lauantai 18. toukokuuta 2019

Lasten kiroileminen varhaiskasvatuksessa



Lasten kiroilu ei ole tuntematon asia varhaiskasvatuksessa. Mistä lapsen kiroilu kertoo? Miten siihen pitäisi tai voi puuttua?

Mitä kiroilu on? Miksi lapsi kiroilee?
Lapsille kiroilu on pitkälti sosiaalista vaikuttamista. Siinä on kyse vuorovaikutuksesta. Lapsi, joka käyttää kirosanoja ei aina tiedä, mitä ne tarkoittavat, mutta ne voivat tuntua lapsen omassa suussa jännittäviltä, koska aikuiset suhtautuvat näihin sanoihin erityisellä tavalla. Lapsi siis aistii aikuisen suhtautumista hänen kirosanojensa käyttöön.

Sosiaalipsykologi Ronald E. Riggion mukaan lapset oppivat kiroilemaan muun kielen kehityksen ohessa.  Moni lapsi voi kiroilla siitä syystä, että he ovat aistineet näiden sanojen saavan aikaan vaikutusta ympäristössä ja niillä saa aikaan reaktioita muilta niin lapsilta kuin aikuisilta: Kiroilu on yksi tapa lapselle kokeilla omia ja muiden rajoja tai esittää oman mielipiteensä tai vastalauseensa asiaan.


Miten suhtautua ja reagoida kiroiluun?
Suhtautuminen lapsen kiroiluun on riippuvainen kiroilun syystä ja omasta näkemyksestä kiroilua kohtaan. Jokaisen on hyvä pysähtyä ensin pohtimaan, miten itse suhtautuu lapsen kiroiluun: mikä on ensimmäinen ajatus, joka nousee? Onko jotain tilanteita, joissa voi kiroilla ja joissa ei? Arvotammeko perheet heidän elämäntapansa mukaan ja lapsen tässä kontekstissa myös? 

Oman suhtautumisen  jälkeen on hyvä miettiä syitä, miksi lapsi käyttää kirosanoja. Lapsi voi pyrkiä kiroilulla aikuisen, muun ryhmän tai yksittäisen lapsen ärsyttämiseen. Lapsi voi yrittää tehdä vaikutusta muihin. Lapsi voi haastaa aikuista. Kiroilusta voi tulla lapselle arkipäiväinen tapa, eikä edes huomaa itse sitä. Kirosanoja voidaan käyttää perheen arjessa, joten se on osa lapsen normaalia kasvuympäristöään. Lapsi voi kiroillessa säädellä tunteitaan. Hän voi kirota ollessaan vihainen, pelästynyt tai satuttaessaan itseään. 

Jos ymmärrämme omat tunteemme lapsen kiroilussa ja mistä ne kumpuavat sekä löydämme syitä lapsen kiroilun taustalle, voimme miettiä, mitä lapsen kiroilulle voidaan tehdä.


Mitä kiroilulle voi tai pitää tehdä?
Jokainen lapsi on erilainen, kaikille kaikki keinot eivät sovi ja toimi, mutta erilaisia keinoja on hyvä miettiä ja kokeilla, jotta oikea löytyy. 

Jos tilanne sallii, lapsen kiroilun voi jättää ensimmäisellä kerralla huomiotta.
Jos lapsi pyrkii provosoimaan tai ärsyttämään sinua, on tehokkainta jättää kiroilu huomioimatta. Lapsi saattaa näissä tilanteissa olla todella sinnikäs, joten tämä haastaa aikuista olemaan vahvempi ja pitkäpinnainen. Tässä toimintatavassa todennäköisesti tarvitaan myös työyhteisön tukea ja samaa toimintatapaa, jotta lapsi ei löydä uutta kohdetta, joka provosoituu ja näin lapsi saa voittopisteen ja taistelu jatkuu. 

Koska lapsi testaa aikuisen tapaa suhtautua, yksi keino on käsitellä sanojen sisältöä lapsen kanssa. Lapselta voi kysyä, mitä sana hänelle tarkoittaa tai mitä hän ajattelee sanan tarkoittavan. Tämän jälkeen voidaan miettiä, onko muita sanoja, joita tilanteissa voisi käyttää, jotka toimisivat paremmin vuorovaikutuksessa.

Pienille lapsille kirosanat ovat kiehtova ilmiö. Se, että ilmiöön liittyy ristiriitaisia tunteita ja reaktioita on lapselle hämmentävää myös. Lapsille voidaan tunteiden kautta ilmaista, miten kiroilu vaikuttaa muihin. Lapsille voidaan kertoa, että on kauniita ja kohteliaita sanoja ja rumia ja toisia loukkaavia sanoja. Rumat ja loukkaavat sanat saavat toiset surullisiksi. Kiroilu ei siksi ole sopivaa varhaiskasvatuksessa, kuten ei toisen satuttaminen fyysisesti tai sanallisestikaan. Jos lapsi tarvitsee voimasanan, esimerkiksi tilanteisiin, joissa satuttaa itseään vahingossa kävelemällä pöytää päin, hän voi käyttää itse keksimänsä tai valitsemaansa voimasanaa kuten "pantteri". 

Mikäli lapselle on haasteita oman aggressiivisuuden kanssa, on toki parempi, että lapsi päräyttelee alkuun kirosanoja, kuin satuttaa itseään, toisia tai hajottaa tavaroita. Kiroilun korvaamista voidaan harjoitella, kun lapsi on siihen muutoin valmis. 

Tunnetaitojen harjoittelu on yksi tärkeä keino kitkeä kiroilua. Kun lapsi saa vaihtoehtoisia tapoja tunteiden ilmaisuun ja osaa niitä käyttää, hänen ei tarvitse tukeutua kiroilemiseen. 

Tehokkain keino kiroilun kohdalla on löytää myönteinen keino sen kitkemiseen. Jos aikuinen ei provosoidu, jaksaa sanoittaa, jaksaa tehdä töitä tunneilmaisun rikastamiseen, niin lapsi löytää uusia keinoja ilmaista itseään ja kiroilun voima vähenee. Neurotutkija Emma Byrnen mukaan kiroilun kieltäminen ei poista kirosanojen mystiikkaa, eikä auta lasta ymmärtämään kiroiluun liittyviä tunteita.



Milloin ja miten lapsen kiroiluun pitäisi puuttua varhaiskasvatuksessa?
Varhaiskasvatus tekee tiivistä yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. Lapsen kiroilun kohdalla suosittelemme pysähtymään ja miettimään, milloin ja miten lapsen kiroiluun puututaan varhaiskasvatuksessa. Onko ensimmäinen kiroilukerta sellainen, että sen voi ohittaa? Jos näin on, niin hyvä. Jäädään seuraamaan tilannetta tiiminä ja ollaan tiiminä tietoisia asiasta, jotta tilanteeseen voidaan reagoida, jos kiroilu jatkuu. Jos ensimmäistä tilannetta ei voi ohittaa, lapsen kanssa on hyvä sanoittaa tilannetta ja käydä läpi sanan aiheuttamia tunteita, kun lapsi on rauhallinen. Tilanteessa voi käyttää muun muassa tukiviittomia, piirtämistä, kuvia, omia ilmeitä tukemassa viestintää. Jos kiroilu jatkuu, siihen puututaan pedagogisin keinoin ja erityisesti tunnetaitojen ja sanavaraston kartuttamisen kautta. Jos tuntuu, että kaikki pedagogiset keinot on otettu käyttöön ja tarvitaan lisää tukea, sitä voidaan pyytää huoltajilta, varhaiskasvatuksen erityisopettajilta ja viimeisenä muilta yhteistyökumppaneilta kuten perheneuvolasta. Ensin kannattaa kuitenkin aina tarkistaa oma toimintaympäristö, omat toimintatavat ja antaa tukea ja muita keinoja lapselle tilanteessa. 



Mitä tunteita sinussa herättää lapsen kiroilu? 

Kuinka hyvin osaat käsitellä tilanteet, joissa lapset kiroilevat?


*****************************************************************************

Blogin löydät myös Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa
Tervetuloa lukemaan. 

*****************************************************************************

6 kommenttia:

  1. Kiroilua on ja aikuisten reaktiot varhaiskasvatuksesta vaihtelevat naurun pyrskähdyksistä vihaisiin, tylyihin "Ei!", lähes, huutoihin.
    Tämä kirjoitus tuli kreivin aikaan, vien työyhteisöön maanantaina luettavaksi.
    Itse monesti ihmettelen, eri tilanteissa, aikuisten (ammattilaisten) provosoitumista lapsen käytöksestä. Usein käy niin, että eniten lasta kieltävillä ja heidän käytöksestään provosoituvilla aikuisilla on tarve saada lapset käyttäytymään "kuin ihmisen mieli". Samoin he usein antautuvat vuorovaikutukseen heille mielekkäiden lasten kanssa eivätkä anna hyvän ja kannustavan vuorovaikutuksen mahdollisuutta niille lapsille, jotka eniten aikuista tarvitsisivat. Lapsi keksii keinot saada huomiota, harmi jos aikuinen itse käytöksellään (huomaamattomuudellaan) provosoi lasta huonoon käytökseen. Lapsen keinot ovat rajalliset, niinpä kokeneen aikuisen ammattilaisen tulisi osata lukea lasta ja olla hänen tukenaan tunteiden sekä mielen myllerryksissä.
    Kirosanoja on varmasti hauska kokeilla, mutta aikuisten käytöksestä sekä toimintaympäristössä sovituista tavoista toimia riippuu paljon miten tämä jatkuu.
    Huoltajiakin on hyvä osta lukea sekä omaa tapaa kommunikoida huoltajien kanssa. Asiallisuus, mielestäni, on kaiken a ja o. Huoltajat ovat yhteistyökumppaneitamme, jotka varmasti toivovat rakentavia keskusteluja kasvatuksesta. Tässäkin mietittävää miten ilmaista itseään ammatillisesti ettei päivän palaute ole vain valittamista lapsen käytöksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Hienoa, jos tekstistä on apua. Monesti pysähtymällä reflektoimaan omaa toimintaa, löytää uusia keinoja toimia haastavissa tilanteissa. Ammatillisuuteen kuuluu ammatillisuuden löytäminen. Välillä lasten käytös haastaa sitä ja voi olla helppoa provosoitua sen sijaan että laittaisi ammattilaisen takin ylleen.

      Poista
  2. Entäs jos lapsi päiväkodissa toistelee kirosanoja hyväntuulisena eli tilanteeseen ei liity mitään negatiivisia tunteita. Hän haluaa huomiota kun tietää, että niitä ei saisi sanoa. Huomiotta jättäminen ei toimi koska hän myös opettaa sanoja ryhmän muille lapsille ja saa ison porukan huutelemaan kirosanoja noin muuten vaan. Kuinka toimisit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Kiitos viestistäsi hyvästä kysymyksestä. Jos tilanne vaikuttaa ryhmään, ottaisin sen ryhmän käsittelyyn. Kirosanatkin ovat vain sanoja. Ne eivät sinänsä ole pahoja, mutta ympäristön reaktio vaikuttaa tulkintaan. Hyväksyttävistä sanoista voidaan tehdä sopimuksia ryhmään, jos tarve on tai ohjata ajattelua kielellä leikkimiseen toisin. Lasten kanssa voidaan vaikka rakentaa oma räppi ja leikkiä kielellä toisin.

      Poista
  3. Hei, tämä tuntuu olevan kovin ajankohtainen aihe. En aivan allekirjoita tuota huomiotta jättämistä. Miksei voi sanoa, että nämä ovat voimasanoja eikä näitä ole kohteliasta sanoa? Tapakasvatus kuitenkin kuuluu varhaiskasvatukseen, ja aikuisten tehtävä on myös kertoa mikä toiminta ei ole toivottavaa. Jos kiroilun jättää huomiotta, muut katsovat että kiroilu on sallittua jos kerta aikuiset eivät mitenkään siihen puutu. Ei aina tarvitse sanoa ei, mutta hiljaisen hyväksymisen jättäisin pois ja keskustelisin aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Kiitos viestistäsi. Huomiotta jättäminen on yksi keino, jonka käyttöä pitää sovittaa tilanteeseen. On tilanteita, joissa lapsi "mutustelee" sanaa itsekseen. On tilanteita, joissa lapsi hakee sillä reaktioita. Tilanne siis ratkaisee. Tärkeää on ottaa huomioon omat reaktiot ja lapsen syyt käyttää sanaa. Asiallinen, rauhallinen, kielellistä varastoa kehittävä keskustelu on hyvä keino. Hienoa, että olet pohtinut tätä. 😊

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...