Tulevaisuuden varhaiskasvatus

 

Tulevaisuuden tutkiminen on haaste, koska tulevaisuutta ei ole vielä olemassa kuten nykyhetki tai menneisyys. Tulevaisuuden hahmottaminen on ennustuksia, toiveita, ajatuksia, aikomuksia. Tulevaisuutta jäsennetään nykyhetkestä ja menneisyydestä käsin. Tulevaisuuden tutkiminen lähtee nykyhetken tarpeista, mikä on mahdollista, mikä todennäköistä ja toivottavaa tai vältettävää. Tulevaisuudentutkimuksen avulla pyritään ennakoimaan, varautumaan ja vaikuttamaan muutoksiin. Tulevaisuuden lukutaito tai kiinnostuneisuus tulevaisuudesta antaa eväitä toimia muuttuvassa maailmassa. Koska arvot ohjaavat valintojamme, on hyvä pysähtyä miettimään, millaista tulevaisuutta toivomme ja tavoittelemme. Tulevaisuus ei ole ennalta määritetty, vaan vaikutamme siihen omilla teoillamme ja valinnoillamme.

Varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvissa 2040 tärkeiksi tulevaisuuden alueiksi nousevat teknologia, kestävä kehitys, ihmisyys sekä mittaaminen. Ihmisyys painottaa sosiaalisia taitoja, eettisyyttä, ihmisten erilaisuuden hyväksymistä, perhekulttuurien erilaisuutta sekä yhteisöllisyyttä . Tiimityöskentely, vertaisoppiminen, itseohjautuvuus ovat myös tulevaisuuden taitoja. Pelkkä teoreettinen tieto ei riitä alalla, vaan tarvitaan käytännön työn tuntemusta. Osaaminen tulee painottumaan työpaikoilla tapahtuvaksi, joten tarvitaan työelämäosaamista ja teorian soveltamista käytäntöön. OECD:n (2019) selvitys muuttuvista kompetensseista nostaa esiin innovoinnin, uuden kehittämisen, näkökulmanottokyvyn, ratkaisukeskeisyyden sekä vastuun ottamisen. Innovointi vaatii visiointia, yrittäjämäistä asennetta, vastuullista toimintaa, uuden tiedon, oivalluksien, ideoiden, tekniikoiden, strategioiden ja ratkaisujen kehittämistä ja niiden soveltamista ongelmiin. Uuden kehittäminen vaatii ”laatikon ulkopuolelta ajattelemista ”Tulevaisuudessa tarvitaan luovaa näkökulmanottokykyä, jotta asioita voi tarkastella monesta kulmasta ja löytää ratkaisuja ongelmiin. Vastuullisuus edellyttää eettistä ja moraalista normien ja arvojen pohdintaa. Tulevaisuudessa tarvitaan myös kykyä pohtia moraalia ja eettisyyttä ja tehdä niiden pohjalta valintoja, joten oman ajattelun, asenteiden, arvojen kriittinen tarkastelu ja tarkoituksenmukainen toimiminen ovat arvokkaita taitoja. Kaikkia näitä taitoja tarvitaan varhaiskasvatuksessa jo nyt, mutta myös tulevaisuudessa.

Blogin tiimi pyysi ajatuksia varhaiskasvatukseen eri tavoin vaikuttavilta henkilöiltä, miten he näkevät varhaiskasvatuksen tulevaisuuden. Selvityksen mukaan tulevaisuuden varhaiskasvatuksessa laatuvaatimukset kasvavat. Taloudellisuus ja tuloksellisuus heijastavat vaatimuksiaan varhaiskasvatukseen. Lisäksi huoltajat ovat tietoisempia ja vaativampia palvelun suhteen. Lasten arjessa näkyvät tulevaisuudessakin vanhat hyvä toiminnat: leikki, luovuus, tieto- ja taitoaineet. Lasten kaverisuhteilla ja turvallisilla oloilla on edelleen iso merkitys varhaiskasvatuksen laadukkaaseen toteutumiseen ja niihin pitää panostaa. Teknologia tulee myös näkymään lasten käyttämissä laitteistossa aikuisten laitteiden rinnalla. Mittaaminen näkyy varhaiskasvatuksessa jo nyt monin tavoin. Laatuvaatimukset, laatukriteerit, jotka Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Karvi, on laatinut, luovat mittareita arkeen. Lasten, huoltajien ja työntekijöiden arjessa on paljon ehkä tiedostamattomiakin tiedonkeruun väyliä, joita voidaan käyttää varhaiskasvatuksen mittaamiseen. Datafikaatio, datan kerääminen, on arkipäivää. Muun muassa sovellukset, joihin kirjataan lasten hoitoajat, tuottavat dataa, jonka käyttö ei aina ole yksiselitteistä ja vaatii tiedostamista: mitä kaikkea tietoa kerätään ja mihin.

Tulevaisuusselvityksessä nousi esille jo nyt huolta aiheuttava koulutetun, ammatillisen henkilöstön puute ja pysyminen alalla. Yksi osa ongelmaa on alan houkuttelevuus erityisesti huono, muista opetusalan töistä jälkeen jäänyt palkkakehitys. Palkan ja työolojen on kohennuttava sen rinnalla, että koulutukseen lisätään aloituspaikkoja.

Tulevaisuudessa uusilta varhaiskasvatuksen ammattilaisilta vaaditaan paljon. Tulevaisuuden ammattilaiset tarvitsevat erityispedagogista osaamista entistä enemmän. Ammattilaisilta vaaditaan taitoa hyvään, sensitiiviseen, läsnäolevaan vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen. Ammattilaisten pitää pystyä jatkuvaan uudistumiseen ja uusista asioista innostumiseen. Työntekijöillä on myös itsellä vastuu ammattitaidon ylläpitämisestä ja uudistamisesta. Yksilöllisyys ja erilaisuus nousevat myös esille. Uusien ammattilaisten koulutuksessa pitää painottaa kehityspsykologista sekä erityispedagogista osaamista ja näiden kautta erilaisuuden hyväksymistä ja yksilöllisyyttä kasvussa, kehityksessä ja oppimisessa. Varhaiskasvatuksen työntekijöiden pitää pystyä toimimaan monikulttuurisissa ryhmissä ja ottamaan huomioon lasten yksilöllisyys. Erilaisuuden hyväksyminen haastaa myös työntekijöiden arvoja ja tunnekokemuksia. Tulevaisuuden ammattilaiset tarvitsevat taitoja työstää tunnekasvatusta itsensä ja lasten kanssa. Positiivisen pedagogiikan ajatusten nostaminen on tärkeää asenne muutosten aikaan saamiseksi.

Tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat monipuolisia teknologiataitoja. Teknisen osaamisen lisäksi heidän pitää ymmärtää myös teknologian moraalinen ja eettinen puoli. Tulevaisuuden työntekijät tarvitsevat ajattelun taitoja, omatoimisuutta, oman toiminnan perustelua.

Tulevaisuus ei ole vain kaikkea uutta, vaan sen pitää sisältää toimivia kokonaisuuksia. Toimivat, hyvät ja eettisiä käytänteet, pitää pystyä myös säilyttämään. Tulevaisuudessa tarvitaan taitoa ohjata lasten leikkiä, sekä nähdä leikin, satujen ja mielikuvituksen merkitys.

Koska varhaiskasvatus on inhimillistä, vuorovaikutteista, asiantuntijatyötä, jota tehdään tiimityönä, tiimityötaitoihin pitää kiinnittää huomiota. Myös varhaiskasvatuksen työelämän eettisyyteen ja salassapito velvoitteisiin on syytä paneutua. Työ vaatii erilaisten perheiden kanssa työskentelyä sekä heidän tukemistansa lapsen tasapainoisessa kasvatuksessa. Tämä vaatii hyviä vuorovaikutustaitoja, sensitiivisyyttä, taitoa huomioida ja mahdollistaa osallisuus.

Selvityksen mukaan tulevaisuuden varhaiskasvatuksen ammattilaiset tarvitsevat varhaiskasvatussuunnitelman sisältöosaamisen lisäksi teknologiataitoja, kielitaitoja, tunne- ja vuorovaikutustaitoja, läsnäolon taitoa, yhteistyötaitoja, työyhteisötaitoja. Tulevaisuuden ammattilaisilla pitää olla halua ja taitoa jatkuvaan oppimiseen. Heillä pitää hallita ihmettelyn taito ja uskoa tulevaisuuteen. Työntekijöiltä vaaditaan sitoutumista omaan työhönsä ja rohkeutta ottaa puheeksi havaitsemansa haasteet tai ongelmat työyhteisössä. Ammattilaiset tarvitsevat kykyä kohdata erilaisia lapsia ja perheitä sekä tukea vanhemmuutta. Ammattilaiset tarvitsevat taitoa nähdä ja ymmärtää, mikä on lapsen etu. He tarvitsevat herkkyyttä havainnoida lapsia ja lapsiryhmää. He tarvitsevat ymmärrystä ryhmädynamiikasta. 

 

*Blogin tiimi kiittää lämpimästi kaikkia selvitykseen osallistuneita.*

 

- Selvityksen tieteellisyys ja syvien johtopäätösten tekeminen aineistosta ovat suuntaa antavia. Saadut vastauksen heijastelevat nykyhetkeä ja tärkeäksi koettuja asioita varhaiskasvatuksen arjen toteuttamisessa. -

 

Lähteitä

Jokinen, L. & Nieminen, A. 2019.  Varhaiskasvatuksen tulevaisuuskuvat 2040. Varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan tulevaisuustyön raportti. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:30. 

OECD. 2019. OECD Future of Education and Skills. Conceptuallearning framework. Transformative competences for 2030. OECD future ofeducation and skills 2030: OECD learning compass 2030.

 

Blogin löydät myös:

* Facebookista Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa

* Instagramista @varhaista.aikaa

Yhteisöllisyys

Mitä yhteisöllisyys on?

Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yhteisöllisyyden määrittely on haastavampaa, sillä sille on erilaisia määritelmiä. Yhteistä määritelmille on, että yhteisöllisyyttä määrittää ryhmä. Yhteisö on yhteisöllisyyden rakentamisen ja rakentumisen ympäristö. Yhteisö on ihmisryhmä, joita yhdistää yhteiset elementit kuten organisaatio, arvot, yhteiset käytännöt. Yksilöillä on yhteisöä kohtaan odotuksia ja vaatimuksia. Hyvältä yhteisöltä odotetaan yhdessä tekemistä, sitoutumista, yhteisiä tavoitteita, vuorovaikutusta, vastavuoroisuutta ja erilaisuuden arvostamista ryhmän sisällä – mahdollisuutta kuulua yhteisöön.

Yhteisöllisyys tunteena, asenteena, toimintana

Yhteisöllisyyttä kuvataan usein yhteistyön kautta. Sitä kuvataan subjektiivisten kokemusten, tunteiden ja arvostuksen kokemukseen pohjautuen. Teoreettisen mallin yhteisöllisyydelle antavat muun muassa McMillan ja Chavis, jotka määrittelevät yhteisöllisyyden tunteeksi, joka jäsenellä on yhteisöön kuulumisesta. Se on tunne, että jäsenillä on merkitystä toisilleen sekä ryhmälle. Se on jaettu usko, että jäsenen tarpeet kohdataan heidän yhteisöön sitoutumisensa kautta. McMillanin ja Chavisin malli korostaa tarpeiden täyttymisen, jäsenyyden, vaikuttamisen ja emotionaalisen tunteen kautta. Yhteisön jäsenet kaipaavat ryhmältään emotionaalista turvallisuuden tunnetta ja tunnetta ryhmään kuulumisesta. Yhteisö, johon voi vaikuttaa, sitoudutaan voimakkaammin. Yhteisöllisyys on pitkälti tunteisiin pohjautuvat henkinen tila, johon jokainen jäsen vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Yhteisöllisyys työyhteisöissä muodostuu yksilöistä, yhteistyö-, vuorovaikutus- ja kulttuuritekijöistä sekä yhteisöllisyyden tunteen seurauksista. Teoreetikoista Nowell ja Boyd korostava yhteisöllisyydessä jokaisen yhteisövastuuta, mikä näkyy sitoutumisena yhteisöön. Vastuu yhteisöllisyydestä rakentaa tunnetta velvollisuudesta ja yksilön omasta tehtävästä suojella ja parantaa yhteisön ja sen jäsenten hyvinvointia. Yksilön omien psykologisten tarpeiden täyttyminen, yhteisössä vaikuttaminen, vastuu, jäsenyys sekä emotionaalinen yhteys työntekijöiden välillä, vaikuttavat yhteisön jäsenten asenteisiin ja käytökseen toisiaan kohtaan. Yhteisöllisyys koostuukin näin tunteista, asenteista, kulttuurista ja ryhmän toiminnasta.

Yhteisöllisyys ilmapiirissä

Työyhteisön positiivisen yhteisöllisyyden voi aistia ryhmän tunnelmasta, sillä se liittyy myönteisiin tunteisiin, hyvään vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen. Työntekijöiden vahva keskinäinen yhteys luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Varhaiskasvatuksen yhteisöllinen luonne, tiimityön tekemisen vuoksi, voi vaikuttaa itsestään selvältä, mutta työkulttuuri ei automaattisesti ja aina ole yhteisöllistä. Yhteisöllisyys ei ole itsestään selvä asia työyhteisöissä, eikä se synny itsestään. Yhteisöllisyyden syntyminen vaatii yhteisön jäseniltä ponnisteluja positiivisen yhteisöllisyyden syntymiseen. Yhteisöllisyyden haasteet ja heikko ilmapiiri varhaiskasvatuksessa nousevat ylös myös Karvin raportissa ”Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.” Raportin mukaan ongelmia työyhteisöissä aiheuttavat näkemyserot, asenteet, muutosvastaisuus, joustamattomuus, toisten työn aliarvostus, sitoutumattomuus yhteisiin sopimuksiin, töykeä käytös sekä motivaation puute. Yhteisöllisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta heikentävät epäluottamus, kilpailu, kateus ja arvostuksen puute.

Positiivinen ja negatiivinen yhteisöllisyys

Yhteisöllisyyttä voidaa katsoa kahdesta suunnasta: positiivisesta ja negatiivisesta yhteisöllisyydestä. Negatiivisessa yhteisöllisyydessä osasta yhteisöä on voinut tulla liian saman mielinen, omat ajatukset ja identiteetit ovat hukassa, ristiriidat ja ongelmat lakaistaan piiloon. Erillisryhmät voivat myös pelata valtapeliä epävirallisessa työyhteisöverkostossa tarkoituksenaan edistää omaa etua, jotka eivät edistä tavoitteellista toimintaa. Vahingoittuneessa yhteisöllisyydessä työnkuvat eivät ole selkeitä eivätkä kaikkien tiedossa, pelisäännöt ovat epäselviä, kielen- ja vallankäyttö epämääräistä, tiedonkulussa on puutteita, ulospäin esitetään asioiden olevan hyvin, ongelmille etsitään syntipukkia ja henkilöiden terveydentiloissa on häiriöitä. Kielteinen yhteisöllisyys sisältää henkistä väkivaltaa: juoruilua, huhujen levittämistä, sosiaalista eristämistä, tiedon panttaamista sekä toisen työn kritisoimista. On huomattavat, että negatiivinen yhteisöllisyys on helpommin saavutettavissa, sillä kateus ja eripura on helpommin saatavissa aikaan työyhteisöissä kuin reilu ja hyvä yhteistyö. Yksilöllisyys haastaa yhteisöllisyyden muodostumista: aina ei saa tai voi tehdä kaikkea mitä itse haluaisi Positiivinen yhteisöllisyys vaatii luottamusta, avoimuutta, oikeudenmukaisuutta, sitoutumista, näkökulmanottokykyä, suvaitsevaisuutta ja halua nähdä erilaisia ajattelu- ja toimintatapoja.

Jokaisen panos tärkeää

Yhteisöllisyyden luominen vaatii jokaisen työntekijän panosta. Se vaatii sopimusten tekoa, erityisesti yhteisten pelisääntöjen luomista. Se vaatii hyvät vuorovaikutustavat ja -kanavat. Se vaatii osallisuuden ja osallistumisen mahdollistamista jokaiselle työyhteisössä. Se vaatii syvällistä arvokeskustelua työtä ohjaavista arvoista ja tavoitteiden asettamista työlle. Varhaiskasvatuksessa yhteisöllisyyden rakentaminen vaatii myös asiakkuuskeskustelua: ketkä ovat meidän asiakkaitamme, miten me heitä kohtelemme, miten arvot ja toimintatavat, jotka on kirjattu Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin konkretisoituvat ja näkyvät arjen toiminnassamme. Yhteisöllisyys vaatii vastuun ottamista ja myös vastuun antamista. Se vaatii työtehtävien ja johtajuuskulttuurin tarkastelua: mitkä ovat minun työtehtäväni, miten johdan itseäni, miten johdan toisia, miten haluan minua johdettavan.

Yhteisöllisyyden havainnointi

Yhteisöllisyyttä voi tarkkailla omassa työyhteisössä vuorovaikutuksen tapoja, työyhteisökulttuuria: Mistä me puhumme ja mistä vaikenemme? Miten meillä on käyty ja käydään arvokeskustelua? Miten varhaiskasvatuksen arvot näkyvät työssämme? Onko meillä laadittu työyhteisön ammatilliset pelisäännöt? Noudatetaanko niitä meillä? Miten toimitaan, jos pelisääntöjä rikotaan? Miten me kohtelemme toisiamme? Miten me kohtelemme asiakkaitamme? Miten saamme aikaan hyvää vuorovaikutusta? Millaista työmoraalimme on? Onko perustehtävämme selvä kaikille? Onko meillä selvät yhteiset tavoitteet? Miten varhaiskasvatussuunnitelman perusteet konkretisoituu meillä arjen toimintaan? Yhteisöllisyydellä tavoitellaan työyhteisöön kulttuurista tilaa, jossa arvot ja näkemykset perustehtävästä sopivat yhteen ja näkyvät toiminnassa, eivät ole vain sanahelinää.

Jokaista tarvitaan

Positiivisen yhteisöllisyyden tunteen syntymisellä on merkitystä jokaisen jaksamiseen ja hyvään työn laatuun. Työyhteisön yhteisöllisyys heijastuu asiakkaiden kohtaamisissa ja odotuksissa, tavassa kohdata heitä ammatillisesti. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin yksi tärkeä osa on henkilöstön välinen yhteistyö, jossa jokainen jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä. Sen kautta voimme luoda hyvää varhaiskasvatusta ja yhteisöllisyyttä.

Lukuvinkkejä ja lähteitä:

McMillan, D., & Chavis, D. 1986. Sense of community: A definition and theory. Journal of Community Psychology 14 (1), 6-23.

Moilanen, O. 2020. ”On pakko rakentaa tai mahdollistaarakenteet, että ihmiset työpaikalla oikeesti kokee yhteisöllisyyttä” :Yhteisöllisyys ilmiönä varhaiskasvatuksen rakenteissa ja prosesseissa.

Nowell, B. & Boyd, N. 2014. Sense of community responsibility in community collaboratives: Advancing a theory of community as resource and responsibility. American Journal of Community Psychology 54 (3), 229-242.

Repo, L., Paananen, M., Eskelinen, M., Mattila, V., Lerkkanen, M-K., Gammelgård, L., Ulvinen, J., Marjanen, J., Kivistö, A. & Hjelt, H. 2019. Varhaiskasvatuksen laatu arjessa. Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 15:2019.

*** Blogin löydät Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

ja Instagramista @varhaista.aikaa ***

- Tervetuloa seuraamaan -