lauantai 4. toukokuuta 2019

Leikitään? -Leikitään!




Leikki on maailman vanhin ja paras opetusmenetelmä. Leikittäessä opitaan erilaisia taitoja, kehitetään havainnointikykyä ja mielikuvitusta, harjoitellaan sosiaalistavuorovaikutusta, koetaan elämyksiä. Leikki virkistää, viihdyttää ja keventää tunnelmaa. Leikillisyys vapauttaa ilmapiiriä ja tuottaa mielihyvää. Leikki on lapselle ominainen toimintamuoto. Leikki on mielentila, jossa on tilaa mielikuvitukselle ja vapaalle assosiaatiolle: leikissä kaikki on mahdollista.


Miksi pitäisi leikkiä?

On todettu, että kaikki lapset eivät saavuta niin sanottua kypsän leikin vaihetta, jossa leikitään pitkäkestoisesti juonellisia kuvitteluleikkejä, joissa neuvotellaan rooleista ja viedään leikkiä yhdessä eteenpäin. Selityksiä tälle ilmiölle on haettu ruutuajasta, hektisestä elämänrytmistä ja tylsien hetkien puutteesta. Jos nämä ovat selittäviä tekijöitä, niin varhaiskasvatus on oiva paikka harjoitella leikkitaitoja vähäisellä ruutuajalla (iPadit, tietokoneet ym. tieto- ja viestintäteknologiset laitteet kuuluvat toki osana myös varhaiskasvatukseen), tylsien hetkien luomisella ja ajan antamisella leikille. Vaikka kypsän leikin tavoittelu on tärkeää lapsen kehitykselle, jokainen leikin laji on tärkeä, eikä yksi korvaa toista. Erilaiset leikit tuottavat eri tavoin mielihyvää leikkijälle. Ja leikki ei ole myöskään vain lasten juttu, vaan myös aikuiset leikkivät ja hyötyvät leikkimisestä.


Aikuinen leikeissä
 
Leikki on ihmiselle luontaista, mutta ei synny tyhjiössä. Jokainen lapsi ja aikuinen osaa leikkiä omalla tavallaan, kun vain siihen on tilaisuus. Leikin laatu ja muoto ovat erilaisia eri yksilöillä eri aikoina ja eri paikoissa. 

Oletko pysähtynyt miettimään, miten käytät omia leikkitaitojasi ja millaiset leikkitaidot sinulla on? Jos lapsella on haasteita leikissä, hän tarvitsee aikuista mukaan, aikuista, joka uskaltaa käyttää omia leikkitaitojaan. Aikuisen rooli leikeissä voi monenlaista. Aikuinen voi olla aktiivisessa roolissa ja havainnoida leikkiä, olla kanssaleikkijä, leikin rikastuttaja tai yhteisöllisyyden rakentaja. Aikuinen voi valita myös passiivisen roolin, jolloin hän helposti muuttuu leikin rajoittajaksi ja määrittäjäksi etäältä. Aktiivinen aikuinen ei ole leikin dominoija, leikki on lasten ja lapset johtavat sitä, mutta aikuinen kannattelee leikkiä, pitää huolta sosiaalisista suhteista ja tukee tasavertaista sosiaalista vuorovaikutusta. Aikuinen voi tarjota leikkiin uusia rooleja, käänteitä, elementtejä, jotta siinä on kaikille leikkijöille tilaa ja mahdollisuuksia harjoitella taitojaan.

Olemalla aktiivisesti leikissä mukana, aikuinen oppii tuntemaan lapset syvällisemmin kuin passiivisesta määrääjän ja rajoittajan roolista. Leikissä mukana oleminen paljastaa aikuisille, mistä lapset oikeasti pitävät ja mistä syistä, mitä taitoja lapsilla on ja mitä pitää yhdessä harjoitella lisää. Aktiivisesti mukana olemalla voidaan lapsille löytää erilaisia tapoja olla leikissä tai päästä leikkiin mukaan. Lapsi, joka pitää piirtämisestä voidaan ottaa mukaan leikkiin rekvisiitan valmistajana. Hän voi esimerkiksi taiteilla jäätelöitä kioskiin myytäväksi. Liikunnalliset ja liikkuvat lapset voidaan osallistaa etsimään leikkiin tarvittavia välineitä esimerkiksi aarrekarttojen avulla tai etsimällä piilotettuja aarteita tai vaikkapa avaimia ympäristöstä. Nämä juonelliset roolileikit voidaan jälkikäteen myös kirjoittaa puhtaaksi, omaksi tarinakseen ja vahvistaa entisestään lapsen oppimista eri oppimisen alueilla. Aikuisten tehtävänä varhaiskasvatuksessa onkin tarjota leikin mahdollisuuksia ja luoda turvallista, leikkisää ilmapiiriä.


Aikuisten leikillisyys

Aikuisetkin tarvitsevat leikkejä ja leikillisyyttä. Leikki on osana ihmisenä olemista. Mielikuvituksen kautta voimme pohtia eri vaihtoehtoja ja luoda uutta, ratkaista ongelmia. Leikit ovat osa aikuisten sosiaalista maailmaa. Leikillisyydellä voidaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tyydyttää sosiaalisen kuuluvuuden tunteen tarvetta. Leikkimällä ja rooleja ottamalla voidaan kehittää aikuistenkin havainnointikykyä, tehdä oivalluksia ja kokea onnistumisen hetkiä. Leikkejä käytetään aikuisillakin tutustumiseen, viihdyttämiseen, tunnelman keventämiseen ja oppimiseen. Eri tilanteisiin ja tarkoituksiin soveltuvat eri leikit. Monissa koulutuksissa ja palavereissa käytetään hyväksi leikkiä. 


Miksi aikuisten on vaikea leikkiä?

Sosiaalisen ympäristön ymmärtämisen laajentuminen on yksi selittävä tekijä, miksi aikuisten on vaikea leikkiä. Nolatuksi tulemisen pelko ja sosiaalisten kasvojen menettämisen pelko ovat yksi selittävä tekijä. Ne, jotka ehkä leikkisivätkin voivat myös olla jumissa leikkien suhteen. Samat leikit kyllästyttävät, eikä uusia kokeilemisen arvoisia leikkejä tunnu löytyvän. Ajatus ”miksi on aina pakko leikkiä” voi myös tulla mieleen. Leikkimättömyys voi johtua myös innostamisen puutteesta - leikin mielekkyys on kadonnut. 

Leikkiminen voi olla myös vaikeaa, jos siitä on etääntynyt ja muut asiat ovat ehkä korvanneet perinteiset leikit. Helppo resepti onkin miettiä, mitkä leikit olivat itselle tärkeitä lapsuudessa. Mitkä olivat ilon hetkiä leikkiessä. Paluu vanhaan, omiin hyviin muistoihin saattaa innostaa uudestaan leikkiin. Mummolan vintit ja niiden aarteet ovat olleet kestosuosikkeja lapsilla. Oudot tavarat ja niiden käyttötavat viehättävät sekä tarinat niistä: Napit, helmet, hatut, vanhat puhelimet…Myös ”romulaatikot” tai vierailut yksiköiden ”askartelu- tai roolivaatevarastoihin” voivat kirvoittaa uusia leikki-ideoita ja olla lapsille elämys. Tämä vaatii toki heittäytymistä, mutta varhaiskasvatussuunnitelman perusteet korostaa leikkiä, joten tähän on lupa ja oikeastaan velvoite työntekijöillä. On myös hyvä muistaa, että ”vanhan ajan ” -leikit ovat perinteen välitystä.


Miten kehittää aikuisena omia leikkitaitoja?

Jos leikkiminen tuntuu vaikealta, on hyvä pysähtyä pohtimaan, miksi näin on. Koska leikki on varhaiskasvatuksen perusmenetelmä, jokaisen pitää pystyä leikkimään. Mikäli leikkiminen tuntuu haastavalta itselle, on hyvä luoda itselleen leikin kehittämisen portaat. Alimmalla rappusella on se tilanne, missä on nyt ja x-määrän päässä tavoite tila hyvänä leikkijänä. X-määrän määrittää alkutilanne ja kuinka kaukana leikkijä itse kokee tavoitteestaan olevan. Rappusia nykytilan ja tavoitetilan väliin luodaan tarpeen mukaan, mutta aina riittävän pieniä ja saavutettavia. Hiljaa hyvä tulee, mutta matkaa on tehtävä. Yksilön oman tilanteen lisäksi tarvitaan myös sosiaalista tukea ympäristöstä leikin kehittämiseen. Mahdollisen tiimin ja työyhteisön on myös sitouduttava leikin kehittämiseen ja leikin tukemiseen työyhteisössä. Yksilöllisen suunnittelun lisäksi tarvitaankin tiimin ja työyhteisön suunnitelma leikin toteuttamiselle ja kehittämiselle. Tähän suunnitteluun voi soveltaa leikin kehittämisen portaita, joissa alimmalla on huono leikki ja ylimmällä superleikki ja välissä tavoiteportaita, miten superleikin tilaan päästään. Toinen tapa on määritellä vuosikello tärkeistä leikkiin liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kaikelle kehittämiselle pitää myös luoda aika- ja arviointiraamit. Millä aikavälillä tavoitellaan mitä ja kuinka, miten ja milloin prosessia arvioidaan?


Osaatko sinä arvioida omat leikkitaitosi? Missä olet hyvä ja missä on kehitettävää?

Mitkä ovat tiimisi ja työyhteisösi leikkitaidot? Missä leikeissä olette hyviä? Mitä pitäisi leikeissä kehittää?

Astuuko teillä leikki varpaille

Millaiselta teidän omaehtoinen ja ohjattu leikki näyttää?

Millaisessa roolissa teillä lelut ja lelupäivät ovat? 

Millaisia opetuksellisia leikkejä on teillä käytössä?



Täältä vielä leikkivinkkejä isoille ja pienille, aikuisille ja lapsille, erilaisiin tilanteisiin:


*************************************************************************

Blogia voit lukea myös Facebookissa - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa

************************************************************************


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...