohjeet kirjanneet ylös, seuraava haaste projektissa oli pohtia yhdessä, miten pölisevä ruokasooda saadaan äidille kuljetettua kotiin. Erilaisten tutkimusten jälkeen lasten kanssa tultiin tulokseen, että tarvitaan jonkinlaisia purkkeja, missä aine pysyy sisällä helposti. Joitain purkkeja löydettiin lasten kanssa yksikön omasta kierrätyspisteestä, missä oli muovirasioita ja lasipurkkeja. Kun purkkeja laskettiin, todettiin kuitenkin, että ne eivät riitä ja taas oltiin ongelmanratkaisun edessä: Miten edetään, että saadaan riittävästi purkkeja projektiin? ”Meillä kotona on paljon purkkeja”, totesi yksi ryhmän hiljaisimmista lapsista, kun asiaa oli hetken mietitty ja niin päästiin taas eteenpäin: päädyttiin pyytämään erilaisia purkkeja projektimateriaaliksi. Ja ongelma oli ratkaistu ja projekti pääsi eteenpäin.

Seuraava vaihe oli koota lahja kokonaisuudeksi: koristella purkki, johon ”Äidin taikapulveri” laitetaan, tulostaa ohje sen käyttöön ja kiinnittää ohje. Ennen ohjeiden tulostamista lapsilta oli selvitetty, pulverin käyttötarkoitus ja väri jolla haluavat tekstin tulostuvan. Muutama ohje tulostettiin uudestaan, koska väri ei miellyttänytkään ja koko oli väärä, mutta niinhän tehtaissakin joskus käy, että tuoteprosessia pitää muokata.

Kun purkit oli valmisteltu päästiin tutkimaan, miten eri kokoisiin purkkeihin saadaan sooda siirrettyä. Mittailuja ja arvailuja ja kokeiluja oli monenlaisia. Varmasti myös paljon oppimista siitä, kuinka asioita voidaan siirtää paikasta toiseen.

Nyt lahjat ovat suurilta osin valmiina ja osa lapsista on siirtynyt korttivaiheeseen omasta aloitteestaan, koska heidän mielestään lahja tarvitsee kortinkin. Ja korteissakaan ei ole tarvittu valmiita malleja, osa käyttää jo tekemiään töitään tähän, joku on kehitellyt itse oman kortti-ideansa. Ja joku ei vielä ole innostunut ollenkaan kortista. Näillä mennään ja kasvattajat yllättäen, ilman stressiä ja hyvällä aikataululla. Lisäksi lapset ovat saaneet olla oikeasti mukana suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa: ”Kyllä äiti yllättyy”, hihkaisi yksi lapsista, kun oma purkki oli valmis. ”Tämä on hieno!”.

Omasta aikuisjohtoisuudesta ja "minä tiedän kasvattajana paremmin kuin te lapset" - ajatuksesta huomaa joskus olevan vaikea päästää irti. Kuitenkin kun antaa mahdollisuuden lapsille, huomaa stressaavansa vähemmän ja huomaa kuinka paljon saadaan aikaan ja kuinka paljon tavoitteita tulee täytettyä.



Missä vaiheessa teillä on äitien lahjat? Vai oletteko päättäneet olla tekemättä?



Blogin tekstit löydät myös Facebookista!

Pedagogisen sensitiivisyyden haasteita sekä kehittämiskeinoja

Sensitiivisyyden haasteita

Biologinen herkkyys saattaa uuvuttaa kasvattajan. Erityishenkkiä ihmisistä on noin viidesosa. Erityisherkkyyden eri puolia kuvaavat Elaine Aronin mukaan niin sanottu EVÄS-malli: emotionaalisuus ja empaattisuus (E), herkkyys ympäristön vivahteille (V), liiallinen ärsykkeiden saaminen (Ä) ja asioiden syvällinen käsittely (S). Kun erityisherkkä saa liikaa ärsykkeitä ja käsittelee syvällisesti ympäristön vihvahteita hän helposti uupuu ja ylivirittyy. (Omaa tai lapsen erityisherkkyyttä voi testata täältä.)

Myös erilaisuus haastaa kasvattajia. Erilaiset lapset, eri tahtiin oppiminen, erilaiset tavat oppia, voivat tuntua raskailta ja etukäteen suunnitellusta toiminnasta poikkeaminen erilaisten lasten vuoksi saattaa turhauttaa. Tästäkin syystä lapsen osallisuus on tärkeää. Kasvattajien tehtävä on mukautua erilaisiin oppijoihin ja taata kaikille yhtäläiset mahdollisuudet oppia. Jos ongelmatilanteissa lapsen lähettämät viestit jäävät huomaamatta, lapsi voi turhautua ja ongelma laajenee. Jos lapsella on korkea viritystila, sekä emotionaalisesti että fysiologisesti, siitä aiheutuu stressiä, joka haittaa suoritusta ja lapsi ei kykene suoriutumaan tilanteen vaatimalla tavalla. Tällöin tarvitaan kasvattajan apua.

Kasvattajan ylikuormittuminen

Sensitiivinen pedagogiikka haastaa kasvattajia. Tempperamentti on yksi vaikuttava tekijä siihen, mitkä asiat ihminen kokee stressitekijänä.Ympäristön vaatimusten ja temperamenttipiirteiden joko hetkellinen tai pysyvä yhteensopimattomuus vaikuttaa stressin määrään.  Stressiherkkyys puolestaan määräytyy sen mukaan, kuinka emotionaalinen ihminen on ja kuinka intensiivisesti ihminen reagoi. Lisäksi ympäristön tarjoama turva määrittelee stressiherkkyyttä.

Kasvattajan ylikuormittuminen, kiire ja epävarmuuden keskellä eläminen vie toimintaa selviytymiseen ja tiukasti rutiineissa pysymiseen. Väsynyt kasvattaja ei jaksa kohdata lapsen tarpeita ja purkaa oloaan helposti lapsiin. Jos kasvattaja ei kykene tunnistamaan jatkuvasti energiaa vieviä tunteitaan, alttius työstä kuormittumiselle kasvaa. Tästä syystä emotionaalinen itsetietoisuus on tärkeää työssäjaksaminen näkökulmasta. Työssä jaksamiseen tarvitaan kykyä tunnistaa ja tiedostaa omia tunteitaan ja niiden vaikutuksia työsuoriutumiseen.

Työhyvinvoinnista on tärkeää huolehtia, koska kasvattajan uupumus ja väsymys heijastuvat lapsiin. Itsestä huolehtiminen on osa työhyvinvointia. Jokaisen kasvattajan pitäisi huolehtia terveyden peruspilareista: levosta, monipuolisesta ravinnosta, liikunnasta. Päivä pitäisi myös osata tasata kolmijakoisesti: levon, työn ja vapaa-ajan suhden pitäisi olla tasapainossa.

Omien elämäntapojen tarkastelun lisäksi työhyvinvointia voidaan lisätä muun muassa työnohjauksella, mentoroinnilla ja ammatillisella koulutuksella.Työnohjaus perustuu itsereflektioon, eli omien tunteiden, ajatusten sekä toiminnan käsittelemiseen ja pohtimiseen yhdessä työnohjaajan kanssa. Oman alan mentorin kanssa työssä ilmenneitä haasteita voi purkaa ja etsiä yhdessä pedagogisia tai muita ratkaisuja niihin sen sijaan että vain vatvottaisiin ongelmia. Koulutuksista puolestaan voi saada lisää työkaluja omaan ammatilliseen työkalupakkiin.

Toimiessasi tai pyrkiessäsi sensitiiviseksi kasvattajaksi muista, että sensitiivinen kasvattaja pitää huolen omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan: Pidä huolta itsestäsi, jotta jaksat pitää huolta muista!

Keinoja kehittää pedagogista sensitiivisyyttä

Oman toiminnan videointi ja reflektointi

Rimm-Kaufmanin ym. tutkimuksessa sensitiivisyyttä on kehitetty neljässä vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kasvattajat kirjaavat lyhyesti omat vuorovaikutustaitonsa ja tapansa toimia vuorovaikutustilanteissa. Toisessa vaiheessa kasvattajia videoitiin aidoissa kohtaamisissa. Jälkikäteen videot katsottiin läpi käyttäen apuna sensitiivisyyden tarkistuslistaa: miten toimittiin lapsiryhmän kanssa, miten erityistä tukea tarvitsevien kanssa ja miten sensitiivisyys, äänenpainot, nonverbaalinen viestintä, kuunteleminen, puheenvuorot, puhuminen, huomioiminen responsiivisuus, toteutuivat. Kolmannessa vaiheessa keskusteltiin, missä kasvattajat olivat onnistuneet tai epäonnistuneet omasta mielestään, mitkä siihen vaikuttivat ja miten omaa toimintaa voisi kehittää vastaavissa tilanteissa. Neljännessä vaiheessa, seminaarissa kasvattajat pääsivät yhdessä keskustelemaan miten sensitiivinen, responsiivinen vuorovaikutuksen tapa oli yhteydessä laadun paranemiseen.

Suomessa Helsingin yliopiston varhaiserityiskasvatuksen LASSO- tutkimushankkeen PedaSens-interventiotutkimuksessa tutkitaan voiko lyhyellä (viiden kerran) interventiolla vähentää lasten päiväkodissa kokemaa stressiä vahvistamalla siellä työskentelevien aikuisten pedagogista sensitiivisyyttä. 2016 julkaistu pilottitutkimus on osoittanut tämän intervention vaikuttaneen myönteisesti  varhaiskasvatuksen ammattilaisten emotionaaliseen saatavillaoloon.

PACE-asenne

Tunneyhteyden ylläpitämistä ja lapsen sisäisen tasapainon kannattelua tukee kasvattajan ns. PACE-asenne: leikkisyys (Playfulness), hyväksyntä (Acceptance), uteliaisuus (Curiosity), empatia (Empathy). PACE-asenteen taustalla on psykologi Daniel Hughes. Suomeen menetelmän on tuonut psykologi Pirjo Tuovila. Menetelmässä kasvattaja pysyy tuomitsemattomana ja tukee lapsen kokemusta tapahtumasta, arvostaa lapsen itsemääräämisoikeutta. Kasvattaja ottaa lapsen kokemuksen vastaan, ymmärtää tilannetta ja osoittaa empatiaa lapsen tunnetilaa kohtaan. Tarvittaessa kasvattaja auttaa lasta sanoittamaan tunnetta. Kasvattaja auttaa aktiivisesti lasta luomaan yhdessä hänen kanssaan uuden kokemuksen tapahtumasta ja yhdessä säädellään tapahtumaan liittyviä tunteita. Kasvattaja välittää lapselle iloa, avointa ja lämmintä sekä rohkaisevaa suhtautumista asioihin. PACE- asenteella pyritään intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen, jossa kyetään yhteisessä toiminnassa ymmärtämään ja jakamaan subjektiivisten kokemusten sisältöä, tunteita, havaintoja, ajatuksia, kielellisiä tai muita merkityksiä. PACE- asenteella ei pyritä ongelmanratkaisuun vaan huomio kiinnittyy nimenomaan yksilön kokemusten ymmärtämiseen. Menetelmällä pyritään tarjoamaan turvallisuutta sekä mahdollisuutta oppia uusia asioita ilman pelkoa, häpeää tai pakkoa. Sanattomilla viesteillä (eleet, ilmeet, äänenpainot, koskettaminen jne.) on suuri vaikutus dialogiin. Dialogi perustuu aitoon hyväksyntään, ilman tuomitsemista, asiaa tutkitaan yhdessä, luodaan yhteistä käsitystä tilanteesta. Vuorovaikutuksessa yksilön ainutkertaisuus kehittyy ja samalla turvallinen kiintymys syventyy.

ICDP-ohjelma vastaavasti painottaa läheisten ja turvallisten suhteiden merkitystä. Aikuisen sensitiivisyys ja kyky tunnistaa lapsen aikeita ja tarpeita, mahdollistaa lapsen oikeuden olla osallinen ja aktiivinen toimija omassa elämässään. Ohjelma pohjautuu kannustavaan vuorovaikutukseen.

Positiivinen pedagogiikka

Oma asenne vaikuttaa tapaan suhtautua asioihin, tilanteisiin ja ihmisiin. Nähdäkseen positiivista muissa on hyvä oppia ensin näkemän positiivisuus itsessä. Kun kiinnitämme huomiomme hyvään, näemme kehittymismahdollisuuksia, toivoa ja etsimme ongelmiin ratkaisuja. Hyvä vahvistuu ja vaikuttaa tunteisiimme sekä toimintaamme positiivisesti. Positiiviseen pedagogiikkaan kannattaa panostaa.

AES -mittari

Marjatta Kallialan AES-mittarin avulla jokainen voi mitata omaa sensitiivisyyttään, aktivoinnin tasoa ja lapsen autonomian sallimista.


Mitkä ovat sinun keinosi kehittää sensitiivisyyttä pedagogisena työkaluna? Miten pystyt säilyttämään sensitiivisyyden pedagogiikassa?



Voit lukea blogia myös Facebookissa!