Hämäränhyssy

- Varhaista Aikaa - 

Ennen vanhaan kalenteria ja aikaa määrittivät auringon lasku, kuun nousu, kevään eteneminen sekä syksyn tulo. Suomalaisessa maatalousyhteiskunnassa luonto määräsi, mitä töitä tehtiin ja milloin. Hämäränhetki oli se aika, kun näki vielä tehdä töitä. Silloin kokoonnuttiin yhteen tupiin ja pimeässä tai päreen valossa tehtiin muun muassa puu- ja käsitöitä sekä kerrottiin tarinoita. Tarinoita ja satuja kerrottiin oikeasta ja satumaailmasta, joskus tarinat olivat jopa hieman pelottavia. Nämä hetket olivat yhteisen kulttuurin välittämistä.

Hämäränhyssy on yksi määritelmä auringon laskusta alkavalle hämärälle. Jotkut kutsuvat aikaa myös siniseksi hetkeksi. Hämäränhetki pystytään määrittämään tarkasti auringonlaskun mukaan. Hämärän aikana valaistus tulee ilmakehästä sirottuvasta valosta ja isoimmat planeetat ja tähdet voi silloin jo erottaa taivaalta. Hämärän pituus on aamulla ja illalla päivittäin sama, mutta se vaihtelee paikan ja vuodenaikojen mukaan. Auringon nousun, laskun ja hämärän keston Suomessa voi laskea ilmaisen ohjelman avulla netissä

Hämäränhyssyn viettäminen varhaiskasvatuksessa sopii kulttuurin ja historian välitykseen. Se on taustaltaan neutraalimpi kuin halloween, kekri, pyhäinpäivä tai joulu. Oppimisen osa-alueista se linkittyy ”Minä ja meidän yhteisömme ” -osa-alueeseen. Tämä osa-alue painottuu eettiseen ajatteluun, katsomuskasvatukseen, lähiyhteisön menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen sekä mediakasvatukseen. Minä ja meidän yhteisömme linkittyy vahvasti ajattelun ja oppimisen osa-alueeseen ihmettelyn, maailman tutkimisen, eri ilmiöiden, kysymisen ja kyseenalaistamisen, erilaisten ratkaisujen keksimisen sekä yhteiseen pohdinnan kautta.

Keinoja toteuttaa Hämäränhyssyä ovat muun muassa sadut, musiikki, kuvataide, leikki, draama, erilaiset mediasisällöt. Se sopii hyvin pimeän ajan teemaksi tai projektiksi. Pimeän ajan teemana se sopii tunteiden käsittelyyn, erityisesti pelkojen ja ilojen käsittelyyn: mitkä asiat tuottavat iloa, mitkä asiat pelottavat. 

Musiikissa voidaan kuunnella ja tehdä erilaisia ääniä ja pohtia, millaisia tunteita ne herättävät. Musiikin avulla voidaan tehdä tästä myös tunnepiirtämistä tai – maalaamista, jolloin äänien tai musiikin kuulemisen jälkeen piirretään tai maaltaan paperille, miltä äänet tuntuivat. Äänien teossa voidaan käyttää oikeita soittimia ja harjoitella niiden käsittelyä samalla, kehosoittimia tai esimerkiksi luonnosta löydettäviä soittimia tai ääniä. Äänien nauhoittaminen ja kuunteleminen puhelimella tai iPadillä on lapsille kiehtovaa tekemistä. Näitä ääniä voi yhdistää myöhemmin vaikkapa itsetehtävään animaatioon. Hämäränhyssyyn voidaan viritellä muun muassa Ellan ja Aleksin ”Hämärän hyssy” – kappaleella. Aija Leinosen Saahinkaisen samettiviitasta voi myös poimia tunnelmaa sopivaa musiikkia.

-Varhaista Aikaa - 

Kuvataiteessa, askartelussa, kädentaidollisissa töissä voidaan työstää pelkoja: mitkä asiat pelottavat lapsia? Näitä pelkoja voidaan käsitellä kädentaitojen kautta. Voidaan muun muassa askarrella hämähäkkejä ja niiden verkkoja tai askarrella kilttejä mörköjä. Hamahelmillä voidaan harjoittaa hienomotoriikkaa ja hahmottamista tekemällä kummituksia tai hämähäkin verkkoja. Hämähäkille voidaan rakentaa verkkoja myös verkkopalloista, joita voi käyttää myöhemmin muuhunkin koristeluun. Hämähäkin verkot syntyvät helposti myös leikkaamalla paperista kuten paperitähdet. 

Kädentaitojen töitä voidaan käyttää myös muilla ilmaisun alueilla kuten varjoteatterissa rekvisiittana tai yleisesti tarinan kerronnan tai sadutuksen pohjana. Myös loruttelua ja riimittelyä voidaan toteuttaa teeman mukaisesti. Pimeään aikaan ja pimeän pelkoon luettaviksi kirjoiksi sopii esimerkiksi Anneli Kannon ”Paavo Virtanen ja Pimeys” tai Norbert Landan ja Tim Warnes:in ”Suuri hirviöjahti”.

Varjoteatterin avulla voidaan tutkia valoa ja varjoa ja tarkastella millaisia varjoa tavalliset arjen esineet saavat tai miltä lasten omat varjot näyttävät. Kuvaamalla varjoteatterin esitykset nähtyihin varjoihin voidaan palata myöhemminkin. 

Hämäränhyssyn perinteisiin kuulunut sadunkerrontaa kannattaa käyttää myös hyväksi. Tarinoiden sankarit voidaan myös kutsua hämäränhyssyn juhlaan, jolloin lapset saavat pukeutua sankariensa tavalla tai muulla haluamallaan tavalla ja näitä pukeutumisia käytetään hyväksi leikin eteenpäin viemiseen ja satujen uudelleen kirjoittamiseen. Pukeutumisleikit ovat monelle tärkeitä ja satujen kautta niitä voidaan liittää varhaiskasvatuksen arkeen muutoinkin kuin kalenteriin kirjattujen juhlien kuten halloweenin, pääsiäisen tai vapun kautta. 

Pimeää voidaan käyttää hyväksi myös leikeissä. Pimeän aikaan pihalle tai pimennettyyn tilaan sisällä voidaan luoda heijastinrata, joka kuljetaan läpi taskulampuilla heijastimien viitoittamaan polkua pitkin. Toinen vaihtoehto on piilottaa heijastimet rajatulle alueelle ja niitä etsitään yhteiseen koriin taskulamppujen avulla. Heijastinrata toimii myös esimerkiksi joulunpolun neutraalina korvaajana. Heijastin kankaasta ja huovasta voidaan tehdä myös omia heijastimia.

Jotkut yhdistävät hämäränhyssyn myös tanskalaiseen ”hyggeilyyn” eli leppoisaan kotoiluun, jolloin hämäränhyssyä voidaan viettää myös ”pyjamabileiden” avulla eli pukeutumalla yöasuihin päivän ajaksi ja kehittämällä teemaan tämän ympärille. Sisältöinä voi olla vaikkapa villasukkaluistelua, ”tyynysotaa”, löhöilyä ja kirjojen lukemista isossa ”laiskan linnassa” eli isossa tyynykasassa. 

Hämärässä ja pimeässä on monta ainesta varhaiskasvatuksen toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Tässä suunnittelussa lapset on helppo ottaa mukaan. Se vaatii toki ajan järjestämistä lasten havainnointiin sekä kuunteluun. Aikaa tällaiseen projektiin kannattaa antaa ja vaikkapa ottaa koko kuukauden teemaksi. Tiukalla aikataululla projektista tulee vain suorittamista ja oppiminen jää toisarvoiseksi.

”Hä-hä-hämärä. Hämärässä hämähäkki.

Pi-pi-pimeässä. Piilossa verkossansa.

Pe-pe-pelottaa. Pieni hämähäkki.

Ku-ku-kutittaa. Verkko hämähäkin.

Hö-hö-höpötys. Se oli vain villalanka.”

- Varhaista Aikaa-  

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Blogin löydät myös Facebookista "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 

sekä Instagramista @varhaista.aikaa

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Varhaiskasvatus asiakaspalveluna

 

kuva: Pixabay

Asiakaspalvelun pitäisi olla itsestään selvyys varhaiskasvatuksessa. Sen pitäisi olla osa toimintakulttuuria ja jokapäiväistä toimintaa. Huoltajat mainitaan Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) yli 90 kertaa. Varhaiskasvatuksen yksi tehtävä on tukea huoltajien heidän kasvatustyössään. Jokainen lapsi on vasun mukaan puolestaan ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Varhaiskasvatuksessa jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. Asiakkuuden, niin lasten kuin heidän huoltajiensa, merkitys ei jää epäselväksi vasua lukiessa. Lapset ovat se työn ydin, miksi työtä tehdään ja siinä samalla tuetaan perheitä heidän tärkeässä kasvatustehtävässään. 

Miksi sitten asiakastyö haastaa niin paljon? Miksi lapset tekevät ammattilaisten työstä haastavaa? Miksi haasteelliset lapset halutaan pois omista ryhmistä?  Miksi edelleen tänä päivänä, vaikka vasu ohjaa toisin, voit kahvihuonekeskustelussa kuulla epäammatillisia arvosteluja huoltajien toiminnasta? Syyt ovat moninaisia. Työuupumus tuo väsymyksen, kyynisyyden ja epäammatillisuuden tullessaan. Resurssien puute ajaa monen uupumukseen, eikä resursseilla aina tarkoiteta henkilöstön määrää tai laatua, vaan myös omia ammatillisten taitojen resurssia sekä toimivien selviytymiskeinojen puutteita. 

Miten asiakkaiden, lasten tai huoltajien, aiheuttamaa ammatillisuuden katoamista voitaisiin ennalta ehkäistä? Miten saisimme asiakaspalvelun toimimaan arkipäivässä, siten kuin vasu ohjaa? Jokainen meistä osaa sanoa muilla elämänaloilla, millaista on hyvä asiakaspalvelu esimerkiksi ravintolassa, lääkärissä tai kampaajalla. Jos kaupassa meitä laskutetaan väärin, teemme siitä reklamaation ja odotamme saavamme palautuksen väärästä kohtelusta. Jos menemme lääkäriin tai kampaajalle odotamme saavamme ammattimaista palvelua ja kohtelua: lääkäri hoitaa vaivamme ja kampaaja saa hiuksemme näyttämään kauniilta. Samoin tavoin meidän pitäisi pysähtyä miettimään, mitä on hyvä asiakaspalvelu varhaiskasvatuksessa? Mistä asioista se koostuu? Mitä huoltajat odottavat varhaiskasvatukselta? Mitä lapset odottavat varhaiskasvatuspäivältään? Mitä me ammattilaiset odotamme varhaiskasvatuksen arjelta? Miten me vastaamme omiin ja muiden odotuksiin?

Hyvä asiakaspalvelu riippuu aina asiakkaasta, hänen odotuksistaan, aiemmista kokemuksista ja tilanteesta. Jotta voisimme tuottaa laadukasta varhaiskasvatusta, se vaatii laadukasta asiakastyötä, asiakaspalvelua, asiakaslähtöisyyttä. Tämä vaatii asiakkaiden tuntemusta. Meidän pitää tuntea lapsi ja hänen perheensä. Meillä pitää olla dokumentteja, jotta voimme toimia siten, kuin koemme asiakkaan parhaaksi. Jos joku ei toimi, tarvitaan dokumentteja, miten muutamme toimintatapaamme. Hyvä asiakaspalvelu siis vaatii havaintoja toiminnasta, dokumentointia, arviointia ja kehittämistä. Hyvä asiakaspalvelu vaatii ammattihenkilöstön kouluttamista, sitouttamista ja asioihin palaamista työkulttuurissa. Tervehtiminen ja toisen aito kohtaaminen on iso osa asiakaspalvelua. Miten sinä huomioit toisen? Miten toinen kokee tulleensa huomioiduksi? 

 

kuva: Pixabay

Hyvä asiakaspalvelu ei ole vain hymyilyä, tervehtimistä ja kohteliasta ammattimaista palvelua, se on myös odotusten ymmärtämistä ja niiden huomioimista. Palvelun tason määrittää se, millainen kokemus asiakkaalle jää. Asiakkaiden toiveet ja tarpeet ovat erilaisia. Joidenkin asiakkaiden odotukset ovat todella alhaalla, toisten korkealla. Hyvä asiakaspalvelu koostuu terävistä havainnoinnista ja herkkyydestä asiakkaan tarpeille. Ja vielä enemmän se koostuu aidosta halusta kuunnella ja auttaa asiakasta. 

Haastavissa asiakastilanteissa on hyvä pysähtyä ja miettiä, onko asiakasta kohdeltu hyvin, onko hänen odotuksensa kohdattu, millainen on hänen asiakaskokemuksensa tilanteessa? Provosoituminen tilanteessa ei hyödytä ketään, eikä hyvän asiakaspalvelun perusperiaatteet silloin toteudu. Henkilökemioista puhuminen voi olla tapa selittää tilanteita. Entäpä jos minua itseä kohdeltaisiin epäasianmukaisesti vaikkapa kaupan reklamaatiotilanteessa, miten itse toimisin?

Haastavissa tilanteissa jotain on menossa eri suuntaan työntekijän ja asiakkaan välillä ja sen löytäminen on tärkeää. Joskus pelkkä pysähtyminen auttaa ”seis” ja pyyntö, että aloitetaan alusta ”aloitetaanko alusta”, jotta päästään selville, mikä on ongelman ydin. Anteeksi pyytäminen ei myöskään ole heikkoutta vaan vahvuutta, tämäkin saattaa jo ratkaista tilanteen. Asiakkaan huolen aito kuuleminen laukaisee usein tilanteen. Tämä vaatii aikaa. Kun ongelman ydin on löydetty, siihen on helpompi puuttua, ratkaista ja ennalta ehkäistä seuraavan kerran. Aina ei ole helppoa ymmärtää asiakkaan kantaa tai se voidaan kokea liian kaukana omista arvoista olevaksi. Tällöin edun punnitseminen on tärkeää: Jos toimin näin, kenen etua ajan?

Jos huomaa ajautuvansa näihin haastaviin tilanteisiin usein, on reflektoinnin paikka: miksi ajauduin taas tähän? Mitä tunteita tämä asiakastilanne minussa herättää? Miksi reagoin näin? Onko minulla itsellä keinoja? Kenelle voisin kertoa, että keinot ovat loppu, auta? Reflektointi voi auttaa löytämään ratkaisun, jos tilanne ei ole ajautunut liian pitkälle. Toisen avun pyytäminen ja hyvä keino, mutta se ei automaattisesti tarkoita, että toinen ratkaisee puolesta, usein ratkaisun avaimet ovat kysyjällä, mutta tilanne on ajautunut liian pitkälle, jolloin valoa tunnelin päässä ja ratkaisuja ei enää koeta itse löydettävän. 

 

kuva: Pixabay

Arjessa lasten haasteet ryhmässä ovat niitä, jolloin valitettavan usein ajaudutaan pimeään tunneliin ja koetaan, että sieltä ei ole ulospääsyä. Apuun haetaan varhaiskasvatuksen erityisopettajaa, päiväkodin johtajaa tai työterveyttä. Kenelläkään heistä ei ole taikasauvaa, jolla ongelmat katoaisivat kuin itsestään. Kukaan heistä ei osaa parantaa lasta, jolla on aistiyliherkkyys tai autisminkirjoa. Vielä tänä päivänä kukaan ei ole rohjennut hakea varhaiskasvatuksen poppamiestä töihin, koska taikatemppuja ei ole. On hyviä työntekijöitä, joiden kanssa pitää pysähtyä tilanteissa. On työyhteisöjä, joiden pitää pystyä tukemaan ammatillisuutta arjessa. On johtajia, joiden tehtävä on pitää kirkkaana työn perustehtävä, ydin, sekä auttaa ammatillisessa kasvussa ja vaatia ammatillista toimintaa. On varhaiskasvatuksen erityisopettajia, joilla on erityisosaamista ja taitoa ohjata työntekijöitä löytämään keinoja arjen toimintaan. Kukaan ei tee työtä toisen puolesta, vastuu työstä on jokaisella. Yhdessä, samaan suuntaan, sovituilla säännöillä tehden, se on helpompaa.  

Mikä avuksi asiakaspalvelussa, oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen?

• Työyhteisön yhteinen ymmärrys asiakkuuden merkityksestä: Yhteinen johdettu, sitouduttu ja seurattu merkitys asiakkuudesta on vuorovaikutustaitojen ja toimintakulttuurin kehittämisen lähtökohta
• Kohtaaminen: Hymyileminen, tervehtiminen ja kuunteleminen vievät jo pitkälle. Niiden kautta viestitään, miten toinen kohdataan.
• Ajankäyttö ja kärsivällisyys: Käytä aikaa siihen, että ymmärrät asiakasta, mitkä ovat hänen tarpeensa, odotuksensa ja mahdollinen ongelma. Mieti kysymyksiä ja muita keinoja, millä voit asiakkaan maailmaa tehdä itsellesi näkyväksi: mistä asioista puhutaan kohtaamisissa, miten, miksi. Mieti, mikä olisi ammatillinen ratkaisu, selitys asiasta ja ammatilliset perustelut asiaan. Joskus asiaan pitää palata useasti.
• Dialoginen asenne: Kuuntele, mitä asiakas todella sanoo. Varmista kuulemasi, jotta tulkinnoilta voidaan välttyä.
• Yhteinen kieli: Etsi yhteinen kieli asiakkaan kanssa. Kerro asiat selkeästi, yksinkertaisesti ja ammatillisesti perustellen.
• Positiivinen toimintakulttuuri: Asiakkuuteen positiivisesti suhtautuvat työyhteisö kannustaa positiiviseen vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen asiakkaan kanssa. Positiivinen työilmapiiri tukee positiivista vuorovaikutusta myös asiakkaiden kohtaamisessa.
• Asiaan palaaminen: Joskus asiat eivät etene, vaikka kuinka tekisi töitä asiakkaan kanssa ja voi tuntua, että asiakas vaikuttaa siltä, että on tahallaan hankala. Tällöin on hyvä ottaa aikalisä. Asiakkaalle voi ilmoittaa, että nyt näyttää siltä, että tarvitsemme aikaa tämän asian selvittämiseen ja mahdollisesti muita tahoja mukaan apuaan, joten tulemme palamaan tähän mahdollisimman pian, mutta tähän asiaan on nyt otettava aikalisä.
• Rauhallisuus: Työntekijän oma rauhallisuus on tärkeää, silloin kiihtynyt asiakas voidaan saada rauhoittumaan työntekijän rauhallisuuden kautta.
• Empatia: Asiakkaan asemaan asettuminen voi auttaa näkemään asioita toisin. Asiakkaan tavat toimia tai arvomaailma voi olla erilainen kuin työntekijän. Erilaisuuden arvostaminen on arvo, joten on hyvä opetella kohtaamaan erilaisia ihmisiä ja kuulla heitä aidosti arvostelematta.
• Harjoittelu: Asiakkuuden ymmärtäminen perustyöksi on lähtökohta. Asiakkaan kohtaamista pitää harjoitella päivittäin.
• Reflektointi: Oman toiminnan reflektointi on oman kehittymisen perusta. Miten itse koen toimineeni tilanteessa, miten olisin voinut toimia kenties toisin?
• Myönteinen asenne: Omalla käytöksellä ja asennoitumisella voi vaikuttaa kohtaamisiin. Millaisella asenteella kohtaan asiakkaat? Olenko ennakkoluuloton, pelokas, innokas, tyyni, positiivinen, negatiivinen?
• Kokemuspalautteen kerääminen: Asiakaspalvelun toteutumisesta tarvitaan palautetta: miten koin tulleeni kohdatuksi, kuulluksi. 

  

kuva: Pixabay

Jokainen meistä voi pohtia näitä kysymyksiä varhaiskasvatuksen asiakaspalvelun näkökulmasta:

• Mitä on laadukas varhaiskasvatus palveluna?
• Millainen on hyvä varhaiskasvatuksen asiakaspalvelija?
• Milloin varhaiskasvatuksen palvelu on asiantuntevaa?
• Mitä meidän asiakkaamme haluavat? Lapset? Huoltajat?
• Mistä saamme kehittävää asiakaspalautetta? Mikä asiakkaita ärsyttää?
• Miten puhumme asiakkaille?
• Miten puhumme asiakkaista?
• Miten kohtamme asiakkaat?
• Onko meillä riittävästi ammatillista palveluosaamista?
• Vaaditaanko meiltä asiakaspalvelua? Jos, niin kuka?
• Mitä asiakaspalvelu varhaiskasvatuksessa itse asiassa tarkoittaa?
• Millaista meidän palvelumme on?
• Millaista on meidän palveluasenteemme?
• Millaisia taitoja meillä on asiakastyöhön?
• Mikä merkitys asiakkailla on meille?
• Miten sitoutuneita olemme asiakastyöhön? Missä se näkyy?
• Miten kohtaamme ja hallitsemme haastavat asiakastilanteet?
• Miten ammatillisuus ja asiantuntemus näkyy asiakaspalvelussa?

Jokainen asiakaskokemus on aina erilainen ja vuorovaikutustaidot korostuvat. Asiakkaan tarpeen ymmärtäminen, kuunteleminen sekä positiivinen asenne ovat tärkeitä asiakkaan kohtaamisessa. Hyvän asiakaspalvelun voi tiivistää: Palvele asiakasta niin kuin haluaisit sinua palveltavan.

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Blogin löydät myös Facebookista "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 

sekä Instagramista @varhaista.aikaa

--------------------------------------------------------------------------------------------------