Elintarvike-tutkimuslaatikot

Tutkimuslaatikoiden käyttö on hauskaa. Se toki antaa muistutuksen siitä, että muun muassa biologian, matematiikan, kemian ja fysiikan tunneilla olisi kannattanut tai kannattaa olla hereillä. Jos nämä ainealueet eivät kuulu omiin vahvuusalueisiin, antaa toiminta mahdollisuuden kokea ja oppia uutta. Se antaa myös mahdollisuuden oppia lapsilta. Yhdessä ihmettely ja tutkiminen on helpompaa, kun ei anna tilanteeseen itse vahvaa omistajuutta, ”minä osaan tämän paremmin kuin te”. Ei osaamisesta toki haittaa ole ja se tuo tilanteeseen kasvattajalle vahvuutta ja varmuutta selittää lapsille, mitä tilanteissa tapahtuu. Yhdessä oppiminen on kuitenkin hedelmällistä. Kun lapsille antaa mahdollisuuden kokeilla turvallisesti asioita, he oppivat aktiivisesti itse tilanteissa ja näissä tilanteissa myös kasvattaja pääsee oppimaan jotain lapsista mutta varmasti myös itsestään ja opeteltavasta asiasta. Tässä muutamia ajatuksia ja ideoita, mitä elintarvikkeilla voi turvallisesti tehdä lasten kanssa.

Ruokasooda

Sooda on monikäyttöinen aine. Sekoittamalla vettä ja soodaa saadaan helppo ja ekologinen puhdistusaine. Putkistoja voidaan avata kaatamalla sitruunaa ja soodaa niihin. Sitruunaa voi käyttää myös soodamaalauksessa saamaan aikaan kuohumisreaktioita.
Sama soodamaalaus voidaan toteuttaa käyttämällä etikkaa esimerkiksi näin: maalaa maalilla, johon sekoitettu soodaa tai laita soodaa astian pohjalle, lisää etikkaa tai elintarvikkeilla värjättyä etikkaa soodan päälle ja tutkitaan mitä tapahtuu.
Ruokasoodaa voidaan myös lisätä veteen ja laittaa tämä seos jäätymään pakastimeen. Kun palat ovat jäätyneet, niillä voidaan tehdä tutkimuksia: irrota jäädytetyt vesisoodapalat, laita ne astiaan tms. ja anna vähän sulaa. Laita päälle värjättyä etikkaa (jos paloja ei ole värjätty ennen jäädyttämistä elintarvikevärillä) ja tutki mitä tapahtuu. Etikan aiheuttama reaktio soodan kanssa perustuu siihen, että etikka on hapanta ja sooda on emäksistä, joten ne neutralisoivat toisensa ja vapauttavat tässä reaktioketjussa hiilidioksidia. Tämä on se kupliva reaktio, joka näkyy tilanteissa. Sitruuna on puolestaan emäksinen aine, vaikka sen maku on hapan, mutta silti kun sitruunamehua lisätä soodaan, neste alkaa kuplia, sillä tässäkin reaktiossa muodostuu hiilidioksidia, samoin kuin etikan kanssa.

Elintarvikeväreillä värjätyllä soodalla ja etikalla voidaankin tehdä esimerkiksi tulivuorenpurkauksia esimerkiksi hiekkalaatikkoon. Sooda laitetaan pullon pohjalle, joka haudataan hiekkalaatikkoon, siten, että pullon suu on auki. Tästä kolosta kaadetaan etikkaa pulloon ja voidaan tutkia, kuinka tulivuori alkaa purkautumaan. Tästä saa muun muassa hienoja viidakko ja dinosaurusleikkejä hiekkalaatikolle.

Suola

Suolan kanssa voidaan tehdä erilaisia kokeita ja käyttää sitä ilmaisuaineissa. Suolamaalauksessa maalataan kosteasti paperille ja ripotellaan suolakiteitä työn päälle (tässä voi kokeilla eri kokoja erojen tarkkailuun) ja annetaan kuivua. Irtoavat suolat ravistetaan pois kuivumisen jälkeen ja työn on valmis tutkittavaksi. Miksi suola sitten toimii näin? Tämäkin perustuu kemialliseen tasapainoon. Suola imee vettä pitääkseen ympäristönsä kemiallisesti tasapainoisessa tilassa. Suolat pyrkivät siirtymään väkevämmästä pitoisuudesta laimeampaan ja tasoittavat näin pitoisuuksia. 

Tämän työn jälkeen voidaan suolaa ja vettä tarkastella esimerkiksi laittamalla suolaa vedellä kostutetun jääpalan päälle ja tutkia mitä tapahtuu (suositellaan tekemäään sisätiloissa, yli -4 asteisessa ympäristössä ei todennäköisesti toimi). Suola hajottaa jäätä, koska se liukenee veteen ja samalla purkaa olemassa olevia kiderakenteita ja estää uusien muodostumista. Tällöin veden molekyylit eivät pääse rakentamaan vetysidoksiaan ja muodostamaan jäätä, jolloin jäätymispiste alenee. Tämä reaktion alkuun saanti vaatii vettä. 

Suolaa voidaan käyttää myös siivouskokeiluissa. Sitruuna ja suola sekä suola ja etikka toimivat puhdistajina. Esimerkiksi likaista kahvipannua voidaan puhdistaa lasten kanssa suolan ja etikan yhdistelmällä. 

Perinteisen suolamaalaustyön lisäksi voi kokeilla suola-liima-vesiväriä -työtä, jossa liimalla (esim. erikeeper) piirretään kuva paperille ja ripotellaan suolaa päälle. Tähän kohoumaan tiputetaan varovasti vesiväriä ja katsotaan, miten väri lähtee etenemään suolan avulla kuviossa.

Sokeri

Sokerimaalaus antaa helppoja ja kauniita töitä: Lämmitä 1 dl vettä esim. vedenkeittimellä ja sekoita 2 dl sokeria sekaan, kunnes liukenee ja annan jäähtyä. Ota akvarellipaperia (muukin käy, jos ei ole) ja laveeraa paperi sokerimaalilla. Tämän jälkeen tiputtele / maalaa vesiväreillä päälle ja anna kuivua. Kuivumiseen voi mennä aikaa.

Riisi

Suolamaalauksen sijaan voi kokeilla riisimaalausta: maalaa kosteasti paperille. Ripottele riisiä. Anna kuivua. Irtoavat riisit ravistetaan tai rapsutellaan pois, saa jättääkin jos haluaa ja työn on valmis. Myös riisi imee itsensä vettä.

Riisiä voidaan myös värjätä elintarvikevärillä ja käyttää värjäättyä riisiä aistileikeissä ja -rasioissa. Riisin sekaan voidaan piilottaa etsittävä esineitä ja harjoitetta voi vaikeuttaa käyttämällä esimerkiksi pinsettejä. Helpoiten värjäys onnistuu suljettavassa mini grip - pussissa, johon riisi laitetaan. Pussin tiputetaan pieni tilkka etikkaa ja elintarvikeväriä. Pussi suljetaan ja ravistetaan kunnes väri on levinnyt tasaisesti riisiin. Riisit kannattaa laittaa kuivumaan esimerkiksi talouspaperin päällä ja kuivuttua ottaa leikkiin mukaan.

Öljyä ja vettä

Öljy ja vesi -tutkimukset ovat lapsia kiehtovia. Lasten kanssa voidaan tutkia liukeneeko öljy veteen. Tähän voidaan käyttää seuraavaa koetta. Tarvitaan pullo (muukin astia käy - pullossa aineita on helpoin sekoittaa laittamalla korkki kiinni), vettä, elintarvikeväriä ja  ruokaöljyä. Kaadetaan 2 rkl elintarvikevärillä värjäättyä vettä ja 2 rkl ruokaöljyä pulloon. Mitä pullossa tapahtuu?
Vesi ja öljy eivät liukene toisiinsa. Öljyn tiheys on kevyempää ja nousee pintaan.
Jos tähän seokseen lisää tiskiainetta tapahtuu taas jotain muuta, sillä lisäämällä tiskiainetta saadaan aikaan emulsio, joka auttaa vettä ja rasvaa sekoittumaan. Tämä selittää tiskiaineen merkitystä tiskatessa rasvaisia asioita: tiskiaine auttaa aineita liittymään toisiinsa - rasva irtoaa tiskeistä.

Lasten kanssa voi tehdä myös valtameripullon öljyn ja veden yhdistelmästä. Pullo täytetään 2/3 osaa öljyllä ja loput sinisellä elintarvikevärillä värjätyllä vedellä. Tähän seokseen voi laittaa pienen laivan esimerkiksi napin seilaamaan pullon ravistelusta aiheutuviin aaltoihin. Toimii sensoripullona hyvin.

Vesi

Vettä ei tarvitse itse tutkimuslaatikossa säilyttää, mutta vesi tarjoaa monenlaista tutkimuskohdetta. Veden mittaaminen on lapsia hämmentävää. Voidaan punnita vettä ja pohtia muuttuuko paino, jos sama vesi kaadetaan toiseen samanlaiseen tai erimuotoiseen astiaan (eri muotoisissa astioissa täytyy toki olla saman painoiset astiat tai käydä läpi astioiden painon merkitys asiaan). 

Veden liikettä ylöspäin voidaan tutkia talouspaperilla tai suodatinpussilla. Voidaan myös tehdä sokeripalatorni: tee torni paloista veden kestävälle alustalle, laita alustalle värjättyä vettä ja tutkitaan mitä tapahtuu. Mikäli on mahdollista saada valkoisia kukkia, voi väriveden nousemista kukkaan tutkia myös.

Täältä löydät lisää veden olomuotoihin liittyviä kokeiluja.

Perunajauho ja maissitärkkelys

Perunajauholla tai maissitärkkelyksellä voidaan rikastuttaa muun muassa avaruus- tai dinosaurusleikkejä. Oobleeg – mystinen avaruusmönjä saadaan aikaiseksi sekoittamalla kupillinen perunajauhoa tai maissitärkkelystä puoleen kuppiin kylmää vettä ja tutkimalla mitä tapahtuu. Miltä aine tuntuu? Voiko siitä pyörittää pallon kädessä? Oobleegin voi yhdistää myös dinosauruksen fossiilien etsintään: piilota dinosaurus pieneen astiaan, joka täytetään ooblegilla. Vie tuotos aurinkoon kuivumaan (enemmän kesäprojekti!) pariksi päiväksi. Kun massa on kuivunut, dinosaurus voidaan kaivaa arkeologin tavoin esiin kuivuneesta massasta.

Maito

Maidolla saa aikaan hienoja ja mysteerisiä taideoksia osana tutkimusprojekteja. Täytä vettä kestävän astian pohja rasvapohjaisella maidolla ja tiputa siihen elintarvikeväriä pipeteillä. Kasta pumpulipuikko tiskiaineeseen ja kasta puikko maitoon väritahran viereen ja pidä paikalla hetki (15 s). Mitä tapahtuu?
Tämä reaktio perustuu siihen, että maito koostuu mineraaleista, proteiinista ja rasvoista. Kun tiskiaine osuu maitoon, rasva alkaa hajota ja saippuan molekyylit lähtevät leviämään ja yrittävät yhdistyä maidon rasvamolekyyleihin. Reaktio loppuu kun saippua on saanut kiinni rasvan. Tämän taideteoksen voi tallentaa painamalla paperin teoksen päälle ja ottamalla näin siitä painettu kopio. 

Blogia voit lukea myös Facebookin kautta.

Oppimisympäristöjen kehittäminen

Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen oppimisympäristö. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristökäsite sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöillä tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta.

Kehitettäessä oppimisympäristöjä on hyvä pysähtyä myös arvottamaan, mitä pitää kehittää ensin. Jos yhteisö ja sen käytänteet eivät ole kunnossa, on huono kehittää pedagogiikkaa ja välineet jäävät materiaalisiksi sivuseikoiksi. Ensin pitää tarkastella, millaisessa yhteisössä tehdään töitä. Millainen on kasvattajien välinen työyhteisö ja sen ilmapiiri? Miten kasvattajat kohtaavat lapset ja miten heidän kanssaan tehdään töitä? Miten lapset toimivat keskenään? Oppimisympäristöjä kehittämisessä pitää lähteä perustan luomisesta, psyykkisesti turvallisesta ympäristöstä, jossa kaikilla osapuolilla on hyvä olla, jotta voidaan saavuttaa lapsille asetettuja tavoitteita ja tukea lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten että oppimisen taitojen kehittymistä. Jos työyhteisön ilmapiiri on turvallinen, voidaan keskittyä seuraavaksi pedagogiikan kehittämiseen ja tämän jälkeen välineisiin ja tarvikkeisiin. Ergonomiaan, ekologisuuteen, viihtyisyyteen, esteettömyyteen, tilojen valaistukseen, akustiikkaan, sisäilman laatuun ja siisteyteen jokainen voi vaikuttaa viestimällä epäkohdista eteenpäin organisaation määrittämällä tavalla (esimies, huoltohenkilöt…) ja itse toimimalla niin, että ottaa ne huomioon omassa toiminnassaan.

Kaikkia eri tasoisia oppimisympäristöjä voidaan suunnitella lasten kanssa. Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön, jossa erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua. Lasten kanssa voidaan suunnitella toiminnan pedagogisia sisältöjä ja sitä, missä asioita toteutetaan. Lasten kanssa voidaan pohtia, miten fyysisiä tiloja voidaan muokata, mikä heille on niissä tärkeää. Mitä he esimerkiksi haluaisivat kotileikissä olevan? Voidaan myös pysähtyä esimerkiksi mediakasvatuksen keinoin kuten kuvaamalla selvittämään, miltä tilat näyttäytyvät lasten silmin ja näin voidaan saada arvokasta tietoa fyysisten ja myös psyykkisten oppimisympäristöjen muokkaamiseen. Lapsia voi pyytää esimerkiksi kuvaamaan lempipaikkaansa ryhmässä tai pelottavinta paikkaa. Heiltä voidaan kysyä, mitä he näkevät, kun avataan askartelu- tai pelikaappi. Suunniteltaessa yhdessä lasten kanssa on vahvalle pedagogiselle näkemykselle myös paikkansa, jotta osataan pohtia asioita monesta eri näkökulmasta ja mahdollistetaan laaja-alaisen osaamisen kehittyminen. On pidettävä kirkkaana mielessä,  että lasten hyvinvointi ja oppimisen tukeminen on ensisijaisia asioita oppimisympäristöjen kehittämisessä.

Eräässä varhaiskasvatusyksikössä oppimisympäristöjä lähdettiin kehittämään seuraavasti:
Yhteisön kehittäminen
Pohdittiin työyhteisöä ja sen käytänteitä. Mietittiin yhteisön vahvuuksia ja heikkouksia. Mietittiin, mitä kukin kasvattaja tuo mukaan tulleessaan töihin? Mitä se vaikuttaa työyhteisöön? Mitä kukin voisi itsessään vielä kehittää? Asetettiin positiivisuus-haaste: Jokainen vuorollaan kehittää jonkin pienen jutun, jolla kohennetaan työyhteisön positiivista me-henkeä ja työilmapiiriä kuten salaiset positiiviset viestit yllättäviin paikkoihin post-it -lapuilla.

Pedagogiikan kehittäminen

Pysähdyttiin miettimään, mitä voisi pedagogisesti vielä parantaa työyhteisössä. Olisiko jotain yhteistyön paikkoja? Onko joku pedagoginen osa-alue jäänyt vähemmälle? Miltä näyttää ulkopedagogiikka? Miltä näyttää toiminnan painopisteet? Jokainen kasvattaja kirjasi yhden pedagogisesti kehitettävän asian jonka pystyy tekemään. Nämä kirjattiin ylös ja määritettiin seuranta ja arviointipäivä toteutumisen tarkasteluun. 

Tilan kehittäminen
Mitä kaikkia tiloja ja paikkoja käytetään oppimisympäristöinä? Onko käytetyssä kiinteistössä jotain, mitä voidaan itse parantaa? Onko jotain mihin tarvitaan ammattilaisten apua? Sovittiin että jokainen ensitöikseen tarkistaa tilansa. Mikä on kiireellisinä korjattavaa? Kuka voi sen tehdä ja miten. Siivoustalkoot päätettiin.

Välineiden kehittäminen
Mitä lapset haluavat tiloissa olevan? Onko leikkivälineet heidän mielestään ajan tasalla? Mitkä ovat lasten lempileikkejä ja mitä näissä leikeissä pitäisi olla? Onko jotain paikkoja, joihin lapset haluaisivat tutustua? Mitä lapset haluaisivat oppia varhaiskasvatuksessa?

Välineiden kehittäminen ja siitä kootut lasten ajatuksen oppimisympäristön kehittämisestä olivat nopein näkyvä muutos, joka yhdistyi tilojen tarkasteluun myös. Lasten kanssa tehdyn kartoituksen jälkeen tultiin yhdessä siihen tulokseen, että leikkejä pitää monipuolistaa muun muassa lisäämällä leikkeihin oikeita esineitä arjesta. Tämä tarkoitti hankintalistalla sitä, että siihen kirjattiin muun muassa oikeita tuttipulloja ja minivaippoja kotileikkiin. Yksikön vanhat toimimattomat puhelimet annettiin myös ryhmien käyttöön. Huoltajia olisi toki voinut osallistaa tavaroiden hankintaan, mutta mielessä piti pitää yksikön hygienia säännöt, joiden mukaan yksikköön ei tuoda kodeista mitään, jotta ei lisätä sisäilmaongelmia vahingossa. Hankintalistalle lisättiin myös paljon elintarvikkeita ja tutkimiseen tarvittavia välineitä, koska huomattiin, että yksiköstä puuttui lapsia kiinnostavat, tutkimiseen kannustavat elementit. Näiden hankintojen kautta muodostettiin erilaisia tutkimuslaatikoita, joiden sisältöjä voi täydentää pitkin matkaa lasten mielenkiinnon ja ihmettelyjen kautta. Toki osa elintarvike hankinnoista säilyy hyvänä vain hetken. 

Tutkimuslaatikko 1 – elintarvike-tutkimuksia

muovimukeja, suljettavia muovipusseja (minigrip), maalarinteippiä, vanua, vanupuikkoja, suodatinpusseja, suppilo, mitta-astioita, piippurasseja, ilmapalloja, jääpalamuotteja /-pusseja, , muovipulloja, kelmua, foliota

tiskiainetta, partavaahtoa

suojalaseja, pipettejä

elintarvikevärejä, suolaa, sokeria, ruokaöljyä, sitruunamehua, soodaa, teepusseja, maissitärkkelystä, etikka, perunajauhoa, kaakaojauhoa, maitoa, appelisiinmehu, coca-cola, kanamunat

Tutkimuslaatikko 2 – salapoliisitarvikkeita

suojalasit, magneetteja, suurennuslaseja, pipetti, meikkisivellin, pinsetit, pieniä peilejä, peruna- ja kaakaojauhetta

sormenjälkilomakkeita

laminoituja rosvoja – piiloleikkejä yms. varten

leikkipoliisin virkamerkkejä

Tutkimuslaatikko 3 – kasvatuslaatikko

talouspaperia, multaa ja erilaisia siemeniä

muovirasioita

tutkimuslomakkeita

On hyvä muistaa ja myöntää, että oppimisympäristöjen kehittäminen ei ole helppoa ja se vaatii useamman kasvattajan yksiköissä paljon tietoista työtä, kehittämistä ja suunnitelmallista arviointia. Jokaisen panoksella on merkitystä!

Blogin tekstit löydät myös Facebookista!