Katsomuskasvatus on osa ”Minä ja meidän yhteisömme” -oppimisen osa-alueetta. Sen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Katsomuskasvatuksen tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan. Sisältöalueista se lähestyy myös eettistä ajattelua.
Katsomuskasvatus on ehkä haastavin osa-alue
varhaiskasvatuksessa toteuttaa, koska se herättää voimakkaita tunteita oikein ja väärin tekemisestä. Opetushallitus on
laatinut ohjeen varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisistatilaisuuksista. Tämä ohje on hyvä jokaisen varhaiskasvatuksessa toimivan
tiedostaa ja ymmärtää sen sisältö. Ohjeen lisäksi varhaiskasvatuksessa pitää tiedostaa millaisia katsomuksia omassa ryhmässä on, jotta päästään katsomuskasvatuksen ytimeen ja sen toteuttamiseen. Tämä vaatii omien ennakkoluulojen tiedostamista ja niiden työstöä sekä aitoa dialogia lasten huoltajien kanssa. Asiakaskunnasta katsottuna varhaiskasvatus ei ole uskontoneutraali ympäristö. Mikään uskonto ei ole parempi kuin toinen tai parempi kuin uskonnottomuus, vaan ne ovat arvoltaan tasavertaiset. Jokaisella lapsella on oikeus kokea, että hänen perheensä kulttuureineen ja uskontoineen tai uskonnottomasti on yhtä arvokas. Katsomuskasvatuksen ajatuksena on kasvattaa lapsia
ymmärtämään ja kunnioittamaan omia ja toisten katsomuksellisia perinteitä,
niihin liittyviä tapoja ja käsityksiä. Katsomuskasvatus kunnioittaa niin
uskontoja kuin uskonnottomia.
Katsomusvapaan tyhjiön rakentaminen tai uskontojen välttely ei ole rakentava tapa kohdata katsomuskasvatusta. Se voi opettaa lapsille, että oman perheen traditiot ovat huonoja ja niistä ei saa varhaiskasvatuksessa puhua ja iloita. Lasten kanssa voidaan pohtia erilaisia elämänkysymyksiä ja kulttuurisia eroja. Ammattikasvattajien tehtävänä on pysyä neutraalina arvottamatta uskontoja tai uskonnottomuutta. Lapsille voi asioihin vastata tietopohjalta tai yhdessä pohtia ja tukea näkökulmanottokyvyn kehittymistä näissä pohdinnoissa. Ketään ei käännytetä omaan ajattelumaailmaan, vaan asioista pitää pystyä puhumaan asioina, jotka eivät ole toisiaan parempia tai oikeampia. Uskontoon ja uskonnottomuuteen liittyviä asioita pitää pystyä puntaroimaan muun muassa siitä näkökulmasta, että onko se neutraalia lapsen iloitsemista omasta kulttuurista vaiko uskonnon opetusta. Esimerkiksi kysyttäessä lapselta hänen lempilaulua, hän voi haluta laulaa virren kuten "Jumalan kämmenellä". Jos tämä kielletään, niin lapselle annetaan kokemus, että hänen valintansa ja hän kokonaisuudessa on jotenkin huonompi kuin muut. Se, että lapsi laulaa virren tällaisessa tilanteessa ei ole uskonnon opettamista. Jos taas koko ryhmän kanssa harjoitellaan virren laulamista, se voi olla jonkun katsomuksen vastaista, koska virsi katsotaan lauletuksi rukoukseksi.
Miten katsomuskasvatuksessa voisi lähteä liikkeelle luomatta tyhjiötä ryhmään? Juhlat, juhlapukeutuminen ja - ruokailu ovat yksi tapa tutustua
ryhmän katsomuksiin. Lapsiryhmän kanssa voidaan yhdessä huoltajien avulla rakentaa
oman ryhmän juhlakalenteri, johon kootaan perheiden juhlat kaikkien näkyville.
Tämä auttaa toiminnan suunnittelussa työntekijöitä sekä havainnollistaa
lapsille, mitä kaikkea heidän ryhmässään juhlitaan. Tällaisen kalenterin avulla
voidaan avata keskustelua katsomuksista. Lapset saattavat viettää samoja
juhlia, mutta eri sisällöin. Uskonnollisten ja katsomuksellisten perinteiden
lisäksi katsomuskasvatus liittyy läheisesti etiikkaan ja arvokysymyksiin ja sen
sisältöinä voidaan harjoitella sosiaalisia taitoja, yhdessä toimimista ja hyviä
tapoja, oikean ja väärän eroja.
Ja kyllä...Varhaiskasvatuksessa voidaan edelleen tehdä yhteistyötä esimeriksi seurakunnan kanssa. Huomoitavaa tällöin on, että uskonnollisiksi luokiteltaville tilaisuuksille pitää varhaiskasvatuksessa järjestään vaihtoehtoinen toiminta. Mikäli tilaisuus luokitellaan uskonnolliseksi, kaikilta huoltajilta selvitetään kumpaan toimintaan lapsi osallistuu ja samalla kuvataan tilaisuuksien sisältö, jotta huoltajilla on aito mahdollisuus valita. Uskonnollisia sisältöjä ovat muun muassa rukoukset, virret, jumalanpalvelukset, uskonnolliset esitykset kuten nukketeatterit. Itse kirkot rakennuksina ovat rakennuksia ja hautausmaat paikkoja sekä usein historiallisia sellaisia, joten niiden ympärille rakennetut sisällöt ratkaisevat uskonnollisuuden. Toiset voivat toisaalta kokea nämä paikat hyvinkin voimakkaasti uskonnollisina, joten pohdittaessa retkiä ja toiminnan sisältöjä pitää olla sensitiivinen ja käydä avointa dialogia huoltajien kanssa. Se on paras keino päästä eteenpäin katsomuskasvatuksessa.
Katsomusvapaan tyhjiön rakentaminen tai uskontojen välttely ei ole rakentava tapa kohdata katsomuskasvatusta. Se voi opettaa lapsille, että oman perheen traditiot ovat huonoja ja niistä ei saa varhaiskasvatuksessa puhua ja iloita. Lasten kanssa voidaan pohtia erilaisia elämänkysymyksiä ja kulttuurisia eroja. Ammattikasvattajien tehtävänä on pysyä neutraalina arvottamatta uskontoja tai uskonnottomuutta. Lapsille voi asioihin vastata tietopohjalta tai yhdessä pohtia ja tukea näkökulmanottokyvyn kehittymistä näissä pohdinnoissa. Ketään ei käännytetä omaan ajattelumaailmaan, vaan asioista pitää pystyä puhumaan asioina, jotka eivät ole toisiaan parempia tai oikeampia. Uskontoon ja uskonnottomuuteen liittyviä asioita pitää pystyä puntaroimaan muun muassa siitä näkökulmasta, että onko se neutraalia lapsen iloitsemista omasta kulttuurista vaiko uskonnon opetusta. Esimerkiksi kysyttäessä lapselta hänen lempilaulua, hän voi haluta laulaa virren kuten "Jumalan kämmenellä". Jos tämä kielletään, niin lapselle annetaan kokemus, että hänen valintansa ja hän kokonaisuudessa on jotenkin huonompi kuin muut. Se, että lapsi laulaa virren tällaisessa tilanteessa ei ole uskonnon opettamista. Jos taas koko ryhmän kanssa harjoitellaan virren laulamista, se voi olla jonkun katsomuksen vastaista, koska virsi katsotaan lauletuksi rukoukseksi.
Ja kyllä...Varhaiskasvatuksessa voidaan edelleen tehdä yhteistyötä esimeriksi seurakunnan kanssa. Huomoitavaa tällöin on, että uskonnollisiksi luokiteltaville tilaisuuksille pitää varhaiskasvatuksessa järjestään vaihtoehtoinen toiminta. Mikäli tilaisuus luokitellaan uskonnolliseksi, kaikilta huoltajilta selvitetään kumpaan toimintaan lapsi osallistuu ja samalla kuvataan tilaisuuksien sisältö, jotta huoltajilla on aito mahdollisuus valita. Uskonnollisia sisältöjä ovat muun muassa rukoukset, virret, jumalanpalvelukset, uskonnolliset esitykset kuten nukketeatterit. Itse kirkot rakennuksina ovat rakennuksia ja hautausmaat paikkoja sekä usein historiallisia sellaisia, joten niiden ympärille rakennetut sisällöt ratkaisevat uskonnollisuuden. Toiset voivat toisaalta kokea nämä paikat hyvinkin voimakkaasti uskonnollisina, joten pohdittaessa retkiä ja toiminnan sisältöjä pitää olla sensitiivinen ja käydä avointa dialogia huoltajien kanssa. Se on paras keino päästä eteenpäin katsomuskasvatuksessa.
Katsomuskasvatuksen tueksi materiaalia:
Kantelupukki
Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa
Katso kanssani - opas eri uskonnoista
Kantelupukki
Katsomuskasvatus varhaiskasvatuksessa
Katso kanssani - opas eri uskonnoista
Blogin löydät myös Facebookista "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa"
sekä Instagramista @varhaista.aikaa
sekä Instagramista @varhaista.aikaa
- Tervetuloa seuraamaan -
.jpg)
Keino helpottaa päiväkodin työtaakkaa
VastaaPoistaPäiväkodin johtajat ja työntekijät samoin kuin perheet voisivat paremmin, jos päiväkodin toiminnasta jätetään uskonnolliset tilaisuudet ja retket perheille. Pois jäävät tällöin myös niille rinnakkaiset ei-uskonnolliset tilaisuudet tai retket!
Eikä kahdesta hyvin valmistellusta vaihtoehdosta tarvitse tiedottaa ajoissa, hyvin ja syrjimättömällä tavalla niin, että huoltajat voivat tehdä aidon valinnan ei-uskonnollisen ja uskonnollisen ohjelman välillä!
Tätä tukee se, että varhaiskasvatuksen perusteiden mukaan toiminnan tulee olla "uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta". Uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä ei mainita varhaiskasvatuslaissa kuten ei perusopetuslaissakaan.
Opetushallituksen ohjeissa mainitaan, että päiväkoti voi päätyä siihen, että toimikauden suunnitelmaan ja päiväohjelmiin ei liitetä uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia.
Tämä istuu myös arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojan vahvistamiseen niin, että vanhempien tarvitse vasten tahtoaan julkisesti tehdä valintaa uskonnollisen/ei-uskonnollisen ohjelman välillä.
Luulisi tämän kelpaavan! Kuitenkin uskonnollisia tilaisuuksia käytännössä yhä pidetään useimmissa päiväkodeissa, kun niin on ennenkin tehty. Puolueiden osalta sen sijaan edes kylän suurimmalla puolueella ei ole etuoikeutta pitää tilaisuuksiaan pikkulapsille.
Tässä ei pitäisi odottaa, että ev.-lut kirkon jäsenosuus laskee alle 50 prosentin, vaikka se Helsingissä tapahtuukin jo tämän vuoden aikana.
Uskonnollisia tilaisuuksia tarjolla niitä haluaville perheille iltaisin ja viikonloppuisin, joten evl kirkon jäsenten uskonnonvapaus ei vaarannu.
Hei! Kiitos viestistäsi. Niin kuin tekstissä mainitsimme, niin aihe nostaa tunteita esille. Tiedämme, että osa haluaa, että yhteistyötä ei tehtäisi uskonnollisten yhteisöjen kanssa ja toiset kokevat, että uskonnolliset yhteistyökumppanit antavat tukea arjen työn toteuttamiseen. Tästä syystä on hyvä hallita opetushallituksen ohje katsomuskasvatuksen toteuttamiseen ja käydä näitä yhteistyökeskusteluja työyhteisöissä ja varhaiskasvatuksen organisaatioissa.Tekstin tarkoitus ei ole vastakkain asettelu vaan näkökulmanottokyvyn harjoittaminen ja erilaisten näkökulmien näkeminen, mikä parhaimmillaan on katsomuskasvatusta - pystymme ymmärtämään, että joillekin uskonto tuo elämään sisältöä ja toisilla sille ei ole merkitystä ja nämä maailmat ovat osa heidän minuuttaan. :)
Poista