Yhteisöllisyys

Mitä yhteisöllisyys on?

Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yhteisöllisyyden määrittely on haastavampaa, sillä sille on erilaisia määritelmiä. Yhteistä määritelmille on, että yhteisöllisyyttä määrittää ryhmä. Yhteisö on yhteisöllisyyden rakentamisen ja rakentumisen ympäristö. Yhteisö on ihmisryhmä, joita yhdistää yhteiset elementit kuten organisaatio, arvot, yhteiset käytännöt. Yksilöillä on yhteisöä kohtaan odotuksia ja vaatimuksia. Hyvältä yhteisöltä odotetaan yhdessä tekemistä, sitoutumista, yhteisiä tavoitteita, vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja erilaisuuden arvostamista ryhmän sisällä – mahdollisuutta kuulua yhteisöön.

Yhteisöllisyys tunteena, asenteena, toimintana

Yhteisöllisyyttä kuvataan usein yhteistyön kautta. Sitä kuvataan subjektiivisten kokemusten, tunteiden ja arvostuksen kokemukseen pohjautuen. Teoreettisen mallin yhteisöllisyydelle antavat muun muassa McMillan ja Chavis, jotka määrittelevät yhteisöllisyyden tunteeksi, joka jäsenellä on yhteisöön kuulumisesta. Se on tunne, että jäsenillä on merkitystä toisilleen sekä ryhmälle. Se on jaettu usko, että jäsenen tarpeet kohdataan heidän yhteisöön sitoutumisensa kautta. McMillanin ja Chavisin malli korostaa tarpeiden täyttymisen, jäsenyyden, vaikuttamisen ja emotionaalisen tunteen kautta. Yhteisön jäsenet kaipaavat ryhmältään emotionaalista turvallisuuden tunnetta ja tunnetta ryhmään kuulumisesta. Yhteisö, johon voi vaikuttaa, sitoudutaan voimakkaammin. Yhteisöllisyys on pitkälti tunteisiin pohjautuvat henkinen tila, johon jokainen jäsen vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Yhteisöllisyys työyhteisöissä muodostuu yksilöistä, yhteistyö-, vuorovaikutus- ja kulttuuritekijöistä sekä yhteisöllisyyden tunteen seurauksista. Teoreetikoista Nowell ja Boyd korostava yhteisöllisyydessä jokaisen yhteisövastuuta, mikä näkyy sitoutumisena yhteisöön. Vastuu yhteisöllisyydestä rakentaa tunnetta velvollisuudesta ja yksilön omasta tehtävästä suojella ja parantaa yhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia. Yksilön omien psykologisten tarpeiden täyttyminen, yhteisössä vaikuttaminen, vastuu, jäsenyys sekä emotionaalinen yhteys työntekijöiden välillä, vaikuttavat yhteisön jäsenten asenteisiin ja käytökseen toisiaan kohtaan. Yhteisöllisyys koostuukin näin tunteista, asenteista, kulttuurista ja ryhmän toiminnasta.

Yhteisöllisyys ilmapiirissä

Työyhteisön positiivisen yhteisöllisyyden voi aistia ryhmän tunnelmasta, sillä se liittyy myönteisiin tunteisiin, hyvään vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen. Työntekijöiden vahva keskinäinen yhteys luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varhaiskasvatuksen yhteisöllinen luonne, tiimityön tekemisen vuoksi, voi vaikuttaa itsestään selvältä, mutta työkulttuuri ei automaattisesti ja aina ole yhteisöllistä. Yhteisöllisyys ei ole itsestään selvä asia työyhteisöissä, eikä se synny itsestään. Yhteisöllisyyden syntyminen vaatii yhteisön jäseniltä ponnisteluja positiivisen yhteisöllisyyden syntymiseen. Yhteisöllisyyden haasteet ja heikko ilmapiiri varhaiskasvatuksessa nousevat ylös myös Karvin raportissa ”Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.” Raportin mukaan ongelmia työyhteisöissä aiheuttavat näkemyserot, asenteet, muutosvastaisuus, joustamattomuus, toisten työn aliarvostus, sitoutumattomuus yhteisiin sopimuksiin, töykeä käytös sekä motivaation puute. Yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta heikentävät epäluottamus, kilpailu, kateus ja arvostuksen puute.

Positiivinen ja negatiivinen yhteisöllisyys

Yhteisöllisyyttä voidaa katsoa kahdesta suunnasta: positiivisesta ja negatiivisesta yhteisöllisyydestä. Negatiivisessa yhteisöllisyydessä osasta yhteisöä on voinut tulla liian saman mielinen, omat ajatukset ja identiteetit ovat hukassa, ristiriidat ja ongelmat lakaistaan piiloon. Erillisryhmät voivat myös pelata valtapeliä epävirallisessa työyhteisöverkostossa tarkoituksenaan edistää omaa etua, jotka eivät edistä tavoitteellista toimintaa. Vahingoittuneessa yhteisöllisyydessä työnkuvat eivät ole selkeitä eivätkä kaikkien tiedossa, pelisäännöt ovat epäselviä, kielen- ja vallankäyttö epämääräistä, tiedonkulussa on puutteita, ulospäin esitetään asioiden olevan hyvin, ongelmille etsitään syntipukkia ja henkilöiden terveydentiloissa on häiriöitä. Kielteinen yhteisöllisyys sisältää henkistä väkivaltaa: juoruilua, huhujen levittämistä, sosiaalista eristämistä, tiedon panttaamista sekä toisen työn kritisoimista. On huomattavat, että negatiivinen yhteisöllisyys on helpommin saavutettavissa, sillä kateus ja eripura on helpommin saatavissa aikaan työyhteisöissä kuin reilu ja hyvä yhteistyö. Yksilöllisyys haastaa yhteisöllisyyden muodostumista: aina ei saa tai voi tehdä kaikkea mitä itse haluaisi Positiivinen yhteisöllisyys vaatii luottamusta, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta, sitoutumista, näkökulmanottokykyä, suvaitsevaisuutta ja halua nähdä erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja.

Jokaisen panos tärkeää

Yhteisöllisyyden luominen vaatii jokaisen työntekijän panosta. Se vaatii sopimusten tekoa, erityisesti yhteisten pelisääntöjen luomista. Se vaatii hyvät vuorovaikutustavat ja -kanavat. Se vaatii osallisuuden ja osallistumisen mahdollistamista jokaiselle työyhteisössä. Se vaatii syvällistä arvokeskustelua työtä ohjaavista arvoista ja tavoitteiden asettamista työlle. Varhaiskasvatuksessa yhteisöllisyyden rakentaminen vaatii myös asiakkuuskeskustelua: ketkä ovat meidän asiakkaitamme, miten me heitä kohtelemme, miten arvot ja toimintatavat, jotka on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin konkretisoituvat ja näkyvät arjen toiminnassamme. Yhteisöllisyys vaatii vastuun ottamista ja myös vastuun antamista. Se vaatii työtehtävien ja johtajuuskulttuurin tarkastelua: mitkä ovat minun työtehtäväni, miten johdan itseäni, miten johdan toisia, miten haluan minua johdettavan.

Yhteisöllisyyden havainnointi

Yhteisöllisyyttä voi tarkkailla omassa työyhteisössä vuorovaikutuksen tapoja, työyhteisökulttuuria: Mistä me puhumme ja mistä vaikenemme? Miten meillä on käyty ja käydään arvokeskustelua? Miten varhaiskasvatuksen arvot näkyvät työssämme? Onko meillä laadittu työyhteisön ammatilliset pelisäännöt? Noudatetaanko niitä meillä? Miten toimitaan, jos pelisääntöjä rikotaan? Miten me kohtelemme toisiamme? Miten me kohtelemme asiakkaitamme? Miten saamme aikaan hyvää vuorovaikutusta? Millaista työmoraalimme on? Onko perustehtävämme selvä kaikille? Onko meillä selvät yhteiset tavoitteet? Miten varhaiskasvatussuunnitelman perusteet konkretisoituu meillä arjen toimintaan? Yhteisöllisyydellä tavoitellaan työyhteisöön kulttuurista tilaa, jossa arvot ja näkemykset perustehtävästä sopivat yhteen ja näkyvät toiminnassa, eivät ole vain sanahelinää.

Jokaista tarvitaan

Positiivisen yhteisöllisyyden tunteen syntymisellä on merkitystä jokaisen jaksamiseen ja hyvään työn laatuun. Työyhteisön yhteisöllisyys heijastuu asiakkaiden kohtaamisissa ja odotuksissa, tavassa kohdata heitä ammatillisesti. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin yksi tärkeä osa on henkilöstön välinen yhteistyö, jossa jokainen jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä. Sen kautta voimme luoda hyvää varhaiskasvatusta ja yhteisöllisyyttä.

Lukuvinkkejä ja lähteitä:

McMillan, D., & Chavis, D. 1986. Sense of community: A definition and theory. Journal of Community Psychology 14 (1), 6-23.

Moilanen, O. 2020. ”On pakko rakentaa tai mahdollistaarakenteet, että ihmiset työpaikalla oikeesti kokee yhteisöllisyyttä” :Yhteisöllisyys ilmiönä varhaiskasvatuksen rakenteissa ja prosesseissa.

Nowell, B. & Boyd, N. 2014. Sense of community responsibility in community collaboratives: Advancing a theory of community as resource and responsibility. American Journal of Community Psychology 54 (3), 229-242.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. 2019. Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019.

*** Blogin löydät Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

ja Instagramista @varhaista.aikaa ***

- Tervetuloa seuraamaan -