Varhaiskasvatuksen kehittäminen ja laadun arviointi

Karvi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, on laatinut vuonna 2018 ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” (Janniina Vlasov, Jenni Salminen, Laura Repo, Kirsti Karila, Susanna Kinnunen, Virpi Mattila, Thomas Nukarinen, Sanna Parrila & Hanna Sulonen). Julkaisu on laadittu tukemaan varhaiskasvatuksen itsearviointia ja laadunhallintaa. Sen tarkoituksena on selkiyttää varhaiskasvatuksen arviointia ja edistää varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten yhdenvertaisten edellytysten toteutumista kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. 

”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” – teokseen on koottu 34 laadun rakennetekijää ja niitä kuvaavat indikaattorit sekä 26 prosessitekijää ja niitä kuvaavat indikaattorit. Laadun rakennetekijät luovat pohjan ja reunaehdot varhaiskasvatukseen ja tuottavat vaatimuksia rakennetekijöiden sisältöihin. Niiden avulla voidaan edistää tai estää varhaiskasvatuksen ydinprosessin toteutumista. Ne liittyvät varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Laadun prosessitekijät ovat ydintoimintoja varhaiskasvatuksen arjessa ja niillä on suora vaikutus lapsen kokemuksiin. Jos rakenteet eivät ole kunnossa, eivät prosessitkaan yleensä ole laadukkaita. 

Indikaattorit luovat pohjan yhtenäisille toimintatavoille ja periaatteille. Ne pohjautuvat varhaiskasvatuslakiin, varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin ja tutkimustietoon. Indikaattorit kuvaavat laadukasta varhaiskasvatusta yleisellä tasolla. Indikaattorit itsessään eivät sovellu arviointityökaluiksi. Niiden pohjalta määritetään tarkemmat arviointikriteerit, joiden pohjalta arviointi toteutetaan. Kriteerit ovat laatua määrittäviä ominaisuuksia. Ne pitää märittää mahdollisimman konkreettisiksi, jotta niiden toteutumista arjessa voidaan luotettavasti arvioida tai mitata. Kriteereiden laadinnassa on hyvä pohtia: Mistä tunnistetaan, toteutuuko toiminta siten kuin indikaattori määrittää. 

Asiakirja laadun hallintaa ja arviointiin on olemassa, mutta miten se on rantautunut arkeen? Mitä varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä arvioidaan ja miten? Jos arvioinnin perusteet ja suositukset otetaan oikeasti käyttöön, se vaatii työtä ja asian työstämistä, sillä asiakirja ei anna valmiita vastauksia. Toki Karvilla on valmisteilla työkaluja arvioinnin toteutukseen sekä arviointiagenttikoulutuksia.

Toimintaa pitää kuitenkin arvioida ja keinot pitää löytää, jos niitä ei vielä ole. Yksi tapa tehdä kehittävää arviointia on lähteä liikkeelle tavoitetiloista. Mitä minä tai meidän yksikkömme varhaiskasvatuksessa tavoittelee? Kun tavoite on mietittynä ”Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset” tulee avuksi indikaattorien kautta. Tavoite pitäisi pilkkoa osiin indikaattorien avulla: Mihin varhaiskasvatuksen laadun indikaattoriin meidän tavoitteemme linkittyy? Indikaattorien löytämisen jälkeen tulee konkretisoinnin vuoro: Mistä tiedetään tai voidaan havainnoida, että indikaattori toteutuu arjessa. Arviointikriteerien jälkeen pitää vielä miettiä, miten asiaa mitataan: Luodaanko jokin mittaristo esimerkiksi asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu vai tarkastellaanko laadittuja dokumentteja arjesta ja etsitään niistä toteutumisen merkkejä. Mittareiden tarkastelun jälkeen ollaan tilanteessa, jossa arviointi jälleen etenee: Mihin meidän pitää seuraavaksi kiinnittää huomiota ja arviointi alkaa uudestaan tavoitteiden tarkistelusta.

Tavoitteita varhaiskasvatuksen kehittämiselle voisi olla esimerkiksi johtamisen, oppimisympäristön tai henkilöstön ammatillisuuden kehittäminen. Johtamisen kehittämiseen indikaattorin voi poimia esimerkiksi rakennetekijästä 27: ”Paikallisella tasolla on selkeä varhaiskasvatuksen päätöksenteko- ja johtamisjärjestelmä, johtamisen rakenteet ja menettelytavat. Johtamisjärjestelmä tukee henkilöstön pedagogista työtä ja lasten hyvinvointia sekä varmistaa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisen”. Johtamisen kehittämisen tavoitetta tukevaksi indikaattoriksi, eli miten toimintaa toteutetaan, voidaan tästä luoda tiivistetysti "luodaan johtamista tukeva johtamisjärjestelmä". Tämän toteutumisen (ensimmäisiksi) kriteereiksi määritetään jotain konkreettista mistä lähdetään liikkeelle: Esimerkiksi laaditaan johtamisen vuosikello tukemaan johtamisen työtä ja käydään kerran kuussa johtajien kesken pedagogista johtajuutta tukevaa keskustelua. Näitä kriteereiden toteutumista voidaan mitata sillä, onko vuosikello laadittu ja tuottaako se systemaattista johtamista aikataulujen mukaan. Näitä voidaan mitata määrällisesti tai asteikolla 1-5 – ei toteudu – toteutuu. 

Toinen johtamisen indikaattori voidaan valita varhaiskasvatuksen prosessitekijöistä. Prosessitekijä numero 15 sanoo: ”Varhaiskasvatusyksikön johtaja vastaa yksiköidensä pedagogiikan tavoitteellisesta ja suunnitelmallisesta johtamisesta, arvioinnista ja kehittämisestä sekä henkilöstön työssä oppimisen mahdollistamisesta. Pedagogiikan johtaminen toteutuu varhaiskasvatuksen opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen.” Tämän voi esimerkiksi tiivistää laadun indikaattoriksi ”Pedagogiikan johtaminen opettajien tuella ja koko henkilöstöä osallistaen”. Kriteereiksi voidaan määrittää esimerkiksi opettajille säännöllisesti järjestettävät (esim. 2 krt kk) pedagogiset vasua jalkauttavat palaverit johtajan kanssa. Henkilöstöä voidaan osallistaa esimerkiksi kerran kuussa yhteisellä arvioinnilla johtajan kanssa. Näistä voidaan laatia pedagogisen johtajuuden ja toiminnan mittaria yhdessä henkilöstön kanssa – mietitään, millaisilla kysymyksillä tätä voidaan kuvata esimerkiksi – olen saanut johtajalta tukea omaan pedagogiseen johtajuuteeni ryhmässä ja asteikko 1-5 (e toteudu – toteutuu). Myös palaverien toteutumisen määrää voidaan seurata. 

Oppimisympäristön kehittämiseen sopivia indikaattoreita ovat esimerkiksi rakennetekijä 34 ”Varhaiskasvatuksen kaikki oppimisympäristöt ovat terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä” sekä prosessitekijä 13 ”Henkilöstön ja lasten yhdessä suunnittelema ja rakentama pedagoginen oppimisympäristö kannustaa lapsia leikkimään, liikkumaan, tutkimaan, luomaan ja ilmaisemaan. Oppimisympäristöä arvioidaan ja muokataan säännöllisesti lasten tarpeiden ja mielenkiinnonkohteiden mukaisesti siten, että se haastaa ja innostaa lapsia oppimaan.” Näistä voidaan tiivistää laadun indikaattoreiksi: Suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa oppimisympäristöjä sekä Varmistetaan että oppimisympäristöt ovat terveellisiä, turvallisia, monipuolisia ja oppimista edistäviä. Kriteereiksi voidaan asettaa lasten palaverien pito kerran kuussa, joissa käydään läpi oppimisympäristöä kuvien avulla sekä kehittämissuunnitelma, joka laaditaan palaverien pohjalta, jota arvioidaan kerran kuussa. Välineistöä myös tarkistetaan kerran kuussa ja rikkinäiset poistetaan tai saatetaan korjattavaksi. Lisäksi välineistön monipuolisuutta arvioidaan lasten kanssa kerran viikossa valitulla ryhmän kokoontumisella. Mittareina toimivat palavereiden toteutumisen määrä ja niistä tuotetut dokumentit ja niiden pohjalta toiminnan kehittäminen.

 

Henkilöstön ammatillisuuden kehittämisen indikaattoreiksi voidaan valita esimerkiksi prosessitekijä 23 ”Varhaiskasvatuksen henkilöstö tunnistaa eri ammattiryhmien ammatilliset velvollisuudet, osaamisen ja vastuut osana varhaiskasvatustyön kokonaisuutta. Henkilöstö hyödyntää erilaista osaamista varhaiskasvatustyössä ja sen kehittämisessä.” sekä rakennetekijä 15 ”Varhaiskasvatuksen henkilöstön täydennyskoulutus ja muu ammatillisen osaamisen kehittäminen ovat suunnitelmallisia ja perustuvat osaamisen todennettuihin kehittämistarpeisiin. Täydennyskoulutukseen kannustetaan ja siihen luodaan mahdollisuuksia.” Nämä voidaan tiivistää indikaattoreiksi ”jokaisen ammatillinen osaaminen tunnistetaan ja hyödynnetään” sekä ”luodaan toimivat käytänteet henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämiseen. Kriteereiksi voidaan luoda muun muassa tehtävän kuvien läpikäynti syksyllä toiminnan alkaessa tai uuden henkilön aloittaessa, luodaan vahvuusrekisteri, johon jokaisen vahvuuden kirjataan ja jokainen tiimi luo tiimisopimuksen, jonka johtaja vahvistaa. Kehityskeskustelut toimivat koulutussuunnitelman laatimisessa ja vaatimus koulutusten jälkeen koulutuksen annin jakamisesta muille. Mittareina toimivat kirjalliset materiaalit kuten vahvuusrekisteri ja tiimisopimukset. Kehityskeskusteluja monessa paikassa mitataan jo nyt määrällisesti ja sieltä pystytään seulomaan, kuka ei ole käynyt. Koulutuksissa käymisen jälkeen jokaisella on vastuu itse huolehtia, että kertoo koulutuksen annin ja sitä voidaan seurata tarkastelemalla koulutuspäiviä ja niistä tuodun tiedon määrää.

 

Minkä tavoitteen sinä koet tärkeäksi omassa työssäsi varhaiskasvatuksessa? Mikä indikaattori kuvaa sitä? Millaisia konkreettisia kriteereitä tavoitteen saavuttamiseksi pitää asettaa? Entä miten tavoitteen toteutumista mitataan ja seurataan?

****************************************************************************

Blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************

Liikunnan portaat

Varhaiskasvatuksessa liikunnan ja liikkumisen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti ja kokemaan liikunnan iloa. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018)

Liikkumisen ja liikunnan tukena varhaiskasvatuksessa käytetään paljon erilaisia liikunnan vuosikelloja, kausisuunnitelmia ja liikuntatarjottimia. Ne tukevat liikkumisen säännöllisyyttä, suunnitelmallisuutta sekä tavoitteellisuutta. Näiden erilaisten apuvälineiden käytössä pitää kuitenkin ottaa huomioon lapsen yksilöllisyys ja pitää ymmärtää, miten lapsen liikunnallinen kehitys kulkee, jotta toiminta olisi oikeasti tavoitteellista ja tukee lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.

Liikunnan vuosikello on yksi apukeino varmistaa liikunnan monipuolisuutta, säännöllisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Liikunnan vuosikelloja voidaan rakentaa monella tapaa. Lapsen liikkumisen kehittymiseen keskittyvä vuosikello, tai paremminkin liikunnan portaat, lähtee liikkeelle lapsen motoriikan kehittymisestä vaiheittain. Vuosikelloja voidaan rakentaa myös painopisteiden mukaan esimerkiksi syksyllä tutustumisleikkejä, talvella luistelua ja hiihtoa. Nämä vuosikellot rakentuvat  ja palvelevat eri tavoin. Liikunnan portaat on motoriikan kehittymistä vaiheittain korostava malli ja se antaa vihjeitä siitä, mitä taitoja lapsen tulisi osata ennen seuraavan osan hallintaa. Puutteet aikaisemmissa motorisissa vaiheissa voivat hidastaa ja vaikeuttaa seuraavien motoristen taitojen kehittymistä. Jos lapsen motorisia taitoja havainnoidaan ja huomataan haasteita taidoissa, motoriikan kehittymiseen painottava, liikunnan portaat voivat auttaa palaamaan takaisin päin ja harjoittamaan edellisiä taitoja lisää, jotta uusikin taito voidaan hallita paremmin.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet nostaa ylös lasten motoristen taitojen suunnitelmallisen havainnoinnin tärkeyden. Liikunnan portaat voivat toimia tässä apukeinoina. Lapsia havainnoimalla heidät voidaan asettaa portailla eri tasoille sen mukaan, kuinka he hallitsevat taidon ja tämän havainnon pohjalta tehdä liikunnan perustaitojen kehittämisen suunnittelua ryhmään. Jos liikunnan portaita käyttäessä huomaa, että usealla lapsella on vaikeuksia kieriä tai ryömiä, niin näitä taitoja voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi siirtymätilanteisiin, jolloin päivän aikana toistoja tulisi useita. Liikunnan vuosikello, johon kirjataan vuosisuunnittelu, että elokuussa kieritään, syyskuussa potkitaan palloa, toimii suunnittelun tukena eri tavoin.

Perustaitojen harjoittelussa myös liikkeiden variointi eli muuntelu on tärkeää. Esimerkisi voidaan kävellä eteenpäin, taaksepäin,sivuittain eli eri suuntiin. Voidaan liikkua isossa tilassa tai pienessä tilassa. Voidaan kävellä nopeasti tai hitaasti. Voidaan kävellä hiipien tai tömistellen, Voidaan kävellä pienenä tai isona. Eli liikkeitä voidaan varioida suunnan, tilan, ajan, voiman ja tason kautta.

Lasten liikuttaminen varhaiskasvatuksessa ei toki ole vain perustaitojen harjoittamista, mihin liikunnan portaat keskittyvät. Perustaitojen harjoittelua tukee lasten hyvä kehotuntemus ja sen tukeminen on äärettömän tärkeää. Kehotuntemuksen tukemisessa auttaa keholiikunta (esim. laitetaan nenä paikanmerkille), aistileikit (mistä löytyy jotain pehmeää tai tunnustellaan esineitä silmät kiinni), runot (”varpaamme me piilotimme, varpaita ei lain… 1-2-3 tässä meidän varpaat on, juksasimme vain”) musiikkileikit (pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat).

Perustaidot, jotka liikunnan portaista löytyvät, pohjaavat myös lapsen tasapainotaitoihin. Tasapainotaidot kehittyvät lapsella muutaman kuukauden iästä aina neljään ikävuoteen saakka Tasapainotaidot liittyvät sekä paikalla olevaan kehoon että pyörimiseen ja asennon ylläpitämiseen. Se voi olla joko staattista tai dynaamista, riippuen onko keho paikalla vai liikkeessä. Tasapainossa on yksinkertaistettuna kyse kehon painopisteen ja tukipinnan sijainnista. Staattista tasapainoa on esimerkiksi istuma- tai seisoma-asennossa pysyminen. Tätä voidaan harjoittaa esimerkiksi seisomalla yhdellä jalalla tai esimerkiksi Faaraon Kissa laulussa konttausasennossa jalan nostamisella ilmaan. Nassikkapainissa esimerkiksi Pantterin kaadossa pyritään myös pitämään tasapaino, kun toinen pyrkii kaatamaan. Dynaamista tasapainoa on kehon asennon hallinta liikkeessä, kuten pysähtyminen, kurkottaminen, eri maastoissa liikkuminen. Dynaamista tasapainoa voidaan harjoittaa muun muassa liikkumalla eri maastoissa – metsässä, pihalla, puistoissa, sisällä. Sisälle voidaan tehdä esimerkiksi erilaisia möykkyratoja patjoista ja sileitä ratoja liikuntapenkeistä. Pysäytysleikit toimivat tässä myös hyvin, esimerkiksi musiikki seis tai STOP! leikki (Kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, kävelen, STOP liikutaan eri tavoin ja harjoitellaan pysähtymistä). Tasapainotaidoiksi luokiteltavia taitoja ovat kehon taivuttaminen, ojentaminen, heiluminen, kääntyminen, väistäminen, pyöriminen, kieriminen, alastulot ja pysähtyminen. Kaatuminen on alastuloihin liittyvä taito, joka on äärimmäisen tärkeä perustaito, jota muun muassa luistelussa pitää aina muistaa myös harjoitella.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää ja tässä liikunnan portaat voivat toimia yhtenä tukikeinoja ja apuvälineenä.

Millaisia liikunnan suunnittelun tukikeinoja sinulla on käytössä?

Lisää lukemista liikunnasta:

Liikkuminen

Vihjeitä liikuntaan alle 3-vuotiaiden kanssa

Blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************

Tiimijohtajuus

Varhaiskasvatuksessa työtä tehdään pääsääntöisesti tiimeissä. Tiimit toimivat sosiaalisesti ja tiimin työ on riippuvainen sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Sosiaalisen luonteensa vuoksi tiimit tarvitsevat myös johtamista. Johtajuus on tiimityön ydin ja tiimi tarvitsee johtajaa toimiakseen. 

Varhaiskasvatuksessa tiimin johtajuus on kaksinaista. Tiimin sisällä pitää olla johtajuutta, mutta tiimi on alisteinen myös oman yksikön johtajuuteen sekä organisaation johtajuuteen. Johtaminen on ilmiö, jossa johtajuus on sidoksissa toisiin yksilöihin: johdettavaksi tulemiseen pitää suostua. Johtaminen vaatii sitä, että toinen osapuoli suostuu johdettavaksi. Tiimin sisäinen johtajuus voikin olla annettua tai otettua. Se voi olla tehtävään kuluvaa tai ryhmän yksilölle antamaa tai yksilön ottamaa valtaa. On hyvä pysähtyä miettimään, kenellä johtamiseen liittyvää valtaa omassa työyhteisössä on ja miksi. Johtamiseen sisältyy aina valtaa, joten ei ole aivan sama, miten johdetaan. Varhaiskasvatuksen tavoitteellisuuden näkökulmasta ei myöskään ole aivan sama kuka johtaa.

Tiimin johtaja, varhaiskasvatuksen ideologisella tasolla, on varhaiskasvatuksen opettaja, jolla on pedagoginen vastuu. Mitä tiimin johtaminen varhaiskasvatuksessa sitten tarkoittaa? Mitä tiimin johtamiseen kuuluu? Aihetta voidaan lähestyä hyvän johtamisen ja perustarpeiden tyydyttymisen kautta. Perustarpeiden pohjalta katsottuna ihmiset haluavat tulla kuulluiksi ja kokea kuuluvansa yhteisöön. Ihmiset haluavat tulla myös kohdelluksi oikeudenmukaisesti. Näistä koostuu myös usein hyvän johtajuuden kriteerit: koen, että minua kohdellaan oikeudenmukaisesti, saan vaikuttaa, koen kuuluvani ryhmään ja että minua arvostetaan. Pelkkä oikeudenmukainen kohtelu tai ryhmään kuuluminen ei kuitenkaan vielä vie työtä eteenpäin vaan tarvitaan myös kriteereitä työ tekemiseen. ”Hyvä tyyppi” voi olla ”hyvä tyyppi”, mutta ammatillisessa työssä tarvitaan ammatillista osaamista ja tavoitteellista ammatillista toimintaa.

Tiimin työ on tehokasta, kun työ on odotusten mukaisessa linjassa, annetuissa rajoissa ja se saavuttaa asetetut tavoitteet. Varhaiskasvatuksessa tämä konkretisoituu varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisessa toiminnassa. Varhaiskasvatuksessa tiimin johtamiselta vaaditaan työn johtamista, jossa pitää ottaa huomioon, että tiimin jäsenten vuorovaikutus on olennaista. Tiimin johtaja onkin sosiaalisten ongelmien ratkoja, hänen tehtävänsä on rakentaa ja ylläpitää tiimiä toimivana yksikkönä. Hänen tehtävänsä on valmentaa, tukea, tarvittaessa vaikuttaa suoraan siihen, että tiimin prosessit toimivat oikein ja tiimi tekee ydintehtäväänsä. Tiimin vetäjälle kuuluu vuorovaikutuksen mahdollistaminen tiimissä ja oppimisprosessien luominen sekä tukeminen. Tiimin vetäjän tehtävänä on motivoida tiimiä ja auttaa reflektoimaan sen toimintaa. Tiimin vetäjän tehtävä on saada tiimi reflektoimaan omaa toimintaansa ja opetella kohtaamaan myös vaikeita asioita. Tässä avoin vuorovaikutus ja oman toiminnan reflektointi ovat avain asemassa.

Tiimin johtajan tehtävä on laittaa tiimi ajattelemaan. Tiimin vetäjän tehtävänä on saada tiimi ymmärtämään, miksi, miten ja mitä tiimissä tehdään: mikä on tiimin perustehtävä ja miksi ja miten sitä tehdään. Tiimin johtajan tehtävän on valmentaa muita, antaa struktuurit ja pitää fokus työn tarkoituksellisessa ja tavoitteellisessa tekemisessä. Tehokas tiimi uskaltaa keskustella työstään ja keskustelun kautta tiedostaa asiakkaansa, olemassa olevat resurssit, ulkoiset odotukset sekä osaa linkittää työnsä osaksi laajempaan kokonaisuutta. Tehokas tiimi osaa rakentaa yhteisen ymmärryksen tehtävänsä tekemiseen. Tiimin johtajan pitää osata avata työn tavoitteet kaikille, niin että ne ovat selviä. 

Tiimin johtaminen ei siis ole pomottamista tai vain annettu titteli. Se on tehtävän kirkastamista. Se on asioista sopimista ja sovittuihin asioihin palaamista. Se on myös vaikeiden asioiden käsittelyä yhdessä tiimissä ja reflektoinnin harjoittelua. Se yhteisen, tavoitteellisen linja etsimistä ja siitä sopimista. 

Tiimityö ei ole helppoa ja sen johtaminen ei ole helppoa. Tiimityön johtamisen tehtävistä on myös hyvä puhua ja sopia tiimissä. Tiimityön tekemiselle ja sen johtamiselle on rajoitteita. Ensimmäinen rajoite on se, että johtamiseen pitää jäsenten suostua. Jos johtajuutta ei hyväksytä, tiimi ei myöskään toimi. Yksilötason panokset ja motivaatio vaikuttavat, erityisesti motivaatio työskennellä toisten kanssa. Tiimityötä rajoittavat, mutta myös mahdollistavat, sen jäsenten luonteet, taidot, tiimi kompetenssi, persoonallisuus, edellytykset, tiedot, itsenäinen työskentely, tehtävä ja konteksti, jossa työtä tehdään. Vahva tiimityö sisältää vahvaa autonomiaa työn tekemiseen, halua työskennellä toisten kanssa, tiimityötaitoa, yhteistyötaitoja, kannustamista, aktiivista kuuntelua, kommunikointia, itsehillintää, luottamusta toisiin, avoimuutta ja tunnetasapainoa. 

Miten sinun yksikössä tiimijohtajuus toimii?

Mihin asioihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota? 

Mitä voit itse tehdä tiimityön johtamisen tukemiseksi tai vahvistamiseksi?

Lisää tiimi-lukemista löydät muun muassa täältä: 

Hyvä tiimi 

Tiimin arviointi - tiimiarviointi 

ja blogin löydät Facebookista: Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa sekä Instagramista @varhaista.aikaa - Tervetuloa seuraamaan 

****************************************************************************