Eettinen kuormitus varhaiskasvatuksessa

 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö kohtaa työssään fyysistä, kognitiivista ja psykososiaalista eli psyykkistä, sosiaalista ja eettistä kuormitusta, jotka koettelevat työhyvinvointia. Näistä eettistä kuormistusta koetaan tilanteissa, joissa työntekijä ei tiedä oikeaa tapaa toimia tai työntekijä joutuu toimimaan omien arvojensa tai sääntöjen ja normien vastaisesti. Eettistä kuormitusta voi syntyä, kun eettisesti haastavia tilanteita tapahtuu usein, eikä työntekijä saa mahdollisuutta käsitellä niitä. Eettinen kuormitus voi johtaa stressiin ja uupumiseen, erityisesti muiden kuormitustekijöiden yhteisvaikutuksessa. Eettinen kuormitus onkin stressireaktio, joka voi aiheuttaa turhautumista, suuttumusta ja jopa fyysisiä oireita.

Varhaiskasvatuksen arkeen kuuluvat eettiset valinnat, sillä etiikka ja eettisyys ovat osa varhaiskasvatusta.  Ristiriitoja työssä saattaa esiintyä, sillä yksilöiden arvot, asenteet ja ajatukset voivat olla hyvinkin erilaisia. Eettisesti haastavia tilanteita voi syntyä myös lasten kanssa toimimiseen liittyvistä erimielisyyksistä lasten, huoltajien, kollegoiden tai esihenkilön kanssa. Lisäksi työtapoihin, tavoitteisiin sekä resursseihin liittyvät tekijät saattavat kuormittaa.

Jotta eettiseen kuormitukseen voidaan puuttua, tarvitaan tietoa, millaisissa tilanteissa ja kuinka usein kuormitusta koetaan. Yhteiset keskustelufoorumit, kuten yksikköpalaverit ovat yksi foorumi, jossa voidaan käydä keskustelua siitä, missä tilanteissa työntekijät kuormitusta kokevat. Työhyvinvointikyselyt voivat myös antaa dataa asiasta. Esihenkilön tehtävänä työhyvinvoinnin näkökulmasta on nostaa eettisesti haastavat tilanteet myös avoimeen keskusteluun, jotta niihin voidaan yhdessä pohtia ratkaisumahdollisuuksia. Käsittelemällä eettisiä asioista ja koettua eettistä kuomaa, voidaan luoda parempaa työhyvinvointia, vähentää poissaoloja ja parantaa asiakkaiden kohtaamista. 

 

Eettisiä keskusteluja voidaan käydä muun muassa aiheista:

Mitkä ovat meidän työtämme ohjaavat arvot ja eettiset ohjeet?

Onko meillä yhteinen käsitys, mikä on oikea ja väärä tapa tehdä työtä?

Mitkä ovat tilanteita, joissa koet, ettet pysty toimimaan niin eettisesti kuin haluaisit?

Mikä sinua estää toimimasta eettisesti?

Uskallanko puuttua, jos näen tai koen jonkun toimivan työssä epäammatillisesti tai epäeettisesti?

 

Yhteisen keskustelun lisäksi eettinen työkulttuuri tarvitsee yhdessä läpikäytyä tietoa, arvokeskustelua sekä yhdessä sovittuja ohjeita. Jokainen työntekijä tarvitsee myös keinoja ja osaamista tehdä työnsä vastuullisesti sekä eettisesti. Osaamista kehittyy koulutuksen lisäksi ja sen jälkeen työuran varrella. Osaamisen kehittyminen myös  tarvitsee muiden ammatillista tukea. Työyhteisön tukena toimii yhdessä luotu turvallinen, avoin ja luottamuksellinen vuorovaikutus. Työn eettiset periaatteet ja niiden tiedostaminen ja tunnistaminen helpottavat eettisten asioiden esille nostoa. Päämääränä eettisen kuorman keventämisessä on eettisempi työkulttuuri ja hyvinvoivat työntekijät. 

Eettisessä työkulttuurissa:

Jokainen työntekijä tietää odotukset omalle työlleen, työn tavoitteet, vastuut ja oikeudet

Jokainen työntekijä on sitoutunut yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin

Työyksikön säännöt ovat kaikille selkeät

Eettiseen toimintaa on riittävästi osaamista, aikaa ja henkilöstöä

Työn eettisestä tekemisestä keskustellaan yhdessä avoimesti

Työtä eettisesti haastaviin tilanteisiin haetaan yhdessä ratkaisumahdollisuuksia

Epäammatillisuuteen ja epäeettisyyteen puuttuu jokainen, joka sitä havaitsee

Työntekijät tukeva ja kannustavat toisiaa eettiseen toimintaan ja vastuullisuuteen

Esihenkilö luo eettistä toimintakulttuuria omalla esimerkillään

 

Eettinen osaaminen helpottaa eettisten ristiriitojen hallintaa. Kollegan mielipiteiden ja näkemyksen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään, miksi hän ajattelee jostain asiasta tietyllä tavalla tai miksi hän toimii tietyllä tavalla. Yhteinen reflektointi työstä ja työtavoista myös auttaa näkemään arkea ja erilaisia tapoja tehdä työtä. Avaamalla näitä tapoja, voidaan myös niiden eettisyyttä tarkastella yhdessä ja löytää eettisesti kestäviä ratkaisuja. 

Eettinen toiminta on koko työyhteisön vastuulla. Vastuullinen toiminta rakentuu kyvystä tunnistaa eettisiä kysymyksiä, taidosta ratkaista eettisiä ongelmia sekä rohkeudesta ottaa puheeksi asioita ja toimia eettisesti työssä. Eettisessä tiimissä työn tekeminen on eettisesti vähemmän kuormittavaa.

 

Eettinen tiimi:

Tiimin jäsenille sallitaan virheet. Niitä ei käytetä heitä vastaan.

Tiimin jäsenet pystyvät nostamaan keskusteluun vaikeitakin asioita.

Tiimissä sallitaan eriäviä mielipiteitä ja niistä keskustellaan kasvotusten.

Tiimissä uskalletaan tehdä asioita uudella tavalla ja kokeilla uutta.

Tiimissä on helppoa pyytää apua toisilta tiimin jäseniltä.

Tiimissä toimitaan siten, että jokainen jäsen voi loistaa.  

Jokaisen tiimin jäsenen ainutlaatuisia taitoja ja kykyjä arvostetaan ja hyödynnetään osana arkea

 

Työssä jaksamisen näkökulmasta on tärkeää, että työyhteisössä on turvallinen ilmapiiri, jossa voidaan avoimesti jakaa kokemuksia työstä, myös siihen liittyvästä eettisestä kuormituksesta. Kun vaikeista asioista keskustellaan ja niitä käsitellään, kyky tunnistaa eettisiä kysymyksiä kehittyy. Kun eettisesti mietityttävistä asioista keskustellaan yhdessä sovitulla tavalla (esimerkiksi dialogisesti) ja säännöllisesti, rohkeus ja luottamus ottaa asioita puheeksi vahvistuu. Jokainen voi myös arvioida, reflektoida, omaa toimintaansa eettisesti haastavissa tilanteissa.

Tunnistatko sinä eettisesti kuormittavia tilanteita työssäsi? Ota ne rohkeasti puheeksi.

 

 

Lähteet ja inspiraatio:

Työterveyslaitos. Vanhustyön vatupassi.

 

Teksti: Outi Moilanen

Kuva: Pixabay

 

 

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************

 

Vuorovaikutussuhteiden reflektointi

Varhaiskasvatus on yksi virallisista kasvatusinstituutioista. Instituutioihin liittyy usein tapa katsoa ja tehdä asioita, niin sanottu institutionaalinen kehys. Se on tietynlainen tapa hahmottaa asioita ja ihmisiä. Siihen vaikuttavat ammatilliset viitekehykset, omat kokemuksemme sekä ympäristöön ja tilanteeseen liittyvät tekijät. Institutionaalinen kehys tai katsantotapa saattaa uriutua, vaikka ympärillä tapahtuisi muutoksia ja siksi myös sitä tulisi tarkastella kriittisesti.

Varhaiskasvatuslain ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden muutosten myötä alalle on tullut paljon käsitteitä, kuten osallisuus, toimijuus, inkluusio. Ne luovat ajatusta siitä, millaista toimintakulttuuria varhaiskasvatukseen halutaan. Varhaiskasvatuksessa kulkee muutosten rinnalla myös paljon vanhaa ja valittuja toimintatapoja, joiden kriittinen tarkastelu muutoksen myötä on ehkä jäänyt taka-alalle. Yksi erittäin tärkeä tarkastelun kohde on, millaisessa suhteessa ammattilaiset tekevät työtä suhteessa lapsiin. Millaista on ammattilaisten ja lasten välinen vuorovaikutus? Millaiselle katsella lasta katsotaan ja miksi?

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2022, 20) sanotaan että ”Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.” Tämä on pitkälti myös osallisuuden määrittely: mahdollisuus tulla nähdyksi, kuulluksi ja tunnustetuksi osana yhteisöä. Jotta tämä voisi tapahtua, pitää ammattilaisten myös pysähtyä reflektoimaan omaa tapaansa katsoa lasta ja toimia heidän kanssaan.Varhaiskasvatuksen ydintä on juuri aikuisen ja lapsen suhde ja vuorovaikutus, jota näissä kohtaamisissa luodaan. Kohtaamisissa katsomme lasta tietyllä tavalla, joka vaikuttaa vuorovaikutukseen ja siihen, millaisia keinoja valitsemme vuorovaikutukseen ja millaisia sisältöjä, toimintoja, luomme lasten arkeen. Kohtaamiset vaikuttavat siihen, miten toinen tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi eli myös se miten osallisuus mahdollistuu.

Osallisuus on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, mutta sen toteuttamisessa ja ymmärtämisessä on monenlaisia tapoja ja sitä pitäisi tarkastella varhaiskasvatuksessa edelleen. Varhaiskasvatuksen ulkopuolella muun muassa Vapalahti, Hokkanen ja Juhola ovat hahmotelleet osallisuuttaa tukevia toimijatyyppejä. Nämä toimijatyypit inspiroivatkin tarkastelemaan sitä, millaisia toimijoita varhaiskasvatuksesta löytyy. Tukea tähän prosessointiin antoi myös Liisa Ahosen löytämät varhaiskasvatuksen vuorovaikutustavat, joita Ahonen nimeää viisi: lämmin, ristiriitainen, tekninen, välttelevä ja etäinen. Nämä vuorovaikutustavat vaihtelevat tilannekohtaisesti. Luodut vuorovaikutustyypit ovat kategorisointeja, millaisena vuorovaikutus saattaa näyttäytyä eri vuorovaikutustapojen alla.

 

 

Lämmin vuorovaikutus

Lämmin vuorovaikutus näkyy syvällisenä sitoutumisena vuorovaikutukseen yksittäisen lapsen tai kokonaisen ryhmän kanssa. Se näkyy haluna tehdä töitä lasten parissa ja myös olla vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Lämmintä vuorovaikutusta käyttävä ammattilainen pysähtyy aidosti kuuntelemaan lasta ja kohtaa lapsen kiireettömästi. Ammattilainen pyrkii ymmärtämään, miksi lapsi reagoi tietyllä tavalla kyseessä olevassa tilanteessa ja selvittämään mitä lapsi ajattelee tilanteesta. Lämmin vuorovaikutus sisältää empatiaa ja ymmärrystä lasta kohtaan. Ammattilainen, joka käyttää lämmintä vuorovaikutusta osaa luoda lapselle tilanteesta avoimen ja turvallisen, jolloin lapsi saa olla oma itsensä ja kokea olevansa hyväksytty omana itsenään. Ammattilainen viestii käytöksellään ja kohtaamisellaan, että lapsi on arvokas ja tärkeä, vaikka lapsi käyttäytyisikin uhkaavasti ja aggressiivisesti.

Vuorovaikutustyypeiksi lämpimään vuorovaikutukseen nostamme:

lämpimän kuuntelijan

positiivisuuteen kannustajan

vahvuuksien näkijän

hetkeen tarttujan

lempeän lähestyjän

ainutlaatuisuuden vaalijan

osallisuuteen houkuttelijan

 

 

Ristiriitainen vuorovaikutus

Ristiriitaisessa vuorovaikutuksessa ammattilaisen käytös näyttäytyy ristiriitaisena ja hämmentävänä lapsen näkökulmasta, koska sitoutuminen vuorovaikutukseen on vaihtelevaa. Ristiriitaisuuttaa vuorovaikutukseen saattaa aiheuttaa se, että ammattilainen vaihtaa strategiaa ja toimintatapansa kesken kaiken, koska kokee, että se ei toimi ja vetää hatusta seuraavan. Ristiriitaisuutta voi aiheuttaa myös se, että ammattilainen ei ole ymmärtänyt lapsen tarpeita ja saattaa olettaa, että kaikki lapset toimivat samalla tavoin ja ammattilaisten odotusten mukaisesti, ilman, että odotuksia on välttämättä kerrottu lapsille.

Vuorovaikutustyypeiksi ristiriitaiseen vuorovaikutukseen nostamme:

toiveiden täyttäjän

uuden kokeilijan

luova heittäytyjän

tarpeiden tarkkailijan

 

Tekninen vuorovaikutus

Teknistä vuorovaikutusta käyttävä ammattilainen toimii usein pedagogisesti johdonmukaisella tavalla ja turvautuu helposti muun muassa päiväkodin sääntöihin ja tuttuihin toimintamalleihin. Hän pitää ennalta tehdyistä suunnitelmista, jotka vaikuttava vuorovaikutuksessa siten, että lapsen tunteet ja tarpeet saattavat tilanteessa jäädä huomaamatta ja aikuinen keskittyy sitoutumaan omaan suunnitelmaansa ei lasten sen hetkiseen tarpeeseen. Ammattilainen hoitaa vuorovaikutustilanteet lasten kanssa rutiinilla eikä pysähdy tilanteiden äärelle. Tekninen vuorovaikutus voi vaikuttaa tehokkaalta ja sillä voidaan ulkoisesti ratkaista tilanteita. Lasten sisäinen maailma ja osallisuuden tunne saattaa kuitenkin jäädä tavoittamatta.

Vuorovaikutustyypeiksi tekniseen vuorovaikutukseen nostamme:

ongelmien ratkojan

vanhaan luottavan

tehokkaan toteuttajan

toimeen tarttuvan

tilanteen muuttajan

tulevaisuudesta huolehtijan

varhaisen puuttujan

 

 

Välttelevä vuorovaikutus

Ammattilainen joka käyttää vuorovaikutuksessa välttelevää tyyliä välttelee haastavia kasvatustilanteita sekä niiden selvittämistä. Haastavan kasvatustilanteen tullessa ammattilainen poistuu paikalta ja/tai siirtää vastuun toisille ammattilaisille. Hän voi myös yrittää kääntää lasten huomiota pois haastavista kasvatustilanteista, jolloin tilanteet jäävät selvittämättä. Syitä välttelevään vuorovaikutukseen voi olla, että ammattilaisella ei ole keinoja kasvatustilanteen ratkaisuun tai hän on turhautunut ja väsynyt joutuessaan erilaisiin, haastaviin, kasvatustilanteisiin.

Vuorovaikutustyypeiksi välttelevään vuorovaikutukseen nostamme:

ongelmien välttelijän

hyvien hetkien viihdyttäjän

 

Etäinen vuorovaikutus

Etäinen vuorovaikutus on lämpimän vuorovaikutuksen vastakohta. Ammattilaista ei kiinnosta lapsen kokemukset tai näkemykset, eikä hän ole kiinnostunut olemaan vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Etäisessä vuorovaikutuksessa ammattilainen sivuuttaa kaikki lapsen sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet. Hän ei osaa tai halua tukea lasta kasvatustilanteissa, eikä eikä anna lapsen ilmaista omaa näkemystään tilanteestaan. Vuorovaikutustyyli on autoritaarinen ja välillä myös täysin poissaoleva tai välinpitämätön. Ammattilainen puuttuu arjessa kokonaisuuden kannalta turhiin yksityiskohtiin ja etsii helposti negatiivisia huomioita lapsesta. Ammattilainen kritiikki kohdistuu erityisesti lapsen käyttäytymiseen, eikä hän pysty huomioimaan lapsen positiivista käyttäytymistä osana arkea. Hän ei jaksa olla läsnä lapsen tarpeille tai tukea lasta.

Vuorovaikutustyypeiksi etäiseen vuorovaikutukseen nostamme:

ongelmien etsijän

rajoja rakastavan

virheiden korjaajan

tasapuolisuutta hakevan

 

Kuten Ahonen toteaa, niin nämä vuorovaikutustavat vaihtelevat. Luodut vuorovaikutustyypit ovat vain tyypittelyjä reflektoinnin tueksi ja oman vuorovaikutustavan hahmottelemiseksi: millaisia asioita arvostan vuorovaikutuksessa ja millaista vuorovaikutusta käytän. Vaihteleeko vuorovaikutukseni eri tilanteissa? Miksi? Miten? Vuorovaikutustyypeistä voi hahmotella itselleen vaikkapa oman värikartan omasta tavasta olla vuorovaikutuksessa. Lämpimät tyypit ovat punaisia, ristiriitaiset keltaisia, tekniset vihreitä, välttelevät violetteja ja etäiset sinisiä. Millaiselta sinun vuorovaikutuskehosi näyttää näiden värien pohjalta? Löydätkö itsestäsi kaikkia värejä, vai painottuuko jokin väri selvästi ja millaisissa vuorovaikutustilanteissa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuorovaikutussuhteiden reflektoinnin tueksi olemme laatineet vuorovaikutuksen reflektointikortit vuorovaikutustyypeistä, joiden avulla voidaan käydä ammatillista keskustelua siitä, millaista vuorovaikutusta luodaan ammattilaisten ja lasten välillä varhaiskasvatuksessa. Kortit löydät meidän materiaalipankista Facebookista.

 

 

Lähteet:

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet - Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. PS-kustannus: Jyväskylä.

Vapalahti, K., Hokkanen, L., & Juhola, J. (2022). Erilaiset taide- ja luontotoimijat innostamassa ja tukemassa osallisuutta. Sosiaalipedagoginen Aikakauskirja, 23(2), 41–70. https://doi.org/10.30675/sa.122200

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_0.pdf

 

Teksti: Outi Moilanen

Kuvat: Varhaista Aikaa