torstai 14. syyskuuta 2017

Kuvallinen ilmaisu



Kuvallisen ilmaisun tavoite on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, erilaisiin visuaalisiin kulttuureihin, kulttuuriperintöön, nauttia kuvien tekemistä sekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia. 

Lasten kanssa harjoitellaan kuvallista ajattelua, havainnointia sekä kuvien tulkintaa. Kuvien tekemistä kehitetään moniaistisesti: havainnoidaan tehtyjä kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä, rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Kuuntelu, katselu ja käsin koskeminen ovat voimakkaasti esillä kuvallisessa ilmaisussa. 

Kuvallista ilmaisua on helppo yhdistää muihin ilmaisun muotoihin. Musiikkia kuuntelemalla voidaan tuottaa kuvallinen näkemys kuullusta maalaamalla, piirtämällä, muovailemalla eri materiaaleista. Sanallisten viestien yhdistäminen kuviin monipuolistavat kuvallista sanomaa. Mediaesitykset tuovat liikkuvan kuvan lasten ulottuville. 

Olennaista on, että lapset saavat monipuolisia kokemuksia. Erilaiset tavat toteuttaa kuvallista ilmaisua, monipuoliset välineet ja materiaalit ovat tärkeitä. Materiaalien pitäisi olla lasten saatavilla vähintään kuvien avulla. Kun lapsi tietää, mitä materiaalivaihtoehtoja on, vaikka vain kuvien kautta, hän voi niitä pyytää ja yhdessä aikuisen kanssa harjoitella niiden käyttöä.

Lapsia pitää kannustaa kertomaan ajatuksiaan ja tulkitsemaan kuvallisia viestejä. Millaisia tunteita ne herättävät? Mitä niissä tapahtuu? Miksi näin tapahtuu? Kuka on teoksen tehnyt? Mitä materiaaleja on käytetty? Millaisia muotoja teoksista löytyy? Mitä ja miten värejä on käytetty? Miltä sinusta tuntui?

Lehtihakkaus: kuvallisen ilmaisun esteettisiä elämyksiä etsimässä
Lehtihakkaus yhdistää toimintana monta asiaa: leikin, kuvallisen ilmaisun, tieteen, matematiikan ja myös motoriikan harjoittamisen. Se luo esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia. Lehtihakkausta varten tarvitaan vasara / nuija, valkoista puuvillakangasta, lehtivihreitä lehtiä (myös muut lehdet, kasvit ja kukat käy) sekä alusta hakkaamiselle.



Lehtihakkaus aloitetaan laittamalla alustan päälle puuvillakangas, lehti kankaan päälle ja taitetaan puuvillakangas myös lehden päälle, jolloin lehti jää kankaan väliin. Erilaisten kokeilujen kautta toimivimmaksi keinoksi on havaittu lehden laittaminen taitetun valkoisen puuvillakankaan väliin, jolloin saadaan kaksi symmetristä kuvaa. Kankaan päältä vasaroidaan niin kauan, että alkaa näkyä, että lehti päästää väriä kankaaseen ja koko lehti on saatu hakkaamalla esiin kankaaseen. Kangas avataan ja lehden kuva pitäisi olla siirtynyt kankaaseen. Tämä perustuu lehtivihreän, klorofyllin, siirtymiseen pois lehdestä vasaroinnin ansiosta. Syysvärisiäkin lehtiä voi kokeilla, tällöin irtoava väri ei ole klorofylliä vaan kasvien sokerivarantoa. Myös värilisiä kukkia voi kokeilla. Kukista väri irtoaa pienemmällä voimalla kuin lehdistä. On hyvä muistaa, että liiaksi kuivuneista lehdistä tai kasveista ei irtoa väriä. 

Kokeilun jälkeen keskustelu tehdystä on olennaista, vaikka usein toiminnan aikana jo saa suoraa palautetta. ”Vau, voidaanks me tehdä tätä kotona?” ”Tää on vaikeeta”. Kokemukset ovat erilaisia. Se mitä on opittu voi olla vaikea pukea sanoiksi ja siksi sitä on hyvä harjoitella yhteisen keskustelun ja arvioinnin kautta toiminnan päätteeksi. Joku toiminta voi olla hyvinkin koukuttavaa lapsille ja sitä toiset tekisivät pitkään, toisilla mielenkiinto loppuu lyhyeen. 




Blogin jutut ja materiaalit myös Facebookissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...