Lähiyhteisön menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus

Pohtimalla lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta suunnataan lasten mielenkiintoa historiaan sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Eri aikakausien tarkastelun avulla on mahdollista vahvistaa lasten aikakäsityksiä: ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Tarkastelun avulla voidaan päästä käsiksi myös syy- ja seuraussuhteisiin. Esimerkiksi kun tarvitaan taloja perheille, ympäristö voi muuttua metsämaisemasta asuinyhteisöksi. 

Tarkastelemalla lasten lähiympäristöä, kasvuympäristöä, kiinnitetään huomiota ympäristöjen moninaisuuteen. Lapset voivat tulla hyvin moninaisista kulttuurisista taustoista ja heidän kotiympäristönsä voi olla hyvinkin erilainen. Yhden perheeseen kuuluu vain lapsi ja yksi vanhempi, toisen perheessä voi olla useita sisaruksia, kolmannella on etä- ja lähivanhempia. Yksi asuu kerrostalossa, toinen omakotitalossa. Variaatioita lapsien lähiympäristöistä löytyy useita.

Lähiyhteisön menneisyys

Tarkastelemalla menneisyyttä, lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Lasten oma historia vauvasta tähän päivään ja tästä tulevaisuuteen tuo jokaiselle oman henkilökohtaisen historiaperspektiivin aiheeseen.

Perheiden tarkastelu tekee perhehistoriaa ja kulttuuria näkyväksi lapselle ja lapsiryhmälle. 

Esineitä tarkastelemalla voidaan selvittää, onko nykyisyydestä löytyviä vastaavia esineitä ollut ennen ja mitä ne voisivat olla tulevaisuudessa. Esimerkiksi lasten leluja voidaan tarkastella historia perspektiivistä. Löytyykö lasten kotoa vanhoja leluja? Miten ne eroavat nykyisistä? Entä millaisia lapset luulevat lelujen olevan tulevaisuudessa?

Lähiympäristön historiaa voidaan tutkia kartoista ja vanhoista valokuvista. Miltä varhaiskasvatuspaikka on näyttänyt viisi, kymmenen tai 50 vuotta sitten? Kuinka vanhoissa taloissa lapset asuvat ja mitä niiden tilalla on ennen ollut? 

Huoltajia voidaan haastatella esimerkiksi kyselylomakkeiden avulla ja selvittää, mikä heille on ollut tärkeää lapsuudessa? Lastenkulttuurissa voi olla yhtenäisyyksiä nykypäiväänkin. Näin voidaan saada yksinkertaisin keinoin selville huoltajien kulttuuriperintöä. 

Lapsien isovanhemmat ovat myös oiva tiedon lähde. Yksiköissä voidaan viettää Isovanhempien päivää. Päivän aikana voidaan tutustua isovanhempien lapsuuden leikkeihin ja musiikkiin ja jakaa vastavuoroisesti isovanhemmille tämän päivän lastenkulttuuria leikkien ja musiikin kautta.

Lähiyhteisön nykyisyys

Nykyisyyden tarkastelulla kiinnitetään lasten huomiota heitä mietityttäviin ja kiinnostaviin ajankohtaisiin asioihin. Tarkastelemalla omaa lapsiryhmää vahvistetaan lasten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja opetetaan lapsia hyväksymään ihmisten moninaisuutta ja erilaisuutta. Nykyisyyden tarkasteluun voidaan ottaa se, missä jokainen on hyvä nyt ja kirjata jokaisen tämän hetkinen vahvuus ryhmän vahvuustauluun esille. Vahvuuksien kautta lapsia voidaan opettaa ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia ja jokaisella on joku vahvuus. Jokainen ryhmässä on ainutlaatuinen ja tärkeä, näyttivätpä he miltä tahansa tai oli heidän perheensä millainen tahansa.

Jokaisen perheen tarkastelu ja arvostaminen on myös yksi keino tutkia nykyisyyttä: Ketä sinun perheeseesi kuuluu?

Nykyisyyttä voidaan tarkastella lapsihaastatteluilla, joihin kirjataan lasten kirjaushetken ajatuksia esimerkiksi siitä, mitkä asiat ovat kivoimpia varhaiskasvatuksessa, mistä leikeistä he pitävät tai mitkä ovat heidän suosikkilastensarjoja. Nykyisyyden kirjauksiin voidaan palata tulevaisuudessa esimerkiksi varhaiskasvatustoimintavuoden päättyessä ja tarkastella millaisia lasten vastaukset silloin ovat ja vertailla vastauksia keskenään. 

”Ikkunapiirustukset” ovat yksikeino tutkia miltä lähiyhteisö näyttää nyt. Lapsille annetaan kehys, jonka he laittavat esimerkiksi ryhmän ikkunaan ja piirtävät erilliselle paperille, mitä näkevät kehyksen läpi. Tehtävän voi tehdä siten, että piirretään mitä näkyy ryhmän ikkunan ulkopuolella tai ryhmän sisällä. Ryhmän ulkopuolen ja sisäpuolen kuvista on hyvä käydä keskustelua. Mitä ikkunasta on näkynyt? Näkevätkö kaikki saman?

Lähiyhteisön tulevaisuus

Tulevaisuuden pohtiminen ja sen, miten voimme vaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen on tärkeää. Lähtökohtaisesti jo pelkän tulevaisuus käsitteen pohtiminen lasten kanssa on tärkeää. Nykypäivän hektinen elämän tapa näkyy osassa lapsia ja ”kaikki mulle heti nyt” – mentaliteetin kanssa tulevaisuus voi olla käsillä jo seuraavan viiden minuutin päästä, ei huomenna tai saati kuukauden päästä.

Aikakäsitteitä menneisyys – nykyisyys –tulevaisuus voidaan koota ryhmän omaan tauluun, jolloin käsitteisiin voidaan yhdessä palata ja vahvistaa ajantajua. 

Suotuisaa tulevaisuutta voidaan lasten kanssa pohtia kestävän kehityksen ja kierrätyksen näkökulmasta. Lasten kanssa voidaan kasvattaa kukkia ja kasveja ja tutkia miten ne kasvavat ja tehdä ennusteita tästä. Maatumiskokeiden avulla voidaan havainnollistaa lapsille kierrätystä – mikä maatuu – mikä ei. 

Rakentamalla lasten kanssa aikakone voidaan leikin ja draaman kautta matkustaa menneeseen tai tulevaisuuteen. Leikissä voidaan kehittää kohde, mihin tehdään aikamatka ja mitä siellä voidaan ehkä kohdata. 

Tulevaisuuskaupunkien suunnittelu ja rakentaminen yhdessä lasten kanssa tuo esille heidän omaa ajatteluaan. Mitä tulevaisuuskaupungissa on? Miksi?

Lasten omat valokuvat vauva-ajalta ja nykyisyydestä auttavat hahmottamaan ajan kulkua ja lasten kanssa voidaan pohtia millaiselta he näyttävät tulevaisuudessa. Tulevaisuuden omakuvia voidaan toteuttaa muun muassa kuvallisen ilmaisun keinoin. Tulevaisuuden minä aiheeseen voidaan myös yhdistää pohdinnat tulevaisuuden ammateista ja mitä lapsista tulee isona. 

Lähitulevaisuutta voidaan tutkia ympäristön muutoksien kautta. Lasten leikkipaikkoja voidaan kuvata syksyllä, talvella ja keväällä. Ensimmäisellä kuvakerralla tehdään arvioita, miltä paikka näyttää esimerkiksi kahden kuukauden päästä, jolloin seuraava kuva otetaan samasta paikasta. Toisen kuvan jälkeen tarkastellaan miltä paikka näytti. Osuiko arvio kohdalleen ja miksi näin kävi?

Koko ryhmän leikiksi voidaan ottaa ”kaupunki ennen vanhaan”, jolloin ryhmänä leikitään sitä, mitä ajatellaan kaupungissa ennen olleen, millaisia rooleja lapset ja aikuiset saavat. Toisena isona vastaleikkinä tälle ”tulevaisuus kaupunki” mitä ajatellaan kaupungissa olevan, millaisia rooleja lapset ja aikuiset saavat.

Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja lisäyksistä.  

Katsomuskasvatus

Katsomuskasvatus haastaa kasvattajat tutkimaan, mitä kaikkia katsomuksia ryhmässä on ja miten perheet asioista ajattelevat. Lapsen vasukeskustelut ja huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö korostuvat katsomuskasvatuksen näkökulmasta. Kasvattajien pitää ottaa selvää, minkälaisesta katsomuksellisesta ympäristöstä lapsi tulee varhaiskasvatukseen, mikä kullekin perheelle on tärkeää omassa kulttuurissa ja katsomuksessa. Aiemmasta uskontokasvatuksesta katsomuskasvatus eroaa siinä, että katsomuskasvatuksen alle kuuluvat nekin, joiden katsomukseen usko ja uskonto eivät kuulu. 

Hyviä käytänteitä katsomuskasvatuksen alueella

Olennaista katsomuskasvatusta toteuttaessa on, että perheiden katsomuksellista näkemystä kunnioitetaan. Vasukeskusteluissa olisi hyvä avata, miten katsomuskasvatusta toteutetaan ja miten se näkyy lapsen ryhmässä. Hyvään tapaan kuuluu, että erilaisista tapahtumista, vierailuista ja juhlista sekä niiden sisällöistä tiedotetaan ajoissa, jotta huoltajat voivat halutessaan käydä keskustelua kasvattajien kanssa osallistumisesta. Tämä mahdollistaa myös huoltajille keskustelut oman lapsen kanssa tulevista tapahtumista ja tapahtumien jälkeen lapsen kokemuksista. Mikäli joku lapsi ei osallistu järjestettyyn toimintaa vakaumuksen vuoksi, huoltajien kanssa on hyvä sopia mikä on vaihtoehtoinen toiminta, jonka kasvattajat järjestävät lapselle. Tasa-arvoisen kohtelun mukaisesti vaihtoehtoisen toiminnan pitäisi vastata jotenkin sitä, mistä lapsi jää paitsi vakaumuksensa vuoksi. Esimerkiksi kun muut osallistuvat katsomukselliseen toimintaan, missä lauletaan, niin niille jotka eivät osallistu, kasvattajien pitäisi tarjota musiikillinen vaihtoehto.

Kirkon rooli 

Kirkolla on vahva rooli suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka ihmiset eivät sitä arkipäivässä välttämättä ajattele. Seurakunta yhteistyötä on monissa varhaiskasvatusyksiköissä tehty pitkään, joten evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa tehtävä yhteistyö mietityttää monia. Seurakunnat on julkaissut varhaiskasvatuksen kanssa tehtävästä yhteistyöstä neljän korin mallin, johon kannattaakin tutustua. Korimallia avataan lisää täällä. Opetushallitus lienee antaneen lupauksen, että katsomuksellisuuteen annetaan lisäohjeita vielä. 

Katsomuskasvatusta käytännössä

Lattiakuvat on pedagoginen menetelmä, jossa kertomusten, symbolien ja kokonaisvaltaisen työskentelyn kautta etsitään elämään merkitystä. Menetelmässä hyödynnetään kaikkia aisteja, liikettä, musiikkia, visuaalista ilmaisua ja kerrontaa. Kertomuksen edetessä lattialle muodostuu juuri tämän ryhmän prosessin kuva. Menetelmän on kehittänyt saksalainen Franz Kett. Aiheesta löytyy kirjallisuutta muun muassa: ”Lattiakuvat katsomuskasvatuksessa ja opetuksessa” (Aitlahti & Keränen-Pantsu& Mäkinen & Reina 2017)

Nukketeatteri ja draama mahdollistavat myös asioiden esittämisen lapsille.

Eri kulttuurien ja katsomusten kuvat, musiikki ja esineet kiehtovat lapsia. Myös karttojen käyttö havainnollistamaan, mistä esineet ja kuvat ovat peräisin monipuolistavat opetusta. Lisäksi lastenkirjallisuuden tutkiminen voi laajentaa lasten maailmankatsomusta. 

Katsomuksiin liittyvät asiat kannattaa kirjata vuosikelloon, jotta ne tulevat huomioiduksi. Kelloon voidaan kirjata lasten syntymäpäivät ja kulttuurien tärkeät juhlat. Mallin kelloon löydät muun muassa täältä.

 

Lapsia kiinnostavia ja suomalaiseen perinteeseen kuuluvia tai sinne rantautuneita juhlia kannattaa tutkailla monesta näkökulmasta. Halloweenista  esimerkiksi löytyy Ylen sivuilta vertailua.

Lisätiedon lähteitä

Kulttuuriseen moninaisuuteen voi tutustua muun muassa Heini Paavolan ja Mirja-Tytti Talib:n kirjan Kulttuurinen moninaisuus päiväkodissa ja kouluissa (Opetus 2000, PS-kustannus 2010) kautta.

Tytti Issakainen ja Pekka Rahkonen ovat puolestaan kirjoittaneet eri uskonnoista hyvän selkokielisen kirjan ”Atte ja Anna. Meidän ja muiden uskonnot.” (Lasten keskus 2010 

Yleistä tietoa eri uskonnosta muun muassa täältä.

 

Evankelisluterilaisen kirkon kirkkovuoden pyhäpäivistä infoa täältä.

 

Islamilaisista juhlista ja merkkipäivistä täältä. 

Uskontokalenteri on kurkkaamisen arvoinen. Se näyttää kalenterissa kristilliset, juutalaiset ja islamilaiset pyhät.

Katsomuksettomien maailmankuvaa voi tarkastella edu.fi sivuilta.

Blogi myös Facebookissa.

Materiaalipankin löydät täältä.

Eettinen ajattelu

Etiikka ja eettinen ajattelu haastavat pohtimaan arjen asioita oikein-väärin akselilta. Onko oikein tehdä tai toimia tietyllä tavalla? Miten pitäisi toimia? Miten asioiden tulisi olla?

Eettisen ajattelun harjoittelu rohkaisee tekemään oikein. Lasten kanssa voidaan tutkia tekoa tai toimintamallia. Lasten kirjallisuus tarjoaa tähän laajasti materiaali. Lasten kanssa voidaan pohtia kirjan hahmojen kautta tekeekö hahmo oikein vain väärin? Miten hahmo voisi toimia oikein?

Oikein-väärin –pohdinnan kautta luodaan myös pohjaa vuorovaikutusmallien ja syy-seuraussuhteiden hahmottamiseen. Pohtimalla asioita voidaan luoda malleja, miten toimitaan vastuullisesti. 

Eettinen ajattelu ja arvoperusta

Eettiseen ajatteluun liittyy vasun arvoperusta. Onko jokainen lapsi minulle kasvattajana ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on? Tuleeko jokainen lapsi kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä? Ohjataanko lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti? 

Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään. Saavatko kaikki lapset hyvää opetusta, huolenpitoa ja kannustavaa palautetta? Saavatko lapset tehdä valintoja riippumatta sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöön liittyvistä syistä kuten esimerkiksi kehitysviiveistä? 

Luommeko kasvattajina moninaisuutta kunnioittavaa ilmapiiriä? Toimimmeko ammatillisesti, avoimesti ja kunnioittaen erilaisten ja monimuotoisten perheiden kanssa? Miten erilaiset kielet, kulttuurit, katsomukset, uskonnot, perinteet ja kasvatusnäkemykset huomioidaan? Saavatko kaikki lapset kokea, että heidän perheensä on arvokas? 

Kehitetäänkö lasten tunnetaitoja? Huomioidaanko erilaisissa arjen valinnoissa sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus kestävän elämäntavan periaatteiden mukaisesti?

Eettinen ajattelu käytännössä

Eettistä ajattelua toteutetaan arjen askareissa ehkä huomaamattakin. Kasvattajat ohjeistavat lapsia tekemään oikein ja huomauttavat väärin tehdyistä asioista. Eettistä ajattelua pitää toteuttaa myös tietoisesti ja tavoitteellisesti. Tässä muutamia vinkkejä:

Oikein – väärin – kortit: Korteissa on väittämä tai kysymys ja pohditaanko onko se oikein vai väärin ja miksi näin on. Esimerkiksi ”Saako toisia töniä?” ”Miksi?” tai ”Saako toista halata?” ”Miksi?”

Tehdään ryhmän säännöt: ”Näin meillä toimitaan” Lapsilta sääntöjä kysyttäessä usein kuulee niitä sääntöjä, joita ei saa tehdä. Kasvattajien on hyvä miettiä, millaiset säännöt ryhmään halutaan, jos halutaan tukea positiivista minäkuvaa ja nostaa vahvuuksia esille. Montako kielteistä sääntöä kannattaa kirjata? Voivatko säännöt ollakin toimintamalli eli näin meillä toimitaan?

Lastenkirjallisuuden lukeminen lasten kirjoissa on ääretön määrä materiaalia eettisen ajattelun kehittämiseen. Tarinoista löytyy hyvää ja pahaa, hyvää käytöstä ja huonoa käytöstä. Kasvattajan tarvitsee vain pysähtyä ja käydä keskustelua tutuista ja lapsille läheisistä asioista. 

Tunnekasvatus-materiaalien kautta päästään käsiksi oikein-väärin akseliin ja siihen miltä asiat tuntuvat. Tunnekasvatuksen kautta eri tunteet kuten pelko, suru, ilo voidaan tehdä lapsille näkyviksi. Muun muussa Kimochis (tunne- ja vuorovaikutusmateriaali) ja Askeleittain-materiaalit ovat tutustumisen arvoisia.

Kirjoista ”Mun ja sun juttu!” (Haapsalo, Kirkkopelto & Repo 2016), ”Molli” (Kirkkopelto 2013), ”Molli - hyvällä mielellä vai pahalla päällä” (Haapsalo 2013) ja ”Piki”(Kirkkopelto 2016) kannattaa katsastaa läpi. 

Ammattikirjallisuudesta ”Kaveritaitoja. Tietoa ja harjoituksia toimivan ryhmän rakentamiseen varhaiskasvatuksessa” (Laaksonen & Repo 2016) sekä ”Pienet lapset ja kiusaamisen ehkäisy” (Repo 2015) ovat lukemisen arvoisia kasvattajalle.

Kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma on suositeltavaa tehdä yksiköihin. Se laittaa kasvattajat pohtimaan mitä kiusaaminen on, miten sitä ehkäistään ja miten siihen puututaan. Suunnitelmaan on hyvä kirjata miten asia otetaan puheeksi huoltajien kanssa. Tätä suunnitelmaa seurataan, päivitetään ja arvioidaan säännöllisesti yksiköissä. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitolta löytyy tästä lisää materiaalia. 

Joko tykkäsit blogista Facebookissa?

Blogilla on myös oma materiaalipankki.