Afrikan tähdestä, rasismista, arvoista ja asenteista varhaiskasvatuksessa

Saako Afrikan tähteä pelata varhaiskasvatuksessa? nousi otsikoihin vuoden vaihtuessa vuodeksi 2025. Tähän keskusteluun nousee pelin kannattajat ja ne, jotka ovat valmiita muita pelejä löytämään tilalle. Mihin keskustelun sitten loppuviimeinen pitäisi meitä viedä? Ei ehkä suoraviivaisesti siihen, että pidetäänkö pelit vai ei, vaan paljon syvemmälle. Kyseessä on ymmärrys kasvatusalan ammattilaisten asenteista ja arvoista ja niiden tuomisesta osaksi toimintaa.

Varhaiskasvatussuunnitelman arvoperusta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 22-23) arvoperustassa todetaan että ”arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus, inklusiiviset periaatteet ja lapsen syrjintäkielto. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään.” Tästä huolimatta yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2020 julkaisemassa selvityksessä todetaan, rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla jo varhaiskasvatuksesta alkaen (Artemjeff & Sheikh. 2023, 60).

Rasismista

Mitä rasismi sitten oikein on? Rasismi on ajatusmalli, jossa ihmisryhmiä luokitellaan alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Se voi näyttäytyä tahallisena tai tahattomana ennakkoluuloihin ja vierauden pelkoihin perustuvana käyttäytymisenä tai yhteiskunnan rakenteissa olevina syrjivinä käytäntöinä. Rasismi ylläpitää eriarvoisuutta, tuottaa etuoikeuksia ja epäoikeudenmukaisuutta. Kulttuurissa esiintyvä rasismi voi olla ”avoimen piiloisaa” sisällytettynä muun muassa vitseihin, mainoksiin, lehtien kansikuviin. Arjen rasismia kuvaa säännönmukaisuus, joka voi olla huutelua, nimittelyä, ulossulkemista, eksotisointia tai holhoavaa suhtatumista. Rasismi on yksi eriarvoisuuden tuottaja ja ympäristön muokkaaja, joka voidaan liittää rotuun. Rodun ajatus on sosiaalisesti tuotettu luokittelujärjestelmä, johon liittyy myös historian tuottamia valtasuhteita sekä ajatuksia identifioitumisesta ja kuulumisesta. Rotu ei ole biologinen ominaisuus, vaan sen käsite liittyy kolonialismiin. Ajatukset ”mustista”, ”orjista”, ”intiaaneista” on syntynyt viitatuiksi tulleiden ihmisten ulkopuolelta. Ajatukset ovat osa kolonialismia, jossa ihmisiä on esineellistetty ja suljettu ihmisyyden ulkopuolelle eurooppalaisten toimesta. Rodullistamisen prosessiin liittyy erilaiset tavat ja käytännöt, jotka muokkaavat yhteiskunnallista todellisuutta. Erityisesti kieli ja tavat puhua tuottavat sekä rodullistettuja kategorioita, että valkoisuutta.

Eksotisointi

Eksotisointia esiintyy varhaiskasvatuksessa ja sillä tarkoitetaan sitä, että ei-valkoinen ihminen nähdään ainoastaan esimerkiksi hänen ihonvärinsä, uskontonsa tai kielensä ja niihin liittyvien stereotypioiden kautta. Eksotisoinnissa ihminen esineellistetään ja typistetään tietyn ryhmän edustajaksi. Kysymykset kuten ”mitä minun pitää ottaa huomioon, kun ryhmääni tulee romanilapsi tai muslimi” ovat esimerkkejä ihmisen typistämisestä stereotyyppisesti joksikin. Vasuun kirjatut toimintatapavinkit erilaisiin kulttuureihin tutustumiseen kuten leikit, ruokailuhetket ja juhlat tilaisuuksina voivat johtaa myös eksotisointiin, jos yksilöä ja hänen omaa kulttuuriaan ei tunnisteta ja tunneta. Tällöin itselle vieraammista kulttuureista otetaan vain esille erilaisuus, erilaiset juhlat, ruuat, musiikki, tavat ja esitellään näitä eksotisoiden niiden erilaisuutta, sen sijaan, että tunnistettaisiin ihmisyys ja inhimillisyys, samanlaisuus. Sara Ahmed on kuvannut tätä käsitteellä näennäismonimuotoisuus, jossa erilaisuus tunnustetaan ja sitä suvaitaan ja juhlitaan teemaviikoin ja juhlapäivin. Siinä ei myöskään oteta huomioon yksilön tapaa ja toivetta tulla osaksi yhteisöä: toiset haluavat sulautua valtaväestöön, toiset erottua. Alempiarvoisuutta ajatuksissa kuvastaa puolestaan koulumaailmasta nostettu Helsingin Sanomien jutun otsikko: ”Erityisopettaja piti erillisiä matematiikan tunteja tummaihoisille lapsille. Siellä oli myös meidän luokan paras matikan oppilas”.

Eriarvoisuus kielessä, kuvissa, tiedossa

Eriarvoiset suhteet syntyvät vuorovaikutuksessa toisiin. Erityisesti kielellä on valtava merkitys kulttuurissa kommunikointiin ja tietoon. Se, keitä olemme suhteessa muihin, luodaan kielen kautta, sosiaalisissa prosesseissa. Käsitteet sivistynyt ja villi, isäntä ja orja ovat kulttuurisesti luotuja ja siirtyvät kielen välityksellä sukupolvelta toiselle. Sanat itsessään eivät sisällä merkityksiä, vaan niiden merkitys tulee sosiaalisesta ja ekologisesta vuorovaikutuksesta. Kielessä käytetyt poliittiset ja eettiset merkitykset yhdistyvät yhteisöihin ja siihen, miten luontoa ja toisia ihmisiä kohdellaan. Monesti nämä kielelliset ja kulttuuriset merkitykset jäävät piiloon ja näyttäytyvät kulttuurissa myös itsestään selvinä totuuksina. (mm. Martusewicz ym. 2020.)

Varhaiskasvatuksesta löytyy aivan varmasti materiaaleja, joiden sanasto tai kuvasto ei ole tätä päivää. Sanaston uudistamisen alle on joutunut muun muassa Peppi Pitkätossu. Kuinka moni uskaltaa tai haluaa kertoa lapsille, että Peppi Pitkätossun isä oli neekerikuningas ja mitä se oikein tarkoittaa? Näin satu luettiin kuitenkin vuosikymmeniä sitten. Kuinka moni selittää lapsille, mitä tarkoittaa Mauri Kunnaksen Merirosvot-kirja hoilotus ”Huh, hah, hei ja rommia pullo?” ja miten tuo selitys tehdään vai oikoluetaanko se vain pois tekstistä? Kuvastoista voi jokainen myös tehdä oman tarkastelun: kuinka montaa eri ihonväriä kuvista löytyy? Millaisina henkilöt eri ihonvärien taustalla kuvataan? Lola Odusoga muun muassa kirjoitti lastenkirjan, jotta pienet ruskeat tytöt saisivat lukea itsensä näköisistä sankareista, koska näitä ei ennen häntä ollut suomalaisissa lastenkirjoissa näkynyt.

Meidän pitää siis oppia varhaiskasvatuksessa tunnistamaan mitä materiaaleja käytämme arjessa sekä tarkastella niiden piilomerkityksiä: miten eri kulttuurit näyttäytyvät, millaista kieltä käytetään, mitä tietoa sisällytetään ja mitä jätetään pois, ketä alennetaan ja ketä ylennetään (mm. Martusewicz ym. 2020). Koulutusinstituutioissa oppijoita voidaan ohjata ajattelemaan ja toimimaan tietyllä tapaa, joten varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vastuunsa piilo-opetussuunnitelman toteuttamisesta. Meidän pitää opetella reflektoimaan oppimisympäristöämme, jotta voimme havahtua siihen, millaista kieltä ja kuvaa tuotamme tietoisesti tai tiedostamattomasti varhaiskasvatuksen arjessa

Ajatusten ja asenteiden tunnistaminen

Meidän pitää oppia kuulemaan ja tunnistamaan omista ajatuksista poikkeavia ajatuksia. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta myös toistenlaiset ajatukset pitää tunnistaa ja ammentaa niistä myös omaan reflektointiin. Meidän pitää olla avoimia erilaisille näkökulmille ja tulkinnoille totuudesta ja todellisuudesta, sillä tieto on sosiaalista, kulttuurista, historiallisesti sidonnaista. Mikään tieto ei ole vain yksilöllistä tietoa. (Andreotti 2011.) Meidän pitää uskaltaa tarkastella kriittisiä kysymyksiä, tarkastella kieltä, kulttuuria, koulutusta, oppimateriaaleja sekä oletuksia. Varhaiskasvatuksessa tarvitsemme eettisyyttä ja vastuuta sekä omien ajatusten haastamista. On hyvä kysyä, mitä asioita arvostamme omassa kulttuurissamme ja toisten kulttuureissa?

Reflektion merkitys

Varhaiskasvatuksessa me tarvitsemme itsereflektiota, kykyä jäljittää asioiden ja ajatusten kollektiiviset alkuperät ja seuraamukset omasta ajattelustamme. Meidän pitää tukea lasten ja nuorten vastuullisia ajatuksia ja toimintaa suhteessa kieleen, valtaan, sosiaalisiin käytänteisiin, identiteetteihin, epätasa-arvoon. Meidän pitää opetella kuvittelemaan myös toisin ja osallistumaan eettisesti erilaisuuteen. Vääryyksien kohtaaminen maailmassa vaatii meitä ajattelemaan uudelleen yhteyttä oikeaan ja väärään. Tarvitsemme tietoa, miten tieto on meille tuotettu ja miten se liittyy valtaan, ja miten tämä muokkaa ihmisten välisiä suhteita tietoisesti ja tiedostamattomasti. Meidän pitää oppia havaitsemaan ennakkoluuloja sekä oppimistapoja kuten rasismia, seksismiä, klassismia, akateemista elitismiä, etnosentrismiä. Meidän pitää olla avoimia tiedon rajallisuudesta ja tulla tietoisiksi omista sokeista pisteistä. (Andreotti 2011.) Ihmiset kuuluvat yhteen, eivät erikseen ihonvärin tai jonkun muun vastaavan syyn perusteella.

Sosiaalipedagogiikan arvopohja

Moninainen maailmaa tarkoittaa myös varhaiskasvatukseen sitä, että meidän pitää muuttaa ajatusta siitä, mitä tarkoittaa elää, olla eri aikoina ja eri paikoissa ihmisenä ja osana historiaa. Meidän pitää tutkia omia arvoja ja asenteita, jotta voidaan arvostaa samanlaisuutta kaikkien ihmisten välillä ja ymmärtää globaalia kontekstia paikallisessa elämässä. Meidän pitää kehittää taitoja taistella ennakkoluuloja ja diskriminaatiota vastaan, luoda tietoja, taitoja sekä ymmärrystä toimia aktiivisessa roolissa globaalissa yhteisössä. (mm. Andreotti 2011). Tämä luo myös paikan varhaiskasvatuksessa sosiaalipedagogiikalle. Sosiaalipedagogiikassa jokainen ihminen ymmärretään ainutlaatuisena ja arvokkaana persoonana, joka kasvaa täyteyteensä vasta yhteisössä, yhteydessä toisiin yhtä ainutlaatuisiin persooniin (Kurki & Nivala, 2006). Sosiaalipedagogiikka ei ole vain sosionomien omaisuutta, vaan ajattelu ja toimintatapa kaikille, jotka sen kokevat omakseen. Tänä päivänä tarvitaan ihmisyyteen perustuvaa solidaarisuutta, ihmisoikeuksia, sosiaalipedagogista ajattelua.

Rasismi ja antirasismi meissä kaikissa

Rasismi koskettaa meitä kaikkia. Teemme tulkintoja itsestämme suhteessa muihin päivittäisissä kohtaamisissa: millaisia ajatuksia olen muista tehnyt vaikkapa tänään? Olenko joskus ajatellut olevani parempi kuin joku toinen ja miksi? Ajatusten ja toiminnan muutos vaatii kasvatusalan ammattilaiselta jatkuvaa tietoisuutta ammattilaisena toimiessa. Antirasismi on aktiivista ja tietoista toimintaa sekä sitoutumista rasismin vastustamiseen ajattelussa ja toiminnassa. Antirasistisella työllä vähennetään etnistä syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. Se keskittyy valtarakenteisiin. Antirasismin lähtökohta on rasismin olemassaolon tunnistaminen ja tunnustaminen, mikä vaatii tiedon ja ymmärryksen lisäämistä rasismista ja omasta roolista sen prosesseissa. Se vaatii myös tekoja.

Emme ehkä ulkopuolisina voi koska ymmärtää täysin, miltä tuntuu kulkea jonkun toisen kengissä. Valtaväestöön kuuluva ei välttämättä ymmärrä tilanteiden toistumista vähemmistön edustalle, joka voi saada päivittäin pyyntöjä selittää omaa erilaisuuttaan, kun valtaväestön osana ei sitä itse joudu kokemaan. Vähemmistöllä pitää olla ääni ja sen äänen pitää tulla heiltä ja heidän äänensä kuulumista voidaan tukea yhdessä heidän kanssaan. Yhdessä voimme tehdä asioita paremmin. Niin kauan, kun jaksaa reflektoida ja on valmis muuttamaan ajatuksiaan, niin kauan on myös toivoa antirasismilla pysyä hengissä meissä jokaisessa. Meidän jokaisen pitää pohtia omia asenteita, ajattelua, toimintaa sekä muuttaa niitä. Ajattelumallit ovat opittuja. Niissä on oma roolinsa medialla ja kasvatusinstituutioilla. Arkemme myös sisältää mikroaggressioita, tahattomia kommentteja, jotka ylläpitävät stereotypioita ja luovat tunnetta ulkopuolisuudesta. Eettisyys on jotain mitä meidän tulisi vaalia suhteissamme.

 

Loppuun vielä pieni reflektiotehtävä:

Kuka on kantasuomalainen? Mihin perustan ajatukseni?

Millaisia käsitteitä käytän vähemmistöistä?

Millaisia katseita ja eleitä luon toisiin ihmisiin?

Mitä ajattelen erilaisista ihmisistä?

Millaisia ihmisiä arvostan?

Millaisia kirjoja luen lapsille?

Millaisia kuvia on lasten kuvakirjoissa, joita luen heille?

Millaisia asioita on poistettu / sensuroitu vuosien varrella, kun ne on koettu ei-eettisiksi?

Millaisia asioita on pyydetty vähemmistöiltä anteeksi?

Miten asioita on pyritty muuttamaan?

…

ja vielä itse pohdittavaksi: Mitä minä ajattelen itse Afrikan tähti pelistä omana työvälineenäni varhaiskasvatuksessa?

Lähteet:

Andreotti, Vanessa. (2011). Actionable postcolonial theory in education. Palgrave Macmillan.

Artemjeff, Panu & Sheikh, Liban. 2023. Esiselvitys rakenteellisesta syrjinnästä Syrjinnän tunnistaminen ja seuraaminen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:27. Oikeusministeriö Helsinki 2023

Helsingin sanomat. Viisi lasta ja nuorta kertookohtaamastaan rasismista. 

Kurki, L. & Nivala, E. (toim.). (2006). Hyvä ihminen ja kunnon kansalainen: Johdatus kansalaisuuden sosiaalipedagogiikkaan. Tampere: Tampere University Press, Sivut: 1 - 192. 

Martusewicz, R.A., Edmundson, J., & Lupinacci, J. (2020). EcoJustice Education: Toward Diverse, Democratic, and Sustainable Communities (3rd ed.). Routledge.

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet2022. Opetushallitus Määräykset ja ohjeet 2022:2a 

Opetushallitus. Toiminnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnittelu. Käsitteet. 

Teksti Outi Moilanen

Kuva: Pixabay

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista

**************************************

Facebookissa:Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa + materiaalipankki

Instagramissa: @varhaista.aikaa 

**************************************