Liikunnan portaat

Varhaiskasvatuksessa liikunnan ja liikkumisen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti ja kokemaan liikunnan iloa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018)

Liikkumisen ja liikunnan tukena varhaiskasvatuksessa käytetään paljon erilaisia liikunnan vuosikelloja, kausisuunnitelmia ja liikuntatarjottimia. Ne tukevat liikkumisen säännöllisyyttä, suunnitelmallisuutta sekä tavoitteellisuutta. Näiden erilaisten apuvälineiden käytössä pitää kuitenkin ottaa huomioon lapsen yksilöllisyys ja pitää ymmärtää, miten lapsen liikunnallinen kehitys kulkee, jotta toiminta olisi oikeasti tavoitteellista ja tukee lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.

Liikunnan vuosikello on yksi apukeino varmistaa liikunnan monipuolisuutta, säännöllisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Liikunnan vuosikelloja voidaan rakentaa monella tapaa. Lapsen liikkumisen kehittymiseen keskittyvä vuosikello, tai paremminkin liikunnan portaat, lähtee liikkeelle lapsen motoriikan kehittymisestä vaiheittain. Vuosikelloja voidaan rakentaa myös painopisteiden mukaan esimerkiksi syksyllä tutustumisleikkejä, talvella luistelua ja hiihtoa. Nämä vuosikellot rakentuvat  ja palvelevat eri tavoin. Liikunnan portaat on motoriikan kehittymistä vaiheittain korostava malli ja se antaa vihjeitä siitä, mitä taitoja lapsen tulisi osata ennen seuraavan osan hallintaa. Puutteet aikaisemmissa motorisissa vaiheissa voivat hidastaa ja vaikeuttaa seuraavien motoristen taitojen kehittymistä. Jos lapsen motorisia taitoja havainnoidaan ja huomataan haasteita taidoissa, motoriikan kehittymiseen painottava, liikunnan portaat voivat auttaa palaamaan takaisin päin ja harjoittamaan edellisiä taitoja lisää, jotta uusikin taito voidaan hallita paremmin.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa ylös lasten motoristen taitojen suunnitelmallisen havainnoinnin tärkeyden. Liikunnan portaat voivat toimia tässä apukeinoina. Lapsia havainnoimalla heidät voidaan asettaa portailla eri tasoille sen mukaan, kuinka he hallitsevat taidon ja tämän havainnon pohjalta tehdä liikunnan perustaitojen kehittämisen suunnittelua ryhmään. Jos liikunnan portaita käyttäessä huomaa, että usealla lapsella on vaikeuksia kieriä tai ryömiä, niin näitä taitoja voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi siirtymätilanteisiin, jolloin päivän aikana toistoja tulisi useita. Liikunnan vuosikello, johon kirjataan vuosisuunnittelu, että elokuussa kieritään, syyskuussa potkitaan palloa, toimii suunnittelun tukena eri tavoin.

Perustaitojen harjoittelussa myös liikkeiden variointi eli muuntelu on tärkeää. Esimerkisi voidaan kävellä eteenpäin, taaksepäin,sivuittain eli eri suuntiin. Voidaan liikkua isossa tilassa tai pienessä tilassa. Voidaan kävellä nopeasti tai hitaasti. Voidaan kävellä hiipien tai tömistellen, Voidaan kävellä pienenä tai isona. Eli liikkeitä voidaan varioida suunnan, tilan, ajan, voiman ja tason kautta.

Lasten liikuttaminen varhaiskasvatuksessa ei toki ole vain perustaitojen harjoittamista, mihin liikunnan portaat keskittyvät. Perustaitojen harjoittelua tukee lasten hyvä kehotuntemus ja sen tukeminen on äärettömän tärkeää. Kehotuntemuksen tukemisessa auttaa keholiikunta (esim. laitetaan nenä paikanmerkille), aistileikit (mistä löytyy jotain pehmeää tai tunnustellaan esineitä silmät kiinni), runot (”varpaamme me piilotimme, varpaita ei lain… 1-2-3 tässä meidän varpaat on, juksasimme vain”) musiikkileikit (pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat).

Perustaidot, jotka liikunnan portaista löytyvät, pohjaavat myös lapsen tasapainotaitoihin. Tasapainotaidot kehittyvät lapsella muutaman kuukauden iästä aina neljään ikävuoteen saakka Tasapainotaidot liittyvät sekä paikalla olevaan kehoon että pyörimiseen ja asennon ylläpitämiseen. Se voi olla joko staattista tai dynaamista, riippuen onko keho paikalla vai liikkeessä. Tasapainossa on yksinkertaistettuna kyse kehon painopisteen ja tukipinnan sijainnista. Staattista tasapainoa on esimerkiksi istuma- tai seisoma-asennossa pysyminen. Tätä voidaan harjoittaa esimerkiksi seisomalla yhdellä jalalla tai esimerkiksi Faaraon Kissa laulussa konttausasennossa jalan nostamisella ilmaan. Nassikkapainissa esimerkiksi Pantterin kaadossa pyritään myös pitämään tasapaino, kun toinen pyrkii kaatamaan. Dynaamista tasapainoa on kehon asennon hallinta liikkeessä, kuten pysähtyminen, kurkottaminen, eri maastoissa liikkuminen. Dynaamista tasapainoa voidaan harjoittaa muun muassa liikkumalla eri maastoissa – metsässä, pihalla, puistoissa, sisällä. Sisälle voidaan tehdä esimerkiksi erilaisia möykkyratoja patjoista ja sileitä ratoja liikuntapenkeistä. Pysäytysleikit toimivat tässä myös hyvin, esimerkiksi musiikki seis tai STOP! leikki (Kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, STOP liikutaan eri tavoin ja harjoitellaan pysähtymistä). Tasapainotaidoiksi luokiteltavia taitoja ovat kehon taivuttaminen, ojentaminen, heiluminen, kääntyminen, väistäminen, pyöriminen, kieriminen, alastulot ja pysähtyminen. Kaatuminen on alastuloihin liittyvä taito, joka on äärimmäisen tärkeä perustaito, jota muun muassa luistelussa pitää aina muistaa myös harjoitella.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää ja tässä liikunnan portaat voivat toimia yhtenä tukikeinoja ja apuvälineenä.

Millaisia liikunnan suunnittelun tukikeinoja sinulla on käytössä?

Lisää lukemista liikunnasta:

Liikkuminen

Vihjeitä liikuntaan alle 3-vuotiaiden kanssa

Blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************

Tiimijohtajuus

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään pääsääntöisesti tiimeissä. Tiimit toimivat sosiaalisesti ja tiimin työ on riippuvainen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Sosiaalisen luonteensa vuoksi tiimit tarvitsevat myös johtamista. Johtajuus on tiimityön ydin ja tiimi tarvitsee johtajaa toimiakseen. 

Varhaiskasvatuksessa tiimin johtajuus on kaksinaista. Tiimin sisällä pitää olla johtajuutta, mutta tiimi on alisteinen myös oman yksikön johtajuuteen sekä organisaation johtajuuteen. Johtaminen on ilmiö, jossa johtajuus on sidoksissa toisiin yksilöihin: johdettavaksi tulemiseen pitää suostua. Johtaminen vaatii sitä, että toinen osapuoli suostuu johdettavaksi. Tiimin sisäinen johtajuus voikin olla annettua tai otettua. Se voi olla tehtävään kuluvaa tai ryhmän yksilölle antamaa tai yksilön ottamaa valtaa. On hyvä pysähtyä miettimään, kenellä johtamiseen liittyvää valtaa omassa työyhteisössä on ja miksi. Johtamiseen sisältyy aina valtaa, joten ei ole aivan sama, miten johdetaan. Varhaiskasvatuksen tavoitteellisuuden näkökulmasta ei myöskään ole aivan sama kuka johtaa.

Tiimin johtaja, varhaiskasvatuksen ideologisella tasolla, on varhaiskasvatuksen opettaja, jolla on pedagoginen vastuu. Mitä tiimin johtaminen varhaiskasvatuksessa sitten tarkoittaa? Mitä tiimin johtamiseen kuuluu? Aihetta voidaan lähestyä hyvän johtamisen ja perustarpeiden tyydyttymisen kautta. Perustarpeiden pohjalta katsottuna ihmiset haluavat tulla kuulluiksi ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Ihmiset haluavat tulla myös kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Näistä koostuu myös usein hyvän johtajuuden kriteerit: koen, että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti, saan vaikuttaa, koen kuuluvani ryhmään ja että minua arvostetaan. Pelkkä oikeudenmukainen kohtelu tai ryhmään kuuluminen ei kuitenkaan vielä vie työtä eteenpäin vaan tarvitaan myös kriteereitä työ tekemiseen. ”Hyvä tyyppi” voi olla ”hyvä tyyppi”, mutta ammatillisessa työssä tarvitaan ammatillista osaamista ja tavoitteellista ammatillista toimintaa.

Tiimin työ on tehokasta, kun työ on odotusten mukaisessa linjassa, annetuissa rajoissa ja se saavuttaa asetetut tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa tämä konkretisoituu varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisessa toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa tiimin johtamiselta vaaditaan työn johtamista, jossa pitää ottaa huomioon, että tiimin jäsenten vuorovaikutus on olennaista. Tiimin johtaja onkin sosiaalisten ongelmien ratkoja, hänen tehtävänsä on rakentaa ja ylläpitää tiimiä toimivana yksikkönä. Hänen tehtävänsä on valmentaa, tukea, tarvittaessa vaikuttaa suoraan siihen, että tiimin prosessit toimivat oikein ja tiimi tekee ydintehtäväänsä. Tiimin vetäjälle kuuluu vuorovaikutuksen mahdollistaminen tiimissä ja oppimisprosessien luominen sekä tukeminen. Tiimin vetäjän tehtävänä on motivoida tiimiä ja auttaa reflektoimaan sen toimintaa. Tiimin vetäjän tehtävä on saada tiimi reflektoimaan omaa toimintaansa ja opetella kohtaamaan myös vaikeita asioita. Tässä avoin vuorovaikutus ja oman toiminnan reflektointi ovat avain asemassa.

Tiimin johtajan tehtävä on laittaa tiimi ajattelemaan. Tiimin vetäjän tehtävänä on saada tiimi ymmärtämään, miksi, miten ja mitä tiimissä tehdään: mikä on tiimin perustehtävä ja miksi ja miten sitä tehdään. Tiimin johtajan tehtävän on valmentaa muita, antaa struktuurit ja pitää fokus työn tarkoituksellisessa ja tavoitteellisessa tekemisessä. Tehokas tiimi uskaltaa keskustella työstään ja keskustelun kautta tiedostaa asiakkaansa, olemassa olevat resurssit, ulkoiset odotukset sekä osaa linkittää työnsä osaksi laajempaan kokonaisuutta. Tehokas tiimi osaa rakentaa yhteisen ymmärryksen tehtävänsä tekemiseen. Tiimin johtajan pitää osata avata työn tavoitteet kaikille, niin että ne ovat selviä. 

Tiimin johtaminen ei siis ole pomottamista tai vain annettu titteli. Se on tehtävän kirkastamista. Se on asioista sopimista ja sovittuihin asioihin palaamista. Se on myös vaikeiden asioiden käsittelyä yhdessä tiimissä ja reflektoinnin harjoittelua. Se yhteisen, tavoitteellisen linja etsimistä ja siitä sopimista. 

Tiimityö ei ole helppoa ja sen johtaminen ei ole helppoa. Tiimityön johtamisen tehtävistä on myös hyvä puhua ja sopia tiimissä. Tiimityön tekemiselle ja sen johtamiselle on rajoitteita. Ensimmäinen rajoite on se, että johtamiseen pitää jäsenten suostua. Jos johtajuutta ei hyväksytä, tiimi ei myöskään toimi. Yksilötason panokset ja motivaatio vaikuttavat, erityisesti motivaatio työskennellä toisten kanssa. Tiimityötä rajoittavat, mutta myös mahdollistavat, sen jäsenten luonteet, taidot, tiimi kompetenssi, persoonallisuus, edellytykset, tiedot, itsenäinen työskentely, tehtävä ja konteksti, jossa työtä tehdään. Vahva tiimityö sisältää vahvaa autonomiaa työn tekemiseen, halua työskennellä toisten kanssa, tiimityötaitoa, yhteistyötaitoja, kannustamista, aktiivista kuuntelua, kommunikointia, itsehillintää, luottamusta toisiin, avoimuutta ja tunnetasapainoa. 

Miten sinun yksikössä tiimijohtajuus toimii?

Mihin asioihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota? 

Mitä voit itse tehdä tiimityön johtamisen tukemiseksi tai vahvistamiseksi?

Lisää tiimi-lukemista löydät muun muassa täältä: 

Hyvä tiimi 

Tiimin arviointi - tiimiarviointi 

ja blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************

Saippuakupla - laboratorio

Kesä on ihanaa aikaa tutkia erilaisia asioita ja ilmiöitä lasten kanssa. Kun itse rauhoittuu, antaa aikaa ja on aidosti läsnä lasten arjessa, voi saada itselle uusia ideoita ja päästä kiinni lasten maailmaan. Lapsia havainnoimalla ja havaintoja reflektoimalla päätimme ottaa yhdeksi kesäprojektiksemme saippuakupla-laboratorion. 

Saippuakupla-laboratorion idea lähti liikkeelle ongelman ratkaisusta, joka kohdattiin arjessa – saippuakuplapurkkien perinteinen kaatuminen maahan, puhaltamisen tiimellyksessä. Kun purkkien sisältö vääjäämättä alkoi loppua, piti miettiä, miten purkit täytettäisiin. Tiedossa oli, että ainetta voitaisiin hankkia suoraan kaupasta ja ostaa isoja täyttöpulloja. Tiedettiin, että ainetta voi tehdä itse ja siihen yleensä lisätään apteekista hankittavaa glyserolia. Mutta entä jos aineet löytyisivätkin ”tavallisesta keittiökaapista” ja entä jos sitä voitaisiinkin itse kokeilla tehdä. Ongelmaan oli siis olemassa ratkaisuja, mutta mikä niistä olisi paras? Tätä lähdettiin tutkimaan saippuakupla-laboratoriossa. 

Saippuakupla-laboratoriota varten haimme ryhmään tutkimuslaatikon. Jos jollain ei vielä ole tutkimuslaatikoita, suosittelemme niitä lämpimästi. Projektia varten mietimme mitä tarvitsemme laatikosta. Koska lasten kanssa on tutkimuslaatikoita käytetty ennenkin, osa lapsista osaa jo sanoa, että vastauksia löydetään ”pädiltä” eli internetistä. Tutkimukseen alkuun mietimmekin hakusanoja yhdessä, millä tietoa voisi löytää ja rohkeasti tehtiin tiedon hakua tai arkikielisesti ”Googletettiin” saippuakuplien tekoa. Olennaista prosessissa on opettaa lapsille erilaisia tapoja löytää itse tietoa ja keksiä ratkaisuja yhdessä aikuisen kanssa ja antaa kokeilla turvallisesti eri vaihtoehtoja löytää paras keino. 

Halusimme kokeilla saippuakuplaveden tekemistä tavallisilla ainesosilla, joita löytyy useammasta keittiöstä, joten jätimme varsinaisesta kokeilusta pois apteekista saatavan glyserolin. Glyseroli on saippuakuplissa se ainesosa, joka tekee niistä kestävämpiä ja puhallettavampia, mutta harvalta löytyy sitä kotoa tai varhaiskasvatusyksiköstä, silloin kun saippuakuplapurkki kaatuu maahan ja pitäisi saada uutta ainetta purkkiin. Tehdyn tiedonhankinnan pohjalta kaivoimme tutkimuslaatikosta kokeiluun mukaan astianpesuainetta, siirappia, tomusokeria, tavallista hienoa sokeria, maissitärkkelystä, leivinjauhetta sekä ruokaöljyä. Näiden lisäksi toki tarvittiin erilaisia purkkeja ja seikoittamiseen soveltuvia välineitä. Useat ainesosat mahdollistivat erilaisten reseptien kokeilun ja vertailun. 

Kokeiluryhmät:

Vettä ja tiskiainetta 
Lasten saippuakuplapurkkeja on aiemmin täytetty tiskiaineella ja vedelle, joten tästä oli helppo lähteä liikkeelle. Pelkän veden ja tiskiaineen yhdistelmällä pystyi puhaltamaan kuplia, mutta sitä ei koettu kovin hyväksi aineseokseksi. Jos vettä ei ollut liikaa pystyi puhaltamaan. Jos tiskiainetta oli puolestaan liian paljon, se teki aineesta jähmeän ja ei miellyttävän puhaltaa. Suhdeluku puolet vettä ja puolet tiskiainetta sai eniten suosiota tämän ryhmän kokeilussa. Yleisesti ottaen tällä vesi-tiskiaine -seoksella kuplat puhkesivat helposti puhallettaessa.

Vettä, tiskiainetta ja sokerituotteita (hienoa sokeria/ tomusokeria / siirappia) 
Veden ja tiskiaineen sekaan sekoitetulla sokerituotteilla pyrittiin saamaan kuplista kestävämpiä kuin pelkän veden yhdistämisellä. Tiedon haussa selvisi, että sokeri tekee saippuakuplaliuoksesta tiheämpää, kasvattaa sen paksuutta (viskositeettiä) ja sitoo vettä estäen haihtumista. Sokeri vahvistaa saippuakuplan kalvon rakennetta ja tekee niistä elastisia ja kuplien pinnasta kristallimaisen. 

Sokerin lisäämistä nesteeseen kokeiltiin sekä kuumaan että kylmään veteen. Todettiin, että kuumaan veteen sokeri liukenee paremmin. Kuplien puhaltamisessa, seokset koettiin tahmeiksi. Erittäin tahmainen kokeiluseos saatiin siirapilla – tähän kuuma vesi soveltui parhaiten, kylmään ei tahtonut liueta. 

Seos: 2 osaa vettä, 1 osaa tiskiainetta, 1 /2 osaa siirappia

Vähemmän tahmea seos saatiin: 2 (dl) osaa vettä, 1 (dl) osaa tiskiainetta ja hieman (n. 2 tl) tomusokeria, hienoa sokeria tai siirappia (kolme koetta). Kolme erilaista koetti osoitti lähinnä sokerin liukenemista ryhmälle. Puhaltamisessa kaikki nämä seokset olivat ihan ok.

Vettä, tiskiainetta, maissitärkkelystä ja leivinjauhetta (sokeria). 

Yksi ryhmä sekoitti veteen ja tiskiaineeseen maissitärkkelystä ja leivinjauhetta. (Yhteen kokeeseen lisättiin hienoa sokeria myös) ajatuksena vaikuttaa kuplien rakenteeseen sokerin tavalla. (Jotkut laittavat kupliin liisteriäkin, sitä ei tässä kokeiltu). 

Seos: 2 osaa vettä, ½ astianpesuainetta, ½ osaa maissitärkkelystä, hieman (2 tl) leivinjauhetta. 

Seos oli toimivaa isoilla puhaltimilla ja antoi kestävän oloisia multikuplia - eli kuplaryhmiä, joissa oli kiinni monta kuplaa. Normaalilla yhden kuplan puhalluksessa, hidas puhaltaminen onnistui, voimakas rikkoi kuplat helposti. Seoksen haaste on tärkkelyksen laskeutuminen pohjaan, eli seosta pitää sekoittaa välillä. 

Vettä, tiskiainetta, sokeria ja ruokaöljyä. 

Viimeinen kokeilu yhdisti kokeiluversioita ja siinä kokeiltiin lisätä veden, tiskiaineen ja sokerin lisäksi seokseen muutama tippa ruokaöljyä seoksen kiinteyttämiseksi.  

Seos: 1,5 dl  vettä, 1 dl astianpesuainetta, 1 tl tomusokeria ja pari tippaa ruokaöljyä. 

Ruokaöljyn ja sokerin lisäämisellä pyrittiin vaikuttamaan kuplien kestävyyteen. Tämä seos oli ihan toimiva myös yksittäisellä puhaltimella ja sai kovasti suosiota tavallisen puhaltelun yhdeydessä. Seos ei ollut tahmea ja muistutti tiskiaineen väriä.

Kokeilussa huomattua

Aineiden sekoittamisessa kokeiltiin eri järjestyksiä, kovaa ja hiljaista sekoittamista ja näilläkin huomattiin olevan vaikutusta. Kova sekoitus ei soveltunut toimintaan, koska se sai aineen vaahtoamaan ja teho oli pois kuplista. Maissitärkkelys saattoi paakkuuntua eri vaiheissa ja oli välillä tiukasti kiinni purkkien pohjassa. Sokerin sulaminen vedeen mietitytti lapsia erityisesti, kun kokeiltiin niin kuumaan kuin kylmään veteen. Olennaista näissä huomioissa oli, että aikuinen kiinnitti lapsen huomiota asioihin, jos havaintoja ei muuten alkanut lapsilta tulla esille. Havaintoja kirjattiin ja videoitiin.

Tietoa saippuakuplista

Koska kaikki kuplakokeilut eivät toimineet yhtä hyvin, osa halusi tietää, miksi, joten tässä hieman etsimäämme tietoa asiasta: Saippuakuplat ovat yhdistelmä kemiaa ja fysiikkaa. Saippuakupla pääsee syntymään, koska saippualiuoksen pintajännitys on pienempi kuin tavallisen veden. (Pintajännitys on voima, joka syntyy vesimolekyylien välille ja pitää niitä yhdessä. Sitä voi kuvata ohueksi ihoksi veden pinnalla.) Saippua alentaa veden pintajännitystä, jolloin sen pintaa voidaan venyttää puhaltamalla. Kun puhalletaan saippuakuplaveteen kastettuun saippuakuplamuottiin muodostunut kalvo alkaa venyä ja irtoaa ilmavirran seurauksena. Saippuakupla hajoaa, kun ohut kalvo kuivuu ilmassa, se repeytyy kuplan törmätessä johonkin tai joutuessa liian voimakkaaseen ilmavirtaan.

Kun puhallamme kuplaan, sinne tulee myös hiilidioksidia hengityksestä. Hiilidioksidi on raskaampi kaasu kuin typpi ja happi, joista ympäröivä ilma koostuu pääasiassa. Tästä johtuu, että kuplat vajoavat maahan ilmaa raskaampina, jos eivät hajoa ennen sitä.

Miksi sitten jotkut kuplat onnistuvat paremmin? Saippuakuplat perustuvat pieneen pintajännitykseen. Tiskiaine alentaa veden pintajännitystä. Jos liuoksen pintajännitys on suuri, puhaltimeen syntyvä kalvo poksahtaa puhaltaessa rikki, eli jos nesteessä on liikaa vettä, pintajännitys on korkeampi. Tiskiaineiden koostumuksessa on myös eroja, joten nekin voivat vaikuttaa kuplien onnistumiseen. Kestävien saippuakuplien salaisuus on sitkeä makeutusaine, kuten sokeri tai siirappi. (Toki parhaan tuloksen saa apteekista myytävällä glyseriinillä, jos oikeasti haluaa tehdä supervarmoja kuplia.)

 

Koska ryhmällä oli nyt erilaisia saippuakuplaversioita valmiina käyttöön, niin mietittiin hieman erilaisia toimintoja niille:

Liikuntaan kuplia yhdistettiin erialaisin puhkaisuleikein:

Kuka saa ensimmäisenä puhkaistua kymmenen kuplaa?

Joukkuepelinä: saadaanko kuplat rikottua ennen kuin uusia tulee?

Kuplien koon ja lentämisen testaaminen:

Kenen kupla pysyy ilmassa kauiten?

Kenen puhkeaa ensin?

Kuka puhaltaa pienen kuplan ja miten?

Kuka puhaltaa ison kuplan ja miten?

Taidetta saippuakuplista:

Saippuakuplaveden puhaltelu pillillä astiassa saa sen vaahtoamaan ja kun siihen lisää hieman elintarvikeväriä, niin saadaan erilaisia värikuplia, joista saadaan taidetta painamalla paperilla kuplien päälle tai puhaltamalla värikupla-ainetta suoraan paperiin (paperin voi kiinnittää myös esim. puun runkoon ja kokeilla, osuuko kuplat siihen) (huom. elintarvikeväri voi värjätä vaatteita)

Vaahtokylpy – vesileikit:

Vesi – astianpesuliuos ei ollut toimivin puhalteluun, joten lopuksi se kaadettiin pieneen vatiin ja puhallettiin täyteen kuplia pillillä. Tänne piilotettiin aarteita. Tämä vaahtokylpy-vesileikki sopii myös muihin toimiin kuten:

aarteen etsintä käsin/lapiolla/sihdeillä vaahdon seasta

nukkejen, astioiden, kivien yms. pesua altaassa

vaahtopallomeri (kahluuta hieman isommassa altaassa pallomeripallojen kanssa)

Puhaltimien askartelu:

Saippuakuplien puhaltamiseen taiteiltiin puhaltimia niin pilleistä kuin piippurasseista. Saippuakuplien puhaltamista kokeiltiin yksittäisestä pillistä – pitkistä ja katkaistuista (tutkittiin, onko eroja, kumpi parempi), pillejä yhdistettiin kuminauhalla rykelmäksi ja kokeiltiin puhaltaa monta kuplaa kerralla. Piippurassien taittelulla kokeiltiin, miten erilainen materiaali vaikuttaa kuplien puhaltamiseen. 

Oletteko kokeilleet tehdä itse saippuakuplia?

Mitä kaikkea saippuakuplilla voi tehdä?

Onko tässä teille kesään tai kesätoimintaan hittiainesta?
**********************************************************************

Tervetuloa seuraamaan ja tykkäämään blogista myös Facebookiin: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

***********************************************************************