Itsetehdyt nopat ja toimintavinkkejä niille

Itsetehdyillä nopilla voidaan varioida ja monipuolistaa tuttuja pelejä sekä kehitellä uusia. Omatekoiset nopat motivoivat lapsia yleensä pelaamaan. Ne myös luovat ymmärrystä pelien maailmaan kuten sääntöihin ja niiden muodostumiseen.

Noppia voi valmistaa monin tavoin kuten valmiista tulostepohjista, maitopurkeista tai ompelemalla sellaisen itse. Valmiita tulostepohjia perusnoppaan löytää muun muassa Vahvikkeen sivuilta. Sivuilla on mustavalko-noppa, pastellisävyinen ja tyhjä pohja. Yksinkertaisen ohjeen maitopurkista tehtävään noppaan löydät Hääräämöstä.

Lasten kanssa huovasta ommeltavat nopat pysyvät parhaiten muodossaan. Tähän tarvitaan kuusi saman kokoista huopaneliön palaa, täytevanua, lankaa ja neulaa. Ompelutekniikkana voi käyttää muun muassa etu- tai pykäpistoja. Nopat voi rakentaa myös multilinkeistä, erityisesti jos haluaa valmiit värinopat. Tyhjäsivuisia puisia noppia myydään valmiina myös. Ja jos ei halua itse askarrella, niin erilaisia valmiita noppia löytyy paljon, myös taskullisia noppia, joihin voi vaihtaa noppaohjeita.

Noppien käyttäminen

Noppia voi käyttää tarinan kertomiseen. Valmiita tarinanoppia on olemassa, mutta niitä voi tehdä joka kerta tilanteeseen sopiviksi tekemällä uudet kuvat noppiin. Tarinanoppia voi käyttää useita tarinan tekemiseen. Yhdelläkin heitolla saadaan tarina käyntiin. Jos heitetään useampi noppa kerralla, niiden kuvat pitää yhdistää samaan tarinaan. Tarina voi olla vain ajatuksien aukipuhumista kuvista – mitä ne tuovat mieleen tai keksitään suoraan juonellista tarinaa, joka kannattaa kirjata ylös myös. Itse tehdyissä tarinanopissa toimivat paremmin isommat nopat, jotta kuvista on helpompi saada selvää. Vahvikkeen sivuilla on yksi valmis noppatarina pohja: Mitä noppasi kertovat? 

Noppatarinoita voidaan tehdä myös valmiin listauksen pohjalta, johon jokaiselle nopan lukumäärälle määritetään asia, joka tarinassa tulee olla. Asia sisällöt voivat olla hahmo, paikka ja mitä tapahtuu tai mitä tekee. (Kuka, mitä, missä -tarinat) – noppaa heitetään kolme kertaa, jotta tarina voidaan muodostaa näistä kokonaisuuksista. Esimerkiksi lumiukko - juoksee - sauna = Lumiukko juoksee saunassa. Näitä lyhyitä tarinoita voidaan myös esittää muille.

Liikkumiseen ja liikuttamiseen nopat sopivat hyvin. Liikuntanopat voidaan tehdä tekstillä tai/ ja kuvalla. Nopissa voi olla esimerkiksi liikekuvia, värejä, muotoja, numeroita käyttötarkoituksen mukaan. Nopilla voidaan liikkua esimerkiksi muotorata läpi siten, että liikkuja heittää muotonoppaa ja liikkumistapanoppaa ja liikkuu noppien määräämällä tavalla radan läpi. Esimerkiksi hyppää yhdellä jalalla kaikkien kolmioiden päälle radan alusta loppuun.

Muotonopilla voidaan pelata ”Muotobingoa”, johon osallistujan merkitsevät tyhjään bingopohjaan nopasta löytyviä kuvioita (tai annetaan valita valmiista pohjista) ja nopan heitto määrittää kuka saa ensin bingon. Tässä bingossa sama kuva voi olla useaan kertaan laudalla.

Nopilla voidaan harjoitella piirtämistä. Jokaiselle noppaluvulle määritetään piirettävä asia. Hassuja hahmoja, avaruusolioita tai vaikkapa lumiukkoja voidaan piirtää siten, että noppa kertoo mitä piirrustukseen tulee. Esim. 1 = pää, 2 = vartalo, 3 = jalka, 4 = silmä, 5 = käsi ja 6= suu.  Nopilla voidaan samaan tapaan piirtää myös maisemaa, jolloin numeroiden taakse tulee asioita, mitä maisemassa voi olla esim. talo, kukka, puu, pilvi, mäki, pensas.

Nopat sopivat luonnollisesti myös matemaattisiin harjoitteisiin. Nopilla voidaan muun muassa kasata esineistä torneja, kerätä "rahaa"ja  edetä lukujonojanalla eteen- tai taaksepäin. Helppoja versioita Jatzystä voi myös kehitellä.

Noppia voi käyttää myös kirjainten ja alkuäänteiden hahmottamiseen. Heittämällä noppaa etsitään nopan näyttämä kirjain tai asia joka alkaa sillä.

Ulkopedagogiikkaan nopat voi ottaa mukaan tekemällä niistä säänkestäviä. Isot (keskikokoiset) puiset nopat sopivat tähän hyvin. Ulkonopilla erilaisten pelit sujuvat myös ulkotiloissa.

******************************

Hauskoja noppaleikki ja -peli hetkiä

******************************

Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookin sivulle Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa 

Ulkopedagogiikan kehittäminen ja valmiit vinkit

Useille huoltajille näkyvä osa varhaiskasvatus ovat hetket, jolloin he tuovat ja hakevat lastaan varhaiskasvatuksesta. Lapsen tulo- ja hakuhetkissä havaintojen alla ovat muun muassa, kuinka lapsi otetaan vastaan tai mitä päivästä kerrotaan. Millainen on ilmapiiri tulo- ja hakuhetkellä? Millaista toimintaa on tarjolla? Huoltajien kokemat tunteet muun muassa näissä tilanteissa vaikuttavat siihen, miten he arvioivat varhaiskasvatuksen laatua.

Pihassa tapahtuva lipputankopedagogiikka ei jää huoltajilta huomaamatta. Erityisesti, jos omalle lapselle on sattunut jotain päivän aikana tai henkilöstö ei osaa kertoa, missä lapsi on tai mitä hänen päiväänsä on kuulunut. Toimivasta pedagogiikasta, johon kuuluu kiinteästi ulkopedagogiikka, palaute on positiivista ja näkyy face-to-face palautteessa sekä asiakastyytyväisyyskyselyissä. 

Ohjatun ulkotoiminnan, osuuden vähyys on todettu Jyrki Reunamon orientaatioprojekteissa, mutta kuinka paljon sille on annettu mahdollisuuksia kehittyä myllerryksen alla olevassa varhaiskasvatuksessa?

Ulkopedagogiikka on asia, johon jokainen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä voi vaikuttaa omassa työyhteisössään. Sen kehittäminen on osa toimintaympäristöjen kehittämistä.  Toiminnan kehittämisessä on kyse pitkälti tahtotilan löytämisestä, tavoitteen asettamisesta ja sitoutumisesta tavoitteen saavuttamiseen pienin askelin. Pitää tehdä sopimuksia, miten, milloin ja kuka tekee mitäkin ulkopedagogiikan kehittämisen osalta.

Pienet askeleet ovat kehittämisessä usein paremmat kuin isot harppaukset. Yksi askel ulkopedagogiikan kehittämiseen on määrittää, että työyhteisössä tehdään x määrä ohjattua ulkotoimintaa koko työyhteisön taholta viikossa, kuukaudessa tai toimintakautena. Sitten määritetään kuka näistä toiminnoista vastaa ja miten työnjako tehdään. Sitten päästään sisältöihin ja niistä toisille informoimiseen. Tämän jälkeen päästään itse tekemiseen ja tekemisen jälkeen toimintaa arvioidaan ja kehitetään edelleen.

Jotta itse tekemisen keksiminen ulkotoimintaan ei olisi este, niin tässä on yli 50 tapaa toimia ulkona talvisella säällä (miksei muutoinkin, jos lumeen liittyvät asiat ohittaa). Niistä voi kehittää omaan ulkopedagogiikkaan sopivia toiminallisia kokonaisuuksia lasten tavoitteiden mukaan. Ulkopedagogiikassa moni asia monipuolistuu, kun muistaa, että sisällä toimivat asiat ja välineet voi tuoda myös ulos.

Lumi:

Lumipallojen pyörityskisa – kuka pyörittää isoimman

Lumipallon vierittäminen – pisimmälle tai reitti x

Lumipallon potkinta – kuinka pitkälle saadaan ennen kuin hajoaa?

Lumipallojen kuljetus lapioilla paikkaan x

Lumella kirjoittaminen & taiteilu– kirjaimia / kuvia puun runkoihin suojalumesta

Lumipallojen kasaus torniksi – kuinka iso saadaan, ettei kaadu?

Jäljet lumeen:

Matkitaan eläinten jälkiä – tehdään eläinten jäljet lumeen

Lumilabyrintit – tehdään lumeen kulkureittejä, joita voidaan käyttää mm. labyrinttihippaan – vain reittejä pitkin saa mennä karkuun

Umpihanki kävely
Lumienkelialue - montako lumienkeliä saadaan mahtumaan alueelle x - voiko niitä koristella jotenkin?

Aarteiden etsintä:

Erilaisia aarteita piilotetaan alueelle x – löytäjät etsivät niitä vapaasti

Etsitään aarteita kartan mukaan

Etsitään aarteita kuvavihjeiden perusteella (kuvasuunnistus)

Etsitään aarteita sanavinkkien perusteella

Leikitään piilottajat ja etsijät leikkiä – jossa piilottajat vievät aarteet ja etsijät etsivät – vaihdetaan rooleja

Mäessä:

Liukurilla laskeminen

Pulkalla laskeminen

Kelkalla laskeminen

Kieriminen alas mäkeä

Köyttä pitkin ylös kiipeäminen

Mäen juoksu ylös

Mäen juoksu alas

Kelkat:

Kelkan työntörata – kisat, tavaroiden kuljetukset, tyhjä kelkka tai joku /jotain kyydissä

Pulkat:

Tavaroiden kuljetukset pulkkaradoilla

Hula-vanteet ulkona:

Vanteiden vieritys tasamaalla

Vanteiden vieritys mäkeä alas

Vanteiden pyörittäminen eri kehon osilla

Hyppyratojen muodostaminen vanteista

Esteet:

Ylitykset ja alitukset, pujottelu

Erilaiset radat

Tavaroiden kuljetukset ylityksin ja alituksin paikasta x paikkaan y

Leikkivarjo:

Ympyrän ja piirin harjoittelu

Tavaroiden haku alta

Paikan vaihdot alta (esim. heldelmäsalaatti)

 

 

Narut ulkona:

Tasapainoilu naruja pitkin

Kulkureittien merkintä kahden narun väliin

Aarrereittien merkintä naruilla

Tiskiharjat:

Alueiden harjaus

Tiskiharjoilla lumeen kirjoittaminen ja ”maalaus”

Keilat ja kartiot:
Vuorenvalloitus - kuka vie keilansa ensin vuoren päälle?
Vuorenvaltaus joukkuekisana - joukkueella keilat väriltä x, jotka kerätään yksitellen ja viedään vuoren päälle - kenen keilat on ensin viety vuorelle?
Lumimyrsky ja siivoajat joukkuekisa - lumimyrskyt kaatavat keilat nurin ja siivoajat nostavat pystyyn
 

 

Pehmopallot ulkona:

Tarkkuusheitto ämpäriin, renkaaseen

Pituusheitto

Isot pallot:

Keilan kaato isolla pallolla

Pallon kuljetus kuljetusradoilla käsin, vierittämällä, jaloin

(huom. pallot kovenevat pakkasessa)

Pelit ulkona:
Muistipeli - laminoidut isot muistipelikuvat pienellä alueella tai isolle alueelle levitettynä
Osien etsintä - kokoa kokonaisuus (esim. lumiukko - etsi osat ja kokoa kasaan)

Leikit ulkona:
Hipat
Polttopallo pehmopallolla

Sadut ulkona:

Oudot tavarat pihalla viestivät (esim. pihaan jäänyt lapanen tai saapas, jonka tarkempi tutkiminen paljastaa salaisen tarina esineen sisältä, josta yhteinen satuseikkailu voi alkaa)

Lasten ideat:

Suunnitellaan ja toteutetaan ulos lasten oma temppurata
Lasten talvilolympialaiset: mitä lajeja kuuluu, mitä otetaan, pidetäänkö hassut olympialaiset?

Laaditaan lasten kanssa ryhmän ulkotoimintabingopohja – asioita, joita ulkona voidaan tehdä 

*********************************

Miten teillä on toteutettu ulkopedagoiikka?

*********************************

Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookin sivulle Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa 

Työn organisoiminen – työkakun jakaminen tekijöiden kesken

On olemassa paljon työtä, jonka sisältöön ja tahtiin on työntekijöillä vain rajalliset mahdollisuudet itse vaikuttaa. Varhaiskasvatus on poikkeus tästä. Varhaiskasvatuslaki ja Uusi, päivitetty, varhaiskasvatuksen suunnitelmanperusteet (2018) ovat normeja ja niitä on noudatettava, mutta ne jättävät tekijöilleen erilaisia, luovia mahdollisuuksia toteuttaa niitä. Asioiden aikatauluttaminen on myös työntekijöiden käsissä ja työn ei tarvitse olla pakkotahtista. Tämä vaatii kuitenkin työn organisointia ja suunnittelua.

Työn organisointi

Työn organisoinnissa pitää osata tarkastella niin yksilön, tiimien, työyhteisöjen ja organisaation tasoja. Se miten jokainen taso toimii, vaikuttaa siihen, millaista työtä ja työn laatua saavutetaan. Jokaisella tasolla on myös kyse siitä, miten hyvin perustehtävä toteutuu, millaista osaamista on ja miten vastuut on jaettu.

Moni asia kulminoituu johtamiseen, mutta aina kyse ei ole siitä henkilöstä, joka kantaa johtajan titteliä, vaan on kyse myös itsensä johtamisesta: miten minä toimin yksilönä työssäni, millainen olen tiimissä ja työyhteisössä.

Työn organisointia voi verrata kakun jakamisen. Työyhteisössä kakku pitäisi jakaa siten, että jokainen saa siitä sopivan palan suhteessa perustehtäväänsä, vastuisiin ja osaamiseen. Kakun jakamisessa työyhteisössä ei ole kyse samankokoisten palojen leikkaamisesta ja jakamisesta. Tämä on asia, mistä pitäisi työyhteisöissä puhua enemmän. Ilmaan heitetään sanoja kuten tasa-arvoisuus, tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus, mutta ei avata, mitä niillä kukin tarkoittaa.

Jos puhutaan tasapuolisuudesta töiden jakamisessa, voidaan ajatella, että kaikilla olisi yhtä paljon työtehtäviä. Se ei kuitenkaan käytännössä ole useinkaan mahdollista. Parempi käsite töiden tasapuoliseen jakamiseen on oikeudenmukainen jakaminen. Oikeudenmukaisuuden periaatteen mukaan tehtäviä ei välttämättä ole samaa määrää jokaisella, mutta niiden jako on perusteltua. Varhaiskasvatuksessa tehtävien jakoa määrittävät osaltaan laki, vasun perusteet ja työntekijöiden tehtävänkuvat. Tämän lisäksi arjessa on paljon tehtäviä, joiden organisointiin jokainen voi osallistua ja joiden mielekkäästä tekemisestä voidaan käydä keskustelua ja tehdä työnjakoa sen mukaan.

Oikeudenmukaisuuden tunne

Oikeudenmukaisuus on tunne ja kokemus, joka yksilöille tulee tilanteista. Se on riippuvainen heidän aiemmista kokemuksista ja on täten aina subjektiivista. Oikeudenmukaisuuden kokemus rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Työyhteisöissä oikeudenmukaisuus liittyy sääntöihin ja sosiaalisiin normeihin, jotka säätelevät miten asioista päätetään ja miten ihmisiä kohdellaan. Oikeudenmukaisuuden arvioinnissa yksilö peilaa tapahtumaa aina itseensä ja kokemuksiinsa ensisijaisesti.

Työyhteisöissä olisi hyvä käydä keskustelua oikeudenmukaisuudesta, siitä mitä se merkitsee, mistä se koostuu ja miten toimimalla se toteutuu. Ja siltikin, ollaan todennäköisesti tilanteessa, jossa joku ymmärtää oikeudenmukaisuuden eri tavalla, johtuen sen vahvasta henkilökohtaisuudesta.

Miksi keskustelua pitää käydä? Jos työntekijä kokee epäoikeudenmukaista kohtelua, hänen sitoutumisensa työhön vähenee, työnsuoritus heikkenee ja työkavereiden auttaminen vähenee. Kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta vaikuttaa työtyytyväisyyteen. Tunne epäoikeudenmukaista kohtelusta aiheuttaa yksilössä sitoutumisen vähenemistä, työskentelystä tulee ei-rakentavaa ja kommunikointi työyhteisössä yskii. Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta heikentää työn tulosta. Se alentaa työmotivaatiota, sitoutumista, ilmapiiriä ja työsuoritusta. On hyvä huomioida, että henkilöstön tyytyväisyys on myös yhteydessä asiakastyytyväisyyteen.

Työn jakaminen

Töiden jakamisessa ja organisoimisessa työyhteisöissä ja tiimeissä on syytä ottaa huomioon, että jaon avulla jokainen voi paneutua omaan työhönsä ja siihen, mitä on tarkoitus saada aikaan. Jaettaessa töitä ja vastuita pitää ottaa huomioon, että ammattitaito ja osaaminen vastaa työtehtävää. On hyvä käydä avointa keskustelua, dialogia, siitä, koetaanko työtehtävät jaetuiksi oikeudenmukaisesti ja pystytäänkö sovituissa asioissa pysymään. On hyvä muistaa, että hiljeneminen tulkitaan myöntymiseksi. Jos työn määrä ja laatu eivät kohtaa ollaan hetken päästä tilanteessa, jossa joku uupuu ja joku pyörittelee peukaloitaan. Omasta työstä pitää uskaltaa käydä avointa keskustelua.

Ajanhallinta

Työn määrästä puhuttaessa nostetaan keskusteluun usein kiire. Jaettaessa työtä pitäisi myös pysähtyä työn hallintaan ja erityisesti ajanhallintaan: miten oma työ suunnitellaan. Jääkö suunnittelussa kalenteriin tyhjää aikaa? Onko kalenterissa paikka työn kehittämiselle ja arvioinnille sekä itsensä kehittämiselle? Ajanhallinnassa eli myös kiireen hallinnassa ja sen poistamisessa olennaista on suunnittelu. Pitää oppia suunnittelemaan oikein: Teenkö minä työssäni oikeita asioita ja oikeaan aikaan? Miten minä, tiimimme ja työyhteisömme voisimme toimia tehokkaimmin ja laadukkaimmin? Tekevätkö kaikki kaikkea vai onko osaaminen ja aika jaettu tehokkaasti perustehtävän, vastuiden ja osaamisen kannalta? Koska olemme viimeksi analysoineet toimintaamme työn organisoinnin kannalta? Mitkä ovat meidän aikavarkaitamme? Puhummeko vaan puhumisen ilosta kiireestä, sen sijaan, että tekisimme sille itse jotain konkreettista?

Työajanhallinta

Työaikaa voi opetella hallitsemaan. Töiden priorisointi on yksi keino. Pitää olla aikaa pysähtyä ja tunnistaa perustyön tavoitteen kannalta tärkeimmät asiat ja keskittyä niihin. Varhaiskasvatuksen tiimissä niistä pitää puhua myös ääneen: mitkä ovat meidän ensisijaiset tavoitteet, joita kohti teemme työtä? Mitkä ovat työssämme nyt tärkeimpiä? Mitkä ovat kiireellisimpiä? Tärkeys-kiireellisyys-asiat pitää saada tasapainoon suunnittelussa – kiireelliset asiat eivät saa yllättää, vaan niitä on pyrittävä mahdollisimman tarkasti ennakoimaan. Aikaa vie myös huonot opitut tavat työssä. Asioita viivytellään ja suunnitellaan lyhytjänteisesti ja pieniä asioita. Aikaa voi yrittää ottaa haltuun paremmalla työnorganisoinnilla, jota helpottavat muun muassa kalenterointi ja tehtävälistat. Kalenteriin pitää uskaltaa jättää myös tyhjää tilaa yllättäville asioille. Tiimitason suunnittelussa kaikki suunnittelu vaatii sitoutumista jokaiselta, joten ajanhallintaa pitää kehittää yhdessä koko tiimin kanssa. Jokainen voi myös itse vaikuttaa ajanhallinnan kokemukseen: mitä vähemmän puhuu kiireestä ja pitää kiirepuhetta yllä, se vapauttaa oikeasti aikaa työhön: Itse kiireen kokeminen voi olla oikeasti isompi ongelma kuin työmäärä. Toki kokiessaan kiireettä, on hyvä myös tarkistaa, onko työn, vapaa-ajan ja levon suhde tasapainossa.

Yksilölliset kokemukset työstä

Työn organisoinnissa jokainen voi pysähtyä pohtimaan: Mihin koet itse voivasi työssä vaikuttaa? Mihin haluaisit vaikuttaa? Miten asiassa tulisi edetä? Töiden prosessit ja työskentelytavat voidaan kuvat organisaatioissa, mutta niiden muuttaminen vaatii jokaisen yksilön työpanosta ja halua sitoutua muuttamiseen. Vaikka organisaation tavoissa voi olla paljonkin muutettavaa, myös jokaisen omasta työstä löytyy varmasti kehittämisen kohteita. Mitä voin itse tehdä työssäni, jotta se olisi paremmin organisoitua ja työssä tulisi tehtyä oikeita asioita laadukkaasti, oikeaan aikaan? Mikä on minun perustehtäväni työssä? Mitkä ovat minun ammatillisia vahvuuksiani?

Henkilökohtaisen työnhallinnan kautta voidaan saavuttaa parannuksia työn tehokkuuteen, laatuun ja työviihtyvyyteen. Miten hyvin sinun työsi on organisoitu ja miten olet sitä itse organisoinut?

Blogin löydät myös Facebookista