Karvi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, on laatinut vuonna
2018 ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” (Janniina Vlasov, Jenni Salminen, Laura Repo, Kirsti Karila, Susanna Kinnunen,
Virpi Mattila, Thomas Nukarinen, Sanna Parrila & Hanna Sulonen). Julkaisu
on laadittu tukemaan varhaiskasvatuksen itsearviointia ja laadunhallintaa. Sen tarkoituksena
on selkiyttää varhaiskasvatuksen arviointia ja edistää varhaiskasvatukseen osallistuvien
lasten yhdenvertaisten edellytysten toteutumista kokonaisvaltaiselle kasvulle,
kehitykselle ja oppimiselle.
”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja
suositukset” – teokseen on koottu 34 laadun rakennetekijää ja niitä kuvaavat
indikaattorit sekä 26 prosessitekijää ja niitä kuvaavat indikaattorit. Laadun rakennetekijät luovat pohjan ja reunaehdot
varhaiskasvatukseen ja tuottavat vaatimuksia rakennetekijöiden sisältöihin. Niiden
avulla voidaan edistää tai estää varhaiskasvatuksen ydinprosessin toteutumista.
Ne liittyvät varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Laadun prosessitekijät ovat
ydintoimintoja varhaiskasvatuksen arjessa ja niillä on suora vaikutus lapsen
kokemuksiin. Jos rakenteet eivät ole kunnossa, eivät prosessitkaan yleensä ole
laadukkaita.
Indikaattorit luovat pohjan yhtenäisille toimintatavoille ja
periaatteille. Ne pohjautuvat varhaiskasvatuslakiin, varhaiskasvatussuunnitelman
perusteisiin ja tutkimustietoon. Indikaattorit kuvaavat laadukasta
varhaiskasvatusta yleisellä tasolla. Indikaattorit itsessään eivät sovellu arviointityökaluiksi.
Niiden pohjalta määritetään tarkemmat arviointikriteerit, joiden pohjalta
arviointi toteutetaan. Kriteerit ovat laatua määrittäviä ominaisuuksia. Ne
pitää märittää mahdollisimman konkreettisiksi, jotta niiden toteutumista arjessa
voidaan luotettavasti arvioida tai mitata. Kriteereiden laadinnassa on hyvä pohtia:
Mistä tunnistetaan, toteutuuko toiminta siten kuin indikaattori määrittää.
Asiakirja laadun hallintaa ja arviointiin on olemassa, mutta
miten se on rantautunut arkeen? Mitä varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä
arvioidaan ja miten? Jos arvioinnin perusteet ja suositukset otetaan oikeasti
käyttöön, se vaatii työtä ja asian työstämistä, sillä asiakirja ei anna
valmiita vastauksia. Toki Karvilla on valmisteilla työkaluja arvioinnin toteutukseen
sekä arviointiagenttikoulutuksia.
Toimintaa pitää kuitenkin arvioida ja keinot pitää löytää, jos niitä ei vielä ole. Yksi tapa tehdä kehittävää arviointia on lähteä liikkeelle
tavoitetiloista. Mitä minä tai meidän yksikkömme varhaiskasvatuksessa tavoittelee?
Kun tavoite on mietittynä ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja
suositukset” tulee avuksi indikaattorien kautta. Tavoite pitäisi pilkkoa
osiin indikaattorien avulla: Mihin varhaiskasvatuksen laadun indikaattoriin meidän tavoitteemme
linkittyy? Indikaattorien löytämisen jälkeen tulee konkretisoinnin
vuoro: Mistä tiedetään tai voidaan havainnoida, että indikaattori toteutuu
arjessa. Arviointikriteerien jälkeen pitää vielä miettiä, miten asiaa mitataan:
Luodaanko jokin mittaristo esimerkiksi asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu vai
tarkastellaanko laadittuja dokumentteja arjesta ja etsitään niistä toteutumisen merkkejä. Mittareiden tarkastelun jälkeen ollaan tilanteessa, jossa arviointi jälleen etenee: Mihin meidän pitää seuraavaksi kiinnittää huomiota ja arviointi alkaa uudestaan tavoitteiden tarkistelusta.
Tavoitteita varhaiskasvatuksen kehittämiselle voisi olla esimerkiksi johtamisen, oppimisympäristön
tai henkilöstön ammatillisuuden kehittäminen. Johtamisen kehittämiseen
indikaattorin voi poimia esimerkiksi rakennetekijästä 27: ”Paikallisella
tasolla on selkeä varhaiskasvatuksen päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmä,
johtamisen rakenteet ja
menettelytavat. Johtamisjärjestelmä tukee henkilöstön pedagogista työtä ja
lasten hyvinvointia sekä varmistaa varhaiskasvatukselle
asetettujen tavoitteiden toteutumisen”. Johtamisen kehittämisen
tavoitetta tukevaksi indikaattoriksi, eli miten toimintaa toteutetaan, voidaan
tästä luoda tiivistetysti "luodaan johtamista tukeva
johtamisjärjestelmä". Tämän toteutumisen (ensimmäisiksi) kriteereiksi
määritetään jotain konkreettista mistä lähdetään liikkeelle: Esimerkiksi
laaditaan johtamisen vuosikello tukemaan johtamisen työtä ja käydään kerran
kuussa johtajien kesken pedagogista johtajuutta tukevaa keskustelua. Näitä kriteereiden toteutumista voidaan mitata sillä, onko vuosikello laadittu ja tuottaako se systemaattista
johtamista aikataulujen mukaan. Näitä voidaan mitata määrällisesti tai
asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu.
Toinen johtamisen indikaattori voidaan valita
varhaiskasvatuksen prosessitekijöistä. Prosessitekijä numero 15 sanoo: ”Varhaiskasvatusyksikön
johtaja vastaa yksiköidensä pedagogiikan tavoitteellisesta ja
suunnitelmallisesta johtamisesta,
arvioinnista ja kehittämisestä sekä henkilöstön työssä oppimisen
mahdollistamisesta. Pedagogiikan johtaminen
toteutuu varhaiskasvatuksen opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen.”
Tämän voi esimerkiksi tiivistää laadun indikaattoriksi ”Pedagogiikan johtaminen
opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen”. Kriteereiksi voidaan
määrittää esimerkiksi opettajille säännöllisesti järjestettävät (esim. 2 krt kk)
pedagogiset vasua jalkauttavat palaverit johtajan kanssa. Henkilöstöä voidaan
osallistaa esimerkiksi kerran kuussa yhteisellä arvioinnilla johtajan kanssa. Näistä
voidaan laatia pedagogisen johtajuuden ja toiminnan mittaria yhdessä
henkilöstön kanssa – mietitään, millaisilla kysymyksillä tätä voidaan kuvata
esimerkiksi – olen saanut johtajalta tukea omaan pedagogiseen johtajuuteeni
ryhmässä ja asteikko 1-5 (e toteudu – toteutuu). Myös palaverien toteutumisen
määrää voidaan seurata.
Oppimisympäristön kehittämiseen sopivia indikaattoreita ovat
esimerkiksi rakennetekijä 34 ”Varhaiskasvatuksen kaikki oppimisympäristöt ovat
terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä” sekä
prosessitekijä 13 ”Henkilöstön ja lasten yhdessä suunnittelema ja rakentama
pedagoginen oppimisympäristö kannustaa lapsia leikkimään,
liikkumaan, tutkimaan, luomaan ja ilmaisemaan. Oppimisympäristöä arvioidaan ja
muokataan säännöllisesti
lasten tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaisesti siten, että se haastaa ja
innostaa lapsia oppimaan.”
Näistä voidaan tiivistää laadun indikaattoreiksi: Suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä
lasten kanssa oppimisympäristöjä sekä Varmistetaan että oppimisympäristöt ovat
terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä. Kriteereiksi
voidaan asettaa lasten palaverien pito kerran kuussa, joissa käydään läpi
oppimisympäristöä kuvien avulla sekä kehittämissuunnitelma, joka laaditaan palaverien
pohjalta, jota arvioidaan kerran kuussa. Välineistöä myös tarkistetaan kerran
kuussa ja rikkinäiset poistetaan tai saatetaan korjattavaksi. Lisäksi
välineistön monipuolisuutta arvioidaan lasten kanssa kerran viikossa valitulla
ryhmän kokoontumisella. Mittareina toimivat palavereiden toteutumisen määrä ja
niistä tuotetut dokumentit ja niiden pohjalta toiminnan kehittäminen.
Henkilöstön ammatillisuuden kehittämisen indikaattoreiksi voidaan
valita esimerkiksi prosessitekijä 23 ”Varhaiskasvatuksen henkilöstö tunnistaa
eri ammattiryhmien ammatilliset velvollisuudet, osaamisen ja vastuut osana varhaiskasvatustyön kokonaisuutta.
Henkilöstö hyödyntää erilaista osaamista varhaiskasvatustyössä ja sen kehittämisessä.” sekä rakennetekijä 15 ”Varhaiskasvatuksen
henkilöstön täydennyskoulutus ja muu ammatillisen osaamisen kehittäminen ovat suunnitelmallisia ja perustuvat osaamisen
todennettuihin kehittämistarpeisiin. Täydennyskoulutukseen kannustetaan ja siihen luodaan mahdollisuuksia.”
Nämä voidaan tiivistää indikaattoreiksi ”jokaisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan
ja hyödynnetään” sekä ”luodaan toimivat käytänteet henkilöstön ammatillisen
osaamisen kehittämiseen. Kriteereiksi voidaan luoda muun muassa tehtävän kuvien
läpikäynti syksyllä toiminnan alkaessa tai uuden henkilön aloittaessa, luodaan
vahvuusrekisteri, johon jokaisen vahvuuden kirjataan ja jokainen tiimi luo
tiimisopimuksen, jonka johtaja vahvistaa. Kehityskeskustelut toimivat
koulutussuunnitelman laatimisessa ja vaatimus koulutusten jälkeen koulutuksen
annin jakamisesta muille. Mittareina toimivat kirjalliset materiaalit kuten
vahvuusrekisteri ja tiimisopimukset. Kehityskeskusteluja monessa paikassa
mitataan jo nyt määrällisesti ja sieltä pystytään seulomaan, kuka ei ole käynyt.
Koulutuksissa käymisen jälkeen jokaisella on vastuu itse huolehtia, että kertoo
koulutuksen annin ja sitä voidaan seurata tarkastelemalla koulutuspäiviä ja
niistä tuodun tiedon määrää.
Minkä tavoitteen sinä koet tärkeäksi omassa työssäsi
varhaiskasvatuksessa? Mikä indikaattori kuvaa sitä? Millaisia konkreettisia
kriteereitä tavoitteen saavuttamiseksi pitää asettaa? Entä miten tavoitteen toteutumista
mitataan ja seurataan?
****************************************************************************
Blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan
****************************************************************************
.jpg)
