Lasten ja kasvattajien toimijuus laatutekijöinä

Uusi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa esille monia käsitteitä. Yksi, ei niin pinnalle nostettu termi, on toimijuus. Vasun mukaan varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Mitä toimijuudella (engl. human agency) sitten tarkoitetaan? 

Toimijuus on toimintavalmiutta. Se on tahtoa toimia aktiivisesti, kokea ja olla olemassa. Siihen liittyy käsitteitä aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus, vapaaehtoisuus sekä taito ja voima valita itse toimintatavat. Uudessa vasussa tämä näkyy oppimiskäsityksessä, joka pohjautuu näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Konkreettisesti toimijuus näkyy muun muassa leikissä: Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita. Lapset jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Myös laaja-alaisen oppimisen, kielten rikas maailma – osa-alueessa, toimijuus nostetaan esille, sillä kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen. 

Vaikka toimijuus liittyy yksilöihin, se rakentuu sosiaalisessa kontekstissa. Se, saako yksilö kokea toimijuutta, riippuu sosiaalisista tilanteista, rakenteista, systeemeistä, toisista ihmisistä. Toimijuus ilmenee muun muassa yksilöllisinä tunteina ja kokemuksina osallistumisesta ja vaikuttamisesta osana yhteisöä. Varhaiskasvatuksessa toimijuus peilaa lapsen ja hänen toimintaympäristön välistä vastavuoroista suhdetta. Saako lapsi toimia aktiivisena toimijana? 

Vuorovaikutteinen opetus ja osallistava pedagogiikka nousevat keskeiseen rooliin toimijuuden tukemisessa: Miten pystytään rakentamaan vastavuoroisia ja dialogisia suhteita aikuisen ja lapsen välillä sekä lasten itsensä kesken? Miten havaitaan ja vaikutetaan lasten keskinäisiin valtasuhteisiin ja kykyyn työskennellä yhdessä? Mikä on aikuisen valtarooli osana ryhmää? Millaisia valinnan, vaikuttamisen ja tasavertaisen osallistumisen mahdollisuuksia yhteisössä rakennetaan eri osapuolille? Tässä on monta kysymystä mietittäväksi kasvattajille. On hyvä pysähtyä pohtimaan: Millaista toimijuuden kulttuuria minä luon ja toteutan?

Jos lapsen toimijuudesta siirtää katseen kasvattajan toimijuuteen, päästään ehkä jyvälle siitä, miksi osa kasvattajista uupuu työssään ja kokee riittämättömyyden tunnetta. Muun muassa kasvatustieteiden tohtori Tiina Soini on nostanut ammatillisessa toimijuudessa kolme asiaa ylös: 1. Haluan 2. Pystyn 3. Teen. Nämä kolme asiaa yhdessä muodostavat vahva toimijuuden. 

Muutokset työssä haastavat toimijuutta. Olennaista olisi esittää itselle kysymyksiä: Haluanko? Pystynkö? Teenkö? Onko minulla keinoja toimia työssä muutoksien keskellä? Pystynkö toimimaan muutoksessa? Haluanko toimia muutoksessa? Nämä kolme elementtiä tukevat toisiaan. Olennaista toimijuudessakin on tietää, miksi tehdään asioita ja motivoitua sieltä. Kaikki eivät uuvu työssään ja tutkittaessa opettajia, on todettu, että haastavat tilanteet joko voimauttavat tai kuormittavat opettajia. 

Hyvällä työilmapiirillä ja pystyvyyden kokemuksella on nähty olevan kuormitusta suojaavia vaikutuksia. Koska jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa työilmapiiriin ja sen positiivisuuteen, on hyvä miettiä itsensä kohdalla, millaista työilmapiiriä minä luon? Tämä koskee ihan kaikkia työtehtävästä riippumatta. Työilmapiirin luominen ei ole vain johtajan vastuulla, vaan jokaisen työntekijän. Jos kysymykseen ”Haluanko?”, vastaa, että ”EN”, on aika etsiä uusia uria. Jos pystyn, niin teenkö? 

Vahva toimijuus tulee laaja-alaisesta näkemyksestä, jossa ison kuvan näkeminen on olennaista. Tässä tarvitaan hyvää johtajuutta, jotta päästään kapea-alaisesta laaja-alaiseen näkemykseen ja toimintaan. Ammatillinen toimijuus edellyttää halua oppia, kokemuksen siitä, että voi oppia sekä taidon oppia. Toiminnan rajaaminen, vaiheistaminen, vauhdin hidastaminen, onnistumisen tunnistaminen ja tunnustaminen saattavat viedä lähemmäs vahvaa toimijuutta sekä pystyvyyden tunnetta uupumisen sijaan.

Se millaisessa suhteessa kasvattaja on omaan työympäristöönsä, heijastelee työssä jaksamiseen. Jos ei koe olevansa tärkeä ja vaikuttavansa työhönsä ja työyhteisöönsä, toimijuus heikkenee ja sen myötä työssä jaksaminen. Yksilön voimaantuminen ja yksilöllinen kasvu ovat osa työssäjaksamista. Voinko minä tukea jotain työyhteisössäni työssäjaksamisessa? Pidänkö itse huolta työssäjaksamisestani? Mitä minun pitäisi tehdä, että työssä jaksamiseni pysyy hyvänä tai muuttuu paremmaksi? Pystynkö? Teenkö? Haluanko? Ja varhaiskasvattajana: luonko nämä mahdollisuudet myös lapsille. Tuleeko varhaiskasvatuksesta pysytyviä, toimintaan kykeneviä ja motivoituneita lapsia?

Varhaista Aikaa – Varhaiskasvatuksen Aikaa on myös Facebookissa.

JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?