Kasvattajan sensitiivisyys

Kasvattajan sensitiivisyyttä voi tarkastella ainakin kahdesta eri tulokulmasta: biologisista ominaisuuksista tai kognitiivista kyvyistä käsin. Biologisen näkemyksen mukaan herkkyys eli sensitiivisyys on synnynnäinen hermojärjestelmän reagoivuuteen liittyvä ominaisuus. Biologisesta näkökulmasta katsottuna voidaan puhua myös temperamentin sensitiivisyydestä, jolloin sensitiivisyys liittyy temperamenttiin ja persoonaan. Jos sensitiivisyyttä tarkastellaan kognitiotieteen näkökulmasta, lähestytään ammatillista herkkyyttä eli pedagogista sensitiivisyyttä. On huomattava, että pedagogisen sensitiivisyyden määrittely riippuu siitä, kuka sitä määrittelee.

Neuro- ja kongnitiivinen näkemys korostaa sensitiivisyydessä herkkyyttä tunnistaa lapsen kehitysvaiheita ja niihin liittyviä tarpeita. Ferre Laeversin mukaan sensitiivisyys on kasvattajan kyky kohdata emotionaaliset tarpeet ja vastata niihin. Tällöin voidaan puhua tunneälytaidosta, joka on kasvattajan emotionaalinen kompetenssi, ammattitaito, jota tarvitaan työssä. Tunneälyllä tarkoitetaan kykyä tunnistaa ja hallita omia ja muiden tunteita. Sensitiivisyys on siis taito käsitellä sekä omia että muiden tunteita, tehdä tarkkoja havaintoja ympäristöstä ja toisista ihmisistä sekä mukauttaa omaa toimintaansa havaintojen perusteella. Se on taito, jota jokainen voi opetella ja kehittää itsessään.

Marjatta Kalliala määrittelee sensitiivisyyden positiivisena ominaisuutena, taitona jonka avulla kasvattaja ymmärtää vaistomaisesti lapsen perustarpeita ja eläytyy niihin. Sensitiivinen kasvattaja pystyy vastaamaan lapsen tunteisiin ja tunnistaa tunnetiloja herkästi. Sensitiivisyys määrittyy vuorovaikutuksessa: Kasvattaja vastaa lapsen tarpeeseen huomiosta, turvallisuudesta, emotionaalisesta tuesta, vahvistamisesta ja selkeydestä. Sensitiivisyyteen liittyy kyky havaita ja tulkita lapsen sanallisia ja sanattomia eleitä ja aloitteita. Sensitiivisyyteen liittyy myös taito vahvistaa lapsen aloitteita siten, että ne tukevat lapsen kehitystä.

Sensitiivisyyttä tarvitaan, jotta voidaan tunnistaa käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja jotta niihin voidaan reagoida oikein. Max van Manen mukaan pedagoginen sensitiivisyys on yksi hyvän opettajuuden (kasvattajuuden) tärkeimmistä edellytyksistä. Pedagogiseen sensitiivisyyteen liittyy kasvattajan kyky toimia eri tilanteissa tilanteen vaatimalla herkkyydellä. Pedagogisesti sensitiivinen kasvattaja pystyy aktiivisesti harkitsemaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan omaa toimintaansa eri tilanteissa ja ymmärtää tekemisensä ratkaisujen vaikutuksia erilaisiin lapsiin ja lapsiin osana ryhmää. Kasvatukseen valituilla ja siinä käytetyillä metodeilla on merkitystä. 

Sensitiivisyys ja vuorovaikutus

Sensitiivisyyteen kuuluu näön ja kuulon varaisten viestien havaitsemista ja oman viestinnän sopeuttamista niihin. Sensitiivisyys voidaan nähdä kasvattajan tapana kohdata ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa sekä tapa nähdä lapsi. Kasvattaja tuo mukanaan vuorovaikutukseen aina koko kokemusmaailmansa ja ne määrittävät kohtaamisia ja niiden luonnetta.

Vuorovaikutuksessa olennaista on havainnoida toinen osapuoli ja hänen yksilölliset tarpeet. Empatia auttaa vuorovaikutuksessa myötäelämään ja näkemään toinen sellaisena kuin hän on.  Empaattisuuteen liittyy tunnetilojen aistiminen, ymmärtävä kuunteleminen ja kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja nämä liittyvät myös hyvään kohtaamiseen, vuorovaikutukseen.

Kasvatuksessa aito vuorovaikutus viestii lapselle että kasvattaja välittää hänestä aidosti omanan itsenään, eikä ole kiinnostunut vain hänen suorituksistaan. Aidossa kohtaamisessa lapsi on subjekti ei objekti. Aito kohtaaminen vaatii kasvattajalta asennetta, jossa lapsi nähdään arvokkaana sellaisena, ei käytöksensä kohteena. Aitoon kohtaamiseen liittyy dialogisuus ja kiireetön läsnäolo. Se on myös halua olla dialogissa toisen kanssa.  Kiireettömyys auttaa kohtaamaan lapsen itsenä, yksilöllisenä subjektiivina. Sensitiivisessä vuorovaikutuksessa painottuuvat kuunteleminen ja viesteihin vastaaminen, positiivinen äänensävy, eleet ja katsekontakti. Fyysinen, hyvä kosketus, myös viestii vuorovaikutuksessa hyväksytyksi tulemista ja myötätuntoa.

Miten sensitiivinen kasvattaja toimii?

Sensitiiviselle kasvattajalle tärkeää on lapsen hyvinvointi ja hän omaa lapsen kehitystä tukevan asenteen. Kasvattajan äänensävystä, eleistä ja katsekontaktista heijastuu lapselle myönteisyys. Sensitiivinen kasvattaja pystyy antamaan lapselle eläytyvää ymmärrystä. Neuro-kognitiotieteen mukaan kasvattajan antama katse lapselle vaikuttaa peilisolujärjestelmän kautta lapsen tuntemuksiin tilanteesta. Hyväksyvä ja rohkaiseva katse auttaa lasta saamaan oppimisen kannalta myönteisiä tunteita, jotka edistävät oppimista. 

Sensitiivinen kasvattaja kohtelee lasta kunnioittavasti ja osoittaa arvostavansa lasta. Lapsi on kasvattajalle subjekti ei objekti. Hän osoittaa lapselle kiintymystään, on lämmin, tunnistaa lapsen huolenaiheita sekä rohkaisee ja kehuu lasta. Sensitiivisellä kasvattajalla on aikaa pysähtyä, kuunnella ja vastata lapselle. 

Sensitiivinen kasvattaja on herkkä tunnistamaan lapsen perustarpeita ja emootioita eli tunnetiloja ja pyrkii vastaamaan ja selkiyttämään niitä. Sensitiivisellä kasvattajalla on kyky havaita lasten tarpeita ja taitoja niin yksilö kuin ryhmätasollakin. 

Sensitiivinen kasvattaja ymmärtää lapsen tarpeen kuulua osaksi yhteisöön ja osaa säädellä ryhmän ilmapiiriä myönteiseksi huomaamalla lasten aloitteet sekä viestit ja vastaa niihin lapsille mielekkäällä tavalla. Kasvattaja suunnittelee ohjatun toiminnan huomioiden lasten tarpeet ja tukee kutakin ryhmän lasta toimimaan oman lähikehityksensä vyöhykkeellä sekä tukee ryhmää toimimaan kokonaisuutena. 

Miten sinä näet sensitiivisyyden? Onko se biologinen ominaisuus? Onko se taito? Onko se sekä biologinen ominaisuus että kehitettävä taito? Vai onko se jotain muuta?


Blogia voit lukea myös Facebookissa!

Lipputankopedagogiikasta ulkopedagogiikkaan

Jotkut projektit kestävät pidempään, jotkut päättyvät nopeasti ja jotkut heräävät henkiin uudesta. Väriprojektien aikana ulos vietiin sekoitettuja värejä jäätymään ja osa niistä jäi lasten leikkeihin toimien timantteina ja milloin minäkin leikeissä. Aikaa projektista on kulunut ja paljon muuta on tehty sen jälkeen, mutta ilman lämpiäminen johti lapset uudestaan näiden väripalojen luo ulkoilussa. 

Osa väreistä oli alkanut sulaa auringon niitä lämmittäessä ja värit olivat sulaessaan värjänneet lunta. Tämä innosti lapsia uudestaan leikkimään väreillä. Osa väripaloista oli hautautunut lumeen ja niitä kaivettiin esiin. Tässä esiin kaivuussa kävi ilmi, että osa paloista lumen allakin oli sulanut ja niiden alta lumihangesta löytyi värjättyä hileistä lunta. Tästä lumesta saatiin ravintolaleikkiin curryriisiä, kun osa leikkijöistä päätti perustaa ravintolan. Osa innostui laskettamaan lunta erilaisissa kipoissa pitkin lyhyttä mäkeä ja tutkimaan, mikä kulkuneuvo laskee pisimmälle mäestä. Mäkeen myös kulkeutui kulkuneuvoja, kuten mopo, joka tuli sinne öljyn vaihtoon. Kaikki tämä leikin antama informaatio olisi voinut jäädä pimentoon, jos kasvattaja olisi päättänyt tyytyä ”lipputankopedagogiikkaan” ulkopedagogiikan sijaan.

Mitä on ”lipputankopedagogiikka”? Keijo Tahkokallion mukaan lipputankopedagogiikka tarkoittaa sitä, että kasvattajat muistuttavat päiväkodin pihalla lipputankoja ja lapset hyörivät keskenään maan tasossa. Marjatta Kallialan määritelmissä se on myös sitä, että kasvattajat puuttuvat lasten leikkiin vain, jos sattuu jotain. Lipputankopedagogiikka liittyykin lasten valvontaan ja varhaiskasvatusyksiköiden ulkoilut ovat usein vapaata leikkiä, mikä tapahtuu ennen tai jälkeen ohjatun toiminnan ja tässä toiminnassa kasvattajalla on lipputankopedagogiikassa pasiivinen rooli. 

Mitä sitten on ulkopedagogiikka? Se on tavoitteellista, ohjattua toimintaa ulkona. Kuitenkin esimerkiksi Jyrki Reunamon tekemissä tutkimuksissa käy ilmi, että ohjatun ulkotoiminnan osuus on todella pieni suikale kokopäiväpedagogiikasta. Noin 2/3 osa päivästä on sisällä tapahtuvaa, josta noin 1/3 on ohjattua toimintaa. Ulkoilun osuus on 1/3, josta ohjattua toimintaa on noin 1/9. Ulkopedagogiikan vahvistamiseksi on olemassa monenlaisia ohjelmia kuten Metsämörri-toiminta. Ulkopedagogiikan ei kuitenkaa tarvitse edes olla mitään valmista ohjelmaa. Se voi olla lasten aktiivista havainnoimista, kuuntelua, keskustelua heidän kanssa ja sen selvittämistä, mikä heitä kiinnostaa ja millaiset sosiaaliset suhteet heidän leikeissään vallitsee. Se voi olla innostamista leikkiin tai liikkumiseen kasvattajan kanssa.

Ulkopedagogiikan toteuttaminen on kasvattajista itsestä kiinni. Se vaatii vahvaa toimijuutta: haluan, pystyn, teen. On totta, että ulkoiluun voidaan suhtautua kriittisesti sekä kasvattajien omassa keskuudessa että myös huoltajilta voi tulla kriittisiä näkemyksiä asiaan. Kyse on kuitenkin omasta tahtotilasta: millaista kokopäiväpedagogiikkaa me haluamme varhaiskasvatuksessa tarjota ja miten me sen teemme? 

Kun on saatu aikaan tahtotila, pienistä asioista kannattaa lähteä liikkeelle. Iso tavoite voi olla, että ohjattu ulko- ja sisätoiminta sekä vapaa ulko- ja sisätoiminta saadaan tasapainoon, lapsen kehitystä ja hyvinvointia tukevaksi kokonaisuudeksi.

On hyvä muistaa, että kehittyäkseen lapsi tarvitsee toisia lapsia ja ohjaavan kasvattajan läsnäoloa. Heidän avullaan lapsi kiinnostuu ympärillä tapahtuvista asioista. Kehitys ei myöskään katso aikaa ja paikkaa, joten ulkotilaa ei pidä unohtaa oppimisessa, vaan nähdä se mahdollisuutena. 

Mietittäväksi: Miten sinun varhaiskasvatusyksikössäsi toimii ulkopedagogiikka? Mitä siinä voisi kehittää? Miten kehittämisessä lähdetään liikkeelle? Kuka vastaa kehittämisestä? Mikä on kehittämisen aikataulu? Miten toiminnan kehittämistä arvioidaan?

Blogia voit lukea myös Facebookissa!

Elintarvike-tutkimuslaatikot

Tutkimuslaatikoiden käyttö on hauskaa. Se toki antaa muistutuksen siitä, että muun muassa biologian, matematiikan, kemian ja fysiikan tunneilla olisi kannattanut tai kannattaa olla hereillä. Jos nämä ainealueet eivät kuulu omiin vahvuusalueisiin, antaa toiminta mahdollisuuden kokea ja oppia uutta. Se antaa myös mahdollisuuden oppia lapsilta. Yhdessä ihmettely ja tutkiminen on helpompaa, kun ei anna tilanteeseen itse vahvaa omistajuutta, ”minä osaan tämän paremmin kuin te”. Ei osaamisesta toki haittaa ole ja se tuo tilanteeseen kasvattajalle vahvuutta ja varmuutta selittää lapsille, mitä tilanteissa tapahtuu. Yhdessä oppiminen on kuitenkin hedelmällistä. Kun lapsille antaa mahdollisuuden kokeilla turvallisesti asioita, he oppivat aktiivisesti itse tilanteissa ja näissä tilanteissa myös kasvattaja pääsee oppimaan jotain lapsista mutta varmasti myös itsestään ja opeteltavasta asiasta. Tässä muutamia ajatuksia ja ideoita, mitä elintarvikkeilla voi turvallisesti tehdä lasten kanssa.

Ruokasooda

Sooda on monikäyttöinen aine. Sekoittamalla vettä ja soodaa saadaan helppo ja ekologinen puhdistusaine. Putkistoja voidaan avata kaatamalla sitruunaa ja soodaa niihin. Sitruunaa voi käyttää myös soodamaalauksessa saamaan aikaan kuohumisreaktioita.
Sama soodamaalaus voidaan toteuttaa käyttämällä etikkaa esimerkiksi näin: maalaa maalilla, johon sekoitettu soodaa tai laita soodaa astian pohjalle, lisää etikkaa tai elintarvikkeilla värjättyä etikkaa soodan päälle ja tutkitaan mitä tapahtuu.
Ruokasoodaa voidaan myös lisätä veteen ja laittaa tämä seos jäätymään pakastimeen. Kun palat ovat jäätyneet, niillä voidaan tehdä tutkimuksia: irrota jäädytetyt vesisoodapalat, laita ne astiaan tms. ja anna vähän sulaa. Laita päälle värjättyä etikkaa (jos paloja ei ole värjätty ennen jäädyttämistä elintarvikevärillä) ja tutki mitä tapahtuu. Etikan aiheuttama reaktio soodan kanssa perustuu siihen, että etikka on hapanta ja sooda on emäksistä, joten ne neutralisoivat toisensa ja vapauttavat tässä reaktioketjussa hiilidioksidia. Tämä on se kupliva reaktio, joka näkyy tilanteissa. Sitruuna on puolestaan emäksinen aine, vaikka sen maku on hapan, mutta silti kun sitruunamehua lisätä soodaan, neste alkaa kuplia, sillä tässäkin reaktiossa muodostuu hiilidioksidia, samoin kuin etikan kanssa.

Elintarvikeväreillä värjätyllä soodalla ja etikalla voidaankin tehdä esimerkiksi tulivuorenpurkauksia esimerkiksi hiekkalaatikkoon. Sooda laitetaan pullon pohjalle, joka haudataan hiekkalaatikkoon, siten, että pullon suu on auki. Tästä kolosta kaadetaan etikkaa pulloon ja voidaan tutkia, kuinka tulivuori alkaa purkautumaan. Tästä saa muun muassa hienoja viidakko ja dinosaurusleikkejä hiekkalaatikolle.

Suola

Suolan kanssa voidaan tehdä erilaisia kokeita ja käyttää sitä ilmaisuaineissa. Suolamaalauksessa maalataan kosteasti paperille ja ripotellaan suolakiteitä työn päälle (tässä voi kokeilla eri kokoja erojen tarkkailuun) ja annetaan kuivua. Irtoavat suolat ravistetaan pois kuivumisen jälkeen ja työn on valmis tutkittavaksi. Miksi suola sitten toimii näin? Tämäkin perustuu kemialliseen tasapainoon. Suola imee vettä pitääkseen ympäristönsä kemiallisesti tasapainoisessa tilassa. Suolat pyrkivät siirtymään väkevämmästä pitoisuudesta laimeampaan ja tasoittavat näin pitoisuuksia. 

Tämän työn jälkeen voidaan suolaa ja vettä tarkastella esimerkiksi laittamalla suolaa vedellä kostutetun jääpalan päälle ja tutkia mitä tapahtuu (suositellaan tekemäään sisätiloissa, yli -4 asteisessa ympäristössä ei todennäköisesti toimi). Suola hajottaa jäätä, koska se liukenee veteen ja samalla purkaa olemassa olevia kiderakenteita ja estää uusien muodostumista. Tällöin veden molekyylit eivät pääse rakentamaan vetysidoksiaan ja muodostamaan jäätä, jolloin jäätymispiste alenee. Tämä reaktion alkuun saanti vaatii vettä. 

Suolaa voidaan käyttää myös siivouskokeiluissa. Sitruuna ja suola sekä suola ja etikka toimivat puhdistajina. Esimerkiksi likaista kahvipannua voidaan puhdistaa lasten kanssa suolan ja etikan yhdistelmällä. 

Perinteisen suolamaalaustyön lisäksi voi kokeilla suola-liima-vesiväriä -työtä, jossa liimalla (esim. erikeeper) piirretään kuva paperille ja ripotellaan suolaa päälle. Tähän kohoumaan tiputetaan varovasti vesiväriä ja katsotaan, miten väri lähtee etenemään suolan avulla kuviossa.

Sokeri

Sokerimaalaus antaa helppoja ja kauniita töitä: Lämmitä 1 dl vettä esim. vedenkeittimellä ja sekoita 2 dl sokeria sekaan, kunnes liukenee ja annan jäähtyä. Ota akvarellipaperia (muukin käy, jos ei ole) ja laveeraa paperi sokerimaalilla. Tämän jälkeen tiputtele / maalaa vesiväreillä päälle ja anna kuivua. Kuivumiseen voi mennä aikaa.

Riisi

Suolamaalauksen sijaan voi kokeilla riisimaalausta: maalaa kosteasti paperille. Ripottele riisiä. Anna kuivua. Irtoavat riisit ravistetaan tai rapsutellaan pois, saa jättääkin jos haluaa ja työn on valmis. Myös riisi imee itsensä vettä.

Riisiä voidaan myös värjätä elintarvikevärillä ja käyttää värjäättyä riisiä aistileikeissä ja -rasioissa. Riisin sekaan voidaan piilottaa etsittävä esineitä ja harjoitetta voi vaikeuttaa käyttämällä esimerkiksi pinsettejä. Helpoiten värjäys onnistuu suljettavassa mini grip - pussissa, johon riisi laitetaan. Pussin tiputetaan pieni tilkka etikkaa ja elintarvikeväriä. Pussi suljetaan ja ravistetaan kunnes väri on levinnyt tasaisesti riisiin. Riisit kannattaa laittaa kuivumaan esimerkiksi talouspaperin päällä ja kuivuttua ottaa leikkiin mukaan.

Öljyä ja vettä

Öljy ja vesi -tutkimukset ovat lapsia kiehtovia. Lasten kanssa voidaan tutkia liukeneeko öljy veteen. Tähän voidaan käyttää seuraavaa koetta. Tarvitaan pullo (muukin astia käy - pullossa aineita on helpoin sekoittaa laittamalla korkki kiinni), vettä, elintarvikeväriä ja  ruokaöljyä. Kaadetaan 2 rkl elintarvikevärillä värjäättyä vettä ja 2 rkl ruokaöljyä pulloon. Mitä pullossa tapahtuu?
Vesi ja öljy eivät liukene toisiinsa. Öljyn tiheys on kevyempää ja nousee pintaan.
Jos tähän seokseen lisää tiskiainetta tapahtuu taas jotain muuta, sillä lisäämällä tiskiainetta saadaan aikaan emulsio, joka auttaa vettä ja rasvaa sekoittumaan. Tämä selittää tiskiaineen merkitystä tiskatessa rasvaisia asioita: tiskiaine auttaa aineita liittymään toisiinsa - rasva irtoaa tiskeistä.

Lasten kanssa voi tehdä myös valtameripullon öljyn ja veden yhdistelmästä. Pullo täytetään 2/3 osaa öljyllä ja loput sinisellä elintarvikevärillä värjätyllä vedellä. Tähän seokseen voi laittaa pienen laivan esimerkiksi napin seilaamaan pullon ravistelusta aiheutuviin aaltoihin. Toimii sensoripullona hyvin.

Vesi

Vettä ei tarvitse itse tutkimuslaatikossa säilyttää, mutta vesi tarjoaa monenlaista tutkimuskohdetta. Veden mittaaminen on lapsia hämmentävää. Voidaan punnita vettä ja pohtia muuttuuko paino, jos sama vesi kaadetaan toiseen samanlaiseen tai erimuotoiseen astiaan (eri muotoisissa astioissa täytyy toki olla saman painoiset astiat tai käydä läpi astioiden painon merkitys asiaan). 

Veden liikettä ylöspäin voidaan tutkia talouspaperilla tai suodatinpussilla. Voidaan myös tehdä sokeripalatorni: tee torni paloista veden kestävälle alustalle, laita alustalle värjättyä vettä ja tutkitaan mitä tapahtuu. Mikäli on mahdollista saada valkoisia kukkia, voi väriveden nousemista kukkaan tutkia myös.

Täältä löydät lisää veden olomuotoihin liittyviä kokeiluja.

Perunajauho ja maissitärkkelys

Perunajauholla tai maissitärkkelyksellä voidaan rikastuttaa muun muassa avaruus- tai dinosaurusleikkejä. Oobleeg – mystinen avaruusmönjä saadaan aikaiseksi sekoittamalla kupillinen perunajauhoa tai maissitärkkelystä puoleen kuppiin kylmää vettä ja tutkimalla mitä tapahtuu. Miltä aine tuntuu? Voiko siitä pyörittää pallon kädessä? Oobleegin voi yhdistää myös dinosauruksen fossiilien etsintään: piilota dinosaurus pieneen astiaan, joka täytetään ooblegilla. Vie tuotos aurinkoon kuivumaan (enemmän kesäprojekti!) pariksi päiväksi. Kun massa on kuivunut, dinosaurus voidaan kaivaa arkeologin tavoin esiin kuivuneesta massasta.

Maito

Maidolla saa aikaan hienoja ja mysteerisiä taideoksia osana tutkimusprojekteja. Täytä vettä kestävän astian pohja rasvapohjaisella maidolla ja tiputa siihen elintarvikeväriä pipeteillä. Kasta pumpulipuikko tiskiaineeseen ja kasta puikko maitoon väritahran viereen ja pidä paikalla hetki (15 s). Mitä tapahtuu?
Tämä reaktio perustuu siihen, että maito koostuu mineraaleista, proteiinista ja rasvoista. Kun tiskiaine osuu maitoon, rasva alkaa hajota ja saippuan molekyylit lähtevät leviämään ja yrittävät yhdistyä maidon rasvamolekyyleihin. Reaktio loppuu kun saippua on saanut kiinni rasvan. Tämän taideteoksen voi tallentaa painamalla paperin teoksen päälle ja ottamalla näin siitä painettu kopio. 

Blogia voit lukea myös Facebookin kautta.