lauantai 26. elokuuta 2017

Pedagoginen dokumentointi



Juuret pedagogiselle dokumentoinnille on löydettävissä Reggio Emilia –pedagogiikasta. Uusi varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa termin nyt ylös. Pedagoginen dokumentointi määritellään vasussa varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeiseksi työmenetelmäksi, joka mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen. Se on havainnointiin perustuva työmenetelmä, mutta myös ajattelutapa.

Pedagoginen dokumentointi on prosessimuotoinen työkalu
Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on kehittää varhaiskasvatusta. Sen tarkoituksena on tehdä varhaiskasvatusta näkyväksi ja tuoda tietoisuuteen niin lasten kuin kasvattajienkin toimintaa. Tehdyt dokumentoinnit ovat kasvattajien työkaluja, joihin voidaan palata suunniteltaessa ja arvioitaessa toimintaa. On hyvä muistaa, että pedagoginen dokumentointi on aina tekijänsä tulkintaa, ei ainoa totuus asiasta. Pedagoginen dokumentointi on prosessi, joka koostuu havainnoinnista, dokumentoinnista, tulkinnasta (reflektoinnista) sekä toiminnan muokkaamisesta. Dokumenttien avulla voidaan muodostaa ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta.

Lapsen vasu pedagogisen asiakirjana
Lapsen henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma on pedagoginen dokumentti, joka tarvitsee ympärilleen henkilöstön tekemiä havaintoja, arviointeja ja muita dokumentteja. Vasu toteaa, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia. Toisaalta voisi ajatella, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on tärkein pedagoginen dokumentti, koska se on jokaiselle tehtävä ja muu pedagoginen dokumentointi tukee tämän dokumentin laatimista ja toteutumista. Kun lapselle pidetään vasukeskustelu vanhempien kanssa, eri tavoin tehtyjä pedagogisia dokumentteja olisi hyvä olla mukana tuomassa näkyville lapsen arkea varhaiskasvatuksessa. Lapsen vasun laatimisen näkökulmastakin katsottuna pedagoginen dokumentointi on vahva kasvatuksellinen työkalu, joka toimii kasvattajien, lapsen ja huoltajien välillä tuoden näkyväksi toimintaa, oppimista, kasvua ja kehitystä. 

Pedagogisen dokumentoinnin suunnittelu
Pedagoginen dokumentointi ei ole itsestään selvää tai helppoa. Se vaatii myös suunnittelua. Mitä dokumentoidaan? Miten dokumentoidaan? Miksi dokumentoidaan? Pitää miettiä mikä on toiminnan kannalta olennaista dokumentointia. Mitä kaikkea on hyvä dokumentoida, että lapsen vasu on pedagogisesti mahdollisimman kattava ja paikkansa pitävä? Huomion arvoista on, jotta dokumentoinnista tulee pedagogista, sen pitää linkittyä vasuun, sisältöihin, tavoitteisiin. Kasvattajien pitää suunnitella ja päättää vasun pohjalta, ketä, mitä, miksi ja miten pedagogista dokumentointia toteutetaan. Pedagogisen dokumentoinnin pitää tuottaa tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. Vasun mukaisen suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta.

Pedagogisen dokumentoinnin eri näkökulmat
Pedagogista dokumentointia pitää tarkastella ainakin neljästä näkökulmasta: lapsen, ryhmän, huoltajien ja kasvattajien. Pedagogista dokumentointia tarvitaan, jotta saadaan havaintoja lapsesta, jotta voidaan hahmottaa ryhmän tapaa toimia. Vanhempien osallisuus pitää dokumentoida. Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat osa toiminnan arviointia sekä kasvattajien toiminnan itsearviointia.



Millaisia keinoja ja apuvälineitä on pedagogisen dokumentoinnin tekemiseen?
Koska pedagogisen dokumentoinnin avulla pyritään tekemään näkyväksi lapsen omaa tapaa toimia ja oppia, kasvattajien tehtävä on havainnoida, mikä on lapselle ominainen tapa työskennellä. Kasvattajien tehtävä on lapsen mielenkiinnonkohteiden liittäminen eri teemojen kautta pedagogiikkaan siten, että se tukee parhaalla mahdollisella tavalla lapsen oppimista. Pedagogiikka kuuluu osaksi jokaisen lapsen oppimisprosessia. Aikuisen tärkeä tehtävä on pysähtyä kuuntelemaan ja olemaan läsnä tilanteessa lapsen kanssa. 

Dokumentointi auttaa kasvattajia tekemään näkyväksi oppimisen alkutilanteen sen mitä on prosessissa opittu ja mihin seuraavaksi voidaan matkata. Vasun linkittäminen pedagogiseen toimintaan voi toteutua yksinkertaisesti suunnittelu-havainnointi-kehittäminen-lomakkeella. Samaan kaavakkeeseen kirjataan mielenkiinnon kohteena ollut aihe, ryhmä, suunniteltu toiminta, havaitut asiat ja kehittämisideat. Suunnittelulomakkeet talletetaan ryhmän jatkokäyttöön ja toimintaa voidaan suunnitella ja arvioida suhteessa jo toteutettuihin toimintoihin.

Esimerkki kaavakkeesta, jota on käytetty kasvan, kehityn, liikun -oppimisen alueella:

 Kuinka usein pitäisi dokumentoida?
Pedagogisen dokumentoinnin pitää olla jatkuvaa ja suunniteltua, jotta asiat eivät jää mielikuvien varaan. Dokumentointia on kuitenkin hyvä tehdä eri tasoilla kattavan kuvan saamiseksi. Pedagogista toimintaa on hyvä tehdä päivittäin tai vähintään viikkotasolla, esimerkiksi suunnitelmien ja havaintokaavakkeiden kautta reflektoiden. Isompia kokonaisuuksia saadaan näkyväksi projekti- ja teemakohtaisesti oppimiskoosteina, joissa lapsia kannattaa käyttää pedagogisina dokumentoijina aikuisen apuna. Tällöin lapset itse kuvaavat ja kertovat oppimisprosessistaan ja ne saadaan heti kuvattua tai kirjattua talteen. Portfoliot toimivat myös pidempiaikaisina pedagogisina dokumentoinnin välineitä, jos ne sisältävät muutakin kuin töiden taltiointia. 

Erilaisia tapoja tehdä pedagogista dokumentointia
Pedagogista dokumentointia tarkasteltaessa on hyvä pysähtyä kysymyksen äärelle: Taltioimmeko vain töitä vai dokumentoimmeko pedagogiikkaa? Dokumentoinnissa on eri ulottuvuuksia. On mahdollista, että aikuiset raportoivat asioita toiminnan kautta. Käytetään kuvia, lapsen töitä, haastatteluja. On hyvä kysyä: Näkyykö tässä prosessissa lasten oppiminen? Onko lapsi ollut itse tekemässä pedagogista dokumentointia yhdessä aikuisen kanssa? Miksi lapsia ei käytetä dokumentoijina ja säästetä myös aikuisilta aikaa, kun aikuisen ei tarvitse tehdä dokumentointia irrallaan toiminnasta vaan se tehdään lasten kanssa osana toimintaa?

Mitä yleisiä keinoja sitten on dokumentoinnille? Kirjallisen dokumentoinnin keinoja ovat esimerkiksi lasten toiminnan havainnoiminen ja ylöskirjaaminen, lasten haastattelu ja heidän sanontojen ylöskirjaaminen, lasten kommenttien kerääminen töistä sekä projekteista eri vaiheissa. Kuvallisen dokumentoinnin keinoja ovat muun muassa arjen toiminnan valokuvaaminen, videot, lasten työt ja niihin sisällytetyt lasten kertomukset, skannatut teokset. Mahdollisuus myös tallentaa kuvia sovelluksiin, joista lapsi voi tarkastella niitä kotoa käsin huoltajien kanssa, tuo arkea ja oppimista näkyväksi koteihin. Hyvä kuva voi kertoa paljon lapsen toiminnasta ja oppimisprosessistakin, johon kasvattajien on hyvä palata toiminnan arvioinnissa, kehittämisessä ja uutta suunnitellessa. Kirjallisen ja kuvallisen dokumentoinnin lisäksi voidaan käyttää ääntä ja äänitteitä dokumentoinnissa. 

Konkreettinen malli alle 3-vuotaiden pedagogisesta dokumentoinnista
Pienillä alle 3-vuotiailla pedagogista dokumentointia on hyvä pyrkiä tekemään tiiviissä yhteistyössä vanhempien kanssa, koska oman mielipiteen ilmaisu voi tässä ikäryhmässä hyvin monentasoista ja vaatii kasvattajilta paljon tulkintaa. Oma vihko tai kirja, joka kulkee tietyin väliajoin kotona ja johon merkitään niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona esimerkiksi lapsen kiinnostuksen kohteita, tapahtumia, tietoa tärkeistä ihmisistä, voi toimia hyvänä viestin ja kehittymisen dokumenttina varhaiskasvatuksen ja kodin välillä.






JOKO KÄVIT TYKKÄÄMÄSSÄ?
 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Tonttulan vahvuusperustainen joulukalenterisatu

  2020 marraskuussa blogi vei lukijoitaan matkalle Tonttulaan ensin isompien lasten Tonttulan  kalenterivinkkien avulla, joita seurasi viel...