Vuosikatsaus 2017

Vuosi 2017 alkaa olla lopuillaan. Miltä vuosi näytti varhaiskasvatuksen näkökulmasta?

Vuosi 2017 voidaan nähdä vasun vuotena. Monin paikoin alkuvuosi oli uuden paikallisen varhaiskasvatus suunnitelman perusteiden laatimista valtakunnallisen varhaiskasvatus suunnitelman perusteiden pohjalta. Alkuvuoteen mahtui samoin myös varmasti valtakunnallisen vasun ajatusten jalkautusta. Kevätkauden lopuksi kesän kynnyksellä moni paikallinen vasu vahvistettiin, jotta ne saatiin lain vaatimasti käyttöön elokuussa.

Kesä oli vasun sulattelukautta ja toi tullessaan myös kenttää ravistelevan Tiekartan, joka toi vahvasti esille ammattinimikkeet ja tehtävänkuvat ja niihin esitettävät muutokset.

Syksy alkoi uusien vasujen käytäntöön viemisellä. Valtakunnallisen ja paikallisen vasun rinnalla uudistettiin myös lapsen henkilökohtaiset vasut vastaamaan uutta normitettua varhaiskasvatussuunnitelman perusteita.  Näiden lisäksi valmiina tai valmisteltavina ovat voineet olla yksikkökohtaiset vasut, jotka joissain yksiköissä on voitu korvata toimintasuunnitelmilla. Jotta työ ei näihin loppuisi niin monissa yksiköissä on käytössä vielä ryhmävasut  ja tiimisopimukset, jotka on pitä nyt myös  muokata uuden vasun mukaisiksi.

Loppusyksystä kentällä kohdistiin taas Tiekartasta, kun viisi varhaiskasvatuksen työntekijöitä edustavaa järjestöä (Talentia, JHL, Super, Tehy, SLaL) ilmoitti tekevänsä oman tulevaisuusselvityksen "Lapsen parhaaksi! Varhaiskasvatuksen nykytila ja tulevaisuus." Tämä selvitys valmistunee tammikuussa 2018.

Vuosi on tuonut paljon muutoksia, joten muutosjohtamiselle on ja on ollut tarvetta. Se miten ihmiset suhtautuvat muutokseen, vaikuttaa muutosten jalkautumiseen.
Ihmisillä on keskimäärin kolme tapaa suhtautua muutokseen: niitä vastustetaan, niistä innostutaan ja kannatetaan ja loput kuuluvat tälle välimaastolle. Muutosjohtamisessa yksinkertaisin tapa on herätellä kysymyksin ihmisiä mukaan: Miksi tätä tehdään? Miten jokainen voi sitä tehdä? Mitä tehdään?

Uutta vasua ei voi jättää toteuttamatta, koska se on normi. Sen pohtiminen,  miten minä voin sitä toteuttaa, on olennaista jokaiselle. Jokaisella ammattikasvattajalla on aivan varmasti omassa työkalupakissaan jotain uuden vasun mukaista materiaalia. Uusi vasu ei ole vienyt keneltäkään vanhaa ammattiosaamista pois. Sitä voi toki joutua vähän tuunaamaan, mutta kierrätys ajatuksen mukaan ei heitetä vanhaa pois, vaan tehdään siitä uusi, käyttöön soveltuva versio.

Vuosi 2018 jättää odotuksia varhaiskasvatus lain toiselle, päivitettävälle, osiolle. Muutoksilta tuskin vältytään ja moni on tehnyt jo töitä uusien muutosten eteen. Aika näyttää millaisia muutoksia tulee.

Hyvää Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoille!

Hyvää Joulua 2017!

JOULU

Joulu on juuri ihmeiden aikaa,

siinä on monta ihmeellistä taikaa:

vanhakin nuortuu,

selkäkin suortuu.

Se lapsille tuo iloa,

monta sataa kiloa.

Tarjolla on laatikkoa ehkä jopa haukea,

myöhemmin on olo niin raukea.

Nauti hetkestä,

pienestäkin joulun retkestä.

Hyvää ja rentouttavaa Joulua kaikille blogin lukijoille!

Lapset kasvattajahavaintojen tekijöinä

Varhaiskasvatukseen kuuluu lasten havainnointi, jotta tiedetään minkälaista kasvua, oppimista ja kehitystä on tapahtunut. Havainnoinnin avulla voidaan saada selville, mistä lapsi on kiinnostunut, mitkä ovat hänen vahvuutensa ja missä hän tarvitsee tukea. Kasvattajat havainnoivat, kuvaavat ja kirjaavat moninaisia tilanteita varhaiskasvatuksen arjessa. Havainnoinnit ja niiden pohjalta tehdyt pedagogiset dokumentit ja arvioinnit ovat aina subjektiivisia näkemyksiä, joita käytetään arjen toiminnan tukena.

Varhaiskasvatukseen kuuluu myös arviointi. Arviointia pitää tehdä monella tasolla ja monesta näkökulmasta. Kasvattajien itsearviointi on yksi arvioinnin muoto ja ammatillisen kasvun kannalta erittäin tärkeä osa työtä ja siinä kehittymistä. Ammatilliseen kasvuun ja osittain itsearviointiinkin kuuluu se, että uskaltaa antaa myös itsensä toisten arvioitavaksi ja osaa peilata itseään suhteessa muihin, siten että osaa pohtia miten oma toiminta vaikuttaa toisiin.

Ammatilliseen kasvuun ja itsereflektioon antaa hyvää materiaalia käänteinen ajattelu ja se, että antaa itsensä myös lasten arvioitavaksi, koska ammattilaisina mekin arvioimme lapsia päivittäin, sitä miten he toimivat. Yksinkertaisin havainnoivan arvioinnin muoto on antaa lasten tehdä niitä tehtäviä, joita itse kasvattajana tekee varhaiskasvatuksen arjessa. Lapsen pitämä piirihetki tai oman sadun kerronta lepohetkellä toisille lapsille saattaa paljastaa monta kasvattajan maneeria ja toimintatapaa, koska lapset mallintavat sitä arkea, jossa elävät.

Lapsille tehdään myös erilaisia haastatteluja, joissa pyritään saamaan esille heidän ääntään. Lapsilta kysellään muun muassa heidän perheestään, kavereistaan, leluistaan ja siitä mikä heistä tulee isona. Entä jos tämän kaltaiset haastattelut kääntäisikin lapsen haastatteluksi omista kasvattajista, siitä, miltä he näyttäytyvät lapselle.

Lasten tekemän kasvattaja-arvioinnin voi toteuttaa esimerkiksi kehu-kampanjana eli jos tiimissä on vähintään kaksi kasvattajaa, niin arvioinnin kirjaa toinen kasvattaja lasten kanssa toisesta kasvattajasta, ajatuksella, että kehutaan kasvattajaa. Arviointiin voidaan kirjata muun muassa niitä asioita kasvattajasta, mistä hän tulee iloiseksi tai miltä hän näyttää, kun on iloinen, mikä häntä naurattaa, missä hän on hyvä, ja juuri lasten näkökulmasta ja heidän näkemyksen mukaan.

Kasvattaja-arviointi toimii myös joululahjaideana varhaiskasvatukseen lapsen kasvattajille. Huoltajat voivat tehdä arvioinnin lapsiensa kanssa ja antaa positiivisen palautteen arvioinnin kautta varhaiskasvattajalle itselleen luettavaksi jouluksi.

Oletko sinä kasvattajana valmis ottamaan vastaan lapsen tekemän arvioinnin?



Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?

Arviointi

Laadun kannalta arviointi on tärkeää. Uusi Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2016) nostaa vahvasti esille arvioinnin osana varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatuksen arvioinnin tarkoituksena on turvata varhaiskasvatuslain tarkoituksen toteutumista, tukea varhaiskasvatuksen kehittämistä ja edistää lapsen hyvinvoinnin, kehityksen ja oppimisen edellytyksiä. Varhaiskasvatuksen järjestäjät velvoitetaan sisäiseen ja ulkopuoliseen arviointiin. Varhaiskasvatuksen ulkopuolisen arvioinnin riippumattomana asiantuntijaorganisaationa toimii Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi.

Mitä arviointi on?

Arviointi on tärkeä osa laadunhallintaa ja laadunkehittämistyötä. Arvioinnin kautta saadaan oleellista tietoa toiminnan eri osa-alueiden nykytilasta, vahvuuksista ja kehittämisen tarpeista. Arviointi on laadun pohtimista, määrittelemistä ja arviointitiedon tuottamista sekä sen pohjalta tehtyä analyysia ja tulkintaa arvioitavasta kohteesta. Toiminnan suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen muodostavat syklin, jonka kautta organisaatio saa mahdollisuuden jatkuvaan oppimiseen ja toiminnan laadun parantamiseen. Varhaiskasvatuksessa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadun viitekehys, johon arviointi pohjaa.

Miksi arvioidaan?

Miksi pitää arvioida? Arvioinnin takana on erilaisia motiiveja. Tiedollisella motiivilla halutaan tietoa toiminnasta ja lisätä tietoisuutta. Kehittämis- ja oppimismotiivin takana on tarve saada näkemystä siitä, miten toimintaa voidaan kehittää. Niiden kautta voidaan saada selville, mikä toimii, mikä ei ja miten asioita voisi tehdä paremmin.

Mitä arvioidaan?

Mitä pitää arvioida? Mitkä asiat ovat olennaisia asiassa arvioinnin kannalta? Ei ole tarkoituksenmukaista tehdä arviointia vain arvioinnin vuoksi. Arvioinnin merkitys pitää avata työyhteisöissä, jotta voidaan ymmärtää arvioinnin tarkoitus ja vaikutus toiminnalle ja toimintaa.

Milloin arvioidaan?

Arviointiin vaikuttaa arvioinnin aikataulut ja ajankohdat. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet velvoittaa säännölliseen arviointiin, joten arvioinnin pitää olla aikataulullisesti suunniteltua ja sovittua.

Arvioinnissa voidaan tehdä alku-, väli- ja loppuarviointia. Kehittämisnäkökulmasta katsottuna lähtötason arvioiminen on tärkeää, jotta voidaan tietää, mitä kehitystä on tapahtunut ja mitä lähdetään kehittämään. Väli- ja loppuarviointi suuntaavat kehittämisen katseita tulevaisuuteen.

Mihin arviointia käytetään?

On tärkeää tietää, mihin arviointia ja siitä saatuja tuloksia käytetään ja mitä hyötyä niistä on arvioinnin eri osapuolille. Jos tuloksia ei hyödynnetä toiminnan kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun, arviointiin käytetty aika menee hukkaan.

Kenen näkökulma näkyy arvioinnissa?

Pitää pysähtyä myös miettimään, kuka arvioinnin tekee, kenen näkökulma halutaan tuoda esille ja kenelle arviointia tehdään? Tällöin pohdintaan nousee myös arvioinnin eettisyys. Toimintaa voidaan arvioida, mutta persoonan arvioiminen ei ammattieettisesti ole sopivaa.

Arviointimenetelmät ja arviointien analysointi

Arviointiin liittyy lisäksi arviointimenetelmien valinta ja tuloksien analysointi. Suunniteltaessa arviointia pitää miettiä arviointia kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ja tehdä arviointisuunnitelma, jossa määritellään arviointikohteet, kysymykset ja millä menetelmillä niihin haetaan vastauksia. Vasu (2016) velvoittaa varhaiskasvatuksen järjestäjiä julkaisemaan keskeiset arviointitulokset.

Arviointia eri tasoilla

Arviointi kohdistuu varhaiskasvatuksessa eri tasoille. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tason sekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista. Lisäksi arviointia voidaan tehdä kansainvälisellä tasolla

Yksilötasolla arviointi kohdistuu lapsen vasun toteutumisen arviointiin. Yksikkötasolla arvioinnin tarkastelukohteena on pedagoginen toiminta. Järjestäjätason arviointiin kuuluu arvioida varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista. Kansallisesta arvioinnista vastaa Karvi. Sen tarkoituksena on tehdä pitkän aikavälin arviointisuunnitelma ja tukea järjestäjiä arvioinnissa ja laadunhallinnassa. Näitä arviointitietoja voidaan hyödyntää kansainvälisissä vertailuissa. Ulkopuolista arviointia voidaan järjestää myös muiden tahojen suorittamana.

Järjestäjän arviointivastuu ja -velvollisuudet

Järjestäjä- ja yksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti. Varhaiskasvatuksen järjestäjän velvollisuuksiin kuuluu seurata ja arvioida säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista eri toimintamuodoissa.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- ja yksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. Järjestäjän pitää mahdollistaa lasten ja heidän huoltajien säännöllinen osallistuminen varhaiskasvatuksen arviointiin. Huoltajille pitää järjestää mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin sekä mahdollisuus osallistua säännöllisesti paikallisen ja yksikkökohtaisen varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Järjestäjätaholle kuuluu keskeisten arviointitulosten julkaiseminen, jotta paikallisilla päättäjillä, huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja sen laadusta.

Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ohjaavat järjestäjiä arvioinnin suhteen. Ne ovat velvoittavia ja niitä pitää arvioida ja kehittää. Varhaiskasvatuksen järjestäjän pitää tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa ja parantaa sen laatua ja toimivuutta. Paikallisen kehittämistyön tulokset ohjaavat arviointia. Varhaiskasvatuksen järjestäjän pitää lisäksi osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. Kansallisella tasolla ulkopuolisen arvioinnin hoitaa Karvi.

Arviointi yksikkötasolla

Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- ja yksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. Yksikkö ja ryhmätasolla arviointi liittyy pääsääntöisesti pedagogiikan arviointiin. Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lasten kehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen.

Arvioinnin kohteena yksikkötasolla ovat muun muassa johtaminen, kasvattajien itsearviointi, ryhmien toiminta, lasten ja huoltajien osallisuus suunnitteluun, toimintaan ja arviointiin. Arviointi yksikkötasolla pohjaa pääsääntöisesti Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja varhaiskasvatuslain toteuttamiseen.

Pedagogisessa arvioinnissa yksikkötasolla voidaan pysähtyä erilaisten kysymysten äärelle pohtimaan, miten pedagoginen toiminta on niiden valossa suunniteltu, toteutettu ja arvioitu: Miksi toiminta toteutettiin? Mikä sen tavoite ja tarkoitus oli? Mitkä periaatteet ohjasivat (teoria, arvot, käsitykset, asiakirjat) sitä? Miten toteutettiin vuorovaikutus, havainnointi, suunnittelu, toteutus, dokumentointi, arviointi, kehittäminen, oppimis- ja toimintaympäristö ja pedagogiikan johtaminen? Mikä oli tulos? Saavutettiinko tavoitteet? Miten lasten oppiminen, kasvaminen, kehittyminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyi? Miten lasten itsenäisyys, omatoimisuus, toimijuus, osallisuus näkyivät? Millaisia kehittämisehdotuksia heräsi jatkoa ajatellen?

Johtajien tehtävät

Yksikkötasolla arviointi kohdistuu myös johtajiin. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja varhaiskasvatusta johtavien henkilöiden tehtävänä on luoda edellytykset jatkuvasti muuttuvan toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnille varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti.

Kasvattajien tehtävät

Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee olla oma-aloitteista, suunnitelmallista ja säännöllistä. Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassa varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voivat olla muun muassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogiset työtavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt.

Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen.

Oman toiminnan arviointi pitäisi olla kiinteä osa kasvattajan toiminnan suunnittelua, toteutusta ja jatkuvaa parantamista. Itsearvioinnin kautta voidaan saadaan esille kasvattajien omia mielipiteitä kehittämistarpeista: niistä asioista mitkä koetaan tärkeiksi. Työyhteisön itsearvioinnin kautta voidaan nostaa asioita esille, joista ollaan yhtä mieltä ja mistä ollaan eri mieltä. Itsearvioinnin kautta voidaan lähestyä ymmärrystä kokonaisvaltaisesta kehittämisestä, saada kasvattajia sitoutumaan kehittämiseen ja haastaviin tavoitteisiin ja vahvistaa tunnetta jokaisen mielipiteen arvostamisesta. Itsearviointi voi käynnistää uutta ajattelua, oppimista ja muutosta.

Yksilötason arviointi

Yksilötason arviointi perustuu varhaiskasvatuslakiin ja kohdistuu lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointiin. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman arviointi on osa lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinnasta ja toteutumisen arvioinnista päiväkodeissa vastaa henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen sen laatimista tai päivittämistä. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet.

Mitä muta varhaiskasvatuksessa pitää arvioida?

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa arvioinnin kohteeksi myös seuraavat asiat:

Varhaiskasvatuksessa turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua.

Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.

Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisen sujuvuuden vuoksi siirtymävaiheet, kuten lapsen siirtyminen esiopetukseen, suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa.

Tuen suunnittelu pitää perustua riittävän monialaisen asiantuntemuksen arvioon. Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetun tuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeen mukaan.

Erilaisia välineitä ja tapoja arviointiin

Arvioinnissa voi olla erilaisia näkökulmia. Voidaan arvioida formatiivisesti esimerkiksi prosesseja ja tehdä ns. kehittämisarviointia tai arvioida summatiivisesti ja arvioida vaikutuksia. Prosessien arvioinnin kautta voidaan saada vastauksia siihen mitä ja miksi jotain tapahtuu. Niiden avulla saadaan tietoa toiminnan luonteesta tai palvelun laadusta. Vaikutusten arvioinnissa haetaan vastausta, oliko toiminnalla tavoiteltuja vaikutuksia ja mitä toiminnasta seuraa. Itsearviointi, vertaisarviointi, osallistavat arviointimenetelmät, verkostoarviointi, projektiarviointi, lomakkeet ja kyselyt ovat eräitä keinoja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen näkökulmasta arvioinnin pitäisi olla suunnitelmallista, jotta se on myös tehokasta työajankäytön kannalta. Suunnittelematon arviointi vie hukkaan kasvattajien kallista työaikaa. Innokylän  sivuilta löytyy paljon materiaalia arviointien suunnitteluun ja muun muassa pohja arviointisuunnitelman tekemiseen.

Varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä on pedagoginen dokumentointi.

Kasvattajien oma-aloitteisen itsearvioinnin tukena voi käyttää esimerkiksi tulospuu- mallia tai täydennettäviä lauseita.

Omaa toimijuutta kasvattajana voi peilata kysymyksiä soveltaen muun muassa oman toimijuuden arvioinnin kautta.

Omaa työyhteisöä ja sen toimivuutta voidaan arvioida tikkataulumallin avulla.

Arviointiin ja laadunhallintaan on olemassa erilaisia laadunarviointimalleja. Kuntaliiton sivuilta löytyy esimerkiksi tietoa julkisen sektorin yhteisestä laadunarviointimallista, CAF-mallista.

Järjestöille suunnatusta Artsi-työkalusta voi olla hyötyä myös varhaiskasvatuksen arviointiin ja arviointisuunnitelmien tekemiseen. 

Erilaisiin arviointityökaluihin pääsee tutustumaan lisäksi täältä.

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?