lauantai 27. tammikuuta 2018

Kalenterointi ja bullet journal



Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Jotta suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus voi toteutua, pitää olla tavoitteellisia suunnitelmia. Tässä auttaa tavoitteiden ja suunnitelmien kirjaaminen ja aikatauluttaminen. Koska varhaiskasvatuksen pedagogiikka on kokonaisvaltaista, sitä voi olla haastavaa tarkastella, jos mitään ei ole kirjattuna ylös. Mikä voisi auttaa tässä?

Asioiden kirjaaminen on ensimmäinen lähtökohta, mutta mitä ja mihin kirjataan. Miksi kirjataan -kysymyksen vastaus nousee suoraan valtakunnallisesta vasusta:Pedagoginen dokumentointi on keskeinen työmenetelmä varhaiskasvatuksessa. Pedagogiseksi dokumentin puolestaan tekee se, että sitä käytetään toiminnan suunnittelun ja arvioinnin tukena ja apuna. Arvioinnin puolestaan pitää olla suunnitelmallista ja säännöllistä.

Ratkaistavaksi jää mitä kirjataan ja mihin kirjataan? Jos pohtii mitä kirjataan, niin ainakin on syytä harjoitella aikatauluttamaan asioita, jotta ne eivät yllätä normitetussa varhaiskasvatuksessa. On hyvä siis kirjata järjestelmällisesti ylös tulevat tärkeät päivät, tehtävät, aikataulut tehtäville sekä määräpäivät niiden hoitamiseen. Tärkeitä päivämääriä nousee mahdollisesti järjestäjätahon tai yksiköiden omista vasuista tai toimintasuunnitelmista sekä yhteisesti sovituista päivistä. Tärkeät päivämäärät liittyvät myös lapsiin, on syntymäpäiviä, joita pitää huomioida mahdollisesti ainakin yhteistyökumppaneiden näkökulmasta, jos esimerkiksi kirjataan havaintoja lapsesta vuositarkastuksiin neuvolaan. Lasten vasut ja niiden arviointi on hyvä kirjata ylös, milloin on pidetty ja milloin pitää arvioida. Kalenteripäivämääriä voivat tuottaa myös erilaiset yhteistyötahot, verkostosvasut ja -palaverit tai siirtopalaverit. Huoltajien osallisuuteen liittyviä asioita voi myös löytyä kalenterista, lähtien liikkeelle vanhempainilloista ja erilaisista juhlista ja tapahtumista joita on ajateltu viettää yhdessä huoltajien kanssa. Myös arviointi pitäisi olla kalentoroitu, jotta se on suunnitelmallista ja säännöllistä.

Mihin asioita olisi sitten hyvä kirjata? Moni käyttää kalentereita. Käyttömuotoja kalentereille voi olla monia esimerkiksi ryhmän kalenteri, pienryhmän kalenteri ja henkilökohtaiset kalenterit. Kalentereiden lisäksi voi olla monia eri viesti- ja havainnointivihkoja sekä erilaisia lomakkeita, joita säilytetetään eri tavoin.

Dokumentteja yksiköissä usein riittää. Miten niistä saisi pedagogisia? Miten ne saisi nidottua yhteen paikkaan? Miten saisi ne jotenkin järkevään muotoon, että aikataulut pitäisivät, asiat tulisivat tehtyä ja ei tuntuisi ainaiselta kiireeltä? Tässä on ajatuksia, joista on lähtenyt ajatus etsiä jotain toisenlaista tapaa dokumentointiin. Bullet journal ”bujo”, on Ryder Carroll:n kehittämä eräänlainen kalenterin, tehtävälistojen ja päiväkirjan yhdistelmä. Bullet journalin yksi taustalla oleva ajatus on, että kun päässä pyörivät asiat kirjataan järjestelmällisesti ylös, ne eivät enää stressaa ja kuormita ajatuksia ja mieli pysyy vapaampana.


Yksinkertaisimmillaan ”bujon” tekemiseen ei tarvita kuin kynä ja vihko, johon asioita kirjataan. ”Bujosta” voi tehdä kuinka hienon vaan ja sen voi toteuttaa ihan omista tarpeistaan käsin, toki ”bujoilua” varten on kehitetty omia vihkojakin kuten Leuchtturm 1917 -vihko, jos haluaa jotain hieman valmiimpaa, josta lähteä liikkeelle.

Mitä ”bujoon” sitten kirjataan ja miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa? Olennaista ”bujossa” on, että siinä on sisällysluettelo ja sivunnumerot joka sivulla, jotta asiat löydetään, kun niitä etsitään, toki vaatii sen, että asiat kirjataan sisällysluetteloon. Sitten ”bujoon” kuuluu kalenteriosiot, jotka kulkevat vuodesta, kuukauteen, viikkoihin ja päiviin, isosta pieneen. Kalenterin alkuun on hyvä luoda tulevaisuusloki, joka kuvaa vuoden tapahtumat. Tähän on hyvä kirjata kaikki tiedossa olevat asiat lyhyesti, jotta siitä saadaan yleissilmäys vuodelle. Tulevaisuuslokista siirretään asioista kuukausinäkymiin, sieltä viikko- ja lopulta päivänäkymiin. ”Bujoon” voi tehdä itselleen tehtävälistoja ja tavoitteita ja lisätä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. ”Bujon” parhaat puolet ovat siinä, että sitä voi muokata oman näköisekseen. Se voi olla kalenteri, havaintovihko, ideavihko, muistettavien tehtävien kirjauspaikka, ihan se, mille on tarvetta.

”Bujon” muokattavuus on se tekijä, miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa. Kaikki liput ja laput, havainnoinnit ja päivämäärät voitaisiin kasata yksiin kansiin. Toki ”bujoa” voi jokainen ryhmän aikuinen tehdä itselleen ja lisätä omaan ”bujoon” yhteiset materiaalit. "Bujoon" asiat periaatteessa kirjataan lyhyesti, joten asiakasrekisteriä siitä ei ole tarkoitus tehdä. Mikäli haluaa kirjata havaintoja ylös lapsista, eikä halua tietojen leviävän, voi lapset koodata, jolloin nimiä ei mainita havainnoissa, vaan lapsikoodit. Koodilista toki pitää olla sellainen, että kirjaaja itse tietää omat koodinsa.



Miltä varhaiskasvatuksen "bujon" sivut voisivat näyttää tai mitä ne voisivat sisältää. Tulevaisuus lokiin, vuosinäkymään olisi hyvä kirjata ennakoinnin ja aikataulutuksen näkökulmasta esimerkiksi lasten syntymäpäivät ja niihiin mahdollisesti liittyvät tehtävät kuten neuvola-lomakkeiden täyttämiset, vasu ajat ja vasun arviointiajat. Lapsiin liittyviä asioita ovat myös verkosto- ja siirtopalaverit. Jotta säännöllistä arviointia myös voidaan tehdä, pitää sekin kalenteroida tulevaisuuslokiin mahdollisimman pitkälle.






Kuukausisuunnitteluun voi käyttää monenlaisia pohjia. Yksi tapa on koota viikkonäkymät esille ja kirjata koko kuukauden tiedossa olevat tapahtuman esille ja kirjata niiden alle toiminnalle asetettuja tavoitteita, niihin liittyviä oppimisen alueita sekä lasten osallisuus kuukauden aikana.




Kuukausi ja viikkosuunnittelun apuna on hyvä käyttää myös yleistä toiminnan suunnittelun pohjaa, johon kirjataan lapsilta ja huoltajilta nousseita toiveita, lasten mielenkiinnon kohteita, sekä toiminnan tavoitteet. Näiden pohjalta voidaan miettiä totetusta eli toimintaa ja lopuksi kirjata arviointi asiaan.




Järjestelmällisyys joskus auttaa kaaoksessa. Se vain vaatii alkuun laittamista ja kaaoksen purkamista sekä tahtotilaa. Uusi vasu ja kaikki varhaiskasvatukseen viime aikoina kohdistuneet muutokset ovat osalle kasvattajista luoneet kaaosta: kokemuksen siitä, että ei enää osaa tehdä työtään. "Bujo" voisi olla yksi keino saada kasvattajat näkemään omaa osaamistaan. Se voisi olla yksi keino aikatauluttaa omaa tekemistä ja saadaa työaika paremmin haltuun. Kokeilu maksaa vaivan yrittää ja ehkä vihkon ja kynän hinnan, ei oikeastaan enempää. Uskallatko kokeilla? Vai oletko jo aloittanut "bujon" käytön työvälineenä varhaiskasvatuksessa?



Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.


lauantai 20. tammikuuta 2018

Arviointia ja tarkistuslistoja




Joulukuu on usein hektistä aikaa, joten tammikuu tarjoaa ehkä paremman ajan toiminnan puolivuotistarkastelulle ja arvioinnille. Uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukaan arvioinnin pitää olla suunnitelmallista ja säännöllistä. Suunnitelmallisuuteen ja säännöllisyyteen auttaa asioiden kalenterointi: Kalenteriin kirjataan tulevat tärkeät päivät, tehtävät ja aikataulut niiden tekemiselle. Vuosikalenterin käyttö ja esillä pitäminen vähintään tiimipalavereissa ja asioiden suunnittelusta mahdollistaa sen, että asiat eivät tule yllättäen, vaan suunnitellusti.

Suunnitelmallista arviointia auttavat kalenteroinnin lisäksi tarkistuslistat: Mitä pitää arvioida? Mitä on jo arvioitu? Mihin arviointi velvoittaa tai johtaa? Mitä toimenpiteitä pitää tehdä ja millä aikataululla?

Arvioinnin tarkistuslistoja voi tehdä monesta eri näkökulmasta ja moneen eri tarkoitukseen Arviointia voidaan tehdä muun muassa arviointiin liittyvistä käytänteistä, yksilön näkökulmasta, yksikön näkökulmasta, asiakkaiden näkökulmasta. Tässä alla muutamia erilaisia tarkistuslistoja.



Arvioinnin käytänteiden tarkistuslista:

Onko arvioitiin liittyvä prosessikuvaus tehty?

Mistä prosessikuvaus löytyy?

Kuka vastaa prosessikuvauksen päivittämisestä?

Onko arviointiin liittyvä suunnitelmallinen aikataulu tehty?

Mistä suunnitelma löytyy?

Kuka vastaa aikataulun päivityksestä?


Onko arviointi on toteutunut suunnitelman mukaisesti?

Onko arviointi on ollut säännöllistä?



Paikallisen vasun arvioinnin käytänteiden tarkistuslista:

Mitkä ovat paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut arvioitavat asiat?

Onko paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut arvioitavat asiat arvioitu?

Miten arvioinnin tuloksia hyödynnytetään toiminnan kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun?



Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen arvioinnin tarkistuslista:

Onko kaikkien lasten vasut pidetty?

Mistä löytyy aikataulu siitä, milloin vasut on pidetty?

Onko jokaiselle lapselle sovittu vasun arviointiaika?

Onko lasten vasujen arviointiajat kirjattu johonkin?

Mihin lasten vasujen arviointiajat on kirjattu?

Onko lapsen vasun toteutuminen arvioitu kaikkien lasten kohdalta?

Keneltä arviointi puuttuu?

Onko arvioinnissa sovittu, milloin asioihin seuraavan kerran palataan?

Onko jokaisen lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tarkistettu vähintään kerran vuodessa?

Ovatko lapsille vasuissa asetetut tavoitteet saavutettu?

Mitä asioita ei ole saavutettu?

Mitä pitää lasten vasujen toteuttamisessa kehittää?

Miten lasten vasuissa sovittu pedagoginen toiminta on toteutunut?

Miten lasten oppimisen edellytyksiä ja kehittymistä on parannettu toiminnan kautta?

Onko lapsen tarvitseman tuen vaikuttavuutta arvioitu säännöllisesti?

Miten vaikuttavuutta on arvioitu?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus tarkistanut lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut asiat?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus vastannut suunnitelman toteutumisesta?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus vastannut suunnitelman arvioinnista?



Ryhmätason arvioinnin tarkistuslista:

Miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu?

Miten ne ovat toteutuneet?

Miten ryhmävasut ovat toteutuneet?

Miten lasten havainnointia on toteutettu?

Miten yksikkötasoinen vasu / toimintasuunnitelma on toteutunut lapsiryhmässä?

Miten arvioinnin tuloksia hyödynnytetään toiminnan kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun?

Millaisia pedagogisia työtapoja olemme valinneet?

Miten työtapoja ja niiden valintaa voisi kehittää?

Millaisia oppimisympäristöjä olemme käyttäneet? Miten oppimisympäristöjä voisi kehittää?

Mitä sisältöjä olemme valinneet ja toteuttaneet? Miksi? Miten voisi kehittää?

Millaisia arvoja arvostamme? Miten arvot näkyvät arjessa? Miten voisi kehittää?

Millaisten tietojen varassa toimimme?

Onko meillä jotain uskomuksia asioista?

Millaisia pedagogisen dokumentoinnin välineitä on ollut käytössä?

Miten pedagogista dokumentointia voitaisiin kehittää?



Lasten osallisuuden tarkistuslista:

Ovatko lapset suunnitelleet toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa?

Ovatko lapset arvioineet toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa?

Onko lapsille annettu mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin?

Miten tämä on toteutettu?

Miten tätä voisi kehittää?

Ovatko lapset olleet mukanan toimintakulttuurin kehittämisessä?



Huoltajien osallisuuden tarkistuslista:

Onko huoltajille annettu mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin?

Onko huoltajille annettu mahdollisuus vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun?

Onko huoltajille annettu mahdollisuus vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen toteuttamiseen?

Miten huoltajien osallisuus on toteutettu ryhmässä?

Miten voisi kehittää?

Miten huoltajien osallisuus on toteutettu yksikössä?

Miten voisi kehittää?

Ovatko huoltajat olleet mukanan toimintakulttuurin kehittämisessä?

Ovatko huoltajat olleet mukanan toimintakulttuurin arvioinnissa?



Yksikön arvioinnin tarkistuslista:

Miten pedagoginen toiminta on vasun ja varhaiskasvatuslain valossa suunniteltu, toteutettu ja arvioitu?

Mikä toiminnan tavoite ja tarkoitus on ollut?

Mitkä periaatteet ovat ohjanneet (teoria, arvot, käsitykset, asiakirjat) toimintaa?

Millaista vuorovaikutus on yksikössä ollut?

Mitä asioita on dokumentoitu?

Miten oppimis- ja toimintaympäristöä on toteutettu koko yksikön näkökulmasta?

Millaista pedagoginen johtaminen on ollut?

Miten sitä voitaisiin kehittää?

Millasia tuloksia on saatu aikaan toiminnassa?

Onko tavoitteet saavutettu?

Miten lasten oppiminen, kasvaminen, kehittyminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on lisääntynyt?

Miten lasten itsenäisyys, omatoimisuus, toimijuus, osallisuus näkyivät?

Millaisia kehittämisehdotuksia heräsi jatkoa ajatellen?

Mitä pitäisi kehittää koko työyhteisössä?

Mitä pitäisi kehittää tiimissä?

Mitä pitäisi kehittää johtamisessa?



Johtamisen arvioinnin tarkistuslista

Onko työkäytäntöjä tehty näkyväksi?

Miten?

Miten voisi kehittää?


Millaista toimintakulttuuri on ollut?

Miten voisi kehittää?


Onko turvallisuuden edistäminen suunnitelmallista?

Onko sitä arvioitu säännöllisesti? Koska? Miten?



Kasvattajien itsearvioinnin tarkistuslista

Olenko toteuttanut oma-aloitteista arviointia?

Olenko tehnyt tavoitteellista ja suunnitelmallista itsearviointia?

Onko arviointi ollut säännöllistä?

Minkälaista vuorovaikutukseni on lasten kanssa?

Millainen ilmapiiri tiimissäni vallitsee?

Miten itse vaikutan ilmapiiriin?

Jaanko tietoa toisille?

Toiminko yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan?

Toiminko yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti?

Otanko vastaan palautetta muilta? Osaanko refelektoida sitä?

Olenko tietoinen uusimmista varhaiskasvatusta koskevista tutkimustiedoista? Osaanko etsiä uutta tutkimustietoa?

Mitkä ovat minun omat kehittämistarpeet?



Tarkistuslistamenetelmän lisäksi erilaisia arviointityökaluja on saatavilla. Sosten sivuilta löytyy paljon erilaisia arviointityökaluja, jos haluaa vaihtaa tai kehittää oman yksikön arviointia. Innokylästä löytyy puolestaan yksi malli arviointimittariin. Jos halutaan tarkastella laadun ja itsearvioinnin kautta omaa yksikköä, yksi vaihtoehto on ITE-itsearviointimenetelmän käyttö tai soveltaminen. ITE-mallissa pohditaan muun muassa toiminnan perusteita ja perusarvoja, toiminnan suunnittelua, henkilöstövoimavaroja, tiloja, johtamista ja tiedottamista. Kasvattajan toimintaa voidaan mitata ja arvioida myös eri näkökulmista. Yksi keino tähän on käyttää AES (Adult Engagement Scale)  arviointiasteikkoa, joka mittaa sitoutuneisuutta. Lisää vinkkejä arviointiin löytyy myös aiemmasta blogitekstistä, joka käsitteli arviointia.

On hyvä muistaa, että arviointi ei ole itsestään selvää ja helppoa. Lisäksi arviointi sisältää paljon pohdittavaa, joten se vaatii valintoja ja suunnitelman tekemistä. 




Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa ja liittyä materiaalipankkiin?






sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Muistipelejä erilaisin variaatioin



Lasten lelut ilmentävät lelukulttuuria ja lasten kulttuuria: mikä juuri nyt on in, mikä lapsia kiinnostaa. Lasten lelut voivat myös toimia kasvattajien inspiraatioina, joten lelujen tuominen varhaiskasvatuksen arkeen ei ole sinänsä huono asia. Se, toteutetaanko lelujen tuominen lelupäivän kautta vai jotenkin toisin, on eri asia.

Piti lastenkulttuurista tai ei, se on osa varhaiskasvatusta ja siihen kuuluvaa mediakasvatusta. Se näkyy muun muassa lasten vaatteissa, heidän puheissaan ja leluvaloinnoissaan. Ryhmä Hau on yksi tämän ajan varhaiskasvatus ilmiö. Tämänkin pelivariaatio - tekstin inspiraationa toimi Ryhmä Hau –peli, joka tuotiin varhaiskasvatusyksikköön. Tätä peliä lapset ihastelivat ja tutkailivat ja hakivat aikuista mukaan peliin. Pelin ohjeista löytyi kolme eri variaatiota pelin pelaamiseen, mikä mahdollisti monen tasoisten pelaajien pelit. Aikuiselle peli tarjosi uusia ajatuksia. Pelissä oli muun muassa valmis pelipohja, mihin muistipelikortit asetetaan, joka sinänsä helpottaa asioiden muistamista, kun korteilla on selkeät paikat eivätkä ne ole lattialla tai pöydälle, miten vaan. Muistipelivariaatiossa kaikki etsivät samoja Ryhmä Hau- hahmoja, joita piti löytää kuusi erilaista. Itselleen hahmon sai, kun löysi parin muistipelipöydästä. Parin löydettyä toinen puoli parista nostettiin omalle paikalle merkiksi löydetystä hahmosta ja toinen käännettiin nurin takaisin omalle paikalleen pelipöytään ja vuoro siirtyi seuraavalle. Pelissä oli täten mukana aina viisi samanlaista hahmokorttia ja yhteensä 30 korttia. Peli päättyi, kun ensimmäinen pelaaja oli löytänyt kaikki kuusi etsittäävää hahmoa. 

Se, että tämä Ryhmä Hau -peli tarjosi uuden tavan pelata muistipeliä, se tarjosi myös mahdollisuuden tehdä itse samantyylinen peli. Jos tätä muistipelityyppiä haluaa pelata, pitää valita ensin teema, mistä kortit muodostetaan. Teemana voi olla esimerkiksi supersankarit, eläimet tai vaikka kasvit. Valitusta aiheesta etsitään tai luodaan esimerkiksi piirtämällä kortit. Jos etsittäviä erilaisia hahmoja on neljä ja halutaan, että neljä henkilöä pelaa peliä tarvitaan viisi kopioita jokaisesta hahmosta eli yhteensä 20 korttia. Kopioitavien korttien määrä liittyy pelaajien määrään, eli niitä pitää olla yksi enemmän kuin pelaajia, jotta jokainen voi löytää parin. Esimerkiksi neljä pelaajaa ja viisi hahmoa, tarkoittaa 25 korttia.

Muita Muistipelivaraatioita
Noo-muistipeli:
Jokainen pelaaja saa kääntää vuorollaan yhden pelissä olevan kortin esiin pelipöydälle (kortti käännetään samaan paikkaan esiin). Kortit jätetään esille kääntämisen jälkeen.  Jos pöydällä on jo esiin käännetyn kortin pari näkyvillä, pelaaja saa parin itselleen, mutta vuoro siirtyy seuraavalle.

Muistipeli vastakohdilla
Vastakohta - muistipelissä ei ole kahta samaa korttia, vaan parin muodostavat vastakohdat esim. kylmä jäätelö ja kuuma aurinko. Pelaajan pitää täten muistaa ja yhdistää asioista eli osata vastakohdat ja muistaa, mistä ne löytyvät.

Etsi pari
Etsi pari – muistipeliä voi pelata monella tapaa. Yksi tapa on jakaa muistipelikorttien parit kahteen eri pinoon. Toinen pino sekoitetaan pelipöydälle ja toinen pino jaetaan tasan pelaajien kesken. Pelaajilla on näin ollen toinen pari kädessä ja toinen on piilossa pöydällä. Pelissä käännetään vuorotellen yksi kortti esiin ja kääntänyt pelaaja tarkistaa, onko hänellä sille kortille paria. Jos on hän saa parin itselleen. Jos ei, kortti käännetään nurin takaisin pöytään ja on seuraavan pelaajan vuoro nostaa yksi kortti esiin. Se jolta kortit loppuvat ensin kädestä, on voittaja.
Etsi pari – peliä voi pelata myös joulukorttien puolikkailla, jolloin toinen puoli korteista levitetään lattialle, saliin tms. tilaan ja pelaajat pyrkivät mahdollisimman nopeasti löytämään omat parinsa tilasta. Nopein voittaa.
Etsi pari peliä voidaan pelata ilman voitto-elementtiäkin esimerkiksi siten, että toinen osa parista on piilotettu tilaan ja aikuisella on toinen osa pareista ja lapset saavat yhden parin kerralla esittäväksi. Kun pari on löytynyt tilasta, lapsi saa uuden aikuiselta.

Heitä noppaa

Muistipeleissä voi käyttää myös noppaa. Heittämällä noppaa ennen omaa vuoroa määritetään, montako korttia saa kääntää muistipelissä esiin. Muistaminen on tärkeää, etenkin jos saa vain numero yhden nopasta. Se vaatii myös jo vähän miettimistä, mikä kortti kannattaa nostaa. Kääntämällä puolestaan kuusi, voi saada montakin paria nostettua. Noppa-muistipelissä, pelivoro menee seuraavalle, kun on nostanut nopan määrittämän määrän kortteja. 




Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa ja liittyä materiaalipankkiin?

tiistai 9. tammikuuta 2018

Lelut ostoskoriin



"Lelut ostoskoriin"  on muunnelma "myrkkysieni" - leikistä,  joten ei hätää, emme ole kehoittamassa ketään leluostoksille. "Lelut ostoskoriin"  - leikissä tutkitaan erilaisia leluja ja niiden ominaisuuksia. Sen avulla voidaan harjoitella eri käsitteitä ja sanallista ilmaisua sekä harjoitella matemaattisia valmiuksia.

Leikkiin tarvitaan leluja, jotka voivat olla esimerkiksi lasten suosikkileluja yksiköstä. Valitsemalla suosikkileluja leikkiin voidaan samalla saada tietoa lasten näkemyksistä yksikön leluja kohtaan. Lelut voivat olla myös lasten omia kotoa tuomia leluja tai aikuisen pedagogisin perustein valitsemia leluja esimerkiksi käsitetävään teemaan liittyviä leluja tai miksei myös vaikkapa soittimia. Lelujen lisäksi tarvitaan numerokortteja ja jokin ostoskoriksi kelpaava esine kuten kori tai kauppakassi. Numerokorttien numerot riippuvat siitä, mitä leikin avulla halutaan numeroiden osalta harjoitella. Perusversiossa tarvitaan ne numerot, jotka vastaavat lelujen lukumäärä eli jos leluja on viisi, tarvitaan numerot yhdestä viiteen.

Leikin kulku: Lelut asetetaan lattialle leikkijöiden keskelle kaikkien näkyville. Tarkistetaan että leikissä on mukana oikeat lukumääräkortit laskemalla lelut ja merkitsemällä lelut yksi yhteen vastaavuutta mallittamalla numerokorttien kera, eli jokaisen lelun viereen tulee yksi kortti (numerojärjestyksessä). Kun ollaan varmoja että oikeat numerot ovat  leikissä,  voidaan aloittaa leikki.

Leikkijöistä valitaan yksi, joka on ostaja ja hän poistuu hetkeksi tilasta ostoskorinsa kanssa. Tilaan jääneistä leikkijöistä, kauppiaista, valitaan yksi,  joka valitsee yhden numerokortin. Kortti näytetään kaikille tilassa oleville kauppiaille ja nimetään luku. Loput kortit kerätään myös pois. Tämän jälkeen kauppa on auki ja ostaja saa tulla. Ostaja saa ostaa, eli ottaa omaan koriinsa niin monta lelua kuin nostetun numeron arvo on eli jos numero on ollut kolme, ostaja saa ottaa kolme lelua, jonka jälkeen muut huutavat kauppa on kiinni. Tilassa olevat kauppiaat toki koko ajan laskevat ääneen ostoksia eli kun he ovat sanoneet ääneen kolme, pitää perään huutaa nopeasti kauppa on kiinni! Ostajalle näytetään valittu numero myös ja tarkistetaan ostokset. Viimeinen ostos jätetään esille ja siitä voidaan käydä keskustelua ennen kuin lelu poistuu kaupan valikoimasta sivuun. Jos lelu on jonkun oma, voi omistaja kertoa siitä halutessaan jotain muille ja näin voidaan vahvistaa sanallista ilmaisua. Tai voidaan tutkia lelun ominaisuuksia tai miettiä mikä tekee siitä suosikkilelun. Joka kierroksella leikissä viimeinen lelu poistetaan ennen seuraavaa kierrosta, joten lelujen määrä vähenee aina ja myös lukumääräkortit pitää tarkistaa, jotta oikeat luvut ovat mukana. Kierroksia voidaan tehdä muutama tai sitten niin kauan kuin myytäviä leluja riittää. Leikki sopii näin  ollen myös siirtymäleikiksi esimerkiksi ulos tai syömään.

"Lelut ostoskoriin" - leikin avulla voidaan harjoitella erilaisia matemaattisia valmiuksia. Numeroiksi voidaan valita parittomat tai parilliset numerot. Leikkiin voidaan ottaa vain esimerkiksi numerot 1-3. Jos lapsilla on haasteita lukujonon vakiintumisessa esimerkiksi alueella 3-6, voidaan nämä luvut valita mukaan leikkiin. Jos lelujen poistaminen aiheuttaa ongelmia, niin toki lelut voi palauttaa kauppaankin, sekin kertoo kasvattajalle jotain leluista ja lapsista. Isompien lasten kanssa myös valitsematta jääneet numerot voidaan esille, jolloin ostajan pitäisi päätellä itse ensin montako lelua voi ostaa. Leikkiä voi siis varioida ryhmän tarpeisiin.

Miettikää,  mikä olisi paras vaihtoehto omalle ryhmälle tästä leikistä ja rohkeasti kokeilemaan!


Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?




lauantai 6. tammikuuta 2018

Vihattu, rakastettu - lelupäivä


Joulun jälkeen huomaa miettivänsä, miten joulua pitäisi käsitellä varhaiskasvatuksessa. Samalla huomaa kuinka rutinoituneesti asiaa ajattelee ja miettii, miten aikaisemmin on asiaa käsitelty, vaikka uusi vasu rohkaisee kokeilemaan uutta.

Vanha kaava takaraivossa vaatii joululahjojen ja rakettien käsittelyä, vaikka kaikki eivät välttämättä edes vietä joulua ja ole saaneet lahjoa tai eivät ole nähneet raketteja. Lahjat puolestaan vievät ajatukset lelupäiviin ja niihin liittyviin haasteisiin ja harmaat hiukset lisääntyvät. Lelupäivät eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Ei ainakaan, jos niistä ei ole sovittu yhdessä kasvattajien, lasten ja huoltajien kanssa.

Mistä lelupäivien vietossa pitäisi sopia? Varhaiskasvattajien pitäisi luoda yhteiset pedagogiset linjat lelupäiville:  Miksi lelupäivää vietetään? Miten lelupäivää vietetään? Mitä lelupäivä sisältää? Onko lelupäivä esimerkiksi sitä varten että lapset esittelevät lelujaan vai siksi että lasten leikki- ja sosiaaliset taidot kehittyisivät? Vietetäänkö lelupäivää joka päivä vai tiettyinä määriteltyinä päivinä? Onko lelupäivä pyhitetty lasten leikkitaitojen harjoitteluun aikuisten tukemina? Onko se lasten omaa vapaata leikkiä ? Sisältääkö lelupäivä erilaisia pedagogisia sisältöjä?

Kasvattajien omien näkemysten lisäksi pitää myös ottaa uuden vasun mukaisesti huomioon huoltajien ja lasten näkemykset. Huoltajilla voi olla hyvinkin vahvoja näkemyksiä lelupäivien vietoista, eivätkä ne aina ole kovin positiivisia. Jos asiaa on käsitelty esimerkiksi syksyllä vanhempainillassa, varhaiskasvattajien voi olla helpompi suhteuttaa pedagogiikkaansa näihin näkemyksiin. Osallisuus on vaikeasti hahmotettava asia, joten arkisten asioiden kautta lähestyminen kuten kysymällä huoltajien näkemyksiä lelupäivästä päästään myös osallisuuden jäljille ja saadaan laajempi näkemys lasten lelukäyttäytymiseen.  Näiden keskusteluiden kautta voidaan hahmotella aikuisten keskeisiä pelisääntöjä myös lasten leluille.

Aikuisten näkemysten lisäksi lasten näkemykset ovat olennaisia. Usein, kun lapsilta kysytään toiveita varhaiskasvatuspäivien sisältöihin, vastauksena on lelupäivä. Lapset siis toivovat lelupäiviä, joten niitä monin paikoin toteutetaan. Se, miten lelupäiviä toteutetaan ehkä vaatii pysähtymistä ja miettimistä.

Aikuiset ovat todennäköisesti tehneet omia sopimuksiaan lelupäivästä, mutta saavatko lapset tehdä omiaan ja kuinka paljon? Saavatko lapset olla mukana suunnittelemassa lelupäivää ja miten ja mitä he saavat suunnitella? Saavatko lapset suunnitella mitä leluja saa tuoda, mitä leikitään ja missä? Kuka ja mikä määrittää leikkiryhmät? Aikuinen,lelut vai kenties lapset neuvotellen aikuisen tukemana?

Jos sovitaan että leluja saa tuoda, kuka määrittää milloin niillä saa leikkiä?  Onko se aikuinen vai voidaanko siitä sopia yhteiset säännöt? Voiko lelu olla mukana aikuisen vetämissä pedagogisissa hetkissä, jos se ei häiritse muita lapsia ja auttaa lasta olemaan osa ryhmää? Toisaalta jos lelu häiritsee aikuisen pedagogiikkaa, onko pedagogiikassa silloin jotain muutettavaa?

Vaikka lelupäivä, voi aiheuttaa harmaita hiuksia niin huoltajille kuin varhaiskasvattajille, on aiheellista kysyä mitä lelupäivä  voi tuoda pedagogiikalle? Lelupäivien kautta voidaan lähestyä osallisuutta ja ottaa lapsia mukaan suunnitteluun. Jos leluja saa tuoda joka päivä, eikä se ole lelujen esittelyä, se voi tuoda jatkuvuutta lasten leikkeihin  kodista varhaiskasvatukseen ja toisin päin.  Jos aikuinen on aktiivisesti mukana vähintään havainnoimassa lasten leikkiä, siitä saa valtavasti materiaalia lapsen kehityksen tukemiseen. Leikki soveltuu kaikkien oppimisen alueiden toteuttamiseen, joten lelupäivää voidaan teemoittaa myös niiden kautta ja ottaa leluja mukaan oppimisprosesseihin.

Leikki on tunnustettu itseisarvona uudessa vasussa, joten se vaatii varhaiskasvattajien paneutumista siihen ja pelisääntöjen hahmottelua pedagogisin perustein ottaen huomioon huoltajien ja lasten osallisuuden.


Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?


Tonttulan vahvuusperustainen joulukalenterisatu

  2020 marraskuussa blogi vei lukijoitaan matkalle Tonttulaan ensin isompien lasten Tonttulan  kalenterivinkkien avulla, joita seurasi viel...