Hyvinvointi varhaiskasvatuksessa

Kuva: Pixabay

Lomakausi on jo alkanut, vaikka harva varhaiskasvatuksen ammattilainen lomaansa vielä viettää, vaan useammilla se osuu kesä-elokuulle. Loma saattaa kuitenkin jo siintää ajatuksissa ja se on yksi hyvinvoinnin vahvistaja. Hyvinvointi on puolestaan keskeinen asia, niin lasten kuin aikuistenkin näkökulmasta. Se on myös moninainen ilmiö. Hyvinvointi muodostuu yksilön fyysisestä ja henkisestä terveydestä sekä yhteisöllisyyden kokemuksesta. Se on tunnetta oman elämän hallinnasta, arvostuksesta ja arvokkuudesta, avun saamisesta ja ongelmiin puuttumisesta.

Itsestään huolehtiminen, itsensä johtaminen ja itsensä kehittäminen sekä toisista välittäminen ja toisen hyvinvoinnin tukeminen auttavat sekä yksilöllisen että yhteisöllisen hyvinvoinnin toteutumisessa. Aika ajoin on hyvä pysähtyä tarkastelemaan kuinka turvallisia, terveellisiä ja terveyttä edistäviä oppimis- ja toimintaympäristöt varhaiskasvatuksessa ovat ja mitä niille voi jokainen itse tehdä. Kuinka hyvässä kunnossa ammattilaisten hyvinvointi on ja mitkä voisivat olla niitä tekijöitä, joilla me jokainen voisimme omaa hyvinvointiamme vahvistaa ja sitä kautta jopa koko työyhteisömme hyvinvointia?

Hyvinvoivat yhteisöt

Hyvinvoivassa yhteisössä lapsilla ja henkilökunnalla on kokemus yhteisöllisyydestä sekä turvallisesta ilmapiiristä, jota tukevat toimivat sosiaaliset suhteet (Törrönen ym. 2011, 11). Yhteisön ilmapiiri sekä osaamisen ja onnistumisen kokemukset vaikuttavat sekä lasten että henkilöstön motivaatioon, toimintakykyyn sekä toimintahalukkuuteen. Myönteinen ilmapiiri ja toimintakulttuuri sekä vahvuuslähtöinen pedagogiikka tukevat lasten oppimista ja kasvua (Äikäs, Vellonen, Lappalainen, Atjonen & Holopainen 2020). Myönteisyys ja kannustavuus työyhteisöissä tukee myös aikuisia työssä onnistumisessa ja jaksamisessa.

Toimivat sosiaaliset suhteet vaativat arvostavaa ja vastavuoroista vuorovaikutusta. Dialogiosaamista vaaditaankin tämän päivän työntekijöiltä sekä hyvää asiakaspalvelua. Myönteinen ilmapiirikään ei synny itsestään. Pedagogisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa siihen, millaista toimintakulttuuria yhteisöön luodaan ja millaiseksi lasten oppimisen edellytyksen luodaan ja mitä ajatellaan oppimisen yleensäkään olevan ja miten sen ajatellaan tapahtuvan. Siksi ei ole ihan sama, millaista pedagogiikka on yksiköissä tai ajatellaanko pedagogista asioista samoin tai toimintaanko yhteisten sopimusten mukaisesti.

 

Työyhteisössä vallitsevat vuorovaikutussuhteet

Työyhteisöissä on hyvä muistaa, että yhteenkuulumisen tunne on jokaisen ihmisen emotionaalinen perustarve. Pedagogisesti tarkasteltuna lapsilähtöinen toiminnan suunnittelu lähtee lasten tarpeista ja mielenkiinnonkohteista, millä voidaan motivoida heitä osallistumaan ja kasvamaan ja oppimaan yksilöllisten tarpeiden pohjalta osana ryhmää. Se on osa tämän päivän varhaiskasvatusta ja nousee varhaiskasvatussuunnitelman perusteista. Kuinka lapsilähtöistä toiminta omassa yksikössäni siis tänä päivänä on? Vai ollaanko edelleen aikuislähtöisyydessä? 

Aikuisten lisäksi yhteenkuuluvuus koskettaa lapsia ja lasten ja lasten ja aikuisten välisiä suhteita. Henkilöstöllä on iso rooli lasten ryhmäyttämisessä, heidän luottamuksensa saavuttamisessa sekä turvallisuuden luomisessa. Nämä eivät tapahdu itsestään, vaan ovat jatkuvan työn alla. Luottamuksen saavuttamiseen liittyy myös osallisuuden tunne ryhmissä. On hyvä pohti miten omassa työyhteisössä kohdataan lapset? Miten lapsista puhutaan? Miten työkavereista puhutaan? Miten ryhmäytetään lapsiryhmiä ympäri vuoden? Miten ryhmäilmiöt huomioidaan ryhmän toiminnan suunnittelussa? Kuinka paljon suunnittelussa kiinnitetään huomiota turvallisen ilmapiirin luomiseen vai onko fokus toiminnan suunnittelussa? Millaista osallisuus on?

Pahoinvointi työssä

Huonosti voiva työntekijä ei ole hyvä työntekijä. Ammattilaisen hyvinvoinnilla on vaikutusta lasten oppimiseen ja hyvinvointiin. Jokaisen meidän toiminta vaikuttaa ympärillemme, joko neutraalisti, positiivisesti tai negatiivisesti. Ei ole siis aivan sama, miten toimii. Jos huono tuuli valtaa, kelkan kääntäminen positiiviseen vaatii tukea. Negatiivisuuden kierteeseen on helpompi päästä kuin positiiviseen vireeseen. On tärkeää muistaa, että loppupelissä varhaiskasvatuksen työntekijä voi suoraan vaikuttaa vain itseensä ja omaan toimintaansa. Edelleen ollennainen kysymys on: "Mitä minä tuon tilaan, sinne tullessani?"

 

Työhyvinvointia kohti

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden työhyvinvoinnin taustalla ovat yksilön asenteet, elämänhallinta, motivaatio, terveys ja fyysinen kunto, työn vaikuttamismahdollisuudet, toimiva ryhmä ja avoin vuorovaikutus, tavoitteellinen, joustava ja kehittyvä organisaatio, toimiva työympäristö sekä osallistava ja kannustava esimies. (mukaillen Kehusmaa 2011, 14-15.) Jos mietit omaa työyhteisöäsi, mitkä näistä ovat kunnossa, ja mitä pitäisi vielä muuttaa?

Työssä jaksamiseen vaikuttavat ihmisen käsitys itsestään, arvot, minäkäsitys, motivaatio sekä asenne (Vainiopää 2008, 40). Kun itse menen töihin, millä asenteella ja motivaatiolla tulen tilaan?  Koska viimeksi olemme puhuneet työtä ohjaavista arvoista ja niiden merkityksestä meille jokaiselle työyhteisön jäseninä? Kuinka paljon arvostan omaa työtäni ja muiden työtä ja miten se näkyy arjessa? Millaista on ammatillinen puhe omassa työyhteisössäni? Millaista puhetta itse pidän yllä työyhteisössäni?

Työn organisoinnilla ja selkeillä, realistisilla tavoitteilla on myös merkitystä henkilöstön työhyvinvointiin: mitä paremmin työ on organisoitu, sitä tuottavampaa ja mielekkäämpää työn tekeminen on (Aro 2018, 92). Työn organisointi ei kuitenkaan ole vain esimiestehtävä, vaan oman itsensä johtaminen ja oman työn johtaminen on myös tärkeää työn organisoinnissa. Kuinka esimerkiksi pienryhmätoiminta toiminta järjestetään, lähtee usein tiimin lapsituntemuksesta ja sen hyödyntämisestä, jossa osaaminen on ryhmällä ja esimies voi tukea heitä löytämään tavoitteiden mukaisia toimintatapoja.

Varhaiskasvatuksen työntekijöiden työssäjaksamista tukevia seikkoja ovat myös voimaantuminen, työkavereiden sekä -yhteisön tuki, oman työn mielekkyys ja hyvä vuorovaikutus lasten kanssa, oman työn hallinta sekä vapaa-aikaa (mukaillen Rantanen, 2001, 19-26). Miten teidän työyhteisöissä tuetaan työssä jaksamista? Kenen tehtävä se on? Kuka voi siihen eniten vaikuttaa? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia. Jos vastaus on esimies, pohtisin vielä lisää. Kyllä - esimies vastaa työturvallisuudesta ja terveydestä, mutta myös jokainen vastaa itsestään. Jos työ uuvuttaa, se pitää ottaa esille esimiehen kanssa. Joskus pelkästää omaa työtä tuunaamalla jaksaminen parantuu. Joskus omaa tehtävänkuvaa pitää kirkastaa ja tiimin tehtävänkuvia. Joskus omat työtavat tekevät työstä raskaan. Ja kyllä jatkuvat muutokset rasittavat ja niitä meidän jokaisen työssä on tänä päivänä aivan varmasti. Toisaalta opettajat ovat kokeneet oppilaat haastaviksi kautta aikoje, joten oppija-aines tulee jatkossakin muuttumaan, siitä voimme olla melko varmoja, joten keinoja muutoksiin pitää jatkuvasti etsiä ja siksi jatkuva oppiminenkin on osa tätä päivää. Toki työnkierto ja osa-aikaisuus myös tuovat mahdollisuuden katsoa omaa työtilannetta toisin ja jopa oman mukavuusalueen ulkopuolelta. 

On hyvä muistaa, että terveys on voimavara, jonka avulla on mahdollista saavuttaa muita hyvinvoinnin osa-alueita (Konu, 2002). Siksi ei ole ihan sama, miten minä itse tai työkaverimme tai lapset voivat työyhteisössämme. Millä itse luotavilla tai toteutettavilla keinoilla sinun työstäsi ja työyhteisöstäsi tulisi hyvinvointia paremmin tukeva?

Teksti: Outi Moilanen

Lähteitä:

Aro, A. 2018. Työilmapiiri kuntoon. Helsinki, Alma Talent.

Kehusmaa, K. 2011. Työhyvinvointi kilpailuetuna. Helsingin Kauppakamari. Helsinki.

Konu, A. 2002. Oppilaiden hyvinvointi koulussa. Tampereen yliopisto. Väitöskirja.

Rantanen, E.-L. 2001. Taipuu vaan ei taitu. Fenomenografinen tutkimus perusopetuksen 1-6.luokkien työssäjaksamisesta. Kasvatustieteen pro-gradu tutkielma. Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitos.

Törrönen, S., Hannukkala, M., Ruuskanen, U. & Korhonen, E. 2011: Hyvinvoiva
oppilaitos – mielen hyvinvoinnin opetus- ja koulutusaineisto toisen asteen oppilaitoksille. Helsinki, Suomen Mielenterveysseura.

Äikäs, A., Vellonen, V., Lappalainen, K., Atjonen, P. & Holopainen, L. 2020. Oppilaslähtöisen arvioinnin ja tuen edistäminen erityisopettajien opetusharjoittelussa. Teoksessa Takala, M., Äikäs, A. & Lakkala, S. (toim.?) 2020. Mahdoton inkluusio? : tunnista haasteet ja mahdollisuudet. Jyväskylä: PS-kustannus, 2020. Print. e-kirja.

 

 ********************************************

Blogin löydät myös Facebookista Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

sekä Instagramista @varhaista.aikaa 

********************************************