Lisää resilienssiä varhaiskasvatukseen?

Resilienssi on yksilön tai yhteisön selviytymiskykyä. Resilienssi rakentuu yksilön tai yhteisön selviämishalun varaan, voimavarojen tunnistamiseen ja käyttöönottoon sekä avun hakemiseen tai pyytämiseen. 

Resilienssiin liittyy hyvä stressinsietokyky, ongelmanratkaisukyky, optimistisuus, omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen, sekä kyky hakea ja ottaa tarvittaessa apua. Se on henkistä vahvuutta ja joustamiskykyä, vaikeuksien kohtaamista ja niistä selviytymistä sekä kykyä voittaa vastoinkäymiset. Selviytymiskykyisyys liittyy vahvasti optimismiin, kykyyn nähdä vaikeissakin asioissa myönteistä ja siihen, että näkee omat vaikutusmahdollisuutensa hankalissakin tilanteissa.

Resilienssi on taito, jota voi kehittää. Itsestä huolehtiminen on tärkeä osa omien voimavarojen kasvattamista. Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi tukevat resilienssin kehittymistä. Omien voimavarojen tunnistaminen ja kehittäminen vahvistavat itseluottamusta, itsetuntoa ja itseohjautuvuutta. Henkilö, joka luottaa omiin kykyihinsä ja osaamiseensa selviää muuttuvista tilanteista helpommin, koska hän tuntee hallitsevansa omaa elämäänsä ja voivansa vaikuttaa siihen. Tällainen henkilö osaa keskittyä omaan ydinosaamiseen ja sitä kautta saa enemmän myönteisiä kokemuksia omasta osaamisestaan ja merkityksellisyydestään, jota tiukoissa tilanteissa tarvitaan. Vaikeissa tilanteissa kannattaakin panostaa myönteisiin tunteisiin, koska ne auttavat toimimaan, avaamaan ajatuksia ja saamaan apua. Haastavissa tilanteissa pitää olla uskoa omaan selviytymiseen.

Työelämässä selviytymiskykyisellä työntekijällä on myönteinen elämänasenne. Hän on sitkeä ja sinnikäs. Hän pääsee eteenpäin elämässään vastoinkäymisistä huolimatta. Hänen optimistisuus on kykyä nähdä mahdollisuuksia ja omat vaikutusmahdollisuutensa vaikeissa ja haastavissa tilanteissa.

Muutokset arjen työelämässä haastavat yksilöiden ja sitä kautta työyhteisön resilienssiä. Muutostilanteet arjessa aiheuttavat usein yksilöille stressiä. Stressi syntyy asioiden hallinnan menettämisen pelosta, joka aktivoi puolustautumisreaktiot – taistele tai pakene. Tämä puolestaan saa aikaan passiivisuutta, motivaation puutetta, negatiivista käyttäytymistä, joka vaikuttaa sekä yksilöön että yhteisöön. 

Yksilön ja yhteisön resilienssi auttaa sopeutumaan ja toimimaan tehokkaammin muutostilanteisissa. Resilientit yhteisöt toteavat sekä tunnistavat ongelmia, mutta etsivät niihin rakentavia ratkaisuja, joita seurataan ja arvioidaan. Resilientti työyhteisö näkee ongelmat kehittymisen mahdollisuuksina ja etsii niihin aktiivisesti yhdessä ratkaisuja. Vastoinkäymisissä resilientit työyhteisöt pystyvät huomaamaan, mitä voivat itse tehdä tilanteessa ja osaavat etsiä ratkaisuja. 

Jokaisella on mahdollisuus valita oma asenne valitsevaan tilanteeseen ja jokainen voi kehittää omaa resilienssiään, selviytymiskykyään. Passiiviseksi uhriksi jääminen ei vie tilannetta eteenpäin. Omia rutiineja kannattaa tarkkailla ja välillä rikkoa, sekä tehdä asioita eri tavalla.

Kuinka hyväksi arvioisit oman ja työyhteisösi resilienssin?



Voit testata omaa resilienssiäsi psykologisen pääoman testeillä.

Blogia pääseet seuraamaan ja tykkäämään myös Facebookissa Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sivustolla.

Työn tuunaaminen

Työn tuunaaminen on aloitteellista toimintaa, jossa työntekijä itse pyrkii kehittämään työtä itselleen mielekkäämmäksi. Työn tuunaamisessa työntekijä ottaa itse aktiivisen roolin oman työmotivaationsa herättelyyn sekä säilyttämiseen ja haastaa siinä ajattelutavan, jossa työn kehittäminen on työnantajan vastuulla.

Työn tuunamisessa ei ole tarkoitus sinänsä muuttaa työtä, vaan muokata työtehtäviä tai omaksua uusia näkökulmia työntekoon, muokata työn sisältöä ja työtapoja itselle mielekkäämmäksi. Työn tuunaaminen on arjen innovatiivisuutta, rutiinien ravistelua ja unelmien toteuttamista nykyisessä työssä.

Työtä voi tuunata:

• Etsimällä oppimisen elämyksiä: Mikä olisi uusi taito tai vaikkapa hyvä työtapa, jota työkaveri käyttää?
• Käytänkö kaikkia kykyjäni: Voisinko tuoda kiinnostukseni kohteet työn arkeen? Voisinko toimia mentorina uudelle työntekijälle?
• Hahmottamalla oman työn merkitys: Mikä on työni tarkoitus? Teenkö sitä tarkoituksen mukaisesti? Jos itse ostaisin tuottamaani työtä, mitä minä haluaisin?
• Rikomalla rutiinin: Kokeile eri työympäristöjä, tee työt eri järjestyksessä kuin yleensä, aloita hankalasta, säästä mielekkäät hommat päivän päätteeksi.
• Parantamalla vuorovaikutusta: Etsi hyvä vuorovaikutus käytäntö, kokeile ja jaa muille.
• Kysymällä palautetta ja ideoita: Kysele, miten toimintaa voisi tehdä toisin muilta - tee valintoja.
• Olemalla läsnä: Keskity kuuntelemaan aidosti toista kohtaamisissa.
• Antamalla positiivista palautetta muille: Positiivisuus luo positiivisuutta, negatiivisuus-negatiivisuutta.
• Olemalla armollinen itselleen: Anna itsellesi tunnustusta ja iloitse saavutuksistasi, kannusta muitakin.
• Valitsemalla myönteisen asenteen: Myönteiset kokemukset kannattelevat vastoinkäymisissäkin.

Jokainen voi tuunata työtään. Se ei ole loppupelissä vaikeaa, vaan oikeastaan helppoa ja innostavaa, kun siihen panostaa. Työn tuunaamisen on tutkittu olevan yhteydessä muun muassa korkeampaan työn imuun, parempaan työkykyyn sekä vähäisempään stressiin. Kun työn voimavaroja on sopivasti suhteessa työn vaatimuksiin, työntekijä ei uuvu tai leipäänny työssään.

Työn tuunaaminen ei tarkoita automaattisesti työn helpommaksi tekemistä, vaan se on myös haasteiden etsimistä ja lisäämistä, työssä kehittymismahdollisuuksien etsimistä. Fyysisesti ja psyykkisesti kuormittava työ, kuten aikapaineet ja tunteisiin menevät asiakastyö, lisää työuupumuksen todennäköisyyttä ja vähentää työn imua. Tästä syystä työn tuunaminen näissä tilanteissa ja töissä on erittäin tärkeää. Työn mielekkyys ja työn imu kannustaa työntekijää hyvään suoritukseen. Haitallisen kuormituksen välttäminen, kuten hankalat vuorovaikutussuhteet, puolestaan lisäävät työuupumusta.Työn kuormituksen välttäminen vaatii myös rohkeutta kohdata haastavia tilanteita. Tuunamalla työtään voi löytää omat vahvuudet, millä vaikeatkin kohtaamiset saa onnistumaan.

Jos olet valmis tuunaamaan työtäsi:

• Mieti oman työsi kokonaisuutta: Mitkä ovat mielekkäimpiä työtehtäviä? Mitkä työtehtävät antavat sinulle energiaa? Mikä tekee työstä raskasta ja turhauttavaa?
• Mieti, miten voisit tuunata työtäsi: Mitä haluat tehdä enemmän? Mitä pitää tehdä, että raskaat ja turhat työt vähenevät? Millä ratkaisuilla saisit työstäsi mielekkäämpää?
• Mikä on työni tarkoitus ja merkitys? Miksi työtehtäväni on olemassa?
• Kokeile uutta. Vaikka uusi ei toimisikaan, haittaako se? Opitko jotain siitä? Voiko kokeilua muuttaa? Tuunattu työ ja oma hyvinvointi rakennetaan pala palalta.
• Työn tuunaamisessa on kyse fiksummasta tekemisestä, ei töiden pakoilusta tai vastoin työnantajan antamien laillisten ohjeiden tekemisestä.
• Yhteisössä on voimaa - Mitä me voisimme yhdessä työyhteisössä tehdä toisin? Kehitetään ja tuunataan työtä yhdessä työyhteisössä yhteisen hyvän saavuttamiseksi.

Innostuitko? Työn tuunaamisen voi aloittaa tutustumalla työn tuunajan inspiraatiokirjaan: Inspistä! Työn tuunanajan inspiraatiokirja. 

Blogin tekstit ja paljon muuta löydät Facebookista Blogin sivuilta Varhaista aikaa - varhaiskasvatuksen aikaa. Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan sivua.

Dialogisuus varhaiskasvatuksen toimintatapana

Dialogi tai kuunteleva keskustelu on yksi toimintatapa, mikä sopii varhaiskasvatukseen, erityisesti osallisuuden ja toimijuuden tukemiseen. Dialogisuutta voidaan käyttää erilaisissa asiakastilanteissa lasten ja huoltajien kanssa, mutta se toimii myös palaverikäytänteissä ja vertaistoiminnassa henkilöstön kesken.

Dialogi on yhteistoiminnallinen kommunikaatiotapa, joka synnyttää asiasta uutta ymmärrystä. Se on luova prosessi, joka seuloo informaatiota, eläytyy eri ratkaisuvaihtoehtoihin ja kyseenalaistaa omia ajatusmalleja. Dialogin kautta voidaan saada oivalluksia ja luoda uusia mahdollisuuksia. Dialogi tähtää ymmärryksen lisääntymiseen käsiteltävästä asiasta, toisista ihmisistä ja omasta itsestä. Dialogin keskiössä on jokin asia mitä tutkitaan yksilöiden erilaisista kokemuksista ja näkemyksistä käsin.

Dialoginen asenne on ihmisystävällinen ja vastavuoroinen. Dialoginen asenne kannustaa olemaan aktiivinen ja kannustaa toisia osallistumaan aktiivisesti. Dialoginen asenne näkyy siinä, että uskaltaa luopua minäkeskeisyydestä ja osaa kunnioittaa ja arvostaa niin itseään kuin muita. Dialogissa osallistujat ovat tasavertaisia, jokaiselle luodaan mahdollisuus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Hyvässä dialogissa kaikki osallistuvat aktiivisesti, tasavertaisesti ja vastavuoroisesti. Dialogi on oikeudenmukaista, avointa ja rehellistä.

Dialogi, monologi, keskustelu

Dialogin ja monologin erilaisuus on nostettavissa esiin Martin Buberin minä-sinä, minä-se -yhtälöstä. Dialogissa on läsnä subjektiivinen suhde minä-sinä ja monologissa objektiivinen suhde: minä-se. Asiantuntijakeskeinen työtapa on usein minä-se -suhteita ja asiakaskeskeiset työtavat minä-sinä -suhteita. Minä-se -suhteissa pyritään toista kohtelemaan obejektina ja korostetaan esimerkiksi omaa asiantuntijuutta asiassa. Minä-sinä-suhteessa molemmat ovat samanarvoisessa asemassa käsiteltäessä kohteena olevaa asiaa. Minä-se korostuu monologissa, jossa toinen osapuoli kertoo miten asiat ovat, ilman, että toinen voi niihin vaikuttaa.

Dialogi on enemmän kuin pelkkä keskustelu. Dialogi ei ole myöskään väittelyä. Siinä ei ole oikeaa ja väärää, eikä toinen ole vaikuttamisen kohde, jota yritetään käännyttää omaan näkemykseen, vaan siinä haetaan yhteistä kokonaisnäkemystä asiasta. Dialogissa kuunnellaan ja vahvistetaan ymmärrystä. Dialogissa ei ole valmista tavoitetta, jota haetaan, vaan haetaan kokemuksia ja ymmärrystä asiaan.

Dialogin ja keskustelun ero ovat siinä, että dialogissa ei etsitä ratkaisuja vaan rikastutetaan ajattelua. Keskustelussa pyritään ratkaisuun, mikä kaventaa ajattelua. Tasapainottamalla dialogia ja keskustelua voidaan rikastuttaa ajattelua ja samalla päästä johonkin tulokseen, tavoitteeseen ja yhteiseen ratkaisuun.Käytäessä ammattilainen-asiakas-keskusteluja voidaan ensin käydä dialogia ja sen jälkeen erillisesti nostaa tavoitteita ja ratkaisuja käydyn dialogin pohjalta.

Mitä dialogi vaatii?

Dialogi vaatii, että siihen osallistuva on valmis kuuntelemaan toista riittävällä sympatialla ja on kiinnostunut toisen näkökulmista sekä valmis muuttamaan omia näkemyksiään, jos niihin on perusteet. Dialogin tavoitteena on löytää keskusteluun osallistuneiden yhteisesti prosessoitu ymmärrys keskustelun kohteena olevasta asiasta. Dialogisen kohtaamisen edellytyksenä ovat aitous, luottamus toiseen, avoimuus, toiveikkuus, kiinnostuneisuus, samanarvoisuus, joustavuus, vastuullisuus, usko ihmiseen sekä turvallisuus.

Dialogissa olennaista on kohtaava läsnäolo, jaettu ymmärrys, moniäänisyys, vastavuoroisuus ja yhdessä ajatteleminen. Dialogissa luodaan luottamuksellinen ilmapiiri osallistujien välille. Dialogissa ensin kuunnellaan keskeyttämättä, sitten liitytään toisen puheeseen ja sen sisältöön ja sisällön herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin, ei omiin etukäteen päätettyihin asioihin.

Mikä on dialogin tavoite?

Dialogin tavoitteena on löytää keskusteluun osallistuneiden yhteisesti prosessoitu ymmärrys keskustelun kohteena olevasta asiasta - mikä ei kuitenkaan tarkoita konsensuksen hakemista. Onnistuneessa dialogissa voidaan päästä tulokseen, joka on enemmän kuin keskustelijoiden mielipiteiden summa, eikä se ole etukäteen ennustettavissa. Dialogi voi olla hyvinkin kovaluontoista, mutta sen olemukseen ei kuulu toisen harhauttaminen eikä toisten mielipiteiden tai persoonan halventaminen.

Oman ajattelun haastaminen

Aito dialogi haastaa ajattelua. Se ei ole väittelyä toisen kanssa, vaan omien mielipiteiden testausta ja kyseenalaistamista. Dialogin kautta yksilöllä on mahdollisuus oman tietoisen harkinnan kautta koetella oppimisen kohteena olevia ajatuksia, uskomuksia, teorioita, käsityksiä.

Oman ajattelun haastaminen on tärkeää päätösten teon kannalta. Hyvien päätösten tekeminen vaatii, että ymmärrämme kunnolla toisia ihmisiä, etenkin niitä, joiden elämänpiiri eroaa omastamme. Dialogin avulla voimme päästä käsityksissä lähemmäs toisen kokemusmaailmaa. Dialogiset keskustelut voivat myös lisätä jokaisen ymmärrystä itsestään: mitkä ovat tarpeitamme, uskomuksiamme, arvojamme.

Dialogisuutta ja dialogista toimintaotetta voi harjoitella ja osa dialogeja tutkineista onkin sitä mieltä, että dialogi on enemmän asenne kuin toimintamenetelmä.

Dialogin onnistumisen esteet

Dialogin käyttämisen suurimpia haasteita ovat usein erilaisuutta koskevien pelkojen ja ennakkoluulojen voittaminen. Dialogin onnistumisen esteinä voivat olla näkemysten tai toimintatapojen jyrkkä ero tai toisaalta näkemysten liiallinen samankaltaisuus.

Pedagogisen dialogin tunnusmerkit

Dialogi toimii myös pedagogiikan apuna myös pienten lasten kanssa, erityisesti osallisuuden ja toimijuuden näkökulmasta. Pedagoginen dialogi vaatii osallistumista, sitoutumista, vastavuoroisuutta, rehellisyyttä, reflektiivisyyttä. Osallistuminen pedagogisessa dialogissa perustuu vapaaehtoisuuteen. Jokaisella osallistujalla on oltava mahdollisuus vaikuttaa keskustelun aiheeseen, asettaa kysymyksiä ja haastaa esitettyjä näkemyksiä. Osallistujilta vaaditaan keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä, kykyä kuunnella muita, taitoa ja uskallusta ilmaista itseään, kykyä perustella väitteitään, taitoa kysyä. Kysyminen on jopa tärkeämpää kuin vastausten etsiminen. Muilta ei voi vaatia mitään sellaista, jota ei vaadi itseltään. Eli jos vaadit perusteluja muilta, sinun täytyy perustella omat väitteesi tai jos vaadit muita ottamaan omat näkemyksesi vakavasti, sinun on otettava vakavasti muiden näkemykset. Onnistunut dialogi on kekseliästä, kriittistä ja avointa. Onnistunut dialogi mahdollistaa kaikkien siihen osallistuneiden oppimisen.

Huoltajien kohtaaminen dialogisesti

Varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatuskeskustelu ja yleinen muu keskustelu huoltajien kanssa on parhaimmillaan dialogista. Jos käytävissä keskusteluissa osapuolet käyvät yksinpuhelua tai käytetään asiantuntijakieltä, ymmärrystä yhteisestä asiasta ei yleensä saavuteta. Asiakas-ammattilainen-kohtaamisissa tilanteissa on yleensä kaksi vaihtoehtoa. Ammattilainen pyrkii mahdollisimman nopeasti määrittämään, mistä on kysymys ja mitä täytyy tehdä, tai hän alkaa kuunnella asiakasta, lasta tai perhettä. Jos perhe tai lapsi saa itse kertoa oman näkemyksensä tilanteesta tai tilanteeseen, heillä voi olla siihen myös ratkaisuja tarjolla.

Yhteinen ymmärrys, kompromissi tai konsensus, ei ole dialogin itsetarkoitus. Dialogisessa toimintatavassa hyväksytään, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eikä kenenkään näkemys voi olla kokonainen totuus. Kun erilaisille näkemyksille annetaan tilaa ja osapuolet saavat kokemuksen kuulluksi tulemisesta voidaan löytää parhaimpia ja luovimpia ratkaisuja tilanteisiin. Tämä tarkoittaa sitä, että myös lapsille voi ja vasun mukaan pitää löytää niitä hetkiä, jolloin heitä kuullaan aidosti ja siihen dialogisuus antaa mahdollisuuden. Lasten kuuleminen häntä koskevissa asioissa nousee myös lapsen oikeuksien yleissopimuksesta.

Dialogisuus vaatii asiakassuhteessa kunnioittavaa, kiinnostunutta ja myötätuntoista asennetta asiakasta kohtaan. Asiakastaan kunnioittava ammattilainen ymmärtää, ettei voi tietää asiakkaan puolesta, mitä tämä tarvitsee. Tarpeiden selvittäminen vaatii dialogisuutta, koska jokaisella on oma todellisuutensa. Usein huoltajat haluavat vahvistusta siitä, että ovat toimineet oikein. Eri näkemykset lasten kasvusta ja kehityksestä haastavat usein keskusteluyhteyttä, jolloin usein keskustelu siirtyy minä-se-keskusteluksi, jossa toinen yritetään voittaa omilla argumenteilla ja asiantuntijuudella.

Joskus huoltajien kohtaamista haastaa aihepiiri, josta pitäisi keskustella. Dialogisuutta haastavissa asiakatilanteissa voidaan tukea muun muassa huolen puheeksioton kautta. Stakes on luonut lomakeen puheeksi ottoon  kasvattajille. Thl:n materiaaleista saa myös lisää tietoa huolen puheeksi ottamisesta.
 

Dialogisuus työyhteisössä

Asiakkaan tai toisen henkilöstön jäsenen kuunteleminen on tärkeää työn tehokkuuden kannalta: Kuuntelemalla ja aidosti kuulemalla voidaan löytää nopeastikin yhdessä toimivia ja luoviakin ratkaisuja arjessa eteen tulleisiin tilanteisiin. Kuulluksi tuleminen antaa lisäksi voimia jokaiselle ja tutkitusti vähentää stressiä.

Dialogisten työmenetelmien kautta voidaan saada esille paljon ”hiljaista tietoa”, kokemustietoa ja käytännöllisyyttä, kun jokainen saa kertoa näkemyksiä ja kokemuksia omasta työstä ja keskitytään siihen. viisauden saaminen yhteiseen pohdintaan on haastavaa. Jakamalla omia hyviä käytäntöjä, voidaan kehittää koko työyhteisöä. Työyhteisöissä kokemuslähtöinen puhetapa tuo esille paljon tietoa. Se vaatii kuitenkin toisten kokemusten kunnioittavaa ja aktiivista kuuntelua.

Dialogia voi käyttää osana asioiden valmistelua. Sitä voi käyttää ennen ratkaisujen kehittämistä ja päätöksentekoa. Dialogia voidaan käyttää työyhteisöissä muun muassa yhteisistä pelisäännöistä keskustelemiseen tai haastavien tilanteiden läpikäymiseen. Työyhteisöissä voidaan vaihtaa kokemuksia toimivista käytännöistä, siitä mikä toimii ja miksi se toimii. Myös epäonnistumisen tai ”pieleen menneiden” tilanteiden/kokemusten jakaminen kannattaa, sillä yleensä ne osoittavat parhaiten, miten ei kannata toimia ja mikä toimivassa käytännössä on olennaista.

Dialogi on rakentava ja tasavertainen keskustelutapa. Siinä pyritään toisten ymmärtämiseen, ei yksimielisyyteen. Dialogin tarkoitus on lisätä osallistujien ajattelun joustavuutta. Dialogin tarkoitus on lisätä ymmärrystä omasta ja toisten ajattelusta sekä käsiteltävästä aiheesta. Kaikkien ääni voidaan saadaan esiin dialogisia menetelmiä hyödyntäen. Vinkkejä työyhteisöiden dialogiseen kehittämiseen löytyy teoksesta  Hyvien käytäntöjen dialogit.

Dialogin säännöt

Dialogin ensimmäinen sääntö on kuuntelu, mikä pitää erottaa puhumisesta. Kuuntelevassa keskustelussa on ensin kuunneltava. On huomioitava, että kuuleminen ja kuunteleminen ovat eri asioita. Kuulluksi tuleminen välittyy kuuntelijan lähettämistä pienistä eleistä ja ilmeistä. Kuunteleminen on viesti myös arvostamisesta. Kun dialogisessa keskustelussa molemmat kokevat saavansa toiselta arvostusta ratkaisujen löytäminen yhdessä helpottuu.

Ollessasi dialogissa: 

1. Erota kuunteleminen ja puhuminen - keskity kuuntelemiseen
2. Liity toisen puheeseen
3. Puhuttele toista suoraan
4. Luo yhteistä kieltä - käännä ammattikieli yleiskieleksi
5. Työstä ristiriitoja yhdessä
6. Etsi piiloon jääneitä näkökulmia - kysy
7. Tutki eri näkökulmien yhteyksiä ja niistä muodostuvaa kokonaiskuvaa - millainen palapeli muodostuu?

 

Materiaalia dialogisuuden tukemiseen

Dialogissa olemisen olennaiset asiat kuvin.

Sitran Erätauko-kortit  keskustelujen ja dialogin vetämiseen.

Dialogiset menetelmäkortit - työkaluja dialogiosaamisen kehittämiseen, dialogiseen oppimiseen ja tiedonluomiseen.

Dialogipaikka - Dialogia etsimässä ja oppimassa – blogi

***************************************************************

Varhaista Aikaa - varhaiskasvatuksen aikaa -blogin löydät myös Facebookista. Tervetuloa seuraamaan.

***************************************************************