Tutkitusti - Avoimet oppimisympäristöt varhaiskasvatuksessa

 

Tervetuloa lukemaan ”Tutkitusti” – miniblogi - sarjaa. Sarjassa esitellään varhaiskasvatuksen ammattilaisten erilaisia töitä ja tutkimuksia.

 

Oletko törmännyt varhaiskasvatuksen ryhmistä puhuttaessa käsitteisiin ”kotialuemalli, solumalli, moduulimalli tai aluemalli”? Terhi Södö kiinnostui näistä ja päätti tutkia pro gradu työssään varhaiskasvatuksen avoimia oppimisympäristöjä.

 

 

 

 

Avoin oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa. Mistä on kyse?

Viimeisen vuosikymmenen aikana useissa uusissa varhaiskasvatusyksiköissä on tapahtunut suuria rakenteellisia ja toimintakulttuurisia muutoksia. Muutoksen myötä eri puolelle Suomea on rakennettu päiväkoteja, joissa samoja ryhmätiloja käyttävät yhden ryhmän sijasta kaksi lapsiryhmää. Muutos kuulostaa pieneltä, mutta on todellisuudessa suuri toimintakulttuurinen muutos.

”Edellä kuvailtua uudistusta kutsutaan useilla erilaisilla nimityksillä, joista voisin mainita kotialuemallin, solumallin, moduulimallin ja aluemallin. Nimitys on vielä vakiintumaton, joka kertoo muun muassa siitä, että kyseessä on varsin uusi muutos. Muutoksen ymmärtämisen helpottamiseksi käytän kaikille edellä mainitulle nimityksille yhteistä määritelmää avoin oppimisympäristö. Perusteluna yhteiselle nimitykselle on perusopetuksen puolella käytetty avoin oppimisympäristö, jolla tarkoitetaan pitkälti samansuuntaista uudistusta kuin varhaiskasvatuksessa. Lyhyesti ja tiivistetysti määriteltynä perusopetuksen avoimessa oppimisympäristössä toimii tiiviissä yhteistyössä useampi opettaja, jotka muodostavat oppilaista erilaisia oppimisryhmiä. Tilat muodostuvat avarista, siirrettävillä väliseinillä varustetuista tiloista, joita voidaan muokata tarpeen mukaan”, avaa aihetta Terhi Södö.

”Vuoden 2020 lopulla valmistuneessa pro gradu työssäni selvitin varhaiskasvatuksen avoimen oppimisympäristön vaikutuksia varhaiskasvatusyksikön toimintakulttuuriin Pirkanmaalla. Selvitin, mistä uudistuksessa on pohjimmiltaan kyse ja mikä vaikutus sillä on ollut varhaiskasvatusyksiköiden esimiesten ja kasvattajien työskentelykulttuuriin. Tutkimukseeni haastattelin strategisen johdon, operatiivisen johdon ja kasvatusalan työntekijätason henkilöitä, joilla pyrin siihen, että saisin muutoksesta mahdollisimman kattavan kuvauksen”, kertoo Terhi.

 

Toimintakulttuurinen muutos

”Tutkimukseni tuloksista pystyi hyvin havaitsemaan, että kyseessä on suuri toimintakulttuurinen muutos. Suurimmat muutokset ilmenivät sosiaalisten kontaktien lisääntymisinä, isomman tiimin tuomina muutoksina, työn jatkuvan kehittämisen vaatimuksena, yhteissuunnittelun lisääntymisenä, ammattitaidon monipuolistumisena ja sen jakamisen mahdollisuutena, yhteisen sitoutumisen lisääntymisenä, työn joustavuutena ja toisaalta myös aikataulusidonnaisuuden lisääntymisenä. Työskentely varhaiskasvatuksen avoimessa oppimisympäristössä poikkeaa siis suuresti perinteisestä työskentelymallista, vaikkakin pitää sisällään samoja elementtejä kuin perinteinen toimintamalli”, kuvaa Terhi ilmiötä.

Tutkimuksessa avoimeen oppimisympäristöön siirtymisen taustalta ei löytynyt vain yhtä selittävää tekijää, vaan siihen on vaikuttanut strategisen- ja operatiivisen johtotason mukaan useampi näkökulma. Muutokseen johtaneista perusteluista nousivat esille pienryhmätyöskentelyn kehittäminen, sisarryhmien ideologia, uudistettu varhaiskasvatuslaki, taloudelliset- ja yhteiskunnalliset tekijät sekä perusopetuksen arkkitehtuuriset ja opetukselliset muutokset. Työntekijätaso ei vuorostaan osannut kertoa taustalla vaikuttavista tekijöistä muuta kuin taloudelliset näkökulmat. ”Tämä kertoo siitä, että työntekijätaso oli tietämätön muutokseen johtaneiden perusteiden monimuotoisuudesta”, toteaa Terhi Södö.

 

Perehdytyksen ja sitoutumisen merkitys

”Tutkimukseni tuloksista pystyi havaitsemaan, että perehdyttäminen oli ratkaisevassa roolissa uuteen työskentelytapaan siirryttäessä. Tutkimusaineistostani löytyi kuitenkin eräänlaista perehdyttämisen kokemisen ristiriitaisuutta. Tutkimukseeni osallistuneet eri ammattitasot kokivat toteutuneen perehdyttämisen eritavoin. Vaikka perehdyttämistä kerrottiin toteuttaneen, ei toinen taso kokenut sitä perehdyttämiseksi. Pohdinnan aiheeksi nousi kommunikaation mahdolliset haasteet eri ammattitasojen välillä” kuvaa tilannetta Terhi.

Uudenlaiseen toimintakulttuuriin siirtyminen edellyttää kaikilta toimijoilta vahvaa sitoutumista, yhteistyöhalua ja halua kehittää toimintaansa. ”Tutkimukseeni osallistuneiden esimiesten ja kasvattajien mielestä muutoksen alkuvaihe koettiin raskaaksi ja työntäyteiseksi. Työn alun haasteellisuudesta huolimatta suurin osa tutkimukseeni osallistuneista ei haluasi enää palata perinteiseen kolmen kasvattajan toimintamallin, ainakaan sellaisenaan. Tutkimukseni tuloksista pystyi havaitsemaan, että uudenlaisella työskentelytavalla on strategisen- ja operatiivisen johtotason sekä työntekijätason tuki Pirkanmaalla. Uudistukseen haluttiin sitoutua ja sitä haluttiin kehittää edelleen”, kertoo Terhi.

 

Muutoksen tuulet

”Tutkimuksen aikana minua hämmensi hieman valtakunnallisten ohjeistusten ristiriitaisuudet. Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet (2018), Varhaiskasvatuksen valtakunnallinen valvontaohjelma 2019-2020 (2019) ja varhaiskasvatuslaki (2018) tulkitsivat kahden lapsiryhmän toimimisen samoissa tiloissa toisistaan hieman poikkeavalla tavalla. Toivoisin asiakirjoilta yhtenäisyyttä, jotta laillisuuden määrittely olisi helpompaa ja selkeämpää”, toteaa Terhi Södö.

Suomen varhaiskasvatus elää suurten muutosten aikaa, johon tarvitaan meidän kaikkien yhteistä tahtotilaa. Mikään ei muutu, jos mitään ei muuteta. Avoimet oppimisympäristöt ovat yksi muutosesimerkki. ”Muutoksen taustalle kaipaisin kuitenkin enemmän tutkittua tietoa”, toivoo Terhi. 

 

Lähteet:

Södö, T. 2020. Avoin oppimisympäristö varhaiskasvatuksessa:Mistä on kyse ja mikä vaikutus sillä on varhaiskasvatusyksikköjentoimintakulttuuriin Pirkanmaalla? Pro gradu. Tampereen yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202010237446.