sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Varhaiskasvatuksen kehittäminen ja laadun arviointi



Karvi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, on laatinut vuonna 2018 ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” (Janniina Vlasov, Jenni Salminen, Laura Repo, Kirsti Karila, Susanna Kinnunen, Virpi Mattila, Thomas Nukarinen, Sanna Parrila & Hanna Sulonen). Julkaisu on laadittu tukemaan varhaiskasvatuksen itsearviointia ja laadunhallintaa. Sen tarkoituksena on selkiyttää varhaiskasvatuksen arviointia ja edistää varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten yhdenvertaisten edellytysten toteutumista kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. 

”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” – teokseen on koottu 34 laadun rakennetekijää ja niitä kuvaavat indikaattorit sekä 26 prosessitekijää ja niitä kuvaavat indikaattorit. Laadun rakennetekijät luovat pohjan ja reunaehdot varhaiskasvatukseen ja tuottavat vaatimuksia rakennetekijöiden sisältöihin. Niiden avulla voidaan edistää tai estää varhaiskasvatuksen ydinprosessin toteutumista. Ne liittyvät varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Laadun prosessitekijät ovat ydintoimintoja varhaiskasvatuksen arjessa ja niillä on suora vaikutus lapsen kokemuksiin. Jos rakenteet eivät ole kunnossa, eivät prosessitkaan yleensä ole laadukkaita. 

Indikaattorit luovat pohjan yhtenäisille toimintatavoille ja periaatteille. Ne pohjautuvat varhaiskasvatuslakiin, varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja tutkimustietoon. Indikaattorit kuvaavat laadukasta varhaiskasvatusta yleisellä tasolla. Indikaattorit itsessään eivät sovellu arviointityökaluiksi. Niiden pohjalta määritetään tarkemmat arviointikriteerit, joiden pohjalta arviointi toteutetaan. Kriteerit ovat laatua määrittäviä ominaisuuksia. Ne pitää märittää mahdollisimman konkreettisiksi, jotta niiden toteutumista arjessa voidaan luotettavasti arvioida tai mitata. Kriteereiden laadinnassa on hyvä pohtia: Mistä tunnistetaan, toteutuuko toiminta siten kuin indikaattori määrittää. 

Asiakirja laadun hallintaa ja arviointiin on olemassa, mutta miten se on rantautunut arkeen? Mitä varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä arvioidaan ja miten? Jos arvioinnin perusteet ja suositukset otetaan oikeasti käyttöön, se vaatii työtä ja asian työstämistä, sillä asiakirja ei anna valmiita vastauksia. Toki Karvilla on valmisteilla työkaluja arvioinnin toteutukseen sekä arviointiagenttikoulutuksia.

Toimintaa pitää kuitenkin arvioida ja keinot pitää löytää, jos niitä ei vielä ole. Yksi tapa tehdä kehittävää arviointia on lähteä liikkeelle tavoitetiloista. Mitä minä tai meidän yksikkömme varhaiskasvatuksessa tavoittelee? Kun tavoite on mietittynä ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” tulee avuksi indikaattorien kautta. Tavoite pitäisi pilkkoa osiin indikaattorien avulla: Mihin varhaiskasvatuksen laadun indikaattoriin meidän tavoitteemme linkittyy? Indikaattorien löytämisen jälkeen tulee konkretisoinnin vuoro: Mistä tiedetään tai voidaan havainnoida, että indikaattori toteutuu arjessa. Arviointikriteerien jälkeen pitää vielä miettiä, miten asiaa mitataan: Luodaanko jokin mittaristo esimerkiksi asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu vai tarkastellaanko laadittuja dokumentteja arjesta ja etsitään niistä toteutumisen merkkejä. Mittareiden tarkastelun jälkeen ollaan tilanteessa, jossa arviointi jälleen etenee: Mihin meidän pitää seuraavaksi kiinnittää huomiota ja arviointi alkaa uudestaan tavoitteiden tarkistelusta.

Tavoitteita varhaiskasvatuksen kehittämiselle voisi olla esimerkiksi johtamisen, oppimisympäristön tai henkilöstön ammatillisuuden kehittäminen. Johtamisen kehittämiseen indikaattorin voi poimia esimerkiksi rakennetekijästä 27: ”Paikallisella tasolla on selkeä varhaiskasvatuksen päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmä, johtamisen rakenteet ja menettelytavat. Johtamisjärjestelmä tukee henkilöstön pedagogista työtä ja lasten hyvinvointia sekä varmistaa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisen”. Johtamisen kehittämisen tavoitetta tukevaksi indikaattoriksi, eli miten toimintaa toteutetaan, voidaan tästä luoda tiivistetysti "luodaan johtamista tukeva johtamisjärjestelmä". Tämän toteutumisen (ensimmäisiksi) kriteereiksi määritetään jotain konkreettista mistä lähdetään liikkeelle: Esimerkiksi laaditaan johtamisen vuosikello tukemaan johtamisen työtä ja käydään kerran kuussa johtajien kesken pedagogista johtajuutta tukevaa keskustelua. Näitä kriteereiden toteutumista voidaan mitata sillä, onko vuosikello laadittu ja tuottaako se systemaattista johtamista aikataulujen mukaan. Näitä voidaan mitata määrällisesti tai asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu. 


Toinen johtamisen indikaattori voidaan valita varhaiskasvatuksen prosessitekijöistä. Prosessitekijä numero 15 sanoo: ”Varhaiskasvatusyksikön johtaja vastaa yksiköidensä pedagogiikan tavoitteellisesta ja suunnitelmallisesta johtamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä henkilöstön työssä oppimisen mahdollistamisesta. Pedagogiikan johtaminen toteutuu varhaiskasvatuksen opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen.” Tämän voi esimerkiksi tiivistää laadun indikaattoriksi ”Pedagogiikan johtaminen opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen”. Kriteereiksi voidaan määrittää esimerkiksi opettajille säännöllisesti järjestettävät (esim. 2 krt kk) pedagogiset vasua jalkauttavat palaverit johtajan kanssa. Henkilöstöä voidaan osallistaa esimerkiksi kerran kuussa yhteisellä arvioinnilla johtajan kanssa. Näistä voidaan laatia pedagogisen johtajuuden ja toiminnan mittaria yhdessä henkilöstön kanssa – mietitään, millaisilla kysymyksillä tätä voidaan kuvata esimerkiksi – olen saanut johtajalta tukea omaan pedagogiseen johtajuuteeni ryhmässä ja asteikko 1-5 (e toteudu – toteutuu). Myös palaverien toteutumisen määrää voidaan seurata. 


Oppimisympäristön kehittämiseen sopivia indikaattoreita ovat esimerkiksi rakennetekijä 34 ”Varhaiskasvatuksen kaikki oppimisympäristöt ovat terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä” sekä prosessitekijä 13 ”Henkilöstön ja lasten yhdessä suunnittelema ja rakentama pedagoginen oppimisympäristö kannustaa lapsia leikkimään, liikkumaan, tutkimaan, luomaan ja ilmaisemaan. Oppimisympäristöä arvioidaan ja muokataan säännöllisesti lasten tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaisesti siten, että se haastaa ja innostaa lapsia oppimaan.” Näistä voidaan tiivistää laadun indikaattoreiksi: Suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa oppimisympäristöjä sekä Varmistetaan että oppimisympäristöt ovat terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä. Kriteereiksi voidaan asettaa lasten palaverien pito kerran kuussa, joissa käydään läpi oppimisympäristöä kuvien avulla sekä kehittämissuunnitelma, joka laaditaan palaverien pohjalta, jota arvioidaan kerran kuussa. Välineistöä myös tarkistetaan kerran kuussa ja rikkinäiset poistetaan tai saatetaan korjattavaksi. Lisäksi välineistön monipuolisuutta arvioidaan lasten kanssa kerran viikossa valitulla ryhmän kokoontumisella. Mittareina toimivat palavereiden toteutumisen määrä ja niistä tuotetut dokumentit ja niiden pohjalta toiminnan kehittäminen.
 

Henkilöstön ammatillisuuden kehittämisen indikaattoreiksi voidaan valita esimerkiksi prosessitekijä 23 ”Varhaiskasvatuksen henkilöstö tunnistaa eri ammattiryhmien ammatilliset velvollisuudet, osaamisen ja vastuut osana varhaiskasvatustyön kokonaisuutta. Henkilöstö hyödyntää erilaista osaamista varhaiskasvatustyössä ja sen kehittämisessä.” sekä rakennetekijä 15 ”Varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutus ja muu ammatillisen osaamisen kehittäminen ovat suunnitelmallisia ja perustuvat osaamisen todennettuihin kehittämistarpeisiin. Täydennyskoulutukseen kannustetaan ja siihen luodaan mahdollisuuksia.” Nämä voidaan tiivistää indikaattoreiksi ”jokaisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan ja hyödynnetään” sekä ”luodaan toimivat käytänteet henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämiseen. Kriteereiksi voidaan luoda muun muassa tehtävän kuvien läpikäynti syksyllä toiminnan alkaessa tai uuden henkilön aloittaessa, luodaan vahvuusrekisteri, johon jokaisen vahvuuden kirjataan ja jokainen tiimi luo tiimisopimuksen, jonka johtaja vahvistaa. Kehityskeskustelut toimivat koulutussuunnitelman laatimisessa ja vaatimus koulutusten jälkeen koulutuksen annin jakamisesta muille. Mittareina toimivat kirjalliset materiaalit kuten vahvuusrekisteri ja tiimisopimukset. Kehityskeskusteluja monessa paikassa mitataan jo nyt määrällisesti ja sieltä pystytään seulomaan, kuka ei ole käynyt. Koulutuksissa käymisen jälkeen jokaisella on vastuu itse huolehtia, että kertoo koulutuksen annin ja sitä voidaan seurata tarkastelemalla koulutuspäiviä ja niistä tuodun tiedon määrää.


 

Minkä tavoitteen sinä koet tärkeäksi omassa työssäsi varhaiskasvatuksessa? Mikä indikaattori kuvaa sitä? Millaisia konkreettisia kriteereitä tavoitteen saavuttamiseksi pitää asettaa? Entä miten tavoitteen toteutumista mitataan ja seurataan?

****************************************************************************

Blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************



Tonttulan vahvuusperustainen joulukalenterisatu

  2020 marraskuussa blogi vei lukijoitaan matkalle Tonttulaan ensin isompien lasten Tonttulan  kalenterivinkkien avulla, joita seurasi viel...