Merirosvoja

Osalla varhaiskasvattajista on taipumus yrittää olla Super-Hessuja, jotka pystyvät tekemään kaiken. Uusi vasu ei ole poistanut heitä kentältä ja usein Super-Hessut ovat niitä, jotka uupuvat, koska yrittävät tunnollisesti tehdä kaiken, mitä vaaditaan tai mitä he kuvittelevat heiltä vaadittavan. On totta, että uusi vasu on normi, se ei ole suositus. On hyvä kuitenkin pysähtyä ja miettiä, mikä on juuri nyt olennaista minun varhaiskasvatusryhmälleni tässä ja nyt. Mitkä ovat meidän tavoitteet?  Lähtemällä toteuttamaan näitä tavoitteita usein kuin huomaamattaan tulee täyttäneeksi vasun muutkin vaateet.

Kasvattajat, jotka ovat toimineet poikavoittoisessa ryhmässä, tietävät, että toiminta on silloin usein erilaista kuin ryhmässä, jossa on tyttöjä enemmän tai sukupuolijakauma menee lähes tasan. Ja tämä ei ole mikään sukupuolia diskriminoiva ajatus, vaan esimerkki siitä, miten ryhmän koostumus, niin sukupuoli kuin esimerkiksi ikäjakauma, voivat muovata toimintaa voimakkaasti ja se pitää kasvattajien tietoisesti huomioida ja auki puhua, jotta valinnat eivät tue streotypioita vaan toiminta pohjautuu tavoitteisiin, joita lapset, huoltajat ja kasvattajat yhdessä ryhmälle pohtivat vasun pohjalta.

Saattaa olla stereotypista sanoa, että poikavoittoisissa ryhmissä fyysisiä taisteluja ja kahnauksia on enemmän kuin muissa ryhmissä. Näiden kahnausten hedelmällisyys saattaa kuitenkin jäädä välillä kasvattajilta piiloon. Vasun henki itää niissä hetkissä, kun poikien välillä sattuu konflikteja,  ja siinä miten aikuinen toimii: a) menee tilanteeseen ja kuuntelee osapuolten näkökulmat ilman omia ennakkokäsityksiään b)menee tilanteeseen ja kertoo omat näkemyksensä ja esityksenä asiasta lapsille c) antaa ohjeet tilanteen ulkopuolelta menemättä lähelle d) jotain muuta. Toimimalla mallilla a: menemällä avoimin mielin tilanteeseen, tilanne saattaa avata monipuolisen pedagogisen viitekehyksen ryhmän toiminnalle. Tästä esimerkki:

Kolmella pojalla oli  menossa päiväkodin sisätiloissa kasvattajan näkökulmasta katsottuna juoksuleikki, jossa ei ollut mitään järkeä. Kun leikki vielä päättyi huitomiseen ja ilmaan potkimiseen, leikki piti pysäyttää. Kasvattajan kysymys:"Mikäs teidän leikin ajatus on?" Lapset:"Me leikitään merirosvoja. Toi on pahis, se ryösti näiden aarteen." Tämä leikin avaaminen kasvattajalle kasvattajan omalla kysmyksellä oli ollenaista. Se antoi arvokasta tietoa leikistä ja mielenkiinnon kohteesta. Kasvattajan tehtäväksi jäi miettiä, miten tätä leikkiä voitaisiin kehittää pedagogisesta näkökulmasta, lapset osallistaen, joten keskustelu jatkui kasvattajan osalta "Mitäs jos vähän yhdessä miettiäisiin tätä leikkiä, mitä siihen kuuluu, ketä siinä on mukana, mitä siinä on tapahtunut ja voisi tapahtua." "No...okei",  kuului vastaus, mutta kun kasvattajan alkoi piirtämään lasten leikkiä isolle paperille ja leikkijät saivat sitä itse ensin sanoittaa ja sitten piirtää ja keksiä lisää asioita, niin tulevan projektitotetutuksen teemakartta alkoi valmistua ja kun kasvattaja oli läsnä, myös muita lapsia alkoi uteliaina valua tutkimaan tekeillä olevaa toimintaa ja leikkijöiden ja projektista innostuneiden rinki kasvoi vähitellen.

Yleistavoitteeksi ryhmään oli asetettu leikkitaitojen kehittäminen, joka oli poimittu lasten vasuihin kirjatuista pienistä osa-tavoitteista, joten aikuisen leikin pysäyttäminen ja sen rikastuttaminen tuki perustavoitteen täyttymistä. Merirosvoprojektin laajetessa ryhmän sisällä, myös moni vasuun kirjattu oppimisen alue tuli täytettyä. 

Kielten rikas maailma:

Pohtiessa lasten kanssa merirosvoja tuli ilmi, että merirosvoilla on omaa kieltä ja sanastoa. Sanalliseen ilmaisuun linkittyen mietittiin merirosvosanastoa ja keksittiin merirosvonimiä. Omia merirosvotarinoita kirjoitettiin erilaisia. Projektikartan tekeminen yhdessä kasvattajan kanssa oli alkusysäys tarinoiden muodostumiselle. Merirosvo ääniä myös mietittiin ja nauhoitettiin. 
Mauri Kunnaksen "Apua, merirosvoja" -kirja oli yksi tutkimisen kohde. Projektikartan piirtämisen jälkeen muutama lapsi piirsi omia vapaamuotoisia sarjakuvia, joihin kasvattaja auttoi kirjaamaan tekstejä puhekupliin. 

Ilmaisun monet muodot:

Kuvallista ilmaisua toteutettiin erilaisia merirosvorekvisiittoja luomalla. Osa lapsista teki omia lippuja, miekkoja, merirosvohattuja, kaukoputkia ja jopa kapteeni koukun käsi tuli valmiiksi muovimukista ja piippurassista.Pahvinen aarrearkku koristeltiin yhdessä ja sinne sisälle etsittiin erilaisia aarteita napeista ja paperisilpuista lähtien.

Musiikillista ilmaisua lähdettiin tutkimaan "räppäämisen" kautta. Lasten kanssa tavuteltiin, taputeltiin ja tömisteltiin merirosvosanoja ja sanastoa, mitä oli yhdessä keksitty. Näitä myös rummutettiin metallipurkkeihin ja sanomalehtirullilla.

Kehollinen ilmaisu oli projektissa vahvasti mukana erilaisten pukuleikkien kautta ja sen tutkimisen kautta miten merirosvot liikkuvat maalla ja merellä. Pahvilaivoilla (pahvilaatikoilla) seilaaminen oli lapsista erittäin hauskaa ja näitä laivoja myös koristeltiin ja tuunattiin leikin edetessä. Kasvattajien keinuttamassa riippumatossa myös kaikki lapset halusivat vierailla.

Minä ja meidän yhteisömme:

Merirosvoprojekti vei ryhmää lähes päivittäin eettisen ajattelun matkaan: saako toiselta ottaa tai varastaa, mikä on oikein ja väärin. Media oli projektissa läsnä muun muassa, kun lapset iftse kuvasivat tuotoksiaan ja tekivät nauhoitettuja äänikokeiluja. Myös historia aspektia tuli pohdittua: onko merirosvoja ollut, onko niitä vielä. 

 

Tutkin ja toimin ympäristössäni:

Matemaattista ajattelua projekti lähestyi muun muassa Merirosvo- lautapelien kautta, joista yksi oli valmis lautapeli eräästä lapsen omasta merirosvokirjasta ja sen innoittamina muutama omakin versio lautapeleistä ryhmään tehtiin. Laivan upotuksen muutamaa helppoa versiota kokeiltiin isompien kanssa. Merirosvo Bingon  pohjista saatiin muistipeliin parit ja värityskuvista tehtiin omatekoisia palapelejä.

Merirosvotarinaa laitettiin myös oikeaan järjestykseen. Täältä yksi valmis malli.

Ympäristökasvatusta lähestyttiin leikin kautta, kun pienimmille järjestettiin merirosvojen aarteiden etsintää vesileikissä, mistä tosin muutkin ryhmän lapset innostuivat.

Omien pahvilaivojen tuunaaminen toi projektiin muuan muassa teknologiakasvatuksen näkökulmia: mitä laivoissa on, miten ne pitää laittaa, miten laivat kulkevat eteenpäin.


Kasvan, liikun, kehityn

Liikkumiseen merirosvoprojektia oli helppo soveltaa. Liikuntasalissa toteutettiin muun muassa
Lankkukävelyä: voimistelupenkin päälle laitettiin esteitä, jotka pitää ylittää. Lopuksi voi olla hyppy veteen (pehmeälle patjalle). Lankulta voidaan myös poimia aarteita laivan kyytiin. Kävellään lankulla, poimitaan aarre ja tuodaan takaisin laivaan.

Autiot saaret -leikkiä: Sanomalehtiä levitetään lattialle saariksi. Musiikin soidessa saarien ympärillä liikutaan eri tavoin esimerkiksi uiden, soudellen mahalaudoilla, juosten, rapukävellen jne. Kun musiikki loppuu, pitää mennä saaren päälle turvaan. Saaria voidaan vähentää ottamalla niitä pois leikistä tai pienentää niitä taittelemalla lehteä pienemmäksi.

Aarrejahtia:– kerätään aarteita, esimerkiksi erivärisiä pallomeripalloja, lajitellaan eri arkkuihin(astioihin) värien mukaan

Maa, meri, laiva -leikkiä: toimitaan ohjeiden mukaan kolmen paikan välillä. Maassa seistään, meressä uidaan vatsalla ja laivaan noustaan pois lattiatasosta.

Tykkitaistelua: – kahden joukkueen pallonheitto kisa, kummalla on vähemmän omalla puolella, saa toisen laivan uppoamaan.
Merirosvoaiheinen satuhieronta on yksi keino rauhoittua myös liikkumishetken jälkeen.

Ryhmätiloissa liikkumista aktivoitiin muun muassa Merirosvojahdilla, jossa etsittiin piilotetut Merirosvo Bingon -kuvat, ylimääräisiäkin voi laittaa piiloon. 

Terveys ja turvallisuus kuuluivat kiinteäksi osaksi projektia, mikä on turvallista toimintaa, miten huomioidaan toiset projektissa, mikä on sallittua ja mikä ei, eli toiminnan säännöt: itseä ja toista ei saa satuttaa. 

Pienestä kasvattajan huomioimasta hetkestä, pysähtymisestä lasten leikin äärelle saatiin ryhmän tavoitteita tukevaa toimintaa, jonka avulla oppimisen alueita voitiin toteuttaa ja saatiin lapset osallisiksi ryhmän toimintaan. Ei-sallitusta tuli koko ryhmän sallittua pedagogista toimintaa. Pienillä hetkillä voi olla iso  merkitys laadukkaan varhaiskasvatuksen luomisessa.



Blogin tekstit löydät myös Facebookista!

Värejä väreistä ja muita väriprojekteja

Dokumentointi tekee näkyväksi toimintaa. Tarkastelemalla taltioituja dokumentteja, voidaan suunnitella, arvioida ja kehittää toimintaa. Käyttämällä dokumentteja pedagogiikan apuna, niistä tulee pedagogisia dokumentteja. Dokumenttien tarkastelu paljastaa myös: miten tavoitteita on saavutettu, onko jotain piilotavoitteita toteutunut, miten lasten ja huoltajien osallisuus on toteutunut, millaisia ovat olleet lasten mielenkiinnon kohteet, miten laaja-alainen osaaminen on lisääntynyt eri oppimisen alueiden toteuttamisen kautta ja ehkä jotain muutakin.

Joskus tarkastelemalla dokumentteja huomaa, että lasten mielenkiinnon kohteena on ehkä ollutkin joku sivutoiminto, mitä on toteutettu osana tavoitteita ja painotettua mielenkiinnon kohdetta. Erään projektin dokumentteja selatessa sanat väri ja värileikit nousivat ylös toteutuksista, vaikka ne eivät olleet suunnittelun lähtökohta, vaan jokin oli vienyt toimintaa kohti värejä, joten niistä jatkettiin toiminnan kehittämistä ja uuden toteuttamista.

Dokumenttien pohjalta kävi ilmi, että lasten kanssa oli muun muassa lajiteltu legoja värien mukaan ja tutkittu rakentamalla niistä mittajanoja, mitä väriä on eniten. Jumpalla oli leikitty ”väri-seis”-leikkiä, jossa kun musiikki loppuu, mennään tietyn värisen muotolaatan päälle seisomaan sekä lajiteltu palloja värien mukaan eri astioihin. Siirtymissä oli käytetty värejä: ”se jolla on siniset tossut saa mennä…”. Piirihetkille oli tehty yhdessä sensori-pullo, jossa oli käytetty sinistä väriä. Pulloa sai ravistaa vaihtelevin ohjein ja säännöin piirille tultaessa, siinä ollessa tai lähtiessä. Käytännöt tähän oli sovittu lasten kanssa. Valoa ja sen määrää, varjojakin oli pohdittu. Värivettä oli jäädytetty ja tehty siitä timantteja, joita oli etsitty pihasta. Osa näistä toteutetuista asioista oli noussut lapsilta tai heidän toiveistaan. Viimeisen vahvistuksen värien lisäpohdinnalle antoi kuitenkin lapsen kommentti: ”Keltaisesta ja punaisesta tulee oranssia, mutta missä niitä sekoitetaan.”

Väriprojektit tai väriteemat, miksi niitä haluaakin kutsua,  sopivat hyvin uuden vasun mukaiseen toimintaan. Väreillä leikkiminen ja niiden tutkiminen vahvistaa kuvallisen ilmaisun tavoitetta kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen. ”Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät” (Vasu 2016). Vasun mukaan lapsille pitää tarjota mahdollisuuksia kokeilla itse, tutkia ja yhdistellä erilaisia materiaaleja ja kokeilla eri tekniikoita. Tähän monipuolinen värityöskentely antaa mahdollisuuden. Se vahvistaa myös tutkin ja toimin ympäristössäni osa-aluetta.

Koska lapsilta nousi kysymys, missä värejä sekoitetaan, siitä aloitettiin projekti. Tälle väritutkimukselle annettiin aikaa. Peruslähtökohta oli, että lähdetään liikkeelle perusväreistä sininen, punainen, keltainen. Tutkittaviksi väreiksi valittiin elintarvikevärejä (pulloväritkin olisivat käyneet, mutta mikäli joku lapsi haluaa maistaa tuotostaan, elintarvikeväri on turvallisempaa), joita sekoitettiin veden sekaan kirkkaisiin muovimukeihin. Lisäksi tutkimusmateriaaliksi annettiin kirkkaita vesimukeja ja pipetti, jolla vettä voi siirtää värillisestä mukista kirkkaaseen. Tutkimus eteni ensin ihmettelyllä ja pohdinnalla, mitä lähdetään tekemään. Useimmat aloittivat kahden värin sekoittelulla ja ihmettelyllä. Aikuisen tukemana pohdittiin välillä myös ohjatusti välivärien syntymistä keltaisesta ja punaisesta, punaisesta ja sinisestä sekä sinisestä ja keltaisesta. Valmistuneet värit vietiin ulos jäätymään ja lapset saivat valita, mihin väriin lisättiin jäätelötikku värien jatkokäyttöä varten. Värien jäätymisen jälkeen tikullisilla väreillä maalattiin sisällä vielä omat maalaukset. Tässä projektissa lapset pääsivät ihmettelemään, kokeileman, tutkimaan ja tekemään taidetta.

Mikäli pienissä tai isoissa tutkijoissa ei ole maitoallergisia, pelkkää värien sekoittelua voi kokeilla myös maidolla ja elintarvikeväreillä. Näin syntyneillä väreillä voi myös kokeilla maalaamista ja yhden maalin voi jättää värjäämättä, antaa sen olla valkoinen.

Koska värien sekoitteluprojektista jäi värejä mukeihin, isompien kanssa tutkittiin lisäksi kapillaari-ilmiötä, jossa neste nousee ylöspäin painovoiman vastaisesti. Kokeessa värimukeihin laitettiin ohut nenäliina suikale kulkemaan mukin nesteestä toiseen vierelle laitettuun mukiin. Värin nousu paperissa konkretisoi ilmiötä. Osa kokeista tiputti vettä viereiseen mukiin, osassa se jäi vain paperiin. Onnistuessaan tämän kokeen avulla voi myös sekoittaa värejä eli laittaa esimerkiksi nenäliinan suikaleet kulkemaan punaisesta ja keltaisesta mukista näiden väliin laitettuun tyhjään mukiin.

Värien sekoittelu oli lapsista mukavaa, joten värikokeiluja haluttiin jatkaa. Värit tarjoavatkin erinomaisen keinon taiteellisen ja tieteellisen toiminnan yhdistämiseen. Lasten kanssa kokeiltiin sooda – etikka -maalauksia: Vesiliukoisia värejä sekoitetiin pieneen määrään vettä ja tähän seokseen lisättiin t-lusikallinen ruokasoodaa. Tällä maalilla maalattiin paperiin. Maalauksen päälle tiputettiin pipetillä tipoittain etikkaa ja tutkittiin, mitä tapahtuu. ”Voidaanko tehdä tätä uudestaan” kuului useasta suusta.

Kevään hiipiessä myös auringonpaiste toi ideaksi kokeilla värien sekoittamista liimaan. Ajatuksena aikuisella oli tehdä ”auringon sieppaajia”, joista väri tulisi auringon kautta hienosti esille. Lapsille projekti toi ihmetystä lähinnä materiaalien sekoittelusta: ”Eikö me siis oikeasti liimata liimalla mitään kiinni?” Liiman kuivumisen vuoksi projekti oli loistava perjantai -projekti, jolloin työt saivat rauhassa kuivua. Projektin avulla käsitteitä liima ja maali vahvistettiin moneen kertaan. Valmiit työt olivat ihanan erilaisia. Näitä liimatöitä olisi voinut käyttää myös esimerkiksi avaruusteemassa tai tutkiessa planeettoja.

Liimaa kokeiltiin myös maalina kohomaalauksessa, jossa liimalla piirrettiin kuva paperiin, levitettiin päälle suolaa ja tämän kohouman päälle tiputettiin kevyesti pensselistä nestemäistä väriä. Suola tarttui liimaan ja vesiväri suolaan imeytyen kulki kohoumissa.

Tieteellisten kokeiden lisäksi värejä ja värien nimien vahvistamista toteutettiin musiikillisen ilmaisun kautta. Aija Leinosen Saahinkaisen samettiviitta ja Kehrälintu silkkisiipi olivat ihana lisä värimaailmaan sukeltamisessa. Musiikkia ja värejä yhdisteltiin myös kuvalliseen ilmaisuun. Miltä väriltä musiikki kuulostaa? Mikä olisi vihainen väri? Mikä olisi iloinen väri? Värimielikuvien avulla piirrettiin erilaisia viivoja ja väritettiin paperia.

Liikunnassa etsittiin värejä sisältä värikartan avulla, lajiteltiin legoja lapioilla oikeisiin ämpäreihin, leikittiin sallitut värit leikkiä (saa osua vain sallituille muotolaatoille) ja harjoiteltiin värikuningasta. Siirtymätilanteissa leikittiin ”Minun silmäni näkevät jotain vihreää. Mitä se on? (I spy with my little eyes)”, myrkkysientä (väri ja numero toistettiin) ja väri Kim-leikkiä (mikä väri puuttuu).

Kielten rikasta maailmaa huomioitiin muun muassa satujen ja kirjojen valinnoissa. Väreihin liittyviä kirjoja löytyi muun muassa Satu Kontisen Mokomaki!Mikä väri?, Hannele Huovin Taivaanpojan verkko : värisatuja,  Christian Foxin Touhu Possu ja hauskat värit, Mauri Kunnaksen Riku, Roope ja Ringo: värikäs päivä sekä Petra Szabon Peikon pojan värikätkö.

Minä ja meidän yhteisömme osa-aluetta tutkailtiin selvittämällä lempivärejä ja puhuttiin samalla, onko olemassa tyttöjen ja poikien värejä.

Monta muutakin väriprojektia tapahtui, osa aikuisen tietämättäkin, erityisesti lasten leikeissä. ”Tää barbi maalais seuraavaks tukkansa punaiseks”

Väriprojektit myös opettivat, että jäljet pitää siivota ja siitäkin saa ihanaa värimaailmaa aikaiseksi. Vesialtaassa projektivedet sekoittuivat vielä kerran ja niissä oli ihanaa uittaa käsiä. Liekö seuraava projekti erilaiset vesileikit, josko se punatukkaiseksi haluava barbikin pääsisi kampaajalle tukan pesuun?

Joko olet lukenut blogia Facebookissa?