Merirosvoja

Osalla varhaiskasvattajista on taipumus yrittää olla Super-Hessuja, jotka pystyvät tekemään kaiken. Uusi vasu ei ole poistanut heitä kentältä ja usein Super-Hessut ovat niitä, jotka uupuvat, koska yrittävät tunnollisesti tehdä kaiken, mitä vaaditaan tai mitä he kuvittelevat heiltä vaadittavan. On totta, että uusi vasu on normi, se ei ole suositus. On hyvä kuitenkin pysähtyä ja miettiä, mikä on juuri nyt olennaista minun varhaiskasvatusryhmälleni tässä ja nyt. Mitkä ovat meidän tavoitteet?  Lähtemällä toteuttamaan näitä tavoitteita usein kuin huomaamattaan tulee täyttäneeksi vasun muutkin vaateet.

Kasvattajat, jotka ovat toimineet poikavoittoisessa ryhmässä, tietävät, että toiminta on silloin usein erilaista kuin ryhmässä, jossa on tyttöjä enemmän tai sukupuolijakauma menee lähes tasan. Ja tämä ei ole mikään sukupuolia diskriminoiva ajatus, vaan esimerkki siitä, miten ryhmän koostumus, niin sukupuoli kuin esimerkiksi ikäjakauma, voivat muovata toimintaa voimakkaasti ja se pitää kasvattajien tietoisesti huomioida ja auki puhua, jotta valinnat eivät tue streotypioita vaan toiminta pohjautuu tavoitteisiin, joita lapset, huoltajat ja kasvattajat yhdessä ryhmälle pohtivat vasun pohjalta.

Saattaa olla stereotypista sanoa, että poikavoittoisissa ryhmissä fyysisiä taisteluja ja kahnauksia on enemmän kuin muissa ryhmissä. Näiden kahnausten hedelmällisyys saattaa kuitenkin jäädä välillä kasvattajilta piiloon. Vasun henki itää niissä hetkissä, kun poikien välillä sattuu konflikteja,  ja siinä miten aikuinen toimii: a) menee tilanteeseen ja kuuntelee osapuolten näkökulmat ilman omia ennakkokäsityksiään b)menee tilanteeseen ja kertoo omat näkemyksensä ja esityksenä asiasta lapsille c) antaa ohjeet tilanteen ulkopuolelta menemättä lähelle d) jotain muuta. Toimimalla mallilla a: menemällä avoimin mielin tilanteeseen, tilanne saattaa avata monipuolisen pedagogisen viitekehyksen ryhmän toiminnalle. Tästä esimerkki:

Kolmella pojalla oli  menossa päiväkodin sisätiloissa kasvattajan näkökulmasta katsottuna juoksuleikki, jossa ei ollut mitään järkeä. Kun leikki vielä päättyi huitomiseen ja ilmaan potkimiseen, leikki piti pysäyttää. Kasvattajan kysymys:"Mikäs teidän leikin ajatus on?" Lapset:"Me leikitään merirosvoja. Toi on pahis, se ryösti näiden aarteen." Tämä leikin avaaminen kasvattajalle kasvattajan omalla kysmyksellä oli ollenaista. Se antoi arvokasta tietoa leikistä ja mielenkiinnon kohteesta. Kasvattajan tehtäväksi jäi miettiä, miten tätä leikkiä voitaisiin kehittää pedagogisesta näkökulmasta, lapset osallistaen, joten keskustelu jatkui kasvattajan osalta "Mitäs jos vähän yhdessä miettiäisiin tätä leikkiä, mitä siihen kuuluu, ketä siinä on mukana, mitä siinä on tapahtunut ja voisi tapahtua." "No...okei",  kuului vastaus, mutta kun kasvattajan alkoi piirtämään lasten leikkiä isolle paperille ja leikkijät saivat sitä itse ensin sanoittaa ja sitten piirtää ja keksiä lisää asioita, niin tulevan projektitotetutuksen teemakartta alkoi valmistua ja kun kasvattaja oli läsnä, myös muita lapsia alkoi uteliaina valua tutkimaan tekeillä olevaa toimintaa ja leikkijöiden ja projektista innostuneiden rinki kasvoi vähitellen.

Yleistavoitteeksi ryhmään oli asetettu leikkitaitojen kehittäminen, joka oli poimittu lasten vasuihin kirjatuista pienistä osa-tavoitteista, joten aikuisen leikin pysäyttäminen ja sen rikastuttaminen tuki perustavoitteen täyttymistä. Merirosvoprojektin laajetessa ryhmän sisällä, myös moni vasuun kirjattu oppimisen alue tuli täytettyä. 

Kielten rikas maailma:

Pohtiessa lasten kanssa merirosvoja tuli ilmi, että merirosvoilla on omaa kieltä ja sanastoa. Sanalliseen ilmaisuun linkittyen mietittiin merirosvosanastoa ja keksittiin merirosvonimiä. Omia merirosvotarinoita kirjoitettiin erilaisia. Projektikartan tekeminen yhdessä kasvattajan kanssa oli alkusysäys tarinoiden muodostumiselle. Merirosvo ääniä myös mietittiin ja nauhoitettiin. 
Mauri Kunnaksen "Apua, merirosvoja" -kirja oli yksi tutkimisen kohde. Projektikartan piirtämisen jälkeen muutama lapsi piirsi omia vapaamuotoisia sarjakuvia, joihin kasvattaja auttoi kirjaamaan tekstejä puhekupliin. 

Ilmaisun monet muodot:

Kuvallista ilmaisua toteutettiin erilaisia merirosvorekvisiittoja luomalla. Osa lapsista teki omia lippuja, miekkoja, merirosvohattuja, kaukoputkia ja jopa kapteeni koukun käsi tuli valmiiksi muovimukista ja piippurassista.Pahvinen aarrearkku koristeltiin yhdessä ja sinne sisälle etsittiin erilaisia aarteita napeista ja paperisilpuista lähtien.

Musiikillista ilmaisua lähdettiin tutkimaan "räppäämisen" kautta. Lasten kanssa tavuteltiin, taputeltiin ja tömisteltiin merirosvosanoja ja sanastoa, mitä oli yhdessä keksitty. Näitä myös rummutettiin metallipurkkeihin ja sanomalehtirullilla.

Kehollinen ilmaisu oli projektissa vahvasti mukana erilaisten pukuleikkien kautta ja sen tutkimisen kautta miten merirosvot liikkuvat maalla ja merellä. Pahvilaivoilla (pahvilaatikoilla) seilaaminen oli lapsista erittäin hauskaa ja näitä laivoja myös koristeltiin ja tuunattiin leikin edetessä. Kasvattajien keinuttamassa riippumatossa myös kaikki lapset halusivat vierailla.

Minä ja meidän yhteisömme:

Merirosvoprojekti vei ryhmää lähes päivittäin eettisen ajattelun matkaan: saako toiselta ottaa tai varastaa, mikä on oikein ja väärin. Media oli projektissa läsnä muun muassa, kun lapset iftse kuvasivat tuotoksiaan ja tekivät nauhoitettuja äänikokeiluja. Myös historia aspektia tuli pohdittua: onko merirosvoja ollut, onko niitä vielä. 

 

Tutkin ja toimin ympäristössäni:

Matemaattista ajattelua projekti lähestyi muun muassa Merirosvo- lautapelien kautta, joista yksi oli valmis lautapeli eräästä lapsen omasta merirosvokirjasta ja sen innoittamina muutama omakin versio lautapeleistä ryhmään tehtiin. Laivan upotuksen muutamaa helppoa versiota kokeiltiin isompien kanssa. Merirosvo Bingon  pohjista saatiin muistipeliin parit ja värityskuvista tehtiin omatekoisia palapelejä.

Merirosvotarinaa laitettiin myös oikeaan järjestykseen. Täältä yksi valmis malli.

Ympäristökasvatusta lähestyttiin leikin kautta, kun pienimmille järjestettiin merirosvojen aarteiden etsintää vesileikissä, mistä tosin muutkin ryhmän lapset innostuivat.

Omien pahvilaivojen tuunaaminen toi projektiin muuan muassa teknologiakasvatuksen näkökulmia: mitä laivoissa on, miten ne pitää laittaa, miten laivat kulkevat eteenpäin.


Kasvan, liikun, kehityn

Liikkumiseen merirosvoprojektia oli helppo soveltaa. Liikuntasalissa toteutettiin muun muassa
Lankkukävelyä: voimistelupenkin päälle laitettiin esteitä, jotka pitää ylittää. Lopuksi voi olla hyppy veteen (pehmeälle patjalle). Lankulta voidaan myös poimia aarteita laivan kyytiin. Kävellään lankulla, poimitaan aarre ja tuodaan takaisin laivaan.

Autiot saaret -leikkiä: Sanomalehtiä levitetään lattialle saariksi. Musiikin soidessa saarien ympärillä liikutaan eri tavoin esimerkiksi uiden, soudellen mahalaudoilla, juosten, rapukävellen jne. Kun musiikki loppuu, pitää mennä saaren päälle turvaan. Saaria voidaan vähentää ottamalla niitä pois leikistä tai pienentää niitä taittelemalla lehteä pienemmäksi.

Aarrejahtia:– kerätään aarteita, esimerkiksi erivärisiä pallomeripalloja, lajitellaan eri arkkuihin(astioihin) värien mukaan

Maa, meri, laiva -leikkiä: toimitaan ohjeiden mukaan kolmen paikan välillä. Maassa seistään, meressä uidaan vatsalla ja laivaan noustaan pois lattiatasosta.

Tykkitaistelua: – kahden joukkueen pallonheitto kisa, kummalla on vähemmän omalla puolella, saa toisen laivan uppoamaan.
Merirosvoaiheinen satuhieronta on yksi keino rauhoittua myös liikkumishetken jälkeen.

Ryhmätiloissa liikkumista aktivoitiin muun muassa Merirosvojahdilla, jossa etsittiin piilotetut Merirosvo Bingon -kuvat, ylimääräisiäkin voi laittaa piiloon. 

Terveys ja turvallisuus kuuluivat kiinteäksi osaksi projektia, mikä on turvallista toimintaa, miten huomioidaan toiset projektissa, mikä on sallittua ja mikä ei, eli toiminnan säännöt: itseä ja toista ei saa satuttaa. 

Pienestä kasvattajan huomioimasta hetkestä, pysähtymisestä lasten leikin äärelle saatiin ryhmän tavoitteita tukevaa toimintaa, jonka avulla oppimisen alueita voitiin toteuttaa ja saatiin lapset osallisiksi ryhmän toimintaan. Ei-sallitusta tuli koko ryhmän sallittua pedagogista toimintaa. Pienillä hetkillä voi olla iso  merkitys laadukkaan varhaiskasvatuksen luomisessa.



Blogin tekstit löydät myös Facebookista!