sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Itsesäätelyn vyöhykkeet



Zones of Regulation, itsesäätelyn vyöhykkeet, on kognitiivinen käyttäytymismalli, jota käytetään itsesäätelyn opetteluun. Se on Leah Kuypers laatima opetussuunnitelma itsesäätelyn kehittämiseen. Jos menetelmää ei käytä tämän opetussuunnitelman mukaisesti, se on, mutkia oikaisten, käyttäytymisen hallinnan työkalu. Siinä hyödynnetään tunteita ja olotilan valppautta hyödyksi. Säätelyn vyöhykkeet on luokiteltu neljään väritasoon: sininen, vihreä, keltainen ja punainen. Vyöhykkeet auttavat lasta ymmärtämään ja kontrolloimaan tunteita, impulsseja ja sensorisia tarpeita. Vyohykkeiden käyttö parantaa lapsen ongelman ratkaisua konflikteissa. Vyöhykkeet auttavat lapsia ymmärtämään myös, miten heidän käytös vaikuttaa ympärillä oleviin ja antaa työkaluja tunteiden hallitsemiseen.

Vyöhykkeet:
Punainen vyöhyke sisältää voimakkaita tunteita kuten viha, raivo, kauhu. Punainen vyöhyke kuvaa tunteiden hallitsemattomuutta. Keltainen vyöhyke kuvaa korostunutta hälytystilaa ja kohonneita tunteita. Punaiseen alueeseen verrattuna näitä keltaisen alueen tuntemuksia hallitaan vielä jotenkin. Keltaisella alueella henkilöllä voi olla stressiä. Hän voi kokea turhautumista, ahdistusta, jännitystä, huolestuneisuutta tai hermostuneisuutta. Hän voi hassutella tai heilua ja keinua levottomasti. Vihreä vyöhyke kuvaa rauhallista valppaustilaa, tunteiden ja olotilan tasapainoa. Henkilöä voidaan kuvata onnelliseksi, keskittyneeksi, valmiiksi oppimaan. Tällä alueella henkilö on parhaimmillaan oppimiseen ja vuorovaikutukseen ja siellä tapahtuu optimaalinen oppiminen. Vihreä vyöhyke on se, jota kohti lapsia ohjataan toiminnassa. Sinistä vyöhykettä käytetään kuvaamaan alhaista hälytystilaa. Tällöin henkilö on surullinen, väsynyt, sairas tai tylsistynyt. Kaikki vyöhykkeet kuuluvat ihmisen kokonaisuuteen ja niillä ilmenevät tunteet ovat kaikki hyväksyttäviä. Vyöhykkeiden keino on auttaa lasta löytämään ympäristöön soveliaat keinot tunteiden käsittelyyn ja oman olotilan parantamiseen. Vyöhykkeitä voidaan käyttää liikennemerkkien tavoin. Vihreällä saa mennä. Keltaisella pitää hidastaa ja punaisella pysähtyä. Sinisellä ollaan levossa joko fyysisistä syistä kuten sairauden vuoksi tai sitten olotilaa pitää herätellä kohti vihreää. .

Vyöhykkeiden sisältöjä pitää opettaa lapsille ja toimintatiloissa on hyvä olla paikka, johon voi mennä tutkimaan omaa olotilaansa ja löytämään sieltä keinoja itsesäätelyyn.Vyöhykkeet opettavat lapsia tunnistamaan ja hallitsemaan omaa toimintaan ympäristön vaatimusten mukaan. Esimerkiksi liikunnallisissa peleissä keltainen vyöhyke voi olla toimiva hetkellisen jännityksen myötä, mutta pelin jälkeen palautuminen vihreälle saattaa vaatia toimia lapselta. Pettymykset pelissä myös saattavat viedä lasta esimerkiksi punaiselle alueelle, jolloin palautuminen vihreälle vaatii toimia. 

Vyöhykkeiden käytön taustalla on ajatus, että lapset pärjäävät tilanteissa, kun heillä on siihen keinoja.
Sen sijaan, että lapsia rangaistaan heidän teoistaan, heitä pitää opettaa taitoja, joilla he voivat hallita omaa käytöstään.Säätelyvyöhykkeet opettavat lapsia itse säätelemään aistituntemuksiaan, tunteitaan ja impulsseja ympäristön vaatimusten mukaisesti. Vyöhykkeiden värikoodit auttavat lapsia luokittelemaan omaa olotilaansa, kiihtyneisyyttä ja tunteita oikeaan vyöhykkeeseen. Ne auttavat lapsia tunnistamaan tunteitaan ja löytämään strategioita, keinoja itsesäätelyyn. 

Itsesäätelyä varten lasten pitää myös tietää, mikä on heiltä odotettua käytöstä ja mikä on ei-sallittua käytöstä. Lasten kanssa pitää käydä läpi, mitkä ovat säännöt, mitä heiltä odotetaan, mikä on ja mikä ei ole tarkoituksenmukaista toimintaa. Lapsille pitää antaa aikaa uuden toimintatavan haltuun ottamiseen ja säännöllisesti muistuttaa mitkä ovat toiminnan rajat. Mitä helpommat säännöt ovat ja mitä johdonmukaisemmin niitä vahvistetaan, sitä helpompaa on lasten tehdä sitä mitä heiltä odotetaan.Selkeät rutiinit, päivärytmit näkyvillä ja ennakoitavuus tukevat lasten itsesäätelyä arjen toiminnoissa. Hyvän käytöksen vahvistaminen tukee toiminnan vakiintumista osaksi lasten arkea. Hyvästä, toiminnan mukaisesta käytöksestä voidaan kerätä esimerkiksi päivän tähtiä näkyville ryhmätilaan. Lapsille pitää sanoittaa, mistä tähtiä saa ja mistä niitä on tänään saatu. Pienet huomiot arjessa kuten "läpyt", hymy ja peukun nostot ylös toimivat myös vahvistavina elementteinä. 



Itsesäätelyn keinot
Itsesäätelyä varten voidaan luoda rauhoittumispaikka, jossa on kuvallista tukea rauhoittumiseen ja rauhoittumismateriaaleja tai rauhoittumislaatikoita lasten saatavilla. Itsesäätelyn vyöhykkeet kuvin tuettuina auttavat lapsia hahmottamaan, missä he ovat sen hetkisessä tunne- ja olotilassaan. Olotila voidaan merkitä vyöhykekuvaan esimerkiksi lapsen omalla pyykkipojalla, jossa on lapsen nimi. Tämä auttaa aikuista saamaan tietoa lapsen tilasta, jossa hän meni tilaan. Rauhoittumismateriaaleina on hyvä olla kuvia, joista lapsi voi valita rauhoittumistavan tai rauhoittumisnopat, joita heittämällä lapsi voi valita sopivat rauhoittumiskeinon. Rahoittumislaatikoihin sisällytetään eri aisteja tukevia materiaaleja. Rauhoittumislaatikoiden luomisessa on hyvä ottaa lapset mukaan, jotta laatikoihin tulee lapsia tukevia välineitä, sillä lapset eivät käytä välineitä, joita eivät koe hyödyllisiksi. Välineiksi sopivat sensorista integraatiota tukevat välineet kuten kosketusta tukevat puristeltavat pallot, rutistettava ja revittävä paperi tai sanomalehti, soittimet kuuloaistia tukemaan, time timerit, nestemäiset pullot ja kirjat näköaistia vahvistavaksi, purulelut makuaistin tukemiseen ja mietoja tuoksuja kuten tuoksumaalilla maalattuja papereita, tuoksupurkkeja tai tuoksukynttilöitä. Rauhoittumisen tarkoituksena on pyrkiä pääsemään vihreälle alueelle, jossa oppiminen on optimaalista.


Rauhoittumispaikan luominen ei itsessään takaa rauhoittumista, vaan rauhoittumiskeinoja pitää harjoitella lasten kanssa. Heitä pitää opettaa käyttämään niitä oikein. Rauhoittumisalue voi alkuun  vaatia aikuisen ohjausta ja  kehoitusta käyttää tilaa "huomaan, että ole turhauttunut, rauhoittumistila voisi auttaa. Menetko sinne muutamaksi minuutiksi ja valitse sopiva keino." Lapsia pitää opettaa rauhoittumistilan käytössä. Rauhoittumistilan ajatus pitää käydä lasten kanssa selvästi läpi. Se ei ole vapaanleikin tilan, johon päästään riehumaan, kun toimitaan tarkoituksella aikuisen ohjeiden vastaisesti, vaan tila, jossa haetaan optimaalista oppimisen vyöhykettä. Rahoittumistilaa koskee kolme perussääntöä: itseä, eikä muita saa satuttaa eikä tavaroita saa hajoittaa.Rauhoittumistilaan on syytä myös luoda rutiini, jota lasten odotetaan siellä noudattavan, jotta tunne kuohu saadaan laskemaan ja tila optimoitua. Tilassa voi olla tiimalaseja, jotka käännetään aluksi mittaamaan rauhoittumisaikaa. Lapsi merkitsee oman tunteensa ja valitsee keinon rauhoittumiseen. Ajan loppumisen jälkeen lapsi tarkastelee auttoiko valittu keino, vai tarvitseeko lisää aikaa rauhoittumiseen, jolloin prosessi alkaa alusta tunteen tarkastelusta ja keinon valitsemisesta.



Jotta lapsi voisi ymmärtää oman olotilansa ja tunteensa vaikutuksen muihin, lasten kanssa pitää harjoitella toivotun tavan mukaista käytöstä. Lapsille pitää olla selvää mitä esimerkiksi yhteisellä kokoontumis- tai toimintahetkellä heiltä odotetaan. Viiden kohdan sääntö: korvat kuulee, silmät seuraa, käsi kertoo, ollaan hiljaa ja ollaan paikalla, toimii moneen tilanteeseen. Tätä sääntöä voidaan tukea kuvallisin keinoin ja sitä voidaan harjoitella esimerkiksi "kapteeni käskee"- leikin versiona, jossa aikuinen sanoo ohjeen ja lapsi näyttää siihen kuuluvan merkin esimerkiksi käsi kertoo = lapsi nostaa käden ylös. Näitä viittä sääntöä voidaan laajentaa lasten ymmärrykseen siten, että sanoitetaan ja kuvitetaan, että lapset kuuntelevat kun aikuinen tai toinen lapsi puhuu, ollaan paikalla ja odotetaan omaa vuoroaan sekä pidetään kädet itsellä- toiset eivät aina pidä kosketuksesta.

Sääntöjen noudattaminen voi olla alkuun haastavaa ja niitä pitää harjoitella lasten kanssa. Säännöt on hyvä luoda lasten kanssa siten, että perusasiat tulevat niissä huomioiduiksi ja niissä ei ole vain kieltoja tai mielummin jopa niin, että niissä on toimintaohjeita. Kun aina asiat eivät mene kuin Strömsöössä, ja lapsen oma tunnetila valtaa hänet, lapsilla pitää olla mahdollisuus rauhoittua ennen kuin asiat luistavat käsistä.  Yhteisillä hetkillä tämä tarkoittaa aikuiselta tilanteiden lukua ja ennakointia. Sensorisen integraation tukemiseen luodut aistivälineet kuten nystyräpallot tai painoeläimet voivat toimia yleisillä hetkillä auttamassa tilannetta siten, ettei itse rauhoittumistilaan asti tarvitse mennä, vaan lapsi voi ottaa yhteisillä hetkillä pika apua välineistä ja rauhoittaa itseään muiden seurassa. Tällöin lapsille pitää olla selvää, että rauhoittumistavarat eivät ole leluja, vaan ne ovat rauhoittumiseen. Ne eivät saa häiritä muita ja lapsen pitää pyrkiä seuraamaan yhteistä hetkeä puristellen vaikkapa nystyräpalloa ja kiinnittämällä katseen yhteiseen toimintaan, ei apuvälineeseen. Tästäkin voidaan tehdä kuvallinen taulu auttamaan apuvälineen käyttöä ja muistuttamaan lapsia, miten näissä tilanteissa toimitaan. Yhteisillä hetkillä kuvallinen tuki vyöhykkeistä auttaa lapsia havaitsemaan, missä he ovat menossa, ja miksi aikuinen saattaa ollaa heidän kanssaan eri mieltä ja miksi aikuinen saattaa antaa lisä ohjeita heille. Joskus tämä tarkoittaa myös ohjaamista rauhoittumistilaan.

Rauhoittumistilassa ja yhteisissä tiloissa kuvallinen tuki erivärisitä vyöhykkeistä ja keinoista autta lapsia löytämään keinoja palata vihreälle alueelle. Lapsi valitsee itse itselleen sopivan keinon, mutta keinoja on hyvä harjoitella yhdessä koko ryhmän kanssa. Syvähengitys on muun muassa yksi keino auttaa lasta palauttamaan rauhallisuuden tunteen itselleen. Kuplien puhaltaminen voi auttaa myös. Kuplia voidaan puhaltaa lasten kanssa ensin oikean saippuakuplapullon avulla ja sen jälkeen miimisesti matkitaan, miten kupla saadaa tulemaan ilman saippukuplapurkkia. Puhaltaminen ja hengitysharjoitukset ovat tehokkaita selviytymistrategioita, kun suuret tunteet uhkaavat valloittaa mielen.

- Lapset pärjäävät tunteidensa kanssa, kun heillä on siihen toimintakeinoja. 
Aikuisten tehtävä on tukea tässä. -


Blogin löydät myös Facebookista  "Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa" 
sekä Instagramista  @varhaista.aikaa  

- Tervetuloa seuraamaan -

6 kommenttia:

  1. Kiitos juurikin ajankohtaisesta ja itseä kiinnostavasta kirjoituksesta. Luen parhaillaan myös kirjaa Näin tuet lapsen itsesäätelyä ja kaikki neuvot tulevat tarpeeseen työssäni.
    -Arja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos viestistäsi ja hyvästä kirjavinkistä :)

      Poista
  2. Löysin juuri hienon ja tarpeellisen blogisi. Itse huomaan, että se vaatii toistuvaa harjoittelua sekä aikuiselta että lapselta. Olisiko noita emojikuvioita saatavana painetussa muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos viestistäsi. Ilmaisia Emojikuvioita pystyy hakemaan esimerkiksi Googlen haulla ja muokkaamaan esimerkiksi tässä olevissa väritauluista oman näköisen. Tällä hetkellä meillä ei ole painettuja versioita jaettavaksi.

      Poista
  3. Kiitos kirjoituksestasi. äsken vasta törmäsin siihen. Olen itse kevään aikana tutustunut Zones of regulation- ohjelmaan ja olen siitä hyvin innoissani. Veon työssä olen jo hieman kertonut ohjelmasta ja tehnyt siihen materiaalia itsekin. Jaan artikkelia ryhmiin, joissa kierrän. Kirjoituksesta pääsee hyvin käsitykseen ohjelmasta. Lisäisin itse vielä alkuun sen, kuinka tärkeää on, että aikuinen kertoo ja sanoittaa omia tunnetilojaan ja näyttää värejä. Näin menetelmästä tulee luonteva osa varhaiskasvatuksen arkea jo ennen kuin tunteet kärjistyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet löytänyt tästä yhden tavan tehdä työtäsi. Tunnetilojen sanoittaminen on todella tärkeä osa tunnetyötä ja hienoa, että nostit sen esille. Juuri sanoittamalla ja omalla esimerkillä työtavasta tulee ensi osa omaa työtä ja vähitellen se lähtee laajenemaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...