Lego-pedagogiikkaa

Aika monesta varhaiskasvatusyksiköstä sekä lasten kotoa löytyy erikokoisia ja erilaisia legoja: pienemmille suunnattuja duploja, pikkulegoja, tekniikkalegoja, legopelejä. Moni lapsi leikkii mielellään legoilla vapaan leikin aikana, mutta legoista on moneksi myös ohjatun pedagogiikan näkökulmasta.

Kielten rikas maailma

Legoja voi käyttää riimiparien opetteluun liimaamalla kuvan tai sanan riimiparista legon kylkeen. Lapsi nostaa kuvan tai sanan ja etsitään sille oikea pari legojen joukosta. Legoihin voidaan liimata myös kirjaimia ja tehdä lyhyitä sanoja kuten auto tai lasten nimiä kuten Urho.

Legoista voidaan rakentaa kirjaimia.

Auditiivista päättelyä voi käyttää tekemällä kolmesta erivärisestä legosta tornin ja kyselemällä selvittää, millainen torni on rakennettu. esim. onko siinä punainen ylimpänä? Onko siinä vihreä keskellä? Onko siinä keltainen alimmaisena? Tai toisin päin, kerrotaan, että tornissa ei ole vihreä keskellä. Tornissa on keltainen alimmaisena. Voidaan myös pohtia, mikä on samanlainen?

Legoista voidaan kertoa tarinoita ja legojen avulla voidaan saduttaa. Lapset saavat esimerkiksi valita hahmoja, joita haluavat tarinaan ja rakentaa näille ympäristön samalla sanallistaen tekemisen tarinaksi.

Ilmaisun monet muodot

Legoja voi käyttää muun muassa maalamisessa. Kuulamaalausta voi kokeilla kuulien sijaan legoilla.

Roiskemaalausta voi kokeilla täyttämällä matala astia lähes piripintaan vesiliukoisella värillä ja tiputtelemalla siihen legoja eri korkeuksilta ja samalla ihailla värin loiskumista astian alla olevaan paperiin ja myös tutkien vaikuttaako tiputus korkeus värin loiskahdukseen. 

Legoja voidaan käyttää äänimaailmaan tutustuminen ja havainnointiin. Legojen rakentelun ropinaa (kun etsitään Legoja laatikosta) voi nauhoittaa. Legoja voidaan tiputella eri materiaalien päälle ja kuulostella, miltä äänet kuulostavat.

Tutkin ja toimin ympäristössäni

Matemaattisen ajattelun avaamiseen legot antavat monta keinoa. Legoilla voidaan pelata erilaisia noppapelejä.

Yksinkertaisimmillaan tarvitaan noppa ja legoja. Sovitaan, montako heittokierrosta pelataan, esimerkiksi kolme. Heitetään omilla vuoroilla noppaa ja kasataan omaan legotorniin sen verran legoja, mitä noppa näyttää, esimerkiksi jos heitot ovat 3, 1 ja 5, tornista tulee 9 palan kokoinen. Valmistuneita torneja voidaan vertailla ja jos halutaan määrittää voittajaksi se, kenellä on korkein torni. 

Legoilla voidaan pelata lisäys ja vähennyspelejä plus- ja miinuskorttien avulla. Lapset nostavat plus- ja miinunkorttipakasta kortin ja joko lisäävät legoja torniin tai ottavat siitä pois. Korttipakan voi tehdä esimerkiksi alueelle -1, -2, +1, +2, +3. 

Legoista voi alustan päälle rakentaa risti-nolla -pelin tai pelata kahdella alustalla laivan upotusta.

Legojen avulla voidaan arvioida esimerkiksi kahdesta ryhmästä, kummassa on enemmän tai kumpi legokasa painaa enemmän.

Legoista voi piirtää palapelipohjia täytettäväksi erilliselle paperille. 

Muistipeliin, sieni- ja Kim-leikkiin legot sopivat erinomaisesti myös. Muistipeliä voi pelata esimerkiksi piilottamalla mukien alle samanlaisia legoja piiloon. 

Legoja voidaan käyttää mittarina, niistä voidaan rakentaa mittatikkuja, laittamalla monta legoa päällekkäin ja näiden mittausvälineiden avulla mitata eri asioita. Henkarin, legojen, pikku ämpärien ja narun avulla voidaan tehdä puntari, mihin toiseen päähän henkaria ripustetaan naurulla ämpäriin punnittava asia esimerkiksi pehmonalle ja toiseen päähän naruun kiinnitetään ämpäri, johon laitetaan legoja ja punnitaan, montako legoa nalle painaa. 

Legoista voi piirtää symmetria-kortteja (valmiita löytynee myös netistä), jossa lapsi rakentaa toisen puolen samanlaiseksi kuin kortissa on. 

Legoista voidaan tehdä myös mallikortteja ja lapsen tehtävä on rakentaa samanlainen.

Legojen avulla voidaan myös leikkisästi tutkia esimerkiksi eläinten elinympäristöjä ja käyttää ympäristöjen rakentamiseen legoja.

Kasvan, liikun ja kehityn

Legojen avulla on helppo tehdä liikuntaa soveltuvia leikkejä. Legoja voidaan lajitella siten, että ne levitetään tilaan ja lapset keräävät ne esimerkiksi hiekkalapioiden avulla noudetun legon kanssa samanvärisen lattiamuodon päälle. 

Legoista voidaan rakentaa puhallusjalkapallopöytäpeli, jossa pelataan puhaltamalla pillillä pientä palloa rakennetun radan maaleihin vuorotellen.

Rakentamalla torneja legoista voi pelata keilausta tai renkaan heittoa. Legoista voidaan myös rakentaa tunneleita, joihin palloja yritetään saada ja joihin voidaan lisätä myös pisteenlasku mukaan. 

Legoista voidaan myös rakentaa mini-golf -rata. 

Ruokakasvatukseen ja leikkiin legoista voidaan rakentaa erilaisia kasviksia ja hedelmiä esimerkiksi porkkanoita oransseista legoista ja vihreistä kukkalegoista. Nämä voidaan ottaa myös mukaan esimerkiksi kauppa- ja kotileikkiin.

Minä ja meidän yhteisömme

Mediakasvatusta voidaan Legojen kautta toteuttaa tekemällä pieniä animaatioita. Legot jo itsessään ovat osa mediakasvatusta, koska ne ovat tuote, joka löytyy mediasta.  

Koodaamiseen legot soveltuvat myös. Legohahmoja voidaan laittaa koodausruudukkoon etsittäviksi tai lego voi kulkea koodausradalla ohjeiden mukaan. 

Nautinnollisia hetkiä legojen parissa.

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?

Varhaiskasvatuksen työn- ja tehtävänkuvat

Tehtävänkuvien määrittämiseen kannattaa panostaa, sillä niiden avulla tehdään näkyväksi ja yhteisesti jaetuksi se, millaista osaamista tavoitellaan. Varhaiskasvatuksessa puhutaan vallalla olevasta tavasta tehdä työtä: ”Kaikki tekevät kaikkea”. Ongelmalliseksi työtavaksi ”kaikki tekevät kaikkea” tekee muun muassa se, että varhaiskasvatuksen kentällä työskentelee eri koulutuksen saaneita henkilöitä, joille maksetaan eri palkkaa tehtävänkuvan mukaan. Tehtävänkuvissa on kuitenkin määritetty, mikä on tehtävän tarkoitus ja keskeiset tehtävät. Kun kaikki tekevät kaikkea, kukaan ei välttämättä tee mitään, kun kaikki luulevat, että joku tekee sen. Ja sitten voi jopa käydä näin:

”Kaikki luulivat, että joku tekee sen. Kuka vain voisi tehdä sen, mutta kukaan ei tehnyt sitä. Joku suuttui, koska luuli, että se on kaikkien tehtävä. Kaikki luulivat, että kuka vaan voisi tehdä sen. Kukaan ei ymmärtänyt, että kukaan ei tee sitä. Loppujen lopuksi kaikki olivat vihaisia jollekin ja kukaan ei tehnyt mitään, minkä kaikki olisivat voineet tehdä.”

Tehtävänkuvista ja ”kaikki tekee kaikkea” -keskustelusta haastavan tekee se, että keskustelu katkeaa nopeasti yleistyksiin siitä, että lastentarhanopettajille ei kuulu kurahousujen pesu tai lastenhoitajille ei kuulu tuokioiden tai pienryhmien vetäminen. Nämä keskustelut eivät ole hedelmällisiä, ammatillisia keskusteluja, joissa oikeasti päästäisiin pohtimaan tehtävienkuvia ja ammattiosaamista arjessa. Ne on hyvä myös kyseenalaistaa: Kenelle kurahousujen pesu kuuluu? Kuuluko se varhaiskasvattajille? Kenelle kuuluu lasten vaatehuolto? Pestäänkö lasten kurahousuja edelleen altaissa kootusti? Jos, niin miksi? Onko tähän muita ratkaisuja kuin käyttää kasvattajien lapsiryhmän ulkopuolista aikaa? Jos lastenhoitajien pedagogista osaamista pelätään ja heille ei uskalleta antaa toimivaltaa olla ryhmän kanssa, niin mitä he tekevät lasten kanssa? On hyvä myös miettiä kuinka tehokasta, tuottavaa ja laadukasta toiminta on, jos kaikki tekevät kaikkea. On hyvä myös miettiä, että uuvuttaako se kasvattajia ja luo kiireen tuntua, kun työtehtävistä ei ole sovittu.

Varhaiskasvatus on tiimityötä moniammatillisessa tiimissä, jossa eri ammattiryhmien koulutukset täydentävät toisiaan, kun niille annetaan mahdollisuus. Parhaimmillaan työntekijät tuovat muutakin kuin peruskoulutuksensa luomaa ammatillisuutta ryhmään. Jokaisella työntekijällä on omat vahvuutensa, jotka voivat kummuta muun muassa harrastuksista tai muista koulutustaustoista tai jopa persoonasta. ”Kaikki tekee kaikkea” -keskustelussa pitäisikin pysähtyä miettimään: mitä tehtävänkuvat sanovat tehtävistä, mitä uusi vasu sanoo tehtävistä, mitkä ovat meidän tiimin vahvuudet, mikä on toiminnan kautta olennaista tehtävää kullekin tiimin jäsenelle, mitkä tehtävät motivoivat meitä, mitkä ovat niitä tehtäviä, jotka on vain tehtävä, miten me tiiminä jaamme vastuut ja tehtävät?

Kevät 2018 haastaa varhaiskasvattajia käymään näitä keskusteluja. Varhaiskasvatuslain toinen osa on menossa käsittelyyn ja tulossa voimaan elokuussa 2018. Lakiluonnoksessa otetaan kantaa nimenomaan nimikkeisiin, ammattipätevyyksiin ja toteuttuessaa ne tulevat vaikuttamaan tehtävänkuvien sisältöihin. Kunnan sopimusneuvottelut myös päättyivät juuri ja nekin tuovat omia muutoksia tehtävänkuvaneuvotteluun. Sopimusneuvottelut toivat lisää suunnitteluaikaa lastentarhanopettajille, joiden suunnitteluaika nousee työajan kahdeksasta prosentista 13-prosenttiin, mikä tarkoittaa noin viittä tuntia suunnittelua viikossa. 

Kun muutoksia tulee, tarvitaan työn ja tehtävien uudelleenarviointia ja uudistamista. Niitä ei ole helppo uudistaa ja ne vaativat prosessin, jossa kuullaan eri osapuolia ja käydään neuvotteluita. Ihmettelyn ja kehittämisen kehä on yksi tapa lähteä pohtimaan työn- ja tehtävänkuvia: ihmetellään, jäsennellään, konkretisoidaan ja reflektoidaan asiaa. Ajatuksena mallissa on, että kehitettävää asiaa ihmetellään ensin: Mistä tässä on kyse? Mikä tässä on tärkeää? Mitä tämä merkitsee meille? Sitten asiaa jäsennellään: Mitä minä tarkoitan? Mitä sinä tarkoitat? Mitä me tarkoitamme ja mitkä ovat meidän tavoitteet? Sitten on vuorossa konkretisointi: Kuka tekee? Mitä tekee? Mikä on aikataulu? Miten onnistuminen ja tavoitteisiin pääseminen näkyy? Viimeisessä vaiheessa, ennen kuin kehä pyörähtää alusta uudelleen liikkeelle pitää reflektoida: Mikä toimi? Mikä ei? Mitä opittiin? Mitä pitää muuttaa?

Työn- ja tehtävienkuvat pitää olla mietittynä, jotta myös uusien mahdollisten työntekijöiden perehdyttäminen työyhteisöön onnistuu. Niitä tarvitaan osaamisen ja suorituksen johtamiseen. Pitää olla nimetty kuka tekee, jos se on aina joku, niin työ jää helposti tekemättä, kuten alun esimerkissä. Jos kaikki tarjoavat samaa, ei tarvita eri koulutuksen omaavia henkilöitä varhaiskasvatukseen. os esimerkiksi tehtaassa halutaan valmistaa nalleja, tarvitaan siihen ainakin kangasta, lankaa ja täytettä. Jos tarjolla on vain kankaita, niin nalle ei valmistu. Erilaisille ainesosille on tarvetta. 

Varhaiskasvatuksen palkkataso on matala. On todettu, että oikeudenmukaiseksi koettu palkka ja palkkakehitys on merkittävä kannustin yksilön tavassa tehdä työtään ja halussa kehittää osaamistaan sekä työssä pysymisen ja työhön hakeutumisen suhteen. Palkassakin on parannettavaa, mutta myös tavassa tehdä kohdennettua työtä yhteisesti keskustellun näkemyksen mukaan. Tehtäviä ja työnjakoa on syytä uudistaa sekä kehittää koko työyhteisön toimintaa siten, että toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon toiminnan kokonaisuus ja eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ja osaaminen.

Käytännön työelämässä kasvattajien tehtävät määräytyvät tosiasiallisen ammattitaidon ja osaamisen mukaan. Alan tutkinto antaa valmiudet oman ammatin ydinalueen osaamiseen. Ammatillisia valmiuksia syvennetään ja laajennetaan tarpeen mukaan käytännön ammattikokemuksen, perehdyttämisen sekä täydennys- ja muun lisäkoulutuksen avulla ja niistä on hyvä keskustella kehityskeskusteluissa ja työn vaativuuden arvioinnissa oman esimiehen kanssa. Jos asioista ei keskustella, "kaikki tekee kaikkea" kulttuuri jatkuu uuvuttaen ihmisiä, koska tehdään päällekkäistä työtä ja asioille ei jää aikaa ja ammattien välinen kitka työn sisällöstä jatkuu.

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?

Ystävällisyys päivä 14.2.

14.2. vietetään Ystävänpäivää. Ystävänpäivää pidetään usein amerikkalaisena juhlapäivänä, mutta juhlaa on vietetty Englannissa jo 1500-luvulla, josta se rantautui Amerikkaan 1800-luvulla. Tarinoita juhlan alkuperästä, sen juurista ja juhlaan liitetyistä henkilöistä kuten Valentinuksesta on monia. Tunne juhlan ei-suomalaisuudesta ja toisaalta amerikkalaisuudesta saa osan ihmisistä karttamaan sitä. Entä jos päivää viettäisikin positiivisen pedagogiikan hengessä Ystävällisyyden päivänä? Ystävällisiä sanoja ansaitsevat muutkin kuin omat hyvät ystävät tai rakkaat. Jakamalla ystävällisiä ja kohteliaita sanoja, voi pelastaa toisen päivän. 

Teknologistuvassa maailmassa tarvitaan edelleen lämpöä ja aitoa läsnäoloa, koneet eivät pysty tuomaan inhimillistä empatiaa tilanteisiin. Ystävällisyyttä ja sen vaikutuksia on tutkittu terveydelle ja sen koetaan alentavan muun muassa stressiä. On todettu, että jo se, että näemme toisen tekevän hyvää toiselle, voi tehdä meille hyvän olon ja nostaa halua toimia todennäköisesti samoin. Positiivisuus ruokkii positiivisuutta. 

Ystävällisyys on myös vahvuus. Millainen on ystävällinen henkilö? Ystävällinen henkilö on ystävällinen kaikille ja ajattelee kaikkien parasta. Hän haluaa auttaa toisia odottamatta vastapalvelusta. Hän haluaa olla hyvä toisia kohtaan. Hän osoittaa ystävällisyyttä myös tuntemattomia kohtaan. Hän harkitsee sanojaan ja tekojaan, jotta ne eivät loukkaisi toista. Ystävällisten tekojen tekeminen on hänelle arkipäivää.

Ystävällisyys on toisten huomioon ottamista, toisista ihmisistä kiinnostumista ja hyvien tekojen tekemistä heidän hyvinvointinsa eteen. Ystävällinen ihminen haluaa olla hyvä toisille. Ystävällisyys on empaattisuutta ja myötätunnon osoittamista toisia ihmisiä kohtaan. Ystävällisyys vaatii kykyä laittaa toisen tarpeet omien edelle ja olla epäitsekäs. 

Mielleyhtymiä sanalle ystävällisyys ovat muun muassa hyväntahtoinen, sydämellinen, ymmärtäväinen, lämpöinen, kiltti, armollinen, huomaavainen, hienotunteinen, auttavainen ja hyvän tuulinen. Toisten auttaminen ja omastaan jakaminen ovat kantaneet meitä vuosisadasta toiseen. Toisten ihmisten hyväksyntä, tuki ja apu ovat tärkeitä ihmisten selviytymiselle. Ystävälliset eleet sitovat ihmisiä myönteisesti toisiin ja tuovat hyvän olon niin tekijälle kuin vastaanottajalle.

Helppoja, pieniä ystävällisiä tekoja:

Pidä ovea auki toiselle.

Kerro läheiselle ihmiselle, että olet ylpeä hänestä ja miksi.

Jätä iloinen viesti post-it lapulla, jonkun toisen löydettäväksi.

Hymyile vastaan tulevalle.

Järjestä työmaalla sotkuinen työpiste tai tarvikekaappi.

Kerro ääneen näkemäsi hyvä. 

Hiero ystävän/puolison/ työkaverin hartioita.

Kehu julkisesti.

Ole valittamatta koko päivä.

Nosta ylös tippunut tavara.

Kuuntele keskeyttämättä.

Keitä koko työyhteisölle kahvit ja teet.

Anna anteeksi / pyydä anteeksi.

Tee hyvä teko pyytteettömästi – älä odota kiitosta.

Kerro puolisolle / työkaverille mikä sinusta hänessä on parasta.

Sano jotain kivaa työkaverillesi.

Voit myös toteuttaa ystävällisyyden bongausta: kirjaa tai kirjatkaa yhteisönä isolle paperille / taululle millaisia ystävällisyyden tekoja on nähnyt ystävällisten tekojen bongausaikana.

On hyvä muistaa, että pienetkin ystävälliset teot lisäävät hyvinvointia, kuten hymyily muille ihmisille tai toisen auttaminen.

Varhaista Aikaa haastaa sinut Ystävällisyys päivän haasteeseen 14.2.2018:

Valitse itsellesi joku tavoite, jolla tuot esille ystävällisyyttä vähintään yhden päivän ajan niin tutuille kuin tuntemattomille. 

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?