Mukavuusalue

Uusi varhaiskasvatuslaki astuu voimaan 1.9.2018. Keskustelua lain valmistelusta ja sen sisällöstä on käyty tiiviisti eri medioissa. Uusi laki tuo tullessaan muutoksia ja muutosvastaisuuttakin. Uudessa laissa olemassa olevaa ”tuunataan” uudeksi ja se haastaak varhaiskasvatuksen kentällä työskenteleviä henkilöitä osaltaan siirtymään vanhasta ja tutusta johonkin hieman uuteen sekä liikuttamaan ja venyttämään omaa mukavuusaluettaan.

Mukavuusalue, eli comfort zone, on henkinen tila, joka koostuu kaikista tilanteista, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat osa rutiineittamme. Se on eräänlainen käyttäytymiskaava, jossa stressin ja riskien mahdollisuus on mahdollisimman pieni, sekä turvapaikka. Mukavuusalue on asioita ja tilanteita, jotka koemme miellyttäväksi. Asiat, joita emme halua tehdä, nähdä, kuulla, kokea ovat alueen ulkopuolella.

Mukavuusalueen rutiinit saattavat saada aikaan sen, että vältämme asioiden kyseenalaistamista, kriittistä ajattelua ja päätösten tekemistä. Mukavuusaluetta voi kuvata kuplaksi, joka suojaa meitä pitämällä kaiken ennallaan. Kuplan sisällä voi tuntea iloa tai valittaa asioista. Asiat eivät kuitenkaan muutu, koska kuplan sisällä on turvallista olla ja siitä on muodostunut itselle toimintatapa. Pystyäkseen parempiin suorituksiin ja saadakseen jotain, mikä ei suoranaisesti ole tavoitettavissa, tarvitaan tilaa, jossa ahdistus ja stressi ovat jonkin verran tavallista korkeammalla. Tämä tila on mukavuusalueen ulkopuolella. Oppimisalue sijaitseekin heti mukavuusalueen ulkopuolella, sen ulkopuolella mitä me jo entuudestaan tunnemme ja tiedämme.

Jokaisella meistä on omat syymme pysyä mukavuusalueella ja osaamme selittää miksi emme tee muutoksia, vaikka olisimme tyytymättömiä johonkin elämänalueeseemme. Muutoksien kohtaaminen voi tuntua omassa mielessä liian vaikeilta tai kestävät liian kauan. Suurin syy muutoshaluttomuuteen on usein pelko, se voi olla pelkoa epäonnistumisesta, tuntemattomasta tai liian isosta haasteesta. Muutos ja riskinotto voivat tuntua pelottavalta, sillä ne ovat askel tuntemattomaan. Pelko voi kummuta myös vääristä olettamuksista.

Oppiaksemme ja kasvaaksemme ihmisinä, täytyy hyväksyä epäonnistumisen riski ja uskaltautua silloin tällöin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Omalta mukavuusalueelta poistuminen mahdollistaa sen, että pääsee lähemmäs uusia tapoja tarkastella itseään. Mukavuusalueella pysyminen voi johtaa siihen, että elämän tarjoamia tilaisuuksia jätetään käyttämättä.

Mukavuusalueen rajan venyttäminen ja sieltä poistuminen kasvattaa ihmistä. Uusia taitoja ja asioita voi oppia heittäytymällä tilanteisiin, erityisesti sellaisiin, joihin ei aiemmin ole uskonut pystyvänsä. Haastamalla itseä ja kohtaamalla pelkoja voi vaikuttaa siihen, miten näkee itsensä ja itsetuntokin voi kasvaa. Poistumalla omalta mukavuusalueelta voi auttaa kyseenlaistamaan ennakkoluuloja ja olettamuksia. Kokeilemalla ja kokemalla asioita itse, voi luoda omat näkemyksesi asioista, eikä tarvitse pohjata asioita muiden näkemyksiin ja mielipiteisiin. Mukavuusalueelta poistuminen auttaa tavoittelemaan unelmia: aseta tavoitteita ja usko niiden saavuttamiseen.

Kukaan ei ole täydellinen ja epäonnistuminenkin on mahdollista. Astumalla oman mukavuusalueen ulkopuolelle voi oppia enemmän ja onnistua uusissa asioissa. Asiat eivät muutu paremmaksi, jos mukavuusalueelta ei poistu välillä. Vasta kun olemme valmiita tuntemaan olomme epämukaviksi, todellinen kasvu ja muutos voi tapahtua.

On hyvä pohtia, missä oma mukavuusalue menee, mitkä ovat omat rajoitteet ja mistä ne johtuvat. Kun ymmärtää omat alueen rajat ja rajoitteet, niitä voi haastaa. On hyvä pohtia minkä verran oikeasti uskaltaa venyttää sen rajoja ja astua ulkopuolelle. Kaikkea ei tarvitse tehdä isoin askelin. Pieninkin askelin matka taittuu.

                 ”Life begins at the end of your comfort zone” -  Neal Donald Walsch -

Blogin tekstit ja vähän muutakin löydät Facebookista.

 

Toimiva työyhteisö

Varhaiskasvatus toimii moniammatillisten tiimien yhteistyön kenttänä. Ammattinimikkeitä on monia. Kentällä toimii muun muassa perhepäivähoitajia, lastenhoitajia, lasten ohjaajia, lastentarhanopettajia, erityislastentarhan opettajia, erilaisin koulutustaustoin ja kokemuksin. Tämä asettaa tiettyjä haasteita työyhteisöihin.

Toimivassa työyhteisössä on yhteinen päämäärä ja tavoite sekä selkeä työn- ja vastuunjako: jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan työssä. Toimivan työyhteisön perustekijöihin kuuluvat ammatillisuus ja työpaikan peruspilareiden hyvä kunto. Työpaikan peruspilarit koostuvat Pekka Järvisen mukaan kivijalasta, jonka muodostaa organisaation selkeä perustehtävä. Tämän perustehtävän toteuttamiseksi tarvitaan työntekoa tukeva organisaatio ja palveleva johtaminen, töiden selkeät järjestelyt, yhteiset pelisäännöt, avoin vuorovaikutus ja toiminnan jatkuva arviointi. Kun kivijalka ja pilarit seisovat pystyssä vahvoina, voidaan luoda toimiva työyhteisö.

Ammatillisuus

Varhaiskasvatuksen ammattilaisia ohjaavat erilaiset ammattieettiset ohjeet. Erilaiset tilanteet arjen työssä haastavat välillä ammatillisuutta, mutta ammatillinen käyttäytyminen on asia mitä voi tietoisesti harjoitella ja oppia. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään, mitä ammatillinen käytös ja asenne omassa työyhteisössä tarkoittaa ja mitä se jokaiselta vaatii. Työtä tehdessä eteen voi tulla ristiriitoja ja erimielisyyksiä, ammatillisella asenteella ja hyvällä vuorovaikutuksella näistäkin asioista päästään yli. Ongelmakohdissa on kyse yleensä negatiivisesta asiantilasta, mikä on ratkaistavissa etsimällä juurisyy ja ne keinot, jolla ongelma muutetaan tavoitteeksi ja lähdetään kohti tavoitepolkua. 

Yksi asia, mikä haastaa ammatillisuutta on työpahoinvointi. Kun ihminen ei ole työkunnossa, ammatillisuuskaan ei jaksa pysyä matkassa. Työssään hyvinvoiva ihminen jaksaa nauttia työstään. Hän arvostaa työtään ja itseään työntekijänä. Lisäksi työssä hyvinvoiva ammattilainen arvostaa työkaveriaan, esimiestään, työnantajaansa ja asiakkaitaan. Työhyvinvoinnin pohjalta löytyy yksilön oma hyvä terveys, työssä tarvittava osaaminen, riittävä työmotivaatio, hyvä työilmapiiri ja oikeudenmukainen johtaminen. 

Ammatillisessa työyhteisössä vuorovaikutus on avointa ja asiallista. Tällaisessa työyhteisössä työntekijät voivat luottaa toisiinsa ja osaavat arvostaa toisiaan aidosti ja hyödyntää työyhteisön monimuotoisuutta, erilaisuutta, kokemusta ja luovuutta.

Perustehtävä selvillä

Toimivassa työyhteisössä kaikki tietävät mikä on yhteisön perustehtävä: mitä varten olemme olemassa, mikä on ydinosaamistamme, mihin toimintamme rakentuu. Lisäksi toimiva työyhteisö arvioi toimintaansa jatkuvasti ja on valmis uudelleen kehittämiseen. Työtä tukevassa organisaatiossa on lupa kyseenalaistaa tekemisen tapoja ja löytää parempia ratkaisuja. Tällaisessa työyhteisössä on lupa kokeilla ja oppia kokemuksista. Työtä palveleva esimies huolehtii siitä, että työnteko on mahdollista, tavoitteet ovat kaikille selviä ja ymmärrettäviä sekä työnjako, vastuut ja tehtävät ovat kaikkien tiedossa. Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan, jotta kaikille on selvää, mitä yhteisössä tavoitellaan ja miten, mikä on sallittua ja toivottavaa: millainen on yhteisön toimintakulttuuri ja -tavat.

Vuorovaikutuksen merkitys

Ilman avointa vuorovaikutusta syntyy ”musta tuntuu” asioita ja kuppikuntia. Ongelmien juurisyyt eivät löydy ja asioissa ei päästä tavoitteisiin, jos vuorovaikutus on heikkoa. Epäsuora keskustelukulttuuri aiheuttaa selän takana puhumista ja hajottaa työyhteisön yhtenäisyyttä.

Haasteet vuorovaikutuksessa voivat myös vaikuttaa perustehtävän tekemiseen ja sen hämärtymiseen, mikä on perustehtävä. Heikko vuorovaikutus aiheuttaa helposti ristiriitoja ja tartutaan epäolennaisiin asioihin työn jatkuvan kehittämisen sijaan. 

Oman toiminnan jatkuvaa arviointia tarvitseekin jokaisen tehdä: toiminko perustehtävän mukaisesti? Mitä minun pitäisi omassa työssäni parantaa, jotta perustehtävä tulee tehtyä hyvin? 

Työyhteisöissä tarvitaan myös luottamusta. Luottamus ja oikein jaetut vastuut ovat työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kulmakiviä. Luottamus näkyy työpaikoilla vastuullisuutena: jokainen kantaa vastuunsa sekä yksilönä että ryhmän jäsenenä.

Keinoja työyhteisön toimivuuden edistämiseen

• Selkeytetään vastuut ja käytännöt – jokainen ottaa vastuuta!
• Tarkistetaan työhön kuuluvat prosessit, jotta työ on sujuvaa
• Mahdollistetaan yhteinen keskustelu
• Kehitetään yhdessä asioita
• Otetaan erimielisyydet puheeksi heti – etsitään juurisyy ja käydään asia läpi siellä, mistä se on lähtenyt
• Jokainen ottaa vastuuta omasta työhyvinvoinnistaan ja vuorovaikutustavoistaan
• Luodaan yhteiset pelisäännöt
• Kunnioitetaan työkaveria
• Luotetaan työkaveriin 
• Muistetaan hyvät tavat

Blogin löydät myös Facebookista.   

Ja...

Lisää tietoa toimivasta työyhteisöstä voi lukaista muun muassa täältä:

Järvinen, Pekka 2017. Menestyvän työyhteisön pelisäännöt.