Uusi
varhaiskasvatuslaki astuu voimaan 1.9.2018. Keskustelua lain valmistelusta ja sen sisällöstä on käyty tiiviisti eri medioissa. Uusi laki tuo
tullessaan muutoksia ja muutosvastaisuuttakin. Uudessa laissa olemassa olevaa ”tuunataan”
uudeksi ja se haastaak varhaiskasvatuksen kentällä työskenteleviä henkilöitä osaltaan
siirtymään vanhasta ja tutusta johonkin hieman uuteen sekä liikuttamaan ja
venyttämään omaa mukavuusaluettaan.
Mukavuusalue, eli
comfort zone, on henkinen tila, joka koostuu kaikista tilanteista, joihin
olemme tottuneet ja jotka ovat osa rutiineittamme. Se on eräänlainen
käyttäytymiskaava, jossa stressin ja riskien mahdollisuus on mahdollisimman
pieni, sekä turvapaikka. Mukavuusalue on asioita ja tilanteita, jotka koemme miellyttäväksi.
Asiat, joita emme halua tehdä, nähdä, kuulla, kokea ovat alueen ulkopuolella.
Mukavuusalueen
rutiinit saattavat saada aikaan sen, että vältämme asioiden kyseenalaistamista,
kriittistä ajattelua ja päätösten tekemistä. Mukavuusaluetta voi kuvata
kuplaksi, joka suojaa meitä pitämällä kaiken ennallaan. Kuplan sisällä voi tuntea
iloa tai valittaa asioista. Asiat eivät kuitenkaan muutu, koska kuplan sisällä
on turvallista olla ja siitä on muodostunut itselle toimintatapa. Pystyäkseen
parempiin suorituksiin ja saadakseen jotain, mikä ei suoranaisesti ole
tavoitettavissa, tarvitaan tilaa, jossa ahdistus ja stressi ovat jonkin verran tavallista
korkeammalla. Tämä tila on mukavuusalueen ulkopuolella. Oppimisalue sijaitseekin
heti mukavuusalueen ulkopuolella, sen
ulkopuolella mitä me jo entuudestaan tunnemme ja tiedämme.
Jokaisella meistä on
omat syymme pysyä mukavuusalueella ja osaamme selittää miksi emme tee muutoksia,
vaikka olisimme tyytymättömiä johonkin elämänalueeseemme. Muutoksien
kohtaaminen voi tuntua omassa mielessä liian vaikeilta tai kestävät liian kauan.
Suurin syy muutoshaluttomuuteen on usein pelko, se voi olla pelkoa
epäonnistumisesta, tuntemattomasta tai liian isosta haasteesta. Muutos ja
riskinotto voivat tuntua pelottavalta, sillä ne ovat askel tuntemattomaan. Pelko
voi kummuta myös vääristä olettamuksista.
Oppiaksemme ja
kasvaaksemme ihmisinä, täytyy hyväksyä epäonnistumisen riski ja uskaltautua
silloin tällöin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Omalta mukavuusalueelta
poistuminen mahdollistaa sen, että pääsee lähemmäs uusia tapoja tarkastella
itseään. Mukavuusalueella pysyminen voi johtaa siihen, että elämän tarjoamia
tilaisuuksia jätetään käyttämättä.
Mukavuusalueen rajan venyttäminen
ja sieltä poistuminen kasvattaa ihmistä. Uusia taitoja ja asioita voi oppia
heittäytymällä tilanteisiin, erityisesti sellaisiin, joihin ei aiemmin ole
uskonut pystyvänsä. Haastamalla itseä ja kohtaamalla pelkoja voi vaikuttaa
siihen, miten näkee itsensä ja itsetuntokin voi kasvaa. Poistumalla omalta
mukavuusalueelta voi auttaa kyseenlaistamaan ennakkoluuloja ja olettamuksia. Kokeilemalla
ja kokemalla asioita itse, voi luoda omat näkemyksesi asioista, eikä tarvitse pohjata
asioita muiden näkemyksiin ja mielipiteisiin. Mukavuusalueelta poistuminen
auttaa tavoittelemaan unelmia: aseta tavoitteita ja usko niiden saavuttamiseen.
Kukaan ei ole
täydellinen ja epäonnistuminenkin on mahdollista. Astumalla oman mukavuusalueen
ulkopuolelle voi oppia enemmän ja onnistua uusissa asioissa. Asiat eivät muutu
paremmaksi, jos mukavuusalueelta ei poistu välillä. Vasta kun olemme valmiita
tuntemaan olomme epämukaviksi, todellinen kasvu ja muutos voi tapahtua.
On hyvä pohtia, missä
oma mukavuusalue menee, mitkä ovat omat rajoitteet ja mistä ne johtuvat. Kun
ymmärtää omat alueen rajat ja rajoitteet, niitä voi haastaa. On hyvä pohtia minkä
verran oikeasti uskaltaa venyttää sen rajoja ja astua ulkopuolelle. Kaikkea ei
tarvitse tehdä isoin askelin. Pieninkin askelin matka taittuu.
”Life begins at the end
of your comfort zone” - Neal Donald Walsch -
Blogin tekstit ja vähän muutakin löydät Facebookista.