Veden eri olomuodot oppimisen kohteena

Talvi antaa hyvät mahdollisuudet tutkia veden eri olomuotoja nestettä, kiinteää ja kaasua. Tänä vuonna tehtävä on jopa menneitä vuosia helpompaa ympäri Suomea, kun lunta on saatu melko kattavasti koko maahan.  Lumi on myös elementti joka pääsääntöisesti kiinnostaa lapsia, joten uuden vasun mukaisesti on helppo löytää yhteistä tekemistä veden eri elementtien kuten lumen kautta ja saada siihen kasvattajan ammattitaitoa laaja-alaisen osaamisen ja eri oppimisen alueiden kautta.

Ilmaisun monet muodot

Lunta voidaan tuoda sisätiloihin esimerkiksi kuvallisen ilmaisun tueksi ja avuksi. Lunta voidaan maalata sisällä, erityisesti kovilla pakkasilla voi olla mukavaa tuoda lunta sisälle ja työstää sitä siellä. Muodostunut lumimaalaus voidaan palauttaa ulos koristamaan pihaa. Toki maalausta voi harjoittaa suoraan ulkonakin lumeen. Maalausta voi tehdä pelkällä vedellä tai sitten värjätyllä vedellä. Tutkimuksen aiheen saa siitäkin ulkona kun tutkii millaisella pensselillä voi maalata vai voiko, vai pitääkö olla joku toinen tapa maalata ulkona pakkasella.

Lunta voidaan käyttää myös silkki-/kreppipaperimaalauksessa värin esille tuojana eli silkki/kreppipaperipalat asetellaan maalauspaperin päälle ja niiden päälle laitetaan lunta sulamaan. Kun lumi on sulanut niin kreppipaperit voidaan poistaa ja katsoa millaisia kuvia niiden alle on muodostunut.

Kielten rikas maailma

Lumeen liittyviä lauluja ja loruja on monenlaisia. Lumiukkoja voidaan rakentaa ja laulaa niistä. Lauluista esimerkkinä ”Lumiukot ketjussa kulkee” ja ”Lumiukot marssivat”. Nämä voidaan myös leikkiä, vahvistaen samalla ymmärrystä sanallistetusta asiasta. Lumesta puhuminen ja siihen liittyvät käsitteet vahvistava lapsen kielen kehitystä.

Tutkin ja toimin ympäristössäni

Lumi, vesi ja jää antavat erinomaiset tutkimusaiheet lapsille. Myös kaasua voidaan tutkia esimerkiksi sumutinpullon avulla tai höyryävän kahvin tai teen kautta. 

Lumen sulatus ja arvioiminen mitä lumelle tapahtuu kun se tuodaan sisälle yllättää lapset pääsääntöisesti aina. Eli laitetaan esimerkiksi lunta läpinäkyvään muovimukiin. Kirjataan tussilla kohta paljonko lunta mukissa on. Lapsi merkitsee toisella tussilla mitä arvelee lumelle tapahtuvan mukissa: pysyykö aineen määrä samana, onko enemmän tai vähemmän, kun testi loppuu. Lopuksi merkitään paljonko ainetta on mukissa tietyn sovitun ajan jälkeen. Kokeen alussa pohditaan myös mitä lapset luulevat lumelle tapahtuvan, jos se on lämpimässä sisätilassa.

Veden ja värien sekoittelu on myös yksi tapa tutkia vettä. Yksi tapa on esimerkiksi laittaa kahteen astiaan eriväristä vesivärivettä (esim. punaista ja sinistä) ja laittaa puuvillalanka kulkemaan toisesta värivedestä toiseen. 

Lasten kanssa voidaan myös tehdä kädentyöllisenä toimintana omat lämpömittarit paperista ja niiden avulla voidaan tarkkailla ympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia esim. miksi lumi sulaa tai miksi on jäätä. 

Vettä voidaan jäädyttää ulkona jos pakkanen sen sallii tai sitten sisällä pakastimessa. Jäädytettyä vettä voidaan värjätä ja tehdä siitä esimerkiksi aarteita ja rakennuspalikoita pihaan.

Kasvan, liikun ja kehityn

Liikkumiseen lumi ja jää antavat monenlaisia mahdollisuuksia. Jos lunta on paljon, tai riittävästi edes pieneen kasaan, niin ei juuri muuta tarvita innostamaan lapsia. Lumikasalle kiipeäminen kiehtoo lapsia ja niiltä lasketaan peppumäkeä tai nillä kisataan vuoren valloituksesta. Lapset eivät ihmeitä vaadi lumelta: kasa inspiroi paljon. Jos on lunta ja jäätä (edes vaikka hallissa) voi lasten kanssa hiihtää, laskea mäkeä tai luistella. Lasten kanssa voidaan tehdä jälkiä lumeen eri eläimen tavoin ja yrittää liikkua esimerkiksi kuten jänis tai hiiri. 

Lasten kanssa voidaan leikata paperisia lumihiutaleita ja leikkiä lumihiutaleen etsijöitä sisällä, jolloin tehdyt lumihiutaleet piilotetaan ja etsitään. Sanomalehdistä tehdyillä häntäpalloilla voidaan pelata turvallisesti lumisotaa sisällä (ulkona pussit pakkasella jäätyvät ja voivat olla kovia ihoa vasten) tai vaikkapa auraajia, jolloin häntäpalloja kuljetetaan jalan sisäsyrjillä sovituille lumenkeräyspaikoille. 

Lumeen voidaan piilottaa esineitä ja etsiä niitä tai tehdä jäädytettyjä aarteita, joita etsitään.

Jääpatsas leikissä hipoilla on pallot ja kun saavat karkulaisen kiinni koskettamalla, hippa näyttää patsas mallin, joka kiinniotetun pitää matkia. Sitten hippa heittää pallon pois ja kiinniotettu hakee pallon ja alkaa ottamaan kiinni karkulaisia, roolit vaihtuvat. 

Lumeen voidaan tehdä labyrintteja, joissa saa kulkea. Labyrinttiin voidaan myös piilottaa esine:kuka löytää sen nopeita reittejä kulkemalla?

Minä ja meidän yhteisömme

Helmikuussa on suomalaisia perinnepäiviä ja liputuspäiviä. 5.2. Vietetään Runebergin päivää. 6.2. on saamelaisten kansallispäivä. Laskiaissunnuntai on vuonna 2018 11.2. ja laskiaistiistai 13.2. Helmikuu päättyy 28.2. suomalaisen kulttuurin päivään, Kalevalan päivään. Näiden lisäksi on Suomeen rantautunut ystävänpäivä 14.2. Myös mediataitoviikot sijoittuvat helmikuulle 5.-11.2. Näihinkin voidaan sisällyttää vesi teemaa.

Perinteisiin voivat kuulua muun muassa Runebergin torttujen tekeminen, rusettiluistelut, laskiaisriehat ja Kalevalan lukeminen. Näistä osaa voi ajatella myös uudella tapaa ja keksiä uusia tapoja toteuttaa perinteitä. Runebergin torttuja voi tehdä lumesta eli leivotaankin ulkona tai miksei sisällä leikisti lumesta eli tehdään lumikakkuja. Kuorrutuksen lumikakkuihin voi tehdä esimerkiksi vesiväreillä maalaamalla.

Mäenlasku laskiaisena ja vaikkapa rusettiluistelu tuovat veden eri olomuodot myös esille. Lasten kanssa voidaan myös kokeilla mäen jäädyttämistä ja tutkia riittääkö siihen mukillinen vettä tai ämpärillinen vettä vai tarvitaanko siihen kenties enemmän

Ystävänpäivän sydämiä voidaan piilottaa jäisinä yllätyksinä pihaan tai maalata sydämiä lumeen tai jäähän. 

Tässä muutamia ajatuksia siitä, miten eri tavoin voidaan tutkia veden olomuotoja ja tukea lapsen laaja-alaisen osaamisen kehittymistä. 

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?

Kalenterointi ja bullet journal

Varhaiskasvatus on suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Jotta suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus voi toteutua, pitää olla tavoitteellisia suunnitelmia. Tässä auttaa tavoitteiden ja suunnitelmien kirjaaminen ja aikatauluttaminen. Koska varhaiskasvatuksen pedagogiikka on kokonaisvaltaista, sitä voi olla haastavaa tarkastella, jos mitään ei ole kirjattuna ylös. Mikä voisi auttaa tässä?

Asioiden kirjaaminen on ensimmäinen lähtökohta, mutta mitä ja mihin kirjataan. Miksi kirjataan -kysymyksen vastaus nousee suoraan valtakunnallisesta vasusta:Pedagoginen dokumentointi on keskeinen työmenetelmä varhaiskasvatuksessa. Pedagogiseksi dokumentin puolestaan tekee se, että sitä käytetään toiminnan suunnittelun ja arvioinnin tukena ja apuna. Arvioinnin puolestaan pitää olla suunnitelmallista ja säännöllistä.

Ratkaistavaksi jää mitä kirjataan ja mihin kirjataan? Jos pohtii mitä kirjataan, niin ainakin on syytä harjoitella aikatauluttamaan asioita, jotta ne eivät yllätä normitetussa varhaiskasvatuksessa. On hyvä siis kirjata järjestelmällisesti ylös tulevat tärkeät päivät, tehtävät, aikataulut tehtäville sekä määräpäivät niiden hoitamiseen. Tärkeitä päivämääriä nousee mahdollisesti järjestäjätahon tai yksiköiden omista vasuista tai toimintasuunnitelmista sekä yhteisesti sovituista päivistä. Tärkeät päivämäärät liittyvät myös lapsiin, on syntymäpäiviä, joita pitää huomioida mahdollisesti ainakin yhteistyökumppaneiden näkökulmasta, jos esimerkiksi kirjataan havaintoja lapsesta vuositarkastuksiin neuvolaan. Lasten vasut ja niiden arviointi on hyvä kirjata ylös, milloin on pidetty ja milloin pitää arvioida. Kalenteripäivämääriä voivat tuottaa myös erilaiset yhteistyötahot, verkostosvasut ja -palaverit tai siirtopalaverit. Huoltajien osallisuuteen liittyviä asioita voi myös löytyä kalenterista, lähtien liikkeelle vanhempainilloista ja erilaisista juhlista ja tapahtumista joita on ajateltu viettää yhdessä huoltajien kanssa. Myös arviointi pitäisi olla kalentoroitu, jotta se on suunnitelmallista ja säännöllistä.

Mihin asioita olisi sitten hyvä kirjata? Moni käyttää kalentereita. Käyttömuotoja kalentereille voi olla monia esimerkiksi ryhmän kalenteri, pienryhmän kalenteri ja henkilökohtaiset kalenterit. Kalentereiden lisäksi voi olla monia eri viesti- ja havainnointivihkoja sekä erilaisia lomakkeita, joita säilytetetään eri tavoin.

Dokumentteja yksiköissä usein riittää. Miten niistä saisi pedagogisia? Miten ne saisi nidottua yhteen paikkaan? Miten saisi ne jotenkin järkevään muotoon, että aikataulut pitäisivät, asiat tulisivat tehtyä ja ei tuntuisi ainaiselta kiireeltä? Tässä on ajatuksia, joista on lähtenyt ajatus etsiä jotain toisenlaista tapaa dokumentointiin. Bullet journal ”bujo”, on Ryder Carroll:n kehittämä eräänlainen kalenterin, tehtävälistojen ja päiväkirjan yhdistelmä. Bullet journalin yksi taustalla oleva ajatus on, että kun päässä pyörivät asiat kirjataan järjestelmällisesti ylös, ne eivät enää stressaa ja kuormita ajatuksia ja mieli pysyy vapaampana.


Yksinkertaisimmillaan ”bujon” tekemiseen ei tarvita kuin kynä ja vihko, johon asioita kirjataan. ”Bujosta” voi tehdä kuinka hienon vaan ja sen voi toteuttaa ihan omista tarpeistaan käsin, toki ”bujoilua” varten on kehitetty omia vihkojakin kuten Leuchtturm 1917 -vihko, jos haluaa jotain hieman valmiimpaa, josta lähteä liikkeelle.

Mitä ”bujoon” sitten kirjataan ja miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa? Olennaista ”bujossa” on, että siinä on sisällysluettelo ja sivunnumerot joka sivulla, jotta asiat löydetään, kun niitä etsitään, toki vaatii sen, että asiat kirjataan sisällysluetteloon. Sitten ”bujoon” kuuluu kalenteriosiot, jotka kulkevat vuodesta, kuukauteen, viikkoihin ja päiviin, isosta pieneen. Kalenterin alkuun on hyvä luoda tulevaisuusloki, joka kuvaa vuoden tapahtumat. Tähän on hyvä kirjata kaikki tiedossa olevat asiat lyhyesti, jotta siitä saadaan yleissilmäys vuodelle. Tulevaisuuslokista siirretään asioista kuukausinäkymiin, sieltä viikko- ja lopulta päivänäkymiin. ”Bujoon” voi tehdä itselleen tehtävälistoja ja tavoitteita ja lisätä sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä. ”Bujon” parhaat puolet ovat siinä, että sitä voi muokata oman näköisekseen. Se voi olla kalenteri, havaintovihko, ideavihko, muistettavien tehtävien kirjauspaikka, ihan se, mille on tarvetta.

”Bujon” muokattavuus on se tekijä, miksi siitä voisi olla hyötyä varhaiskasvatuksessa. Kaikki liput ja laput, havainnoinnit ja päivämäärät voitaisiin kasata yksiin kansiin. Toki ”bujoa” voi jokainen ryhmän aikuinen tehdä itselleen ja lisätä omaan ”bujoon” yhteiset materiaalit. "Bujoon" asiat periaatteessa kirjataan lyhyesti, joten asiakasrekisteriä siitä ei ole tarkoitus tehdä. Mikäli haluaa kirjata havaintoja ylös lapsista, eikä halua tietojen leviävän, voi lapset koodata, jolloin nimiä ei mainita havainnoissa, vaan lapsikoodit. Koodilista toki pitää olla sellainen, että kirjaaja itse tietää omat koodinsa.



Miltä varhaiskasvatuksen "bujon" sivut voisivat näyttää tai mitä ne voisivat sisältää. Tulevaisuus lokiin, vuosinäkymään olisi hyvä kirjata ennakoinnin ja aikataulutuksen näkökulmasta esimerkiksi lasten syntymäpäivät ja niihiin mahdollisesti liittyvät tehtävät kuten neuvola-lomakkeiden täyttämiset, vasu ajat ja vasun arviointiajat. Lapsiin liittyviä asioita ovat myös verkosto- ja siirtopalaverit. Jotta säännöllistä arviointia myös voidaan tehdä, pitää sekin kalenteroida tulevaisuuslokiin mahdollisimman pitkälle.

Kuukausisuunnitteluun voi käyttää monenlaisia pohjia. Yksi tapa on koota viikkonäkymät esille ja kirjata koko kuukauden tiedossa olevat tapahtuman esille ja kirjata niiden alle toiminnalle asetettuja tavoitteita, niihin liittyviä oppimisen alueita sekä lasten osallisuus kuukauden aikana.

Kuukausi ja viikkosuunnittelun apuna on hyvä käyttää myös yleistä toiminnan suunnittelun pohjaa, johon kirjataan lapsilta ja huoltajilta nousseita toiveita, lasten mielenkiinnon kohteita, sekä toiminnan tavoitteet. Näiden pohjalta voidaan miettiä totetusta eli toimintaa ja lopuksi kirjata arviointi asiaan.

Järjestelmällisyys joskus auttaa kaaoksessa. Se vain vaatii alkuun laittamista ja kaaoksen purkamista sekä tahtotilaa. Uusi vasu ja kaikki varhaiskasvatukseen viime aikoina kohdistuneet muutokset ovat osalle kasvattajista luoneet kaaosta: kokemuksen siitä, että ei enää osaa tehdä työtään. "Bujo" voisi olla yksi keino saada kasvattajat näkemään omaa osaamistaan. Se voisi olla yksi keino aikatauluttaa omaa tekemistä ja saadaa työaika paremmin haltuun. Kokeilu maksaa vaivan yrittää ja ehkä vihkon ja kynän hinnan, ei oikeastaan enempää. Uskallatko kokeilla? Vai oletko jo aloittanut "bujon" käytön työvälineenä varhaiskasvatuksessa?



Seuraamalla blogia Facebookissa ja liittymällä materiaalipankkiin saat aina ajantasaista tietoa uusimmista kirjoituksista ja materiaalilisäyksistä.

Arviointia ja tarkistuslistoja

Joulukuu on usein hektistä aikaa, joten tammikuu tarjoaa ehkä paremman ajan toiminnan puolivuotistarkastelulle ja arvioinnille. Uuden varhaiskasvatussuunnitelman mukaan arvioinnin pitää olla suunnitelmallista ja säännöllistä. Suunnitelmallisuuteen ja säännöllisyyteen auttaa asioiden kalenterointi: Kalenteriin kirjataan tulevat tärkeät päivät, tehtävät ja aikataulut niiden tekemiselle. Vuosikalenterin käyttö ja esillä pitäminen vähintään tiimipalavereissa ja asioiden suunnittelusta mahdollistaa sen, että asiat eivät tule yllättäen, vaan suunnitellusti.

Suunnitelmallista arviointia auttavat kalenteroinnin lisäksi tarkistuslistat: Mitä pitää arvioida? Mitä on jo arvioitu? Mihin arviointi velvoittaa tai johtaa? Mitä toimenpiteitä pitää tehdä ja millä aikataululla?

Arvioinnin tarkistuslistoja voi tehdä monesta eri näkökulmasta ja moneen eri tarkoitukseen Arviointia voidaan tehdä muun muassa arviointiin liittyvistä käytänteistä, yksilön näkökulmasta, yksikön näkökulmasta, asiakkaiden näkökulmasta. Tässä alla muutamia erilaisia tarkistuslistoja.

Arvioinnin käytänteiden tarkistuslista:

Onko arvioitiin liittyvä prosessikuvaus tehty?

Mistä prosessikuvaus löytyy?

Kuka vastaa prosessikuvauksen päivittämisestä?

Onko arviointiin liittyvä suunnitelmallinen aikataulu tehty?

Mistä suunnitelma löytyy?

Kuka vastaa aikataulun päivityksestä?

Onko arviointi on toteutunut suunnitelman mukaisesti?

Onko arviointi on ollut säännöllistä?

Paikallisen vasun arvioinnin käytänteiden tarkistuslista:

Mitkä ovat paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut arvioitavat asiat?

Onko paikalliseen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut arvioitavat asiat arvioitu?

Miten arvioinnin tuloksia hyödynnytetään toiminnan kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun?

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen arvioinnin tarkistuslista:

Onko kaikkien lasten vasut pidetty?

Mistä löytyy aikataulu siitä, milloin vasut on pidetty?

Onko jokaiselle lapselle sovittu vasun arviointiaika?

Onko lasten vasujen arviointiajat kirjattu johonkin?

Mihin lasten vasujen arviointiajat on kirjattu?

Onko lapsen vasun toteutuminen arvioitu kaikkien lasten kohdalta?

Keneltä arviointi puuttuu?

Onko arvioinnissa sovittu, milloin asioihin seuraavan kerran palataan?

Onko jokaisen lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tarkistettu vähintään kerran vuodessa?

Ovatko lapsille vasuissa asetetut tavoitteet saavutettu?

Mitä asioita ei ole saavutettu?

Mitä pitää lasten vasujen toteuttamisessa kehittää?

Miten lasten vasuissa sovittu pedagoginen toiminta on toteutunut?

Miten lasten oppimisen edellytyksiä ja kehittymistä on parannettu toiminnan kautta?

Onko lapsen tarvitseman tuen vaikuttavuutta arvioitu säännöllisesti?

Miten vaikuttavuutta on arvioitu?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus tarkistanut lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatut asiat?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus vastannut suunnitelman toteutumisesta?

Onko henkilö, jolla on lastentarhanopettajan kelpoisuus vastannut suunnitelman arvioinnista?

Ryhmätason arvioinnin tarkistuslista:

Miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu?

Miten ne ovat toteutuneet?

Miten ryhmävasut ovat toteutuneet?

Miten lasten havainnointia on toteutettu?

Miten yksikkötasoinen vasu / toimintasuunnitelma on toteutunut lapsiryhmässä?

Miten arvioinnin tuloksia hyödynnytetään toiminnan kehittämiseen ja jatkosuunnitteluun?

Millaisia pedagogisia työtapoja olemme valinneet?

Miten työtapoja ja niiden valintaa voisi kehittää?

Millaisia oppimisympäristöjä olemme käyttäneet? Miten oppimisympäristöjä voisi kehittää?

Mitä sisältöjä olemme valinneet ja toteuttaneet? Miksi? Miten voisi kehittää?

Millaisia arvoja arvostamme? Miten arvot näkyvät arjessa? Miten voisi kehittää?

Millaisten tietojen varassa toimimme?

Onko meillä jotain uskomuksia asioista?

Millaisia pedagogisen dokumentoinnin välineitä on ollut käytössä?

Miten pedagogista dokumentointia voitaisiin kehittää?

Lasten osallisuuden tarkistuslista:

Ovatko lapset suunnitelleet toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa?

Ovatko lapset arvioineet toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa?

Onko lapsille annettu mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin?

Miten tämä on toteutettu?

Miten tätä voisi kehittää?

Ovatko lapset olleet mukanan toimintakulttuurin kehittämisessä?

Huoltajien osallisuuden tarkistuslista:

Onko huoltajille annettu mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin?

Onko huoltajille annettu mahdollisuus vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun?

Onko huoltajille annettu mahdollisuus vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen toteuttamiseen?

Miten huoltajien osallisuus on toteutettu ryhmässä?

Miten voisi kehittää?

Miten huoltajien osallisuus on toteutettu yksikössä?

Miten voisi kehittää?

Ovatko huoltajat olleet mukanan toimintakulttuurin kehittämisessä?

Ovatko huoltajat olleet mukanan toimintakulttuurin arvioinnissa?

Yksikön arvioinnin tarkistuslista:

Miten pedagoginen toiminta on vasun ja varhaiskasvatuslain valossa suunniteltu, toteutettu ja arvioitu?

Mikä toiminnan tavoite ja tarkoitus on ollut?

Mitkä periaatteet ovat ohjanneet (teoria, arvot, käsitykset, asiakirjat) toimintaa?

Millaista vuorovaikutus on yksikössä ollut?

Mitä asioita on dokumentoitu?

Miten oppimis- ja toimintaympäristöä on toteutettu koko yksikön näkökulmasta?

Millaista pedagoginen johtaminen on ollut?

Miten sitä voitaisiin kehittää?

Millasia tuloksia on saatu aikaan toiminnassa?

Onko tavoitteet saavutettu?

Miten lasten oppiminen, kasvaminen, kehittyminen ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on lisääntynyt?

Miten lasten itsenäisyys, omatoimisuus, toimijuus, osallisuus näkyivät?

Millaisia kehittämisehdotuksia heräsi jatkoa ajatellen?

Mitä pitäisi kehittää koko työyhteisössä?

Mitä pitäisi kehittää tiimissä?

Mitä pitäisi kehittää johtamisessa?

Johtamisen arvioinnin tarkistuslista

Onko työkäytäntöjä tehty näkyväksi?

Miten?

Miten voisi kehittää?

Millaista toimintakulttuuri on ollut?

Miten voisi kehittää?

Onko turvallisuuden edistäminen suunnitelmallista?

Onko sitä arvioitu säännöllisesti? Koska? Miten?

Kasvattajien itsearvioinnin tarkistuslista

Olenko toteuttanut oma-aloitteista arviointia?

Olenko tehnyt tavoitteellista ja suunnitelmallista itsearviointia?

Onko arviointi ollut säännöllistä?

Minkälaista vuorovaikutukseni on lasten kanssa?

Millainen ilmapiiri tiimissäni vallitsee?

Miten itse vaikutan ilmapiiriin?

Jaanko tietoa toisille?

Toiminko yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan?

Toiminko yhteisesti sovittujen tavoitteiden mukaisesti?

Otanko vastaan palautetta muilta? Osaanko refelektoida sitä?

Olenko tietoinen uusimmista varhaiskasvatusta koskevista tutkimustiedoista? Osaanko etsiä uutta tutkimustietoa?

Mitkä ovat minun omat kehittämistarpeet?

Tarkistuslistamenetelmän lisäksi erilaisia arviointityökaluja on saatavilla. Sosten sivuilta löytyy paljon erilaisia arviointityökaluja, jos haluaa vaihtaa tai kehittää oman yksikön arviointia. Innokylästä löytyy puolestaan yksi malli arviointimittariin. Jos halutaan tarkastella laadun ja itsearvioinnin kautta omaa yksikköä, yksi vaihtoehto on ITE-itsearviointimenetelmän käyttö tai soveltaminen. ITE-mallissa pohditaan muun muassa toiminnan perusteita ja perusarvoja, toiminnan suunnittelua, henkilöstövoimavaroja, tiloja, johtamista ja tiedottamista. Kasvattajan toimintaa voidaan mitata ja arvioida myös eri näkökulmista. Yksi keino tähän on käyttää AES (Adult Engagement Scale)  arviointiasteikkoa, joka mittaa sitoutuneisuutta. Lisää vinkkejä arviointiin löytyy myös aiemmasta blogitekstistä, joka käsitteli arviointia.

On hyvä muistaa, että arviointi ei ole itsestään selvää ja helppoa. Lisäksi arviointi sisältää paljon pohdittavaa, joten se vaatii valintoja ja suunnitelman tekemistä. 

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa ja liittyä materiaalipankkiin?