Saako Afrikan tähteä pelata varhaiskasvatuksessa? nousi otsikoihin vuoden vaihtuessa vuodeksi 2025. Tähän keskusteluun nousee pelin kannattajat ja ne, jotka ovat valmiita muita pelejä löytämään tilalle. Mihin keskustelun sitten loppuviimeinen pitäisi meitä viedä? Ei ehkä suoraviivaisesti siihen, että pidetäänkö pelit vai ei, vaan paljon syvemmälle. Kyseessä on ymmärrys kasvatusalan ammattilaisten asenteista ja arvoista ja niiden tuomisesta osaksi toimintaa.
Varhaiskasvatussuunnitelman arvoperusta
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022, 22-23) arvoperustassa
todetaan että ”arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus,
lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen
huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus,
inklusiiviset periaatteet ja lapsen syrjintäkielto. Jokaisella lapsella on
oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana
itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä. Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän
elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon
loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa
pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja
rauhaan. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa
suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja
tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan
mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa
kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä
keneltäkään.” Tästä huolimatta yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2020 julkaisemassa
selvityksessä todetaan, rasismia esiintyy kaikilla koulutusasteilla jo
varhaiskasvatuksesta alkaen (Artemjeff & Sheikh. 2023, 60).
Rasismista
Mitä rasismi sitten oikein on? Rasismi on ajatusmalli, jossa
ihmisryhmiä luokitellaan alempiarvoisiksi esimerkiksi etnisen alkuperän,
ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella. Se
voi näyttäytyä tahallisena tai tahattomana ennakkoluuloihin ja vierauden
pelkoihin perustuvana käyttäytymisenä tai yhteiskunnan rakenteissa olevina
syrjivinä käytäntöinä. Rasismi ylläpitää eriarvoisuutta, tuottaa etuoikeuksia
ja epäoikeudenmukaisuutta. Kulttuurissa esiintyvä rasismi voi olla ”avoimen piiloisaa”
sisällytettynä muun muassa vitseihin, mainoksiin, lehtien kansikuviin. Arjen
rasismia kuvaa säännönmukaisuus, joka voi olla huutelua, nimittelyä,
ulossulkemista, eksotisointia tai holhoavaa suhtatumista. Rasismi on yksi
eriarvoisuuden tuottaja ja ympäristön muokkaaja, joka voidaan liittää rotuun. Rodun
ajatus on sosiaalisesti tuotettu luokittelujärjestelmä, johon liittyy myös
historian tuottamia valtasuhteita sekä ajatuksia identifioitumisesta ja
kuulumisesta. Rotu ei ole biologinen ominaisuus, vaan sen käsite liittyy
kolonialismiin. Ajatukset ”mustista”, ”orjista”, ”intiaaneista” on syntynyt viitatuiksi
tulleiden ihmisten ulkopuolelta. Ajatukset ovat osa kolonialismia, jossa
ihmisiä on esineellistetty ja suljettu ihmisyyden ulkopuolelle eurooppalaisten
toimesta. Rodullistamisen prosessiin liittyy erilaiset tavat ja
käytännöt, jotka muokkaavat yhteiskunnallista todellisuutta. Erityisesti kieli ja
tavat puhua tuottavat sekä rodullistettuja kategorioita, että valkoisuutta.
Eksotisointi
Eksotisointia esiintyy varhaiskasvatuksessa ja sillä tarkoitetaan
sitä, että ei-valkoinen ihminen nähdään ainoastaan esimerkiksi hänen
ihonvärinsä, uskontonsa tai kielensä ja niihin liittyvien stereotypioiden
kautta. Eksotisoinnissa ihminen esineellistetään ja typistetään tietyn ryhmän
edustajaksi. Kysymykset kuten ”mitä minun pitää ottaa huomioon, kun ryhmääni
tulee romanilapsi tai muslimi” ovat esimerkkejä ihmisen typistämisestä stereotyyppisesti
joksikin. Vasuun kirjatut toimintatapavinkit erilaisiin kulttuureihin tutustumiseen
kuten leikit, ruokailuhetket ja juhlat tilaisuuksina voivat johtaa myös eksotisointiin,
jos yksilöä ja hänen omaa kulttuuriaan ei tunnisteta ja tunneta. Tällöin
itselle vieraammista kulttuureista otetaan vain esille erilaisuus, erilaiset
juhlat, ruuat, musiikki, tavat ja esitellään näitä eksotisoiden niiden
erilaisuutta, sen sijaan, että tunnistettaisiin ihmisyys ja inhimillisyys,
samanlaisuus. Sara Ahmed on kuvannut tätä käsitteellä näennäismonimuotoisuus,
jossa erilaisuus tunnustetaan ja sitä suvaitaan ja juhlitaan teemaviikoin ja
juhlapäivin. Siinä ei myöskään oteta huomioon yksilön tapaa ja toivetta tulla
osaksi yhteisöä: toiset haluavat sulautua valtaväestöön, toiset erottua. Alempiarvoisuutta
ajatuksissa kuvastaa puolestaan koulumaailmasta nostettu Helsingin Sanomien
jutun otsikko: ”Erityisopettaja piti erillisiä matematiikan tunteja tummaihoisille
lapsille. Siellä oli myös meidän luokan paras matikan oppilas”.
Eriarvoisuus kielessä, kuvissa, tiedossa
Eriarvoiset suhteet syntyvät vuorovaikutuksessa toisiin.
Erityisesti kielellä on valtava merkitys kulttuurissa kommunikointiin ja
tietoon. Se, keitä olemme suhteessa muihin, luodaan kielen kautta,
sosiaalisissa prosesseissa. Käsitteet sivistynyt ja villi, isäntä ja orja ovat
kulttuurisesti luotuja ja siirtyvät kielen välityksellä sukupolvelta toiselle. Sanat
itsessään eivät sisällä merkityksiä, vaan niiden merkitys tulee sosiaalisesta
ja ekologisesta vuorovaikutuksesta. Kielessä käytetyt poliittiset ja eettiset
merkitykset yhdistyvät yhteisöihin ja siihen, miten luontoa ja toisia ihmisiä
kohdellaan. Monesti nämä kielelliset ja kulttuuriset merkitykset jäävät piiloon
ja näyttäytyvät kulttuurissa myös itsestään selvinä totuuksina. (mm. Martusewicz
ym. 2020.)
Varhaiskasvatuksesta löytyy aivan varmasti materiaaleja, joiden
sanasto tai kuvasto ei ole tätä päivää. Sanaston uudistamisen alle on joutunut
muun muassa Peppi Pitkätossu. Kuinka moni uskaltaa tai haluaa kertoa lapsille,
että Peppi Pitkätossun isä oli neekerikuningas ja mitä se oikein tarkoittaa?
Näin satu luettiin kuitenkin vuosikymmeniä sitten. Kuinka moni selittää
lapsille, mitä tarkoittaa Mauri Kunnaksen Merirosvot-kirja hoilotus ”Huh, hah,
hei ja rommia pullo?” ja miten tuo selitys tehdään vai oikoluetaanko se vain
pois tekstistä? Kuvastoista voi jokainen myös tehdä oman tarkastelun: kuinka
montaa eri ihonväriä kuvista löytyy? Millaisina henkilöt eri ihonvärien
taustalla kuvataan? Lola Odusoga muun muassa kirjoitti lastenkirjan, jotta
pienet ruskeat tytöt saisivat lukea itsensä näköisistä sankareista, koska näitä
ei ennen häntä ollut suomalaisissa lastenkirjoissa näkynyt.
Meidän pitää siis oppia varhaiskasvatuksessa tunnistamaan
mitä materiaaleja käytämme arjessa sekä tarkastella niiden piilomerkityksiä:
miten eri kulttuurit näyttäytyvät, millaista kieltä käytetään, mitä tietoa
sisällytetään ja mitä jätetään pois, ketä alennetaan ja ketä ylennetään (mm. Martusewicz
ym. 2020). Koulutusinstituutioissa oppijoita voidaan ohjata ajattelemaan ja
toimimaan tietyllä tapaa, joten varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vastuunsa
piilo-opetussuunnitelman toteuttamisesta. Meidän pitää opetella reflektoimaan
oppimisympäristöämme, jotta voimme havahtua siihen, millaista kieltä ja kuvaa
tuotamme tietoisesti tai tiedostamattomasti varhaiskasvatuksen arjessa
Ajatusten ja asenteiden tunnistaminen
Meidän pitää oppia kuulemaan ja tunnistamaan omista
ajatuksista poikkeavia ajatuksia. Asioista ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta myös toistenlaiset ajatukset pitää tunnistaa ja ammentaa niistä myös omaan reflektointiin.
Meidän pitää olla avoimia erilaisille näkökulmille ja tulkinnoille totuudesta
ja todellisuudesta, sillä tieto on sosiaalista, kulttuurista, historiallisesti
sidonnaista. Mikään tieto ei ole vain yksilöllistä tietoa. (Andreotti 2011.) Meidän
pitää uskaltaa tarkastella kriittisiä kysymyksiä, tarkastella kieltä,
kulttuuria, koulutusta, oppimateriaaleja sekä oletuksia. Varhaiskasvatuksessa
tarvitsemme eettisyyttä ja vastuuta sekä omien ajatusten haastamista. On hyvä
kysyä, mitä asioita arvostamme omassa kulttuurissamme ja toisten kulttuureissa?
Reflektion merkitys
Varhaiskasvatuksessa me tarvitsemme itsereflektiota, kykyä
jäljittää asioiden ja ajatusten kollektiiviset alkuperät ja seuraamukset omasta
ajattelustamme. Meidän pitää tukea lasten ja nuorten vastuullisia ajatuksia ja
toimintaa suhteessa kieleen, valtaan, sosiaalisiin käytänteisiin,
identiteetteihin, epätasa-arvoon. Meidän pitää opetella kuvittelemaan myös toisin
ja osallistumaan eettisesti erilaisuuteen. Vääryyksien kohtaaminen maailmassa
vaatii meitä ajattelemaan uudelleen yhteyttä oikeaan ja väärään. Tarvitsemme tietoa,
miten tieto on meille tuotettu ja miten se liittyy valtaan, ja miten tämä
muokkaa ihmisten välisiä suhteita tietoisesti ja tiedostamattomasti. Meidän pitää
oppia havaitsemaan ennakkoluuloja sekä oppimistapoja kuten rasismia, seksismiä,
klassismia, akateemista elitismiä, etnosentrismiä. Meidän pitää olla avoimia
tiedon rajallisuudesta ja tulla tietoisiksi omista sokeista pisteistä. (Andreotti
2011.) Ihmiset kuuluvat yhteen, eivät erikseen ihonvärin tai jonkun muun vastaavan syyn
perusteella.
Sosiaalipedagogiikan arvopohja
Moninainen maailmaa tarkoittaa myös varhaiskasvatukseen
sitä, että meidän pitää muuttaa ajatusta siitä, mitä tarkoittaa elää, olla eri
aikoina ja eri paikoissa ihmisenä ja osana historiaa. Meidän pitää tutkia omia
arvoja ja asenteita, jotta voidaan arvostaa samanlaisuutta kaikkien ihmisten
välillä ja ymmärtää globaalia kontekstia paikallisessa elämässä. Meidän pitää
kehittää taitoja taistella ennakkoluuloja ja diskriminaatiota vastaan, luoda
tietoja, taitoja sekä ymmärrystä toimia aktiivisessa roolissa globaalissa
yhteisössä. (mm. Andreotti 2011). Tämä luo myös paikan varhaiskasvatuksessa
sosiaalipedagogiikalle. Sosiaalipedagogiikassa jokainen ihminen ymmärretään
ainutlaatuisena ja arvokkaana persoonana, joka kasvaa täyteyteensä vasta
yhteisössä, yhteydessä toisiin yhtä ainutlaatuisiin persooniin (Kurki &
Nivala, 2006). Sosiaalipedagogiikka ei ole vain sosionomien omaisuutta, vaan ajattelu
ja toimintatapa kaikille, jotka sen kokevat omakseen. Tänä päivänä tarvitaan ihmisyyteen
perustuvaa solidaarisuutta, ihmisoikeuksia, sosiaalipedagogista ajattelua.
Rasismi ja antirasismi meissä kaikissa
Rasismi koskettaa meitä kaikkia. Teemme tulkintoja
itsestämme suhteessa muihin päivittäisissä kohtaamisissa: millaisia ajatuksia
olen muista tehnyt vaikkapa tänään? Olenko joskus ajatellut olevani parempi
kuin joku toinen ja miksi? Ajatusten ja toiminnan muutos vaatii kasvatusalan
ammattilaiselta jatkuvaa tietoisuutta ammattilaisena toimiessa. Antirasismi on
aktiivista ja tietoista toimintaa sekä sitoutumista rasismin vastustamiseen
ajattelussa ja toiminnassa. Antirasistisella työllä vähennetään etnistä
syrjintää, syrjivien käytäntöjen vaikutuksia ja kielteisiä ennakkoluuloja. Se
keskittyy valtarakenteisiin. Antirasismin lähtökohta on rasismin olemassaolon
tunnistaminen ja tunnustaminen, mikä vaatii tiedon ja ymmärryksen lisäämistä rasismista
ja omasta roolista sen prosesseissa. Se vaatii myös tekoja.
Emme ehkä ulkopuolisina voi koska ymmärtää täysin, miltä
tuntuu kulkea jonkun toisen kengissä. Valtaväestöön kuuluva ei välttämättä
ymmärrä tilanteiden toistumista vähemmistön edustalle, joka voi saada
päivittäin pyyntöjä selittää omaa erilaisuuttaan, kun valtaväestön osana ei sitä
itse joudu kokemaan. Vähemmistöllä pitää olla ääni ja sen äänen pitää tulla
heiltä ja heidän äänensä kuulumista voidaan tukea yhdessä heidän kanssaan. Yhdessä
voimme tehdä asioita paremmin. Niin kauan, kun jaksaa reflektoida ja on valmis
muuttamaan ajatuksiaan, niin kauan on myös toivoa antirasismilla pysyä hengissä
meissä jokaisessa. Meidän jokaisen pitää pohtia omia asenteita, ajattelua,
toimintaa sekä muuttaa niitä. Ajattelumallit ovat opittuja. Niissä on oma
roolinsa medialla ja kasvatusinstituutioilla. Arkemme myös sisältää mikroaggressioita,
tahattomia kommentteja, jotka ylläpitävät stereotypioita ja luovat tunnetta
ulkopuolisuudesta. Eettisyys on jotain mitä meidän tulisi vaalia suhteissamme.
Loppuun vielä pieni reflektiotehtävä:
Kuka on kantasuomalainen? Mihin perustan ajatukseni?
Millaisia käsitteitä käytän vähemmistöistä?
Millaisia katseita ja eleitä luon toisiin ihmisiin?
Mitä ajattelen erilaisista ihmisistä?
Millaisia ihmisiä arvostan?
Millaisia kirjoja luen lapsille?
Millaisia kuvia on lasten kuvakirjoissa, joita luen heille?
Millaisia asioita on poistettu / sensuroitu vuosien varrella,
kun ne on koettu ei-eettisiksi?
Millaisia asioita on pyydetty vähemmistöiltä anteeksi?
Miten asioita on pyritty muuttamaan?
…
ja vielä itse pohdittavaksi: Mitä minä ajattelen itse
Afrikan tähti pelistä omana työvälineenäni varhaiskasvatuksessa?
Lähteet:
Andreotti, Vanessa. (2011). Actionable postcolonial theory in education. Palgrave Macmillan.
Artemjeff, Panu & Sheikh, Liban. 2023. Esiselvitys
rakenteellisesta syrjinnästä Syrjinnän tunnistaminen ja seuraaminen yhteiskunnan
eri osa-alueilla. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:27.
Oikeusministeriö Helsinki 2023
Helsingin sanomat. Viisi lasta ja nuorta kertookohtaamastaan rasismista.
Martusewicz,
R.A., Edmundson, J., & Lupinacci, J. (2020). EcoJustice Education:
Toward Diverse, Democratic, and Sustainable Communities (3rd ed.).
Routledge.
Opetushallitus. Toiminnallinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnittelu. Käsitteet.
