torstai 11. marraskuuta 2021

Tonttulan vahvuusperustainen joulukalenterisatu

 


2020 marraskuussa blogi vei lukijoitaan matkalle Tonttulaan ensin isompien lasten Tonttulan  kalenterivinkkien avulla, joita seurasi vielä alle kolmevuotiaille suunnattu Pikku-Tonttula.

Tonttulan joulukalenteri vei tonttujen maailmaan lyhyiden tarinoiden ja toimintaideoiden kautta: joulukuun 24 päivälle oli tarjolla toimintaa, jota oli mahdollista laajentaa kokopäiväpedagogiikkaan huomioiden myös lasten osallisuus.

Tänä vuonna matkataan uudestaan Tonttulaan. Tälläkin kertaa liikutaan tarinan maailmassa, mutta nyt pidempien tarinoiden ja vahvuusajattelun kautta. Tämän vuoden joulukalenterina toimii tarina ”Tipsu ja 24 hattua  – jouluinen tarina luonteenvahvuuksista”.


 "Tipsu ja 24 hattua  – jouluinen tarina luonteenvahvuuksista" on satuseikkailu, joka tuo vahvuuskäsitteitä tutuiksi lapsille. Tarinassa Tipsu saa erilaisen joulutehtävän Joulumuorilta ja Joulupukilta. Seikkailu alkaa 30.11. ja viimeinen tarina kertoo joulupäivästä, eli satukirjasta löytyy 26 tarinaa luettavaksi ja lasten kanssa yhdessä pohdittavaksi. Tarinoissa on mukana joulun perinteitä, kommelluksia sekä arjen asioita, joissa erilaisia vahvuuksia tarvitaan. Tarinoiden avulla tuodaan tutuiksi luonteenvahvuussanoja lapsille. Tarinoissa on nimettynä päivän vahvuus, mutta niissä vilahtelee muitakin vahvuuksia.

Näin tarina lähtee liikkeelle 30.11.:

Tipsu-tonttu istui Tonttulan keittiössä mietteissään. Joulumuori katseli sivummalta, kuinka Tipsu siirteli puurolusikkaansa lautasella hajamielisesti. Muiden tonttujen poistuttua ruokapöydästä omiin puuhiinsa, Joulumuori istahti Tipsun viereen.

”Huolestuttaako sinua joku Tipsu?”, Muori kysyi lempeästi Tipsulta.”

 Mitä tarinassa sitten tapahtuu? Millaisiin seikkailuihin Tipsu joutuu? Ja miten vahvuudet liittyvät tarinaan? Se selviää lukemalla tarinan ja heittäytymällä mukaan Tonttulan seikkailuun.

Tämä joulukalenteri sopii erityisen hyvin lepo- ja rentoutumishetkiin, mutta sitä voidaan laajentaa kokopäiväpedagogiikkaan mukana tulevien toimintavinkkien avulla, unohtamatta lasten osallisuutta. Eli mikäli olet etsinyt uutta jouluista luettavaa, tässä sinulle oiva vinkki. 

Kirjan 26 tarinan lisäksi Tipsulla on oma kuvin tuettu seikkailulaulu, jota voidaan lasten kanssa laulaa. Laulun sävel on traditionaalilaulusta "Tonttu lähti matkaan". Laulu kuvaa tarinan perusajatusta ja seikkailuun liittyviä elementtejä.


Materiaaleihin kuuluvat myös hattukortit, joissa näkyy päivän hattu ja vahvuus. Hattukorttien avulla tarinoihin ja vahvuuksiin voidaan palata vielä joulunkin jälkeen. Näitä kortteja voidaan myös soveltaa monella tavalla osana arjen touhuja.


Tarinoiden lisäksi kirjasta löytyy toimintavinkkejä eri päiville, mikä mahdollistaa kokopäiväpedagogiikan huomioimisen toiminnassa. 

Mistä kirjan sitten löytää? Tämä joulusatu ladataan blogin materiaalipankkiin lisämateriaaleineen, josta aineisto on saatavilla käyttöön tekijänoikeudet huomioiden. 

                  *******************************************************************

 Jos tarinallinen joulukalenteri ei juuri nyt ole sinun juttusi, niin blogista löytyy muitakin vaihtoehtoja, sillä marraskuu on jo perinteisesti blogissa ollut valmistautumista jouluun. Marraskuussa ja joulukuussa 2018 blogissa julkaistiin vinkkejä henkilöstön joulukalentereihin. Nämä kalenterit voivat tukea työyhteisön yhteisöllisyyttä sekä työhyvinvointia, mitä tällä hetkellä moni varmasti myös työhönsä kaipaa. Ne voivat olla tapa myös kannustaa työkaveria työssä.Marraskuussa 2019 puolestaan vinkattiin paljon erilaisia joulukalentereita kuten liikunnallisia  ja kielellisiä kalenteritehtäviä.

Toivottavasti näistä jouluisista kalenterivinkeistä on sinulle apua. Seuraamalla blogin Instagramia ja Facebook-sivustoa, saatat löytää vielä lisää vinkkejä.

 

*************************************

Blogi

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************

 

 

maanantai 11. lokakuuta 2021

OOODI – I niin kuin ideointi, innovointi, innostaminen

 


Suunnittelun ideointi, innovointi ja oppimiseen innostaminen kokoaa yhteen sen mistä lähteä toiminnan sisällöistä liikkeelle. Sisällöllisesti paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat ovat lapsiryhmän toiminnan sisällön suunnittelun lähtökohdat. Lasten motivaatio oppia on myös olennaista.

Varhaiskasvatussuunnitelman oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä. Niiden tarkoitus on ohjata ammattilaisia, yhdessä lasten kanssa, monipuoliseen ja eheytettyyn pedagogisen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Oppimisen alueiden tehtävänä on edistää lasten laaja-alaista osaamista, joka muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Oppimisen alueiden sisältöjä valittaessa tule huomioida lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet eli oppija profiilit. Tässä auttavat lasten varhaiskasvatussuunnitelmat, joihin nämä on kirjattu sekä tavoitteet ammattilaisten pedagogiselle toiminnalle.

Ideoinnin ja innovoinnin ajatuksena on haastaa oppijat oppimiseen. Tämä vaatii tietoa oppijoista. Haastamisen toteuttaminen tarkoittaa myös oppimisen viemistä Vygotskyn lähikehityksen vyöhykkeelle (Zone of Proximal Development, ZPD). Lähikehityksen vyöhyke on toiminnan alue, jossa oppija pystyy toimimaan tuettuna ja hänen potentiaalinen oppimisensa on tällä alueella. Lähikehityksen vyöhykkeen ajatus on, että oppijoille annetaan apua, joilla heitä tuetaan etenemään omassa oppimisessa seuraavalle tasolle. Ajatuksena, että se mitä oppijaa osaa tänään tuetusti, hän osaa myöhemmin itsenäisesti. Tukea on tarkoitus antaa oppimisen sisältöjen lisäksi oppimaan oppimisen taitoihin, siihen miten oppija pystyy oppimaan itsenäisestikin asioita. Tarkoituksena on mahdollistaa kaikkien oppiminen ja laajentaa oppijoiden kapasiteettia. Vygotskyn mukaisesti opetuksen pitäisi suuntautua lähikehityksen vyöhykkeelle ja opetuksen olisi pyrittävä laajentamaan sitä. Opetuksessa ammattilaisten tarkoituksena on luoda rakennustelineitä (scaffolding), joiden avulla haastetaan oppijoita kiipeämään hieman heidän nykyistä taitotasoaan korkeammalle tasolle tarjoamalla heille sopivasti haastavia tehtäviä ja toimintaa. Kun haasteet ovat sopivassa suhteessa oppijoiden kykyihin, he oppivat paremmin kuin jos tehtävät olisivat taitotason alapuolella tai liian paljon taitotaso yläpuolella

Ideointi, innovointi ja oppimiseen innostaminen tarvitsee toteutuakseen tuekseen vasujen sisällöt ja sieltä toiminnan valitsemisen: mitä tehdään. Miten valittuja asioita tehdään, vaatii puolestaan lähikehityksen vyöhykkeen pohtimista. Miten opetus toteutetaan: onko se aikuiselta lapselle suuntautuvaa vai kenties vertaisoppimista, missä toinen lapsi opettaa toista lasta. Toteutetaanko opetus sanallistamisella? Pyritäänkö jotain asiaa selkeyttämään ja lisäämään ymmärrystä aiheesta? Kokeillaanko yhteistoiminnallista ongelmanratkaisua? Millaisia oppimisstrategioita tarvitaan? Toimitaanko yhdessä vai tarvitaanko itsenäistä työskentely? Miten lasten vahvuudet huomioidaan toiminnassa? Miten lasten ideat ja aloitteellisuus pääsevät esille? Miten lasten mielenkiinnon kohteet on huomioitu. Miten lasten aktiivisuutta ja toimijuutta tuetaan toiminnassa?

Suunnitteluun kuuluu aina mitä ja miten kysymysten lisäksi miksi-kysymys. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten, erityisesti varhaiskasvatuksen opettajien, joille varhaiskasvatussuunnitelman perusteet antaa pedagogisen vastuun, on osattava perustella valittua ja toteutettua toimintaan: miksi tehdään ja toimintaan valitulla tavalla. Miksi kysymyksen vastaukset pitää löytää ohjaavista asiakirjoista, vasuista. Yksi peruskysymys, johon omia valintoja on hyvä aina peilata on, miten suunniteltu toiminta palvelee lapsen etua?

Kootusti suunnittelusta: Miten teillä tuetaan jokaista lasta omalle lähikehityksen vyöhykkeelle vasun sisällöt huomioiden, siten, että lapsen etu toteutuu? Onko toiminnan suunnittelu linjassa OOODI:n kanssa? Onko suunnittelun pohjalla riittävästi tietoa oppijoista? Miten osallisuus mahdollistuu? Miten oppimisympäristöjä suunnitellaan? Miten toimintaa dokumentoidaan ja reflektoidaan? Miten toiminnan sisällöt suunnitellaan lapsen oppimisen näkökulmasta? 

 

LÄHTEET:

Alanen, R. 2000. Vygotsky, van Lier ja kielenoppiminen: sosiokulttuurinen viitekehys kielellisen tietoisuuden ja vieraan kielen oppimisen tutkimuksessa. Teoksessa Kalaja, P . & L. Nieminen (toim.) 2000. Kielikoulussa kieli koulussa. A F i n L A n vuosikirja 2000. Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisu ja no. 58. Jyväskylä. s. 95–120. 

Hujala, E., Puroila, A-M., Parrila-Haapakoski, S. & Nivala, V. 1998. Päivähoidosta varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus 90 Oy. Jyväskylä.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

 

Teksti: Outi Moilanen, kuvat: Varhaista Aikaa

 


Mikäli sinulla heräsi jotain ajatuksia, ideoita tai kysymyksiä liittyen OOODI-työkaluun, niin toivomme, että jättäisit meille viestiä. Viestin voit jättää blogin kommentointikenttään. Voit lähettää myös sähkäpostia varhaista.aikaa@gmail.com. Työkalua voit kommentoida myös blogin aiheeseen liittyvissä postauksissa Facebookissa sekä Instagramissa. 

Toivomme, että OOODI-sarja on avannut varhaiskasvatuksen suunnittelua riittävän monipuolisesti ja toivottavasti sen antaa ymmärrystä myös varhaiskasvatuksen opettajien suunnittelu, arviointi ja kehittämisajan tarpeellisuudesta. 

 

*************************************

Löydät blogin myös:

Facebookista Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa

ja Instagramista @varhaista.aikaa 

Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan

 **************************************

 

sunnuntai 10. lokakuuta 2021

OOODI – D niin kuin dokumentointi

 


Pedagoginen dokumentointi on havainnointiin perustuva työmenetelmä, mutta myös ajattelutapa. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoituksena on tehdä varhaiskasvatusta näkyväksi ja tuoda tietoisuuteen niin lasten kuin ammattilaistenkin toimintaa ja toimintakulttuurin vuorovaikutusta. Pedagogisen dokumentoinnin kautta suunnittelun perusta, lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet, tulee näkyväksi. Sen tarkoitus on auttaa toteuttamaan varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti.

Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. On hyvä myös muistaa vasun velvoite, että lasten leikkiä tulee havainnoida ja dokumentoida, joten ammattilainen ei voi ulkoistaa itseään lasten leikeistä. Kun leikkiä havainnoidaan, voidaan saada näkyviin lapselle merkitykselliset asiat ja lapset voivat tulla paremmin nähdyiksi ja kuulluiksi kuin muissa toiminnoissa. Leikin havainnointi myös lisää ammattilaisten ymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan.

Erityisen tärkeää dokumentoinnissa on keskittyä olennaisiin dokumentteihin ja dokumentointiin. Tämä vaatii ajoittain pysähtymistä ja dokumentoinnin tarkastelua kuten, millaista dokumentointia ryhmässä käytetään ja miksi. Miten dokumentointi tukee lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sen tukemista varhaiskasvatuksessa? Taltioidaanko arjesta tuotoksia vai pedagogiikkaa?

 

Arvioitavaksi:

  • Mitä arjessa dokumentoidaan ja miten?
  • Miksi olemme valinneet nämä dokumentointi tavat? Tukevatko ne meidän työtämme ja miten?
  • Mikä on toiminnan kannalta olennaista dokumentointia?
  • Millaisia meidän lasten vasut ovat?
  • Millaisia dokumentteja meillä on vasujen kirjaamisen tueksi?
  • Mitä lasten vasuihin on kirjattu? Miten kirjaukset toteutuvat arjessa?
  • Miten dokumentointi tukee vasujen toteutumisen arviointia?
  • Miten dokumentointi linkittyy vasuihin, sisältöihin, tavoitteisiin?
  • Kuinka suunnitelmallista ja toistuvaa dokumentointi on?
  • Miten dokumenteissa näkyy lasten oppiminen prosessissa?
  • Kuka toteuttaa dokumentointia ja miksi?

 

On hyvä muistaa, että pedagoginen dokumentointi on prosessi, joka koostuu havainnoinnista, dokumentoinnista, tulkinnasta (reflektoinnista) sekä toiminnan muokkaamisesta. Dokumentointi liittyy kiinteästi myös ammattilaisten reflektointiin. Dokumentointia tarvitaan, jotta meillä olisi aineistoa, jonka avulla voidaan omaa muistia luotettavammin reflektoida toimintaa. On silti hyvä muistaa, että dokumentointi on aina tulkintaa kuten myös reflektointi. Dokumenttien ja reflektoinnin avulla voidaan muodostaa ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta, sillä reflektointi on toimintaa, jolla pyritään jäsentämään ja oppimaan tapahtuneesta, mahdollisesti löytämään uusia näkökulmia asiaan.

Reflektointi mahdollistaa suunnittelun, yhteistoiminnan ja pitkän aikavälin tavoitteet. Usein reflektio on miksi-kysymysten äärellä toimimista: miksi joku tai jonkin asia toimii siten kuin toimii. Kognitiivinen käyttäytymistiede nostaa esille ajattelun kolmion: ajatus, tunne, toiminta. Me emme tee jotain, ellei mielemme niin ohjaa, eli toiminnassa ensin tulee ajatus, sitten tunne ja kolmanneksi toiminta. Tästä syystä reflektiota tarvitaan. Meidän pitää olla tietoisia siitä, miksi toimimme niin kuin toimimme ja pystyttävä ammattilaisina perustelemaan toimintamme teoria-käytäntö - akselilla. Ammattilaisina meidän pitää pystyä seisomaan tekojemme takana ja siihen tarvitaan pedagogista reflektointia arjen toiminnoissa ja toiminnoista. Syy-seuraussuhteinen ymmärtäminen toiminnan ja siinä nähtyjen tulosten välillä mahdollistaa toiminnan suunnan kohdentamisen haluttuun suuntaa. Oman ajattelun, tunteiden ja toiminnan tarkastelu lisää itsetuntemusta sekä ymmärrystä omista vahvuuksista ja kehittämisen alueista.


Reflektoitavaksi tiimissä (ja minä muodossa myös henkilökohtaisesti):

  • Missä me olemme tiiminä onnistuneet?
  • Missä olisimme voineet onnistua vielä paremmin?
  • Mikä meitä juuri nyt mietityttää arjessa?
  • Millaisia tunteita lapsiryhmä meissä herättää ja miksi?
  • Miksi toimimme lapsiryhmän kanssa siten kuin toimimme?
  • Mitä positiivisia asioita ryhmässämme on juuri nyt havaittavissa?
  • Mitkä ovat niitä onnistumisia ja hyviä asioita, joita meidän pitäisi jatkaa ja vahvistaa entisestään?

 

LÄHTEET:

Ahteenmäki-Pelkonen, L., Lehto, L. & Mezirow, J. 1995. Uudistava oppiminen – kriittinen reflektio aikuiskoulutuksessa.

Martela, F. 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki: Gummerus.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

 

teksti: Outi Moilanen, kuvat:Varhaista Aikaa

 


Mikäli sinulla heräsi jotain ajatuksia, ideoita tai kysymyksiä liittyen OOODI-työkaluun, niin toivomme, että jättäisit meille viestiä. Viestin voit jättää blogin kommentointikenttään. Voit lähettää myös sähkäpostia varhaista.aikaa@gmail.com. Työkalua voit kommentoida myös blogin aiheeseen liittyvissä postauksissa Facebookissa sekä Instagramissa. 

 

*************************************

Löydät blogin myös:

Facebookista Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa

ja Instagramista @varhaista.aikaa 

Tervetuloa lukemaan ja seuraamaan

 **************************************

  

Tonttulan vahvuusperustainen joulukalenterisatu

  2020 marraskuussa blogi vei lukijoitaan matkalle Tonttulaan ensin isompien lasten Tonttulan  kalenterivinkkien avulla, joita seurasi viel...