sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ruokakasvatus




Varhaiskasvatuksen ruokakasvatusta ovat kaikki ruokaan tai ruokailuun liittyvät tilanteen. Ruokakasvatusmenetelmät Sapere tai makukoulu ovat osalle kasvattajista hyvinkin tuttuja ja uusi vasu sisältää paljon näihin menetelmiin liittyviä periaatteita.  Vasun mukaan ruokakasvatuksen tarkoituksena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. On hyvä pysähtyä miettimään, miten minä kasvattajana voin luoda myönteistä suhtautumista ruokaan? Luoko syömään tai edes maistamaan pakottaminen myönteistä kuvaa ruuasta tai ruokailusta? Voisiko monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia edistää positiivisen kautta, leikkien ja tutkien? Miten minä kasvattajana luon ruokailoa?


Aikuisten ruokaan liittyvät arvot, ajatukset ja ruokapuhe
Aikuisten arvot ja ajatukset ruuasta ja ruokailusta välittyvät myös lapsille. Se, miten aikuinen arvottaa tai kommentoi omia ruokaan liittyviä mieltymyksiä, välittyy helposti lapsille. Aikuisen ruokapuheesta välittyy helposti myös se, mitä he ajattelevat lapsesta syöjänä ja ruokaoppijana. Kasvattajien onkin hyvä pysähtyä miettimään, mistä lähtökohdista ruokakasvatusta toteutetaan: Onko taustalla kasvattajien omat mieltymykset ja käsitykset vai pohjautuuko toiminta vasuun? 


Omatoimisuus ja riittävä syöminen
Vasun mukaan ruokailussa harjoitellaan omatoimisuutta, monipuolista ja riittävää syömistä. Omatoimisuutta voidaan tukea muun muassa harjoittelemalla leivän voitelemista, ruokajuoman kaatamista lasiin ja / tai ruuan ottamista itse. Valitsemalla ruokailuvälineitä ruokailijalle ja ruokailuun sopiviksi voidaan tukea omatoimisuutta. Lasten kanssa voidaan myös yhdessä miettiä, mikä ruokailuväline sopii syötävän ruuan kanssa ja minkä kokoisia ruokailuvälineitä käytetään. Myös juoman kanssa voidaan pohtia, mistä juodaan ja juovatko kaikki samalla tavalla: tarvitseeko joku nokkamukin, juovatko kaikki lasista, käyttääkö joku pilliä juomiseen? Pillin avulla juomalla voidaan tukea myös lasten suun motoriikan harjaantumista. 

Vasun määrittämä monipuolinen ja riittävä syöminen jättää monta kysymystä ilmaan. Kuka määrittää, mitä on riittävä syöminen? Määrittääkö sen ruokahuollosta vastaava henkilö, kasvattaja, huoltaja, lapsi vai varhaiskasvatusyksikön toimintakulttuuri? Tämä on haastava kysymys, jota pitäisi miettiä yksiköissä. Miten määrittelemme riittävän ruuan  pieniruokaisen ja valikoivasti ruokaan tutustuvan lapsen, keskikokoisia annoksia syövän tai runsaita annoksia syövä lapsen kanssa?


Lautasmalli
Lautasmallin tarkoitus on auttaa hyvän aterian koostamisessa. Malli antaa kuvaa siitä, mistä perusaineksista suositusten mukainen ruokavalio koostuu: puolet lautasesta kasviksia, neljännes liha/kala/muna/kasviruokaa, neljännes lisuketta esim. perunaa/riisiä/pastaa, ruokajuoma ja leipä levitteellä. Malli toimii annoskoosta riippumatta. Lautasmallin pohjalta voi lähteä pohtimaan, millaista kokonaisvaltaista pedagogiikkaa ruokakasvatuksen suhteen toteutamme ja kuinka paljon käytämme palkkioita ruokailussa. Jos leipä on palkkio lounaalla siitä, että on syönyt kasvattajan määrittämän annoksen ja sitä ei saa, jos ei syö kasvattajan määrittämää riittävää määrää, niin jääkö lautasmallista jotain pois? Ja jos lounaalla syö huonosti ja siksi välipalakin on pienempi kuin suunniteltu ravintoannos, niin toteutuuko riittävä ravinto?


Ruokasopimukset
Omaa toimintaa kannattaa tarkastella ja pohtia tietoisesti miten toimii ruokakasvattajana. Millaisia sopimuksia ja käytänteitä pitäisi ja voidaan lapsiryhmissä luoda ja miten? Tarvitaanko maistamispakkoa, jos ruokaan voidaan tutustua muuallakin kuin ruokapöydässä ja harjoitella leikin kautta maistamista uskalluksen ja tutkimisen kautta? Voiko lapselle sanoa, että minusta sinä olisit todella rohkea, jos uskaltaisit maistaa miltä kaikki lautasella olevat ruoka-aineet maistuvat, mutta jos et ole vielä valmis, niin haetaan yhdessä rohkeutta vielä lisää seuraavaa kertaa varten. Voisiko kasvattaja kirjata ylös niitä ruoka-aineita, joissa haasteita ilmenee ja etsiä muita keinoja lisätä lapsen rohkeutta maistaa?


Hyvät ruokatavat ja kiireetön ilmapiiri
Vasun mukaan lasten kanssa opetellaan ruokarauhaa, hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria ja ruokailua toteutetaan kiireettömässä ilmapiirissä. Tässä kasvattajalla on iso rooli. Hän toimii lapsille mallina muun muassa siinä miten ruokaa otetaan, miten sitä syödään, miten pyydetään asioita, jos ne ovat itsestä kaukana tai kun tarvitsee apua. Jos kasvattaja osaa toimia kiireettömästi, se leviää ympärille ja jos kasvattajalla on kiire, se tarttuu muihinkin. Kiireettömyyttä voidaan lisätä syömällä pienryhmissä. Pienissä ryhmissä ruokailuun tuleminen rauhoittaa tilanteita. Ruokailutilanteita voidaan myös  valmistellaan etukäteen yhdessä lasten kanssa. Lapset voivat toimia ruoka-apulaisina kattamalla. Kattamistilanne myös opettaa lapsia tekemään ratkaisuja sen suhteen, mitkä ruokailuvälineet olisivat sopivia mihinkin ruokaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Ruokatilanteessa omatoimisuuden tukeminen, kuten ruuan ja juoman itse ottaminen ja toisten auttaminen näissä tilanteissa, tukevat ruokarauhaa, kun ryhmässä on tehty yhteiset säännöt miten ruokailussa toimitaan. Hyviin tapoihin kuluu kiittäminen, mutta myös toisen auttaminen, joten likaisten asioiden lajittelu ja mahdollisten ruokajätteiden omatoiminen siivoaminen ainakin omalta lautaselta on hyvä olla osa ruokakulttuuria, jota lapsille opetetaan.


Leikki
Ruokailu ei ole ainoata ruokakasvatusta, vaan siihen liittyy kaikki ruokaan liittyvä toiminta. Leikeistä kauppaleikissä, torileikissa ja kotileikissä ruuat voivat olla luonteva osa leikkiä. Liikuntaleikeissä kuten hedelmäsalaatti ja banaanihippa on ruokia käsitteinä mukana. Monissa peleissä on ruokakäsitteitä kuten muistipeleissä, Lotto-pelissä, Hedelmätarha-pelissä, Choko-pelissä. Sokkona hedelmien ja vihannesten tunnistaminen on yksi mahdollisuus leikillisesti tutustuttaa lapsia aiheeseen tai laittaa hedelmiä ja vihanneksia tunnustelupussiin. Tähän sopii niin aidot kuin leikkihedelmät ja -vihannekset. Myrkkysieni ja Kim-leikit sopivat leikinomaiseen ruokakasvatukseen hyvin. Makuaakkoset sivuilta löytyy ruokakasvatukseen soveltuvat muistipelikortit.


Vierailut
Lasten kanssa voidaan vierailla erilaisissa ympäristöissä, jotka liittyvät ruokaan ja ruokailuun. Ruokakaupassa ostoksilla käyntiin voi sisällyttää vaikka mitä ruokakasvatukseen ja muihinkin oppimisen alueisiin sisältyviä osioita. Torilla voidaan metsästää esimerkiksi eri värejä hedelmistä, marjoista ja muista ruokatuotteista. Lasten kanssa voidaan tehdä retki oikeaan ravintolaan. Vierailu oman yksikön keittiössä, etenkin jos se on iso, voi olla iso elämys lapsille.


Tapahtumat
Lasten kanssa voidaan myös järjestää ruokaan liittyviä tapahtumia. Heidän kanssaan voidaan tehdä kasvisnäyttely niin aidoista tuotteista kuin lasten tekemistä taideteoksista. Lasten kanssa voidaan suunnitella toritapahtuma, jossa on vähintään leikisti myynnissä erilaisia ruokatuotteita ja joita lapset pääsevät ostamaan ja maistamaan. Kulttuurisesti myös kekrin järjestäminen voi olla hauskaa yksiköissä ja tuo historiaa ja kulttuuria näkyväksi.


Tutkiminen ja uteliaisuus avoimin aistein
Ruokakasvatus on oiva paikka tutkimiselle. Lasten kanssa voidaan kasvattaa itse ruoka-aineita ja päästä siten selvittämään, mistä ruoka tulee. Herneenversoja on helppo kasvattaa lasten kanssa ja yrttien kasvattaminen ikkunalaudalla onnistuu. Lasten kanssa leipominen on myös yksi tapa tutustua ruuan valmistamiseen ja raaka-aineisiin. Erilaisten hedelmien tutkiminen tunnustelemalla, puristelemalla ja paloittelemalla antavat lapselle tietoa niistä. Raaka ja kypsä hedelmä toimivat eri tavalla. Haistelu, maistelu ja sormin syöminen antavat erilaisia elämyksiä ja kokemuksia lapsille ruuasta. Metsäretkien mustikat katoavat usein myös parempiin suihin ja onkin hyvä aina muistaa käydä tietyt säännöt siitä, mitä kannattaa ja saa laittaa suuhun ilman aikuisen lupaa.


Ilmaisun monet muodot ruokakasvatuksen tukena
Kun lasten kanssa keskustellaan, lauletaan ja tarinoidaan ruuasta, heidän ruokasanasto kasvaa. Ruokaa voidaan käyttää kuvallisen ilmaisun välineenä. Marjoilla voi maalata. Perunalla ja muillakin vihanneksilla voidaan painaa kuvia. Lasten kanssa voidaan askarrella ruokalista kuvista ja tehdä taideteoksia lempiruuista. Lastenlauluissa on ruokasanastoa ”Popsi, popsi porkkanasta” lähtien. Lapsia voi saduttaa ruoka-aiheista. Materiaalia ruokakasvatuksen tueksi on paljon tarjolla ruokailun ulkopuolella.


Linkkejä ja vinkkejä
Ruokakasvatuksen monipuoliseen toteuttamiseen voi etsiä vinkkejä vuosikellosta.
Ruokatiedon sivuilta löytyy monipuolista materiaalia tutkittavaksi.
Ojansivun, Sandellin, Lagströmin ja Lyytikäisen julkaisusta "Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa  – ruokailoa ja terveyttä lapsille". Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2014, Turun yliopisto löytyy syventävää materiaalia aiheesta. 



Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...