lauantai 6. tammikuuta 2018

Vihattu, rakastettu - lelupäivä


Joulun jälkeen huomaa miettivänsä, miten joulua pitäisi käsitellä varhaiskasvatuksessa. Samalla huomaa kuinka rutinoituneesti asiaa ajattelee ja miettii, miten aikaisemmin on asiaa käsitelty, vaikka uusi vasu rohkaisee kokeilemaan uutta.

Vanha kaava takaraivossa vaatii joululahjojen ja rakettien käsittelyä, vaikka kaikki eivät välttämättä edes vietä joulua ja ole saaneet lahjoa tai eivät ole nähneet raketteja. Lahjat puolestaan vievät ajatukset lelupäiviin ja niihin liittyviin haasteisiin ja harmaat hiukset lisääntyvät. Lelupäivät eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Ei ainakaan, jos niistä ei ole sovittu yhdessä kasvattajien, lasten ja huoltajien kanssa.

Mistä lelupäivien vietossa pitäisi sopia? Varhaiskasvattajien pitäisi luoda yhteiset pedagogiset linjat lelupäiville:  Miksi lelupäivää vietetään? Miten lelupäivää vietetään? Mitä lelupäivä sisältää? Onko lelupäivä esimerkiksi sitä varten että lapset esittelevät lelujaan vai siksi että lasten leikki- ja sosiaaliset taidot kehittyisivät? Vietetäänkö lelupäivää joka päivä vai tiettyinä määriteltyinä päivinä? Onko lelupäivä pyhitetty lasten leikkitaitojen harjoitteluun aikuisten tukemina? Onko se lasten omaa vapaata leikkiä ? Sisältääkö lelupäivä erilaisia pedagogisia sisältöjä?

Kasvattajien omien näkemysten lisäksi pitää myös ottaa uuden vasun mukaisesti huomioon huoltajien ja lasten näkemykset. Huoltajilla voi olla hyvinkin vahvoja näkemyksiä lelupäivien vietoista, eivätkä ne aina ole kovin positiivisia. Jos asiaa on käsitelty esimerkiksi syksyllä vanhempainillassa, varhaiskasvattajien voi olla helpompi suhteuttaa pedagogiikkaansa näihin näkemyksiin. Osallisuus on vaikeasti hahmotettava asia, joten arkisten asioiden kautta lähestyminen kuten kysymällä huoltajien näkemyksiä lelupäivästä päästään myös osallisuuden jäljille ja saadaan laajempi näkemys lasten lelukäyttäytymiseen.  Näiden keskusteluiden kautta voidaan hahmotella aikuisten keskeisiä pelisääntöjä myös lasten leluille.

Aikuisten näkemysten lisäksi lasten näkemykset ovat olennaisia. Usein, kun lapsilta kysytään toiveita varhaiskasvatuspäivien sisältöihin, vastauksena on lelupäivä. Lapset siis toivovat lelupäiviä, joten niitä monin paikoin toteutetaan. Se, miten lelupäiviä toteutetaan ehkä vaatii pysähtymistä ja miettimistä.

Aikuiset ovat todennäköisesti tehneet omia sopimuksiaan lelupäivästä, mutta saavatko lapset tehdä omiaan ja kuinka paljon? Saavatko lapset olla mukana suunnittelemassa lelupäivää ja miten ja mitä he saavat suunnitella? Saavatko lapset suunnitella mitä leluja saa tuoda, mitä leikitään ja missä? Kuka ja mikä määrittää leikkiryhmät? Aikuinen,lelut vai kenties lapset neuvotellen aikuisen tukemana?

Jos sovitaan että leluja saa tuoda, kuka määrittää milloin niillä saa leikkiä?  Onko se aikuinen vai voidaanko siitä sopia yhteiset säännöt? Voiko lelu olla mukana aikuisen vetämissä pedagogisissa hetkissä, jos se ei häiritse muita lapsia ja auttaa lasta olemaan osa ryhmää? Toisaalta jos lelu häiritsee aikuisen pedagogiikkaa, onko pedagogiikassa silloin jotain muutettavaa?

Vaikka lelupäivä, voi aiheuttaa harmaita hiuksia niin huoltajille kuin varhaiskasvattajille, on aiheellista kysyä mitä lelupäivä  voi tuoda pedagogiikalle? Lelupäivien kautta voidaan lähestyä osallisuutta ja ottaa lapsia mukaan suunnitteluun. Jos leluja saa tuoda joka päivä, eikä se ole lelujen esittelyä, se voi tuoda jatkuvuutta lasten leikkeihin  kodista varhaiskasvatukseen ja toisin päin.  Jos aikuinen on aktiivisesti mukana vähintään havainnoimassa lasten leikkiä, siitä saa valtavasti materiaalia lapsen kehityksen tukemiseen. Leikki soveltuu kaikkien oppimisen alueiden toteuttamiseen, joten lelupäivää voidaan teemoittaa myös niiden kautta ja ottaa leluja mukaan oppimisprosesseihin.

Leikki on tunnustettu itseisarvona uudessa vasussa, joten se vaatii varhaiskasvattajien paneutumista siihen ja pelisääntöjen hahmottelua pedagogisin perustein ottaen huomioon huoltajien ja lasten osallisuuden.


Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?


1 kommentti:

  1. Meillä on erillisen lelupäivän vietto lopetettu kokonaan. Oman lelun tuomista ei kielletä, eikä puolestaan myös erityisesti kehoteta. Oman lelun voi tuoda mukanaan siis vaikka joka päivä, rajoituksena on, että oma lelu ei tule mukaan yhteisiin toimintahetkiin eikä ruokapöytään. Jos lapsella on oma lelu mukana leikeissä, silloin häntä kannustetaan leikkimään sillä yhdessä muiden kanssa. Ajatus erillisestä lelupäivästä (lelujen esittelyhetkineen) tuntuu todella vieraalle, eivätkä vanhemmatkaan sellaista kysyttäessä tuntuneet kaipaavan. Kun se oman lelun tuominen päiväkotiin onkin yht´äkkiä ihan arkinen juttu, ei lapsi välttämättä edes muista koko päivänä, että hänellä sellainen on mukanaan, vaan lelu päätyy olemaan naulakolla koko päivän..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...