Terveys ja turvallisuus

Terveys ja turvallisuus -sisällön tarkoituksena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Sisältöä käsitellään päivittäin erilaisissa tilanteissa pohtimalla, opettelemalla, leikkimällä ja harjoittelemalla.

Hygienia, syöminen ja pukeutuminen

Terveys sisältöalueena sisältää henkilökohtaista hygieniaa ja terveyttä, liikuntaa, lepoa ja ihmissuhteita. Hygieniaan ja terveyteen liittyvät muun muassa käsipesut, nenän niistämiset, oman ruuan syöminen ja pukeutuminen. Lasten kanssa harjoitellaan säänmukaista pukeutumista ja tässä saattavat auttaa säähän sopivat pukeutumiskuvat. Lasten kanssa harjoitellaan, milloin käsiä pestään ja miten käsipesu suoritetaan oikein. Pienempien neniä niistetään ja isompien kanssa harjoitellaan niistämään nenä ja muistamaan siihen liittyvä käsien pesu. Oman ruuan syöminen omilla ruokailuvälineillä, itse puhaltamalla jäähdyttäminen tarvittaessa ja se syödäänkö lattialle pudonneet ruuat, ovat opeteltavia asioita. Allergisten lasten erikoisruokavalioiden noudattaminen vaatii erityistä huolellisuutta, ettei terveyttä vaaranneta vahingossa väärillä elintarvikkeilla. Myös lääkehoidon tarpeessa olevat tarvitsevat erityishuomiota terveyden näkökulmasta.

Lepo

Vasun mukaan lepo on yksi osa lapsen varhaiskasvatuspäivää: Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon. Oppimisympäristöjen pitää tarjota mahdollisuus rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lepo ja nukkuminen ovat kuitenkin eri asia, joten joka yksikössä täytyy käydä keskustelu millaisia lepohetkiä tarvitaan: mitkä ovat lasten tarpeet. (Aikaisemman tekstin levosta ja nukkumisesta löydät täältä.) 

Lasten kanssa on hyvä käydä keskustelua lepäämistä: Miksi levätään? Millainen olo on jos ei ole levännyt? Mitä lepääminen meidän yksikössä on? Se, että lapset nostavat nukkumisen ikäväksi asiaksi varhaiskasvatuksessa, ei ole uusi asia. Toisaalta kuka vanhemmista ei olisi kuullut kommentteja ”ei minua väsytä”, ”en halua nukkua”, kotona omilta lapsiltaan joskus? Nukkuminen ja pimeä ovat mysteerejä lapsille. Aiheesta on hyviä kirjoja paljon, joihin voi myös aihetta käsitellessä tutustua esim.  Nalle Puh: Kuka valvoo öisin? kertoo niistä eläimistä, jotka valvovat öisin. Anneli Kannon kirja "Paavo Virtanen ja pimeys" sisältää ajatuksia pimeydestä, varjoista ja peloista.

Liikkuminen

Liikkuminen on oma sisältönsä ja siihen löydät vinkkejä täältä. (Täsmennettyjä vinkkejä alle 3-vuotiaiden liikunnataan löydät täältä.) Itse liikkumisen merkityksestä on hyvä käydä samanlaista keskustelua lasten kanssa kuin lepäämisestä: Miksi liikutaan? Mitä tapahtuu, jos ei liiku pitkään? Liikkumiseen voidaan kannustaa myös esimerkiksi liikkumistaulun avulla: missä on liikuttu ja paljonko ja tästä kerätään yhteisiä merkintöjen yksikön liikuntatauluun. Tässä voidaan käyttää myös soveltaen Hyvän mielen liikuntapassia ryhmässä tai jakaa se koteihin käytettäväksi ja täytettäväksi.

Kaveri- ja leikkitaidot

Kaveritaidot ovat osa terveys-sisältöä. Millainen kaveri minä olen? Miten saa kavereita? Millainen on hyvä kaveri. Leikkitaidot liittyvät myös kaveritaitoihin. Leikeissä lapset myös tuovat luontaisesti esille terveyteen liittyviä teemoja kuten lääkärileikissä, neuvolaleikissä ja eläinlääkärileikissä. Myös pukuleikit ovat yksi tapa harjoitella pukeutumista leikin muodossa.

Fyysinen turvallisuus

Turvallisuus on hyvin monimuotoinen asia. Fyysiseen turvallisuuteen varhaiskasvatuksessa liittyy muun muassa liikenneturvallisuus, miten liikutaan turvallisesti eri ympäristöissä. Liikenneturvan  sivuilta löytyy toteutusvinkkejä. Pimeänä aikana erilaiset heijastin leikit ovat kiehtovia. Voidaan esimerkiksi piilottaa heijastimia pimeään pihaan, sisätilaan tai vaikka metsään ja etsitään niitä taskulamppujen avulla. 

Fyysiseen turvallisuuteen kuuluu myös hyvä kosketus ja sitä kautta niin kehotunnekasvatus kuin turvataidotkin. Turvataitojen avulla lapset voivat oppia taitoja, joilla he voivat välttyä joutumasta kiusaamisen, alistamisen, väkivallan, houkuttelun, ahdistelun ja seksuaalisen hyväksikäytön tilanteisiin tai niihin joutuessaan osaavat suojella itseään ja puolustaa rajojaan. Vanhan opetusmateriaalin Kaija Lajusen, Minna Andellin, Leena Jalavan, Kaija Kemppaisen , Marjo Pakkasen ja Mirja Ylenius-Lehtosen turvataidoista, ”Turvataitoja lapsille” voi tulostaa netistä. Väestöliiton sivuilta voi tulostaa kehokasvatukseen liittyviä julisteita.

Varsinaisten opetusmateriaalien lisäksi lapset harjoittelevat fyysistä turvallisuutta leikeissä. Poliisi ja palomiesleikit muun muassa tuovat fyysiseen turvallisuuteen liittyviä asioita lasten leikkeihin.

Psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus

Lapsiryhmien hyvä ja turvallinen ilmapiiri luovat psyykkistä ja sosiaalista turvallisuutta. Kasvattajien tehtävä on luoda ja ylläpitää tätä ilmapiiriä. Tähän kuuluu kiusaamisen ehkäisy. Kiusaamiseen puututaan aina heti ja sitä ennalta ehkäistään luomalla lapsille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Aikuiset tukevat lasten kaveri- ja tunnetaitoja ja ryhmissä luodaan yhteiset pelisäännöt, tavat miten ryhmässä toimitaan turvallisesti, siten että kaikilla on hyvä olla.
 

Neuvokas perhe on julkaissut materiaalia tunnetaidoista, jotka soveltuvat hyvin koteihin ja linkkiä voi vinkata perheille osallisuuden tukemiseen myös.

Mielenterveysseuran sivuilta löytyy vinkkejä tunnelauluihin. Sieltä löytyvät myös tunnekortit tunnekortit, kaveritaitokortit  ja muun muassa tunteiden tuulimylly -juliste 

Tunnekortteja on muuallakin tarjolla esimerkiksi Mahti tunnekortit löydät täältä.  

Lasten itsetunnon vahvistaminen myös luo psyykkistä turvallisuutta. Mielenterveysseuralla on omat vahvuuskortit  ja vinkkejä vahvuuksien löytämiseen. Lotta Uusitalo-Malmivaaran ja Kaisa Vuorisen ”Huomaa hyvä!” – materiaalit ovat oiva materiaali tähän myös. Vierailu positiivisen pedagogiikan  ja positiivisen kasvatuksen  sivuilla kannattaa

Emotionaalinen turvallisuus

Lapset tarvitsevat myös emotionaalista turvallisuutta. He tarvitsevat sensitiivisiä kasvattajia, jotka näkevät, kuulevat ja huomioivat kaikki lapset ja ovat omalla käytöksellään luomassa emotionaalisesti turvallista varhaiskasvatusta.  Mielenterveysseuran ”Näe minut” materiaali on suositeltavaa lukea, pohtia ja syventyä siihen kasvattajan roolista käsin..

”Kysy minulta, mitä minulle kuuluu?” ”Tee kanssani yhdessä asioita” ”Anna minun yrittää” ”Kannusta, kehu ja kiitä minua”…NÄE MINUT!

Blogia voit seurata myös Facebookissa tai liittymällä blogin materiaalipankkiin.

Ruokakasvatus

Varhaiskasvatuksen ruokakasvatusta ovat kaikki ruokaan tai ruokailuun liittyvät tilanteen. Ruokakasvatusmenetelmät Sapere tai makukoulu ovat osalle kasvattajista hyvinkin tuttuja ja uusi vasu sisältää paljon näihin menetelmiin liittyviä periaatteita.  Vasun mukaan ruokakasvatuksen tarkoituksena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. On hyvä pysähtyä miettimään, miten minä kasvattajana voin luoda myönteistä suhtautumista ruokaan? Luoko syömään tai edes maistamaan pakottaminen myönteistä kuvaa ruuasta tai ruokailusta? Voisiko monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia edistää positiivisen kautta, leikkien ja tutkien? Miten minä kasvattajana luon ruokailoa?

Aikuisten ruokaan liittyvät arvot, ajatukset ja ruokapuhe

Aikuisten arvot ja ajatukset ruuasta ja ruokailusta välittyvät myös lapsille. Se, miten aikuinen arvottaa tai kommentoi omia ruokaan liittyviä mieltymyksiä, välittyy helposti lapsille. Aikuisen ruokapuheesta välittyy helposti myös se, mitä he ajattelevat lapsesta syöjänä ja ruokaoppijana. Kasvattajien onkin hyvä pysähtyä miettimään, mistä lähtökohdista ruokakasvatusta toteutetaan: Onko taustalla kasvattajien omat mieltymykset ja käsitykset vai pohjautuuko toiminta vasuun? 

Omatoimisuus ja riittävä syöminen

Vasun mukaan ruokailussa harjoitellaan omatoimisuutta, monipuolista ja riittävää syömistä. Omatoimisuutta voidaan tukea muun muassa harjoittelemalla leivän voitelemista, ruokajuoman kaatamista lasiin ja / tai ruuan ottamista itse. Valitsemalla ruokailuvälineitä ruokailijalle ja ruokailuun sopiviksi voidaan tukea omatoimisuutta. Lasten kanssa voidaan myös yhdessä miettiä, mikä ruokailuväline sopii syötävän ruuan kanssa ja minkä kokoisia ruokailuvälineitä käytetään. Myös juoman kanssa voidaan pohtia, mistä juodaan ja juovatko kaikki samalla tavalla: tarvitseeko joku nokkamukin, juovatko kaikki lasista, käyttääkö joku pilliä juomiseen? Pillin avulla juomalla voidaan tukea myös lasten suun motoriikan harjaantumista. 

Vasun määrittämä monipuolinen ja riittävä syöminen jättää monta kysymystä ilmaan. Kuka määrittää, mitä on riittävä syöminen? Määrittääkö sen ruokahuollosta vastaava henkilö, kasvattaja, huoltaja, lapsi vai varhaiskasvatusyksikön toimintakulttuuri? Tämä on haastava kysymys, jota pitäisi miettiä yksiköissä. Miten määrittelemme riittävän ruuan  pieniruokaisen ja valikoivasti ruokaan tutustuvan lapsen, keskikokoisia annoksia syövän tai runsaita annoksia syövä lapsen kanssa?

Lautasmalli

Lautasmallin tarkoitus on auttaa hyvän aterian koostamisessa. Malli antaa kuvaa siitä, mistä perusaineksista suositusten mukainen ruokavalio koostuu: puolet lautasesta kasviksia, neljännes liha/kala/muna/kasviruokaa, neljännes lisuketta esim. perunaa/riisiä/pastaa, ruokajuoma ja leipä levitteellä. Malli toimii annoskoosta riippumatta. Lautasmallin pohjalta voi lähteä pohtimaan, millaista kokonaisvaltaista pedagogiikkaa ruokakasvatuksen suhteen toteutamme ja kuinka paljon käytämme palkkioita ruokailussa. Jos leipä on palkkio lounaalla siitä, että on syönyt kasvattajan määrittämän annoksen ja sitä ei saa, jos ei syö kasvattajan määrittämää riittävää määrää, niin jääkö lautasmallista jotain pois? Ja jos lounaalla syö huonosti ja siksi välipalakin on pienempi kuin suunniteltu ravintoannos, niin toteutuuko riittävä ravinto?

Ruokasopimukset

Omaa toimintaa kannattaa tarkastella ja pohtia tietoisesti miten toimii ruokakasvattajana. Millaisia sopimuksia ja käytänteitä pitäisi ja voidaan lapsiryhmissä luoda ja miten? Tarvitaanko maistamispakkoa, jos ruokaan voidaan tutustua muuallakin kuin ruokapöydässä ja harjoitella leikin kautta maistamista uskalluksen ja tutkimisen kautta? Voiko lapselle sanoa, että minusta sinä olisit todella rohkea, jos uskaltaisit maistaa miltä kaikki lautasella olevat ruoka-aineet maistuvat, mutta jos et ole vielä valmis, niin haetaan yhdessä rohkeutta vielä lisää seuraavaa kertaa varten. Voisiko kasvattaja kirjata ylös niitä ruoka-aineita, joissa haasteita ilmenee ja etsiä muita keinoja lisätä lapsen rohkeutta maistaa?

Hyvät ruokatavat ja kiireetön ilmapiiri

Vasun mukaan lasten kanssa opetellaan ruokarauhaa, hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria ja ruokailua toteutetaan kiireettömässä ilmapiirissä. Tässä kasvattajalla on iso rooli. Hän toimii lapsille mallina muun muassa siinä miten ruokaa otetaan, miten sitä syödään, miten pyydetään asioita, jos ne ovat itsestä kaukana tai kun tarvitsee apua. Jos kasvattaja osaa toimia kiireettömästi, se leviää ympärille ja jos kasvattajalla on kiire, se tarttuu muihinkin. Kiireettömyyttä voidaan lisätä syömällä pienryhmissä. Pienissä ryhmissä ruokailuun tuleminen rauhoittaa tilanteita. Ruokailutilanteita voidaan myös  valmistellaan etukäteen yhdessä lasten kanssa. Lapset voivat toimia ruoka-apulaisina kattamalla. Kattamistilanne myös opettaa lapsia tekemään ratkaisuja sen suhteen, mitkä ruokailuvälineet olisivat sopivia mihinkin ruokaan, jos siihen annetaan mahdollisuus. Ruokatilanteessa omatoimisuuden tukeminen, kuten ruuan ja juoman itse ottaminen ja toisten auttaminen näissä tilanteissa, tukevat ruokarauhaa, kun ryhmässä on tehty yhteiset säännöt miten ruokailussa toimitaan. Hyviin tapoihin kuluu kiittäminen, mutta myös toisen auttaminen, joten likaisten asioiden lajittelu ja mahdollisten ruokajätteiden omatoiminen siivoaminen ainakin omalta lautaselta on hyvä olla osa ruokakulttuuria, jota lapsille opetetaan.

Leikki

Ruokailu ei ole ainoata ruokakasvatusta, vaan siihen liittyy kaikki ruokaan liittyvä toiminta. Leikeistä kauppaleikissä, torileikissa ja kotileikissä ruuat voivat olla luonteva osa leikkiä. Liikuntaleikeissä kuten hedelmäsalaatti ja banaanihippa on ruokia käsitteinä mukana. Monissa peleissä on ruokakäsitteitä kuten muistipeleissä, Lotto-pelissä, Hedelmätarha-pelissä, Choko-pelissä. Sokkona hedelmien ja vihannesten tunnistaminen on yksi mahdollisuus leikillisesti tutustuttaa lapsia aiheeseen tai laittaa hedelmiä ja vihanneksia tunnustelupussiin. Tähän sopii niin aidot kuin leikkihedelmät ja -vihannekset. Myrkkysieni ja Kim-leikit sopivat leikinomaiseen ruokakasvatukseen hyvin. Makuaakkoset sivuilta löytyy ruokakasvatukseen soveltuvat muistipelikortit.

Vierailut

Lasten kanssa voidaan vierailla erilaisissa ympäristöissä, jotka liittyvät ruokaan ja ruokailuun. Ruokakaupassa ostoksilla käyntiin voi sisällyttää vaikka mitä ruokakasvatukseen ja muihinkin oppimisen alueisiin sisältyviä osioita. Torilla voidaan metsästää esimerkiksi eri värejä hedelmistä, marjoista ja muista ruokatuotteista. Lasten kanssa voidaan tehdä retki oikeaan ravintolaan. Vierailu oman yksikön keittiössä, etenkin jos se on iso, voi olla iso elämys lapsille.

Tapahtumat

Lasten kanssa voidaan myös järjestää ruokaan liittyviä tapahtumia. Heidän kanssaan voidaan tehdä kasvisnäyttely niin aidoista tuotteista kuin lasten tekemistä taideteoksista. Lasten kanssa voidaan suunnitella toritapahtuma, jossa on vähintään leikisti myynnissä erilaisia ruokatuotteita ja joita lapset pääsevät ostamaan ja maistamaan. Kulttuurisesti myös kekrin järjestäminen voi olla hauskaa yksiköissä ja tuo historiaa ja kulttuuria näkyväksi.

Tutkiminen ja uteliaisuus avoimin aistein

Ruokakasvatus on oiva paikka tutkimiselle. Lasten kanssa voidaan kasvattaa itse ruoka-aineita ja päästä siten selvittämään, mistä ruoka tulee. Herneenversoja on helppo kasvattaa lasten kanssa ja yrttien kasvattaminen ikkunalaudalla onnistuu. Lasten kanssa leipominen on myös yksi tapa tutustua ruuan valmistamiseen ja raaka-aineisiin. Erilaisten hedelmien tutkiminen tunnustelemalla, puristelemalla ja paloittelemalla antavat lapselle tietoa niistä. Raaka ja kypsä hedelmä toimivat eri tavalla. Haistelu, maistelu ja sormin syöminen antavat erilaisia elämyksiä ja kokemuksia lapsille ruuasta. Metsäretkien mustikat katoavat usein myös parempiin suihin ja onkin hyvä aina muistaa käydä tietyt säännöt siitä, mitä kannattaa ja saa laittaa suuhun ilman aikuisen lupaa.

Ilmaisun monet muodot ruokakasvatuksen tukena

Kun lasten kanssa keskustellaan, lauletaan ja tarinoidaan ruuasta, heidän ruokasanasto kasvaa. Ruokaa voidaan käyttää kuvallisen ilmaisun välineenä. Marjoilla voi maalata. Perunalla ja muillakin vihanneksilla voidaan painaa kuvia. Lasten kanssa voidaan askarrella ruokalista kuvista ja tehdä taideteoksia lempiruuista. Lastenlauluissa on ruokasanastoa ”Popsi, popsi porkkanasta” lähtien. Lapsia voi saduttaa ruoka-aiheista. Materiaalia ruokakasvatuksen tueksi on paljon tarjolla ruokailun ulkopuolella.

Linkkejä ja vinkkejä

Ruokakasvatuksen monipuoliseen toteuttamiseen voi etsiä vinkkejä vuosikellosta.

Ruokatiedon sivuilta löytyy monipuolista materiaalia tutkittavaksi.

Ojansivun, Sandellin, Lagströmin ja Lyytikäisen julkaisusta "Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa  – ruokailoa ja terveyttä lapsille". Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2014, Turun yliopisto löytyy syventävää materiaalia aiheesta. 

Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.

Liikkuminen

Liikunnan vuosikellot, kausisuunnitelmat ja liikuntatarjottimet ovat hyvä apukeino varmistamaan liikunnan monipuolisuutta varhaiskasvatuksessa. Ne tukevat myös siinä, että toiminnasta saadaan säännöllistä, kun on olemassa apuväline, mistä voi asioita tarkistaa ja mihin voi palata. Näissä apuvälineissä pitää ottaa huomioon vasun velvoitteet ja ymmärrys lapsen liikkumisen kehittymisestä. Ymmärrys tavoitteellisuudesta lähtee siitä, että tiedetään miten lapsen liikunnallinen kehitys kulkee ja missä kukin lapsi on tällä hetkellä liikunnallisessa kehityksessään. Lasten yksilölliset tavoitteet ja ryhmän kokonaistavoitteet liikkumisen suhteen ohjaavat apukeinojen käyttöä, sitä mistä lapsen ja ryhmän kanssa kulloinkin lähdetään liikkeelle, joten vuosikellojen tai muiden apuvälineiden pitää olla joustavia ja antaa mahdollisuuden edetä lasten tarpeiden ehdoilla. Niiden pitää mahdollistaa myös lapsilähtöisyys.

Monipuolinen päivittäinen liikunta

Vasu velvoittaa toteuttamaan liikkumista monipuolisesti päivittäin, joka on sekä ohjattua että omaehtoista. Varhaiskasvatuksen arjessa tämä on helppoa, jos kasvattajat sitoutuvat siihen. Arjen siirtymätilanteet voidaan suorittaa erilaisten liikuntatehtävien kautta. Voidaan hyppiä käsipesulle, kontata koirina vessaan, kävellä takaperin pukemaan jne. Mikäli päivän aikana syntyy odottelutilanteita, niissä voidaan leikkiä erilaisia liikuntaleikkejä kuten ”kapteeni käskee” tai käyttää laululeikkejä, jotka sisältävät liikkumista kuten ”Jumppalaulu” (pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat…). Isommat lapset osaavat oma-aloitteisesti aloittaa liikunnalliset odotteluleikit, jos aikuinen on alkuun antanut heille mallin ja sallii lasten omaehtoisen toiminnan näissä tilanteissa. 

Ulkoilussa lapset liikkuvat omaehtoisesti muun muassa keinussa, liukumäessä, työntäessään isoja rekkoja, pyöräillessään, kantaessaan hiekkaämpäreitä paikasta toiseen. Monipuolisuuden takaamiseksi ulkoilussa kasvattaja voi opettaa lapsille perinneleikkejä kuten polttopalloa, värikuningasta, peiliä ja erilaisia hippoja. Kasvattajat voivat myös rakentaa ja ottaa lapsia mukaan rakentamaan liikuntaratoja pihamaalle. ”Liikuntatunneilla” kasvattaja on voinut suunnitella osan toiminnasta juuri lasten tavoitteiden mukaisesti, mutta jos kasvattaja uskaltaa jättää lasten omalle ideoinnille tilaa, liikuntahetkistä voi tulla todella monipuolisia ja lapsia innostavia. ”Viikon lapsi” voi esimerkiksi saada suunnitella liikuntatunnin osion tai ainakin toivoa omaa suosikkileikkiään näille hetkille.

Eri ympäristöt liikuttajina sisällä ja ulkona

Pieni sisätila ei ole este liikkumiselle. Rajut ja isoa liikettä vaativat toiminnot voidaan tehdä jossain muussa tilassa, esimerkiksi liikuntasalissa tai pitkillä käytävillä, mutta tilan koko ei ole este monipuoliselle liikunnalle. Sisätiloissa voidaan jumpata laululeikkien avulla. Keholiikunta onnistuu pienessä tilassa. Lasten kanssa voidaan piilottaa kehon osia (”varpaamme me piilotimme, varpaita ei lain… 1-2-3 tässä meidän varpaat on, juksasimme vain”) ja harjoitella liikkumaan tietyt kehonosat maassa esim. kuljetaan peppu maassa.

Ulkona tuttua pihapiiriä voidaan muokata liikkumisessa siten, että sovitaan lasten kanssa erilaisista liikunnallisista pihasäännöistä – tänään juostaan vain takaperin pihalla tai nurmikolla saa liikkua vain hyppien. Lähimetsä on oiva paikka liikkua niin ohjatusti kuin omaehtoisesti. Kannot, juuret ja kivet ovat oivia tasapainon harjoittajia.

Eri vuodenajat

Eri vuodenajat tuovat vaihtelua liikuntaan. Keväästä syksyyn voidaan yleensä keinua ja pyöräillä ja vaikka haravoida. Lumisina talvina voidaan pihalla luistella, hiihtää, laskea mäkeä. Lumettomuus toki ei estä luistelemassa hallissa tai harjoittelemasta luistelua sisätiloissa esimerkiksi lattiamerkkien avulla (huopa puoli alaspäin). Kesällä lämpimällä säällä vesileikit kahluualtaissa tuovat veden liikuntaelementtinä ulkona mahdolliseksi, sisätiloissa vesileikkejä toki voidaan harrastaa vuoden ympäri. Hipat sisällä, lumessa, nurmella, hiekalla, metsässä antavat lapsille monipuolisen kokemuksen, että samaa liikuntaleikkiä voi leikkiä eri ympäristöissä ja eri vuoden aikoina.

Riittävästi laadukkaita liikuntavälineitä lasten saatavilla

Vasun mukaan liikuntavälineet kuuluvat olla lasten käytettävissä omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Vasun määrittää myös, että lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Jos lasten kanssa harjoitellaan välineen käsittelytaitoja esimerkiksi pallolla, on hyvä huomioida, että pallojen ominaisuuksissa on eroja. Se, että potkaiseeko lapsi koripalloa, jalkapalloa, pehmopallo vai pientä tennispalloa, antaa lapselle erilaisen käsityksen potkusta. Jos jokaista eri palloa on vain yksi, on hyvä pohtia millaisia harjoituksia palloilla teettää tai jos niitä on lasten käytössä vain yksi, kuinka moni voi välineellä harjaannuttaa omia taitojaan omaehtoisessa toiminnassa. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaan liikunnan iloa, joten myös välinevalinnoilla, niiden määrällä ja laadulla on merkitystä.

Suunnitelmallinen havainnointi

Motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää, jotta saadaan tietoa lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä ja motorisesta oppimisesta. Havainnointia varten on olemassa paljon valmiita testejä, jotka kartoittavat sitä, missä lapsen taidot kulloisellakin hetkellä ovat.

KTK-testi (Körperkoordinationstest für Kinder) 5 vuotiaille. Testi sisältää tasapainoilua, yhdellä jalalla hyppäämistä, tasajalkahyppäämistä ja sivuttaissiirtymistä.

Ketteräksi on opinnäytetyö, jossa on tehty arviointimenetelmä lasten karkeamotoristen perustaitojen havainnointiin.

KUMMI 7 Loikkisella ketteräksi sisältää tietoa motorisen oppimisen vaikeuksista ja taitojen oppimisen teorioista, havainnointiin suunnitellusta menetelmästä sekä antaa välineitä motorisen oppimisen tukemiseen.

Hyviä vinkkejä liikunnan sisältöalueiden, kehontuntemus ja –hallinta, tasapainotaidot, liikkumistaidot ja välineenkäsittelytaidot, toteuttamiseen

Eri ympäristöissä toteutettavaa liikuntaa voi tutkia näistä Valon Varpaat vauhtiin  korteista.

Suunnittelen liikuntaa - palvelu helpottaa kasvattajaa löytämään leikkejä ja harjoituksia.

Moto-taituri opas antaa monipuolisia vinkkejä kehontuntemukseen ja hallintaan sekä tasapainotaitoihin.

Neuvokkaan perheen sivusto motoristen taitojen vahvistamiseen on hyvä linkki myös vanhemmille jaettavaksi. Se antaa kasvattajille myös vinkkejä liikkumisen havainnointiin.

Skillilataamossa varhaiskasvatukselle suunnattua omaa materiaalia liikkumiseen.

Liikkumis- ja hyvinvointiohjelma; Ilo kasvaa liikkuen ja sen materiaaleihin kannattaa tutustua ja jos ovat jo tuttuja, tarkistaa missä oma yksikkö on menossa ohjelmassa. 

Vauhtivarpaan valmiit liikuntavinkit on hyvä materiaalin lähde

Kasvattajan liikkujatyyppi

Kaikki kasvattajat eivät ole luonnostaan aktiivisia lasten liikuttajia ja voivat kokea lasten liikuttamisen haastavaksi, kun ei ole ominta vahvuusaluetta. Neuvokas perhe on julkaissut Jaana Karin liikkujatyypit , joita kannattaa käydä vilkaisemassa ja samalla miettiä, millainen liikkuja minä olen kasvattajana ja millainen haluan olla.

Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.