Mukavuusalue

Uusi varhaiskasvatuslaki astuu voimaan 1.9.2018. Keskustelua lain valmistelusta ja sen sisällöstä on käyty tiiviisti eri medioissa. Uusi laki tuo tullessaan muutoksia ja muutosvastaisuuttakin. Uudessa laissa olemassa olevaa ”tuunataan” uudeksi ja se haastaak varhaiskasvatuksen kentällä työskenteleviä henkilöitä osaltaan siirtymään vanhasta ja tutusta johonkin hieman uuteen sekä liikuttamaan ja venyttämään omaa mukavuusaluettaan.

Mukavuusalue, eli comfort zone, on henkinen tila, joka koostuu kaikista tilanteista, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat osa rutiineittamme. Se on eräänlainen käyttäytymiskaava, jossa stressin ja riskien mahdollisuus on mahdollisimman pieni, sekä turvapaikka. Mukavuusalue on asioita ja tilanteita, jotka koemme miellyttäväksi. Asiat, joita emme halua tehdä, nähdä, kuulla, kokea ovat alueen ulkopuolella.

Mukavuusalueen rutiinit saattavat saada aikaan sen, että vältämme asioiden kyseenalaistamista, kriittistä ajattelua ja päätösten tekemistä. Mukavuusaluetta voi kuvata kuplaksi, joka suojaa meitä pitämällä kaiken ennallaan. Kuplan sisällä voi tuntea iloa tai valittaa asioista. Asiat eivät kuitenkaan muutu, koska kuplan sisällä on turvallista olla ja siitä on muodostunut itselle toimintatapa. Pystyäkseen parempiin suorituksiin ja saadakseen jotain, mikä ei suoranaisesti ole tavoitettavissa, tarvitaan tilaa, jossa ahdistus ja stressi ovat jonkin verran tavallista korkeammalla. Tämä tila on mukavuusalueen ulkopuolella. Oppimisalue sijaitseekin heti mukavuusalueen ulkopuolella, sen ulkopuolella mitä me jo entuudestaan tunnemme ja tiedämme.

Jokaisella meistä on omat syymme pysyä mukavuusalueella ja osaamme selittää miksi emme tee muutoksia, vaikka olisimme tyytymättömiä johonkin elämänalueeseemme. Muutoksien kohtaaminen voi tuntua omassa mielessä liian vaikeilta tai kestävät liian kauan. Suurin syy muutoshaluttomuuteen on usein pelko, se voi olla pelkoa epäonnistumisesta, tuntemattomasta tai liian isosta haasteesta. Muutos ja riskinotto voivat tuntua pelottavalta, sillä ne ovat askel tuntemattomaan. Pelko voi kummuta myös vääristä olettamuksista.

Oppiaksemme ja kasvaaksemme ihmisinä, täytyy hyväksyä epäonnistumisen riski ja uskaltautua silloin tällöin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Omalta mukavuusalueelta poistuminen mahdollistaa sen, että pääsee lähemmäs uusia tapoja tarkastella itseään. Mukavuusalueella pysyminen voi johtaa siihen, että elämän tarjoamia tilaisuuksia jätetään käyttämättä.

Mukavuusalueen rajan venyttäminen ja sieltä poistuminen kasvattaa ihmistä. Uusia taitoja ja asioita voi oppia heittäytymällä tilanteisiin, erityisesti sellaisiin, joihin ei aiemmin ole uskonut pystyvänsä. Haastamalla itseä ja kohtaamalla pelkoja voi vaikuttaa siihen, miten näkee itsensä ja itsetuntokin voi kasvaa. Poistumalla omalta mukavuusalueelta voi auttaa kyseenlaistamaan ennakkoluuloja ja olettamuksia. Kokeilemalla ja kokemalla asioita itse, voi luoda omat näkemyksesi asioista, eikä tarvitse pohjata asioita muiden näkemyksiin ja mielipiteisiin. Mukavuusalueelta poistuminen auttaa tavoittelemaan unelmia: aseta tavoitteita ja usko niiden saavuttamiseen.

Kukaan ei ole täydellinen ja epäonnistuminenkin on mahdollista. Astumalla oman mukavuusalueen ulkopuolelle voi oppia enemmän ja onnistua uusissa asioissa. Asiat eivät muutu paremmaksi, jos mukavuusalueelta ei poistu välillä. Vasta kun olemme valmiita tuntemaan olomme epämukaviksi, todellinen kasvu ja muutos voi tapahtua.

On hyvä pohtia, missä oma mukavuusalue menee, mitkä ovat omat rajoitteet ja mistä ne johtuvat. Kun ymmärtää omat alueen rajat ja rajoitteet, niitä voi haastaa. On hyvä pohtia minkä verran oikeasti uskaltaa venyttää sen rajoja ja astua ulkopuolelle. Kaikkea ei tarvitse tehdä isoin askelin. Pieninkin askelin matka taittuu.

                 ”Life begins at the end of your comfort zone” -  Neal Donald Walsch -

Blogin tekstit ja vähän muutakin löydät Facebookista.