Dokumentointi tekee näkyväksi toimintaa. Tarkastelemalla
taltioituja dokumentteja, voidaan suunnitella, arvioida ja kehittää toimintaa.
Käyttämällä dokumentteja pedagogiikan apuna, niistä tulee pedagogisia dokumentteja.
Dokumenttien tarkastelu paljastaa myös: miten tavoitteita on saavutettu, onko
jotain piilotavoitteita toteutunut, miten lasten ja huoltajien osallisuus on
toteutunut, millaisia ovat olleet lasten mielenkiinnon kohteet, miten
laaja-alainen osaaminen on lisääntynyt eri oppimisen alueiden toteuttamisen
kautta ja ehkä jotain muutakin.
Joskus tarkastelemalla dokumentteja huomaa, että lasten
mielenkiinnon kohteena on ehkä ollutkin joku sivutoiminto, mitä on toteutettu
osana tavoitteita ja painotettua mielenkiinnon kohdetta. Erään projektin
dokumentteja selatessa sanat väri ja värileikit nousivat ylös toteutuksista,
vaikka ne eivät olleet suunnittelun lähtökohta, vaan jokin oli vienyt toimintaa
kohti värejä, joten niistä jatkettiin toiminnan kehittämistä ja uuden toteuttamista.
Dokumenttien pohjalta kävi ilmi, että lasten kanssa oli muun
muassa lajiteltu legoja värien mukaan
ja tutkittu rakentamalla niistä
mittajanoja, mitä väriä on eniten. Jumpalla oli leikitty ”väri-seis”-leikkiä, jossa kun musiikki
loppuu, mennään tietyn värisen muotolaatan päälle seisomaan sekä lajiteltu palloja värien mukaan eri
astioihin. Siirtymissä oli käytetty
värejä: ”se jolla on siniset tossut
saa mennä…”. Piirihetkille oli tehty yhdessä sensori-pullo, jossa oli käytetty sinistä väriä. Pulloa sai
ravistaa vaihtelevin ohjein ja säännöin piirille tultaessa, siinä ollessa tai
lähtiessä. Käytännöt tähän oli sovittu lasten kanssa. Valoa ja sen määrää, varjojakin oli pohdittu. Värivettä oli jäädytetty ja tehty siitä timantteja, joita oli etsitty
pihasta. Osa näistä toteutetuista asioista oli noussut lapsilta tai heidän
toiveistaan. Viimeisen vahvistuksen värien lisäpohdinnalle antoi kuitenkin
lapsen kommentti: ”Keltaisesta ja punaisesta tulee oranssia, mutta missä niitä
sekoitetaan.”
Väriprojektit tai väriteemat, miksi niitä haluaakin kutsua, sopivat hyvin uuden vasun mukaiseen toimintaan. Väreillä leikkiminen ja niiden tutkiminen vahvistaa kuvallisen
ilmaisun tavoitetta
kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen. ”Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun
tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen iloa sekä
nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät” (Vasu 2016).
Vasun mukaan lapsille pitää tarjota mahdollisuuksia kokeilla itse, tutkia ja
yhdistellä erilaisia materiaaleja ja kokeilla eri tekniikoita. Tähän
monipuolinen värityöskentely antaa mahdollisuuden. Se vahvistaa myös tutkin
ja toimin ympäristössäni osa-aluetta.
Koska lapsilta nousi kysymys, missä värejä sekoitetaan,
siitä aloitettiin projekti. Tälle väritutkimukselle annettiin aikaa.
Peruslähtökohta oli, että lähdetään liikkeelle perusväreistä sininen, punainen,
keltainen. Tutkittaviksi väreiksi valittiin elintarvikevärejä (pulloväritkin olisivat käyneet, mutta mikäli
joku lapsi haluaa maistaa tuotostaan, elintarvikeväri on turvallisempaa), joita
sekoitettiin veden sekaan kirkkaisiin muovimukeihin. Lisäksi
tutkimusmateriaaliksi annettiin kirkkaita
vesimukeja ja pipetti, jolla
vettä voi siirtää värillisestä mukista kirkkaaseen. Tutkimus eteni ensin
ihmettelyllä ja pohdinnalla, mitä lähdetään tekemään. Useimmat aloittivat
kahden värin sekoittelulla ja ihmettelyllä. Aikuisen tukemana pohdittiin
välillä myös ohjatusti välivärien syntymistä keltaisesta ja punaisesta,
punaisesta ja sinisestä sekä sinisestä ja keltaisesta. Valmistuneet värit
vietiin ulos jäätymään ja lapset
saivat valita, mihin väriin lisättiin
jäätelötikku värien jatkokäyttöä varten. Värien jäätymisen jälkeen tikullisilla väreillä maalattiin sisällä
vielä omat maalaukset. Tässä
projektissa lapset pääsivät ihmettelemään, kokeileman, tutkimaan ja tekemään
taidetta.
Mikäli pienissä tai isoissa tutkijoissa ei ole maitoallergisia, pelkkää värien
sekoittelua voi kokeilla myös maidolla
ja elintarvikeväreillä. Näin syntyneillä väreillä voi myös kokeilla
maalaamista ja yhden maalin voi jättää värjäämättä, antaa sen olla valkoinen.
Koska värien sekoitteluprojektista jäi värejä mukeihin,
isompien kanssa tutkittiin lisäksi kapillaari-ilmiötä,
jossa neste nousee ylöspäin painovoiman vastaisesti. Kokeessa värimukeihin
laitettiin ohut nenäliina suikale kulkemaan mukin nesteestä toiseen vierelle
laitettuun mukiin. Värin nousu paperissa konkretisoi ilmiötä. Osa kokeista
tiputti vettä viereiseen mukiin, osassa se jäi vain paperiin. Onnistuessaan tämän
kokeen avulla voi myös sekoittaa värejä eli laittaa esimerkiksi nenäliinan
suikaleet kulkemaan punaisesta ja keltaisesta mukista näiden väliin laitettuun
tyhjään mukiin.
Värien sekoittelu oli lapsista mukavaa, joten värikokeiluja
haluttiin jatkaa. Värit tarjoavatkin erinomaisen keinon taiteellisen ja
tieteellisen toiminnan yhdistämiseen. Lasten kanssa kokeiltiin sooda – etikka -maalauksia: Vesiliukoisia
värejä sekoitetiin pieneen määrään vettä ja tähän seokseen lisättiin
t-lusikallinen ruokasoodaa. Tällä maalilla maalattiin paperiin. Maalauksen
päälle tiputettiin pipetillä tipoittain etikkaa ja tutkittiin, mitä tapahtuu.
”Voidaanko tehdä tätä uudestaan” kuului useasta suusta.
Kevään hiipiessä myös auringonpaiste toi ideaksi kokeilla värien sekoittamista liimaan.
Ajatuksena aikuisella oli tehdä ”auringon sieppaajia”, joista väri tulisi
auringon kautta hienosti esille. Lapsille projekti toi ihmetystä lähinnä materiaalien
sekoittelusta: ”Eikö me siis oikeasti liimata liimalla mitään kiinni?” Liiman
kuivumisen vuoksi projekti oli loistava perjantai -projekti, jolloin työt
saivat rauhassa kuivua. Projektin avulla käsitteitä liima ja maali
vahvistettiin moneen kertaan. Valmiit työt olivat ihanan erilaisia. Näitä liimatöitä olisi voinut käyttää myös esimerkiksi avaruusteemassa tai tutkiessa planeettoja.
Liimaa kokeiltiin myös maalina kohomaalauksessa, jossa liimalla piirrettiin kuva paperiin,
levitettiin päälle suolaa ja tämän kohouman päälle tiputettiin kevyesti
pensselistä nestemäistä väriä. Suola tarttui liimaan ja vesiväri suolaan imeytyen
kulki kohoumissa.
Tieteellisten kokeiden lisäksi värejä ja värien nimien
vahvistamista toteutettiin musiikillisen ilmaisun kautta. Aija Leinosen Saahinkaisen samettiviitta ja
Kehrälintu silkkisiipi olivat ihana lisä värimaailmaan sukeltamisessa.
Musiikkia ja värejä yhdisteltiin myös kuvalliseen ilmaisuun. Miltä väriltä musiikki kuulostaa? Mikä
olisi vihainen väri? Mikä olisi iloinen väri? Värimielikuvien avulla
piirrettiin erilaisia viivoja ja väritettiin paperia.
Liikunnassa etsittiin
värejä sisältä värikartan avulla, lajiteltiin legoja lapioilla oikeisiin ämpäreihin,
leikittiin sallitut värit leikkiä (saa osua vain sallituille
muotolaatoille) ja harjoiteltiin värikuningasta.
Siirtymätilanteissa leikittiin ”Minun
silmäni näkevät jotain vihreää. Mitä se on? (I spy with my little eyes)”, myrkkysientä (väri ja numero
toistettiin) ja väri Kim-leikkiä
(mikä väri puuttuu).
Kielten rikasta maailmaa huomioitiin muun muassa satujen ja kirjojen valinnoissa. Väreihin
liittyviä kirjoja löytyi muun muassa Satu Kontisen Mokomaki!Mikä väri?, Hannele
Huovin Taivaanpojan verkko : värisatuja, Christian Foxin Touhu Possu ja hauskat värit,
Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo: värikäs päivä sekä Petra Szabon Peikon
pojan värikätkö.
Minä ja meidän yhteisömme osa-aluetta tutkailtiin selvittämällä
lempivärejä ja puhuttiin samalla, onko olemassa tyttöjen ja poikien värejä.
Monta muutakin väriprojektia tapahtui, osa aikuisen
tietämättäkin, erityisesti lasten leikeissä. ”Tää barbi maalais seuraavaks
tukkansa punaiseks”
Väriprojektit myös opettivat, että jäljet pitää siivota
ja siitäkin saa ihanaa värimaailmaa aikaiseksi. Vesialtaassa projektivedet
sekoittuivat vielä kerran ja niissä oli ihanaa uittaa käsiä. Liekö seuraava
projekti erilaiset vesileikit, josko se punatukkaiseksi haluava barbikin
pääsisi kampaajalle tukan pesuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.