torstai 27. joulukuuta 2018

Tylsyyden voima



Tylsyys voidaan määritellä ristiriitana toiminnan tarpeen ja stimuloinnin puutteen välillä. Se voi aiheuttaa muun muassa turhautumista ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Toisaalta tylsyys on luovuuden edellytys. Se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Sen kautta voi löytää uusia asioita. Taiteilijoille, suunnittelijoille ja keksijöille tylsyys on usein sampo, joka takoo uusia ideoita. Tylsyys on mahdollisuus käynnistää oma mielikuvitus ja mielikuvitus on yksi ihmisen voimavara. Mielikuvituksen toimiminen vaatii kuitenkin usein pysähtymistä ja ympäristön tarkkailua.

Tänä päivänä tylsyyden puute haastaa meitä. Nykylaitteet mahdollistavat tylsien hetkien poiston. On helppo kaivaa puhelin tai tabletti esiin ja selailla vaikkapa uutisia tai sosiaalista mediaan. Kuitenkin olisi hyvä muistaa, että aivot kaipaavat myös lepoa ärsyketulvasta ja tylsyydessä mieli lepää. Tylsyydessä aivot lepäävät, palautuvat ja alkavat yhdistellä olemassa olevia tietoja.

Tylsyydellä on omat hyvät puolensa, jos sen osaa valjastaa oikein, mutta jos tylsyyden aiheuttama tunnetta ei saada ratkaistua, tilanne voi pahentua ja lisätä tylsyyttä ja johtaa apatiaan ja muihin ei toivottuihin tiloihin. On hyvä havainnoida, onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin.


Lapset ja tylsyys
Lapselle tylsyys usein tarkoittaa, että hänellä ei ole tekemistä. Tutut arjen jutut eivät jostain syystä innosta. Lapset ovat toiminnallisempia kuin aikuiset ja nauttivat tekemisestä. Kuitenkin tänä päivänä lapsille on tarjolla paljon ärsykkeitä ja myös lapset tarvitsevat ärsyketulvalta suojelemista. On terveellistä, että huomio ei kiinnity koko ajan johonkin: Mielen pitää saada levätä.

Myös lasten on annettava ikävystyä, sillä tylsyyden sietäminen on taito. Pettymykset ja turhautumiset kuuluvat aikuiseksi kasvamiseen. Kun lasten kanssa harjoitellaan tietoisesti rauhoittumista ja lapsi joutuu rauhoittumaan, mielelle tulee tilaa käsitellä asioita. Tylsissä tilanteissa, kun lapselle annetaan aikaa ja tukea, hän yleensä keksii tekemistä, usein se on jonkin leikki.

Tarjoamalla lapselle ohjelmaa on helppo tapa päästä tylsyydestä eteenpäin, mutta on myös hyvä, että lapset joutuvat sietämään lyhyitä tylsyyden hetkiä miettiessään tekemistään. Varhaiskasvatuksessa leikinvalintataulut ovat yksi apukeino, mutta jos lapsi ei koe niistä löytävänsä tekemistä, on hyvä antaa hetki aikaa miettiä ja kokea lyhyt tylsyys, jotta lapsi voisi rauhassa itse pohtia, mitä oikeasti haluaa tehdä. Valmiiden leikinvalintataulujen sijaan voikin joskus kokeilla, aivomyrskyä ja lisätä leikkien valintaan kaikkia niitä ehdotuksia, joita lapsilta tulee ja vasta ideoinnin jälkeen pohditaan leikin valintaa. Näin lapset keskenään tukevat toistensa leikinvalintaa. "Hitaat syövät nopeat" -leikinvalinta ei tue aina ryhmän toimintaa parhaalla tavalla.

Leikeissä ja muussa tekemisessä on myös hyvä huomoida, että lapsilla, jotka ovat kokeneet paljon ärsyketulvaa, voi olla haastavaa keskittyä, sillä he ovat oppineet jatkuvaan stimulointiin ja ilman ärsyketulvaa voi olla vaikea olla. Esimerkiksi useat digipelit on suunniteltu siten, ettei pelaaja tylsisty: palkinnot, rangaistukset ovat peleissä keskittymisen vuoksi ja pelaajaa ohjeistetaan jatkuvasti, ettei tule turhia katkoja, tylsyyttä.

Lapsille on ihan ok, että tylsääkin on joskus. He eivät mene rikki. Usein vähemmän on enemmän, mikä on hyvä muistaa suunniteltaessa varhaiskasvatuksenkin toimintaa. Mielenkiintoinen havainto on, että viemällä lapset metsään, missä ei ole valmiita leluja tai digivälineitä, leikit onnistuvat ja luontaista tutkimisen intoa löytyy suurimmalta osalta ja mitä useammin metsää käytetään oppimisympäristönä, myös ne lapset, joille siellä käyminen on ensin haastavaa, innostuvat metsäretkistä. Metsällä on terapeuttista voimaa ja se on oppimisympäristö, joka ottaa huomioon eri oppimisen alueet.


Työ ja tylsyys
Aikuiset voivat tylsistyä myös työssä. Tylsyys on sukua työuupumukselle. Se aiheuttaa samoja asioita: tyytymättömyyttä, sairauspoissaoloja, irtisanoutumisaikeita ja alentunutta suorituskykyä. Kun virikkeitä ja haasteita on liikaa, uuvutaan. Kun työntekijän kyvyt ovat vajaakäytöllä, tylsyysriski kasvaa. Tylsyyttä voidaan kokea työelämän kaikilla tasoilla, se ei ole riippuvaista työtehtävistä.

Kun työssä on tylsää, työntekijät tekevät omia asioitaan ja työteho laskee: työaikaa käytetään väärin. Tylsyys ja motivaatio liittyvätkin työssä toisiinsa. Jos työssä ei ole kontrollia tekemisen tasosta ja laadusta, ei koeta arvostuksen tunnetta, tehtävät ovat liian helppoja ja merkityksettömiä, ne johtavat stressiin ja huonoon itsetuntoon sekä huonoon työn laatuun. Virikkeinenkin työ voi johtaa tylsyyteen, jos se on järjetöntä, suunnatonta ja merkityksetöntä. Työelämässä tylsyys voi johtaa luovuuteen tai se voi pahimmillaan aiheuttaa työtapaturmia ja onnettomuuksia.

Työn sisältö sinänsä ei ole selittävä tekijä tylsyyteen, sillä toiset nauttivat toistotyöstä, toiset haasteista. Koko ajan tekeminen ei kuitenkaan ole tehokasta, sillä tekeminen ilman ajattelua on sama kuin vain ajattelu ilman tekemistä. Jos kokee työssään tylsyyttä, on hyvä pohtia, miksi on tylsää ja mitä sille voi itse tehdä. Tylsyyttä pitää oppia tuntemaan ja käyttämään hyödyksi. Kun mitään ei tunnu tapahtuvan, aivot saavat tilaa luoda ja oivaltaa. Tylsyydessä aivot alkavat työstää olemassa olevaa materiaaliaan. On hyvä hyväksyä, että usein parhaat ideat syntyvät jossain muualla kuin työmaalla työn ääressä.


Mihin tylsyyttä tarvitaan?
Nykyajan teknologistuneessa ajassa voi pohtia, onko tylsyys kuolemassa sukupuuttoon ja mitä se tarkoittaa meille. Tyhjiä hetkiä tarvitaan asioiden katsomiseen eri näkökulmista. Eri näkökulmien katsomista voidaan toki harjoitella tietoisesti erilaisten ajattelun harjoitteiden kautta kuten esimerkiksi Bonon kuuden ajattelun hatun kautta. Tylsyys on kuitenkin yksi tapa itseensä tutustumiseen: Kuka minä olen? Tyhjä hetki antaa mahdollisuuden kuunnella ja kuulla aidosti itseään. Tylsistyminen antaa aivoille aikaa prosessoida asioita. Tylsyys on toki myös henkilön sisäinen tekijä: toiset tarvitsevat enemmän virikkeitä kuin toiset. Toisille tylsät hetket ovat harvinaisempia kuin toiselle.

Kun koittaa hetki, ettei ole mitään tekemistä voisi nostaa jalat ylös ja nauttia hetkestä, elämyksestä. Luonnossa liikkuminen on yksi keino nollata ajatuksiaan ja nauttia erilaisista virikkeistä. Toisille auttaa tyhjän seinän tuijottaminen tai keskittyminen johonkin kiintopisteeseen, kunnes ajatus tulee kuin itsestään omaan mieleen. Dialogiset keskustelut auttavat oman mielen tyhjentämisessä ja mahdollistavat uudet ajatukset, mutta myös dialogissa olennaista on sietää hiljaisia hetkiä, hetkellistä tyhjyyttä ja tylsyyttä, koska ne ovat oivalluksen paikkoja. Aivot tarvitsevat rauhaa luovuuteen.

Mikä on sinun tapasi nollata ajatukset ja nauttia tyhjyydestä, jopa tylsyydestä?



Tervetuloa seuraamaan blogia Facebookin sivulle Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.

Kiitos vuodesta 2021

  Kiitos kaikille blogin lukijoille vuodesta 2021. Blogin alkukeväästä saimme lukea Tutkitusti-minisarjan myötä erilaisista ilmiöistä va...