Varhaiskasvatuksen työn- ja tehtävänkuvat

Tehtävänkuvien määrittämiseen kannattaa panostaa, sillä niiden avulla tehdään näkyväksi ja yhteisesti jaetuksi se, millaista osaamista tavoitellaan. Varhaiskasvatuksessa puhutaan vallalla olevasta tavasta tehdä työtä: ”Kaikki tekevät kaikkea”. Ongelmalliseksi työtavaksi ”kaikki tekevät kaikkea” tekee muun muassa se, että varhaiskasvatuksen kentällä työskentelee eri koulutuksen saaneita henkilöitä, joille maksetaan eri palkkaa tehtävänkuvan mukaan. Tehtävänkuvissa on kuitenkin määritetty, mikä on tehtävän tarkoitus ja keskeiset tehtävät. Kun kaikki tekevät kaikkea, kukaan ei välttämättä tee mitään, kun kaikki luulevat, että joku tekee sen. Ja sitten voi jopa käydä näin:

”Kaikki luulivat, että joku tekee sen. Kuka vain voisi tehdä sen, mutta kukaan ei tehnyt sitä. Joku suuttui, koska luuli, että se on kaikkien tehtävä. Kaikki luulivat, että kuka vaan voisi tehdä sen. Kukaan ei ymmärtänyt, että kukaan ei tee sitä. Loppujen lopuksi kaikki olivat vihaisia jollekin ja kukaan ei tehnyt mitään, minkä kaikki olisivat voineet tehdä.”

Tehtävänkuvista ja ”kaikki tekee kaikkea” -keskustelusta haastavan tekee se, että keskustelu katkeaa nopeasti yleistyksiin siitä, että lastentarhanopettajille ei kuulu kurahousujen pesu tai lastenhoitajille ei kuulu tuokioiden tai pienryhmien vetäminen. Nämä keskustelut eivät ole hedelmällisiä, ammatillisia keskusteluja, joissa oikeasti päästäisiin pohtimaan tehtävienkuvia ja ammattiosaamista arjessa. Ne on hyvä myös kyseenalaistaa: Kenelle kurahousujen pesu kuuluu? Kuuluko se varhaiskasvattajille? Kenelle kuuluu lasten vaatehuolto? Pestäänkö lasten kurahousuja edelleen altaissa kootusti? Jos, niin miksi? Onko tähän muita ratkaisuja kuin käyttää kasvattajien lapsiryhmän ulkopuolista aikaa? Jos lastenhoitajien pedagogista osaamista pelätään ja heille ei uskalleta antaa toimivaltaa olla ryhmän kanssa, niin mitä he tekevät lasten kanssa? On hyvä myös miettiä kuinka tehokasta, tuottavaa ja laadukasta toiminta on, jos kaikki tekevät kaikkea. On hyvä myös miettiä, että uuvuttaako se kasvattajia ja luo kiireen tuntua, kun työtehtävistä ei ole sovittu.

Varhaiskasvatus on tiimityötä moniammatillisessa tiimissä, jossa eri ammattiryhmien koulutukset täydentävät toisiaan, kun niille annetaan mahdollisuus. Parhaimmillaan työntekijät tuovat muutakin kuin peruskoulutuksensa luomaa ammatillisuutta ryhmään. Jokaisella työntekijällä on omat vahvuutensa, jotka voivat kummuta muun muassa harrastuksista tai muista koulutustaustoista tai jopa persoonasta. ”Kaikki tekee kaikkea” -keskustelussa pitäisikin pysähtyä miettimään: mitä tehtävänkuvat sanovat tehtävistä, mitä uusi vasu sanoo tehtävistä, mitkä ovat meidän tiimin vahvuudet, mikä on toiminnan kautta olennaista tehtävää kullekin tiimin jäsenelle, mitkä tehtävät motivoivat meitä, mitkä ovat niitä tehtäviä, jotka on vain tehtävä, miten me tiiminä jaamme vastuut ja tehtävät?

Kevät 2018 haastaa varhaiskasvattajia käymään näitä keskusteluja. Varhaiskasvatuslain toinen osa on menossa käsittelyyn ja tulossa voimaan elokuussa 2018. Lakiluonnoksessa otetaan kantaa nimenomaan nimikkeisiin, ammattipätevyyksiin ja toteuttuessaa ne tulevat vaikuttamaan tehtävänkuvien sisältöihin. Kunnan sopimusneuvottelut myös päättyivät juuri ja nekin tuovat omia muutoksia tehtävänkuvaneuvotteluun. Sopimusneuvottelut toivat lisää suunnitteluaikaa lastentarhanopettajille, joiden suunnitteluaika nousee työajan kahdeksasta prosentista 13-prosenttiin, mikä tarkoittaa noin viittä tuntia suunnittelua viikossa. 

Kun muutoksia tulee, tarvitaan työn ja tehtävien uudelleenarviointia ja uudistamista. Niitä ei ole helppo uudistaa ja ne vaativat prosessin, jossa kuullaan eri osapuolia ja käydään neuvotteluita. Ihmettelyn ja kehittämisen kehä on yksi tapa lähteä pohtimaan työn- ja tehtävänkuvia: ihmetellään, jäsennellään, konkretisoidaan ja reflektoidaan asiaa. Ajatuksena mallissa on, että kehitettävää asiaa ihmetellään ensin: Mistä tässä on kyse? Mikä tässä on tärkeää? Mitä tämä merkitsee meille? Sitten asiaa jäsennellään: Mitä minä tarkoitan? Mitä sinä tarkoitat? Mitä me tarkoitamme ja mitkä ovat meidän tavoitteet? Sitten on vuorossa konkretisointi: Kuka tekee? Mitä tekee? Mikä on aikataulu? Miten onnistuminen ja tavoitteisiin pääseminen näkyy? Viimeisessä vaiheessa, ennen kuin kehä pyörähtää alusta uudelleen liikkeelle pitää reflektoida: Mikä toimi? Mikä ei? Mitä opittiin? Mitä pitää muuttaa?

Työn- ja tehtävienkuvat pitää olla mietittynä, jotta myös uusien mahdollisten työntekijöiden perehdyttäminen työyhteisöön onnistuu. Niitä tarvitaan osaamisen ja suorituksen johtamiseen. Pitää olla nimetty kuka tekee, jos se on aina joku, niin työ jää helposti tekemättä, kuten alun esimerkissä. Jos kaikki tarjoavat samaa, ei tarvita eri koulutuksen omaavia henkilöitä varhaiskasvatukseen. os esimerkiksi tehtaassa halutaan valmistaa nalleja, tarvitaan siihen ainakin kangasta, lankaa ja täytettä. Jos tarjolla on vain kankaita, niin nalle ei valmistu. Erilaisille ainesosille on tarvetta. 

Varhaiskasvatuksen palkkataso on matala. On todettu, että oikeudenmukaiseksi koettu palkka ja palkkakehitys on merkittävä kannustin yksilön tavassa tehdä työtään ja halussa kehittää osaamistaan sekä työssä pysymisen ja työhön hakeutumisen suhteen. Palkassakin on parannettavaa, mutta myös tavassa tehdä kohdennettua työtä yhteisesti keskustellun näkemyksen mukaan. Tehtäviä ja työnjakoa on syytä uudistaa sekä kehittää koko työyhteisön toimintaa siten, että toiminta ja tehtävät järjestetään tarkoituksenmukaisella tavalla ottaen huomioon toiminnan kokonaisuus ja eri ammattiryhmien välinen yhteistyö ja osaaminen.

Käytännön työelämässä kasvattajien tehtävät määräytyvät tosiasiallisen ammattitaidon ja osaamisen mukaan. Alan tutkinto antaa valmiudet oman ammatin ydinalueen osaamiseen. Ammatillisia valmiuksia syvennetään ja laajennetaan tarpeen mukaan käytännön ammattikokemuksen, perehdyttämisen sekä täydennys- ja muun lisäkoulutuksen avulla ja niistä on hyvä keskustella kehityskeskusteluissa ja työn vaativuuden arvioinnissa oman esimiehen kanssa. Jos asioista ei keskustella, "kaikki tekee kaikkea" kulttuuri jatkuu uuvuttaen ihmisiä, koska tehdään päällekkäistä työtä ja asioille ei jää aikaa ja ammattien välinen kitka työn sisällöstä jatkuu.

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?