torstai 11. maaliskuuta 2021

Tutkitusti – Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa

 


 

 

Tervetuloa lukemaan ”Tutkitusti” – miniblogi - sarjaa. Sarjassa esitellään varhaiskasvatuksen ammattilaisten erilaisia töitä ja tutkimuksia.

 

Pedagogisesta johtajuudesta varhaiskasvatuksessa puhutaan paljon, mutta mitä se on ja miten se ilmenee arjessa. Mari Hintsa tarkasteli pro gradu työssään jaettua pedagogista johtajuutta varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa.

 

 

  

 

Oman työn johtaminen ja pedagoginen keskustelu

Varhaiskasvatuksen jaettua pedagogista johtajuutta ei ole tutkittu kovinkaan paljon. Ilmiötä voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Esimerkiksi Fonsén ja Parrila (2017, 24) kuvaavat jaettua pedagogista johtajuutta laaja-alaisena johtajuutena, jossa on kyse henkilöstön oppimisen johtamisesta, mutta samalla koko organisaation toimintakulttuurin johtamisesta. Heikka (2014, 35–36) korostaa työyhteisön arvojen ja uskomuksien vaikuttavan pedagogiseen johtajuuteen. Pedagoginen johtajuus on avain laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, mutta edellyttää sitä, että jokainen ottaa vastuun omista toimintatavoistaan eli jakaa pedagogista johtajuutta oman tehtävänkuvansa edellyttämällä tavalla.

”Tutkimuksessani jaetun pedagogisen johtajuuden ytimenä on se, että sovittuun toiminta-ajatukseen sitoutuminen ja pedagogisen keskustelun ylläpitäminen ovat jokaisen työntekijän vastuulla (Fonsén & Ukkonen-Mikkola 2019, 184; Heikka 2014, 86). Johtajan tehtävänä on mahdollistaa edellä mainitut asiat ja rikastaa keskustelua oman asiantuntijuutensa kautta. Näin ollen jaetun pedagogisen johtajuuden ymmärretään olevan niitä toimia, jotka henkilöstön kanssa jakaen mahdollistavat laadukkaan varhaiskasvatuksen rakentumisen ja kehittämisen”, kertoo Mari Hintsa.

”Tutkimustuloksissa korostui, että johtajat peräänkuuluttivat opettajien johtajuuden lisäksi jokaisen työntekijän osalta oman työn johtamista. Johtajilla oli pääsääntöisesti vahva usko siihen, että henkilöstö toimii ammatillisesti ja heillä on kykyä johtaa omaa työtään oman tehtävänkuvansa ja yhteisen toiminta-ajatuksen mukaisesti”, sanoo Mari Hintsa.

Myös Soukainen (2019, 103) ja Fonsén (2014, 195) ovat tutkimuksissaan todenneet, että jokaisen tulee sitoutua oman tehtävänkuvansa puolesta yhdessä sovittuihin asioihin.

”Tässä tutkimuksessa oman työn johtamiseen liitettiin lisäksi se, että henkilöstö osaa tuoda esiin, mikäli tarvitsevat lisää osaamista johonkin työtehtävään. Toisaalta tutkimustuloksissa ammatilliseksi vastuuksi nähtiin sekin, että kykenee yhteisissä keskusteluissa tuomaan mielipiteensä rakentavasti esille”, Mari Hintsa toteaa. Myös Berger ja Luckmann (1994, 75) sekä Rodd (2006, 27) ovat korostaneet, että jokaisen tulee päästä osalliseksi keskusteluihin, jotta voi sitoutua sovittuihin asioihin. 

 

Teamwork, Together, Objectives, Create 

 

Miten opettajien pedagoginen vastuu ja johtajuus näkyi tutkimuksessa?

”Tiimipalaverien ja tiimin toiminnan arvioinnin yhtenä keskeisenä tekijänä korostui opettajien vastuu arvioinnista. Tutkimustuloksissa korostui opettajan roolin vahvistamisen merkitys varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa. Opettajan vastuuksi nähtiin arvioinnin johtamisen lisäksi tiedon jakaminen tiimille, sovittujen toimintatapojen jalkauttaminen ja mallittaminen sekä pedagogiikan johtaminen omassa tiimissään. Toisinaan tiimivastaaville annettiin esimerkiksi jokin pedagoginen aihe tiimiin keskusteltavaksi tai arvioitavaksi ja heidän tehtävänään oli tuoda keskustelun teemat takaisin johtajalle” kertoo Mari Hintsa.

Tutkimuksen tulosten mukaan jaetun johtamisen rakenteiden kautta, kuten opettajien roolin vahvistamisen kautta, johtaja saa äänensä kuuluviin tiimeissä, vaikka ei ole itse paikalla. Saman rakenteen kautta johtaja vastavuoroisesti tulee tietoiseksi, mitä ilmiöitä tiimeissä on meneillään ja miten toimintakulttuuria tulisi kehittää. 

 

Questions, Font, Who, What, How, Why, Where, Polaroid


Perustehtävän selkeys ja yhteinen keskustelu

”Tutkimustulosten mukaan johtajat kokevat lähtökohdaksi jaetulle pedagogiselle johtajuudelle sen, että perustehtävä on selkeä jokaiselle työntekijälle. Henkilöstön tietäessä, miksi ja miten työtä tehdään, voidaan pedagogista johtajuutta ylipäätään jakaa”, painottaa Mari Hintsa.

Myös Parrila ja Fonsén (2017, 59) ovat todenneet pedagogisen johtajuuden perustaksi varhaiskasvatuksen perustehtävän kirkastamisen. Perustehtävän selkiyttämisen myötä saavutetaan vahva yhteinen ymmärrys siitä, mitä yhteisesti tavoitellaan ja minkälaisella arvopohjalla työtä tehdään.

Fonsén ja Soukainen (2020, 213, 219) puolestaan korostavat yhteiseen keskusteluun osallistumisen olevan merkittävä osa jaettua pedagogista johtajuutta.

”Perustehtävän varmistamiseksi tulee johdetun keskustelun avulla muodostaa yhteinen ymmärrys tavoitellusta toimintakulttuurista ja varhaiskasvatusta ohjaavista asiakirjoista. Yhtenä jaetun pedagogisen johtajuuden rakenteena pidettiin tutkimuksen tulosten mukaan yhteisen ymmärryksen muodostumista johdetun keskustelun kautta” avaa asiaa Mari Hintsa.

”Tässä tutkimuksessa johtajat korostivat tärkeänä seikkana sitä, että koko henkilöstö pääsee yhdessä keskustelemaan ja silloin parhaimmillaan vuoropuhelun avulla yhteinen ymmärrys voi muodostua. Tuloksista kävi kuitenkin ilmi, että koko työyhteisöllä päästään keskustelemaan harvoin”, toteaa Mari Hintsa. 

 

 Puzzle, Team, Teamwork, Share


Jaetun pedagogisen johtajuuden arjen haasteita

”Jaetun pedagogisen johtajuuden toteutumiseksi varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin tulisi luoda rakenteet. Rakenteiden tärkeys korostui tämän tutkimuksen tuloksissa kuten Fonsénin ym. (2018, 174) ja Heikankin (2017, 51) tutkimuksissa. Näihin rakenteisiin kuuluvat tämän tutkimuksen tulosten mukaan keskustelun rakenteiden lisäksi selkeät tehtävänkuvat ja yhteisesti auki puhutut vastuut. Varhaiskasvatuksessa tehdyt tutkimukset ovat jo pitkään peräänkuuluttaneet tehtävänkuvien selkiyttämistä (Fonsén & Soukainen 2020, 215; Heikka 2014, 84; Hujala & Eskelinen 2013, 214; Karila & Kupila 2010, 4; Rodd 2006, 113).” toteaa Mari Hintsa.

”Tutkimuksen tulosten mukaan tavoiteltua toimintakulttuuria rajoittaviksi tekijöiksi muodostuvat ajan puute ja kiire, ihmisten johtamiseen liittyvät moninaiset ilmiöt sekä laajat johdettavat kokonaisuudet. Rajoittavien tekijöiden osalta tutkimukseen haastateltujen johtajien näkemykset poikkesivat osittain toisistaan, jokaisella johtajalla vaikutti olevan oman esimiesalueen omaleimaisuuteen liittyviä haasteita. Yhteisinä rajoittavina tekijöinä johtajat kuvasivat kiireen ja ajan puutteen lisäksi mm. toimintakulttuuriin juuttuneita, rutiininomaisia toimintatapoja.”, avaa asiaa Mari Hintsa.

”Tutkimuksessa haastatellut johtajat olivat yksimielisiä siitä, että yhteisen ymmärryksen muodostumiseen tarvitaan keskustelua pedagogiikasta, toimintaa ohjaavien asiakirjojen sisällöistä, arvoista ja toimintakulttuurista. Toisaalta tuloksista kävi ilmi se, että keskustelulle tarvittaisiin enemmän aikaa ja vahvemmat rakenteet. Johdetun keskustelun lisäksi varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa tulee vahvistaa opettajien johtajuutta sekä arvioinnin rakenteita,” Mari Hintsa toteaa.

 

Lähteet:

Hintsa, M. 2020. Jaettu pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa. Pro gradu. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/73067

Berger, P. L. & Luckmann, T. 1994. Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen: tiedonsosiologinen tutkielma. Suom. V. Raiskila. Helsinki: Gaudeamus. Alkuperäisteos: The social construction of reality: a treatise in the sociology of knowledge. New York: Doubleday. 1966.

Fonsén, E. 2014. Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Acta electronica universitatis Tamperensis 1398. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf.

Fonsén, E., Heikka, J., Hjelt, H., Eskelinen, M. & Riekkola, A. 2018. Osallisuutta edistävän toimintakulttuurin arviointi ja kehittäminen – Case Yliskylä. Teoksessa J. Kangas, J. Vlasov, E. Fonsén & J. Heikka. (toim.) 2018. Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2. Suunnittelu, toteutus ja kehittäminen. Tampere: Suomen varhaiskasvatus, 168–187.

Fonsén, E. & Parrila, S. 2017. Johtajuuden käsitteet ja lähtökohdat. Teoksessa S. Parrila & E. Fonsén. (toim.) 2017. Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Jyväskylä: PS-kustannus, 23–41.

Fonsén, E. & Soukainen, U. 2020. Sustainable pedagogical leadership in Finnish early childhood education (ECE): An evaluation by ECE professionals. Early childhood education journal 2020, 48 (2), 213–222. https://doi.org/10.1007/s10643-019-00984-y.

Fonsén, E. & Ukkonen-Mikkola, T. 2019. Early childhood education teachers’ professional development towards pedagogical leadership. Educational research, 61 (2), 181-196. https://doi.org/10.1080/00131881.2019.1600377.

Heikka, J. 2014. Distributed pedagogical leadership in early childhood education. Acta electronica universitatis Tamperensis 1392. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/95016.

Heikka, J. 2017. Jaettu pedagoginen johtajuus ja opettajajohtajuus varhaiskasvatuksessa. Teoksessa S. Parrila & E. Fonsén. (toim.) 2017. Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Jyväskylä: PS-kustannus, 43–57.

Hujala, E. & Eskelinen, M.  2013. Leadership tasks in early childhood education. Teoksessa E. Hujala, M. Waniganayake & J. Rodd. (toim.) 2013. Researching leadership in early childhood education, 213-233. http://ilrfec.org/publication/researching-leadership-in-early-childhood-education/.

Karila, K. & Kupila, P. 2010. Varhaiskasvatuksen työidentiteettien muotoutuminen eri ammattilaissukupolvien ja ammattiryhmien kohtaamisissa. Työsuojelurahaston hanke 108267. Loppuraportti. http://docplayer.fi/23223576-Varhaiskasvatuksen-tyoidentiteettien-muotoutuminen-eri-ammattilaissukupolvien-ja-ammattiryhmien-kohtaamisissa-kirsti-karila-paivi-kupila.html.

Parrila, S & Fonsén, E. 2017. Pedagogisen johtamisen prosessi. Teoksessa S. Parrila & E. Fonsén. (toim.) 2017. Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. Jyväskylä: PS-kustannus, 59–90.

Rodd, J. 2006. Leadership in early childhood. 3rd edition. Maidenhead: Open university press.

Soukainen, U. 2019. How do early childhood education directors in Finland see themselves? Selected findings based on the orientation project. Teoksessa P. Strehmel, J. Heikka, E. Hujala, J. Rodd & M. Waniganayake. (toim.) 2019. Leadership in early education in times of change, 99–114. https://www.jstor.org/stable/j.ctvmd84fc.11."

 

 

***********************************

Blogin löydät myös:

* Facebookista - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen Aikaa - sivusto & materiaalipankki

* Instagramista @varhaista.aikaa

Tervetuloa seuraamaan

***********************************

 

2 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirjoitus. Olen itsekin harkinnut alan vaihtoa varhaiskasvatuksen opetuksen pariin. Alalla olisi todennäköisesti hyötyä jos taustalla on myös jonkunlainen johtamiskoulutus. Keskustelut ja yhteistyö varmasti myös korostuvat alalla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sari viestistäsi. Yleiset työelämätaidot sekä johtamistaidot varmasti hyödyttävät alalla kuin alalla. Näitä pitäisi pohtia kyllä koulutusten opetussuunnitelmatyössä ja antaa niille ehkä jopa enemmän nykyistä tilaa jo perusopinnoissa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...