Muistipelejä erilaisin variaatioin

Lasten lelut ilmentävät lelukulttuuria ja lasten kulttuuria: mikä juuri nyt on in, mikä lapsia kiinnostaa. Lasten lelut voivat myös toimia kasvattajien inspiraatioina, joten lelujen tuominen varhaiskasvatuksen arkeen ei ole sinänsä huono asia. Se, toteutetaanko lelujen tuominen lelupäivän kautta vai jotenkin toisin, on eri asia.

Piti lastenkulttuurista tai ei, se on osa varhaiskasvatusta ja siihen kuuluvaa mediakasvatusta. Se näkyy muun muassa lasten vaatteissa, heidän puheissaan ja leluvaloinnoissaan. Ryhmä Hau on yksi tämän ajan varhaiskasvatus ilmiö. Tämänkin pelivariaatio - tekstin inspiraationa toimi Ryhmä Hau –peli, joka tuotiin varhaiskasvatusyksikköön. Tätä peliä lapset ihastelivat ja tutkailivat ja hakivat aikuista mukaan peliin. Pelin ohjeista löytyi kolme eri variaatiota pelin pelaamiseen, mikä mahdollisti monen tasoisten pelaajien pelit. Aikuiselle peli tarjosi uusia ajatuksia. Pelissä oli muun muassa valmis pelipohja, mihin muistipelikortit asetetaan, joka sinänsä helpottaa asioiden muistamista, kun korteilla on selkeät paikat eivätkä ne ole lattialla tai pöydälle, miten vaan. Muistipelivariaatiossa kaikki etsivät samoja Ryhmä Hau- hahmoja, joita piti löytää kuusi erilaista. Itselleen hahmon sai, kun löysi parin muistipelipöydästä. Parin löydettyä toinen puoli parista nostettiin omalle paikalle merkiksi löydetystä hahmosta ja toinen käännettiin nurin takaisin omalle paikalleen pelipöytään ja vuoro siirtyi seuraavalle. Pelissä oli täten mukana aina viisi samanlaista hahmokorttia ja yhteensä 30 korttia. Peli päättyi, kun ensimmäinen pelaaja oli löytänyt kaikki kuusi etsittäävää hahmoa. 

Se, että tämä Ryhmä Hau -peli tarjosi uuden tavan pelata muistipeliä, se tarjosi myös mahdollisuuden tehdä itse samantyylinen peli. Jos tätä muistipelityyppiä haluaa pelata, pitää valita ensin teema, mistä kortit muodostetaan. Teemana voi olla esimerkiksi supersankarit, eläimet tai vaikka kasvit. Valitusta aiheesta etsitään tai luodaan esimerkiksi piirtämällä kortit. Jos etsittäviä erilaisia hahmoja on neljä ja halutaan, että neljä henkilöä pelaa peliä tarvitaan viisi kopioita jokaisesta hahmosta eli yhteensä 20 korttia. Kopioitavien korttien määrä liittyy pelaajien määrään, eli niitä pitää olla yksi enemmän kuin pelaajia, jotta jokainen voi löytää parin. Esimerkiksi neljä pelaajaa ja viisi hahmoa, tarkoittaa 25 korttia.

Muita Muistipelivaraatioita

Noo-muistipeli:

Jokainen pelaaja saa kääntää vuorollaan yhden pelissä olevan kortin esiin pelipöydälle (kortti käännetään samaan paikkaan esiin). Kortit jätetään esille kääntämisen jälkeen.  Jos pöydällä on jo esiin käännetyn kortin pari näkyvillä, pelaaja saa parin itselleen, mutta vuoro siirtyy seuraavalle.

Muistipeli vastakohdilla

Vastakohta - muistipelissä ei ole kahta samaa korttia, vaan parin muodostavat vastakohdat esim. kylmä jäätelö ja kuuma aurinko. Pelaajan pitää täten muistaa ja yhdistää asioista eli osata vastakohdat ja muistaa, mistä ne löytyvät.

Etsi pari

Etsi pari – muistipeliä voi pelata monella tapaa. Yksi tapa on jakaa muistipelikorttien parit kahteen eri pinoon. Toinen pino sekoitetaan pelipöydälle ja toinen pino jaetaan tasan pelaajien kesken. Pelaajilla on näin ollen toinen pari kädessä ja toinen on piilossa pöydällä. Pelissä käännetään vuorotellen yksi kortti esiin ja kääntänyt pelaaja tarkistaa, onko hänellä sille kortille paria. Jos on hän saa parin itselleen. Jos ei, kortti käännetään nurin takaisin pöytään ja on seuraavan pelaajan vuoro nostaa yksi kortti esiin. Se jolta kortit loppuvat ensin kädestä, on voittaja.

Etsi pari – peliä voi pelata myös joulukorttien puolikkailla, jolloin toinen puoli korteista levitetään lattialle, saliin tms. tilaan ja pelaajat pyrkivät mahdollisimman nopeasti löytämään omat parinsa tilasta. Nopein voittaa.

Etsi pari peliä voidaan pelata ilman voitto-elementtiäkin esimerkiksi siten, että toinen osa parista on piilotettu tilaan ja aikuisella on toinen osa pareista ja lapset saavat yhden parin kerralla esittäväksi. Kun pari on löytynyt tilasta, lapsi saa uuden aikuiselta.

Heitä noppaa

Muistipeleissä voi käyttää myös noppaa. Heittämällä noppaa ennen omaa vuoroa määritetään, montako korttia saa kääntää muistipelissä esiin. Muistaminen on tärkeää, etenkin jos saa vain numero yhden nopasta. Se vaatii myös jo vähän miettimistä, mikä kortti kannattaa nostaa. Kääntämällä puolestaan kuusi, voi saada montakin paria nostettua. Noppa-muistipelissä, pelivoro menee seuraavalle, kun on nostanut nopan määrittämän määrän kortteja. 

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa ja liittyä materiaalipankkiin?

Lelut ostoskoriin

"Lelut ostoskoriin"  on muunnelma "myrkkysieni" - leikistä,  joten ei hätää, emme ole kehoittamassa ketään leluostoksille. "Lelut ostoskoriin"  - leikissä tutkitaan erilaisia leluja ja niiden ominaisuuksia. Sen avulla voidaan harjoitella eri käsitteitä ja sanallista ilmaisua sekä harjoitella matemaattisia valmiuksia.

Leikkiin tarvitaan leluja, jotka voivat olla esimerkiksi lasten suosikkileluja yksiköstä. Valitsemalla suosikkileluja leikkiin voidaan samalla saada tietoa lasten näkemyksistä yksikön leluja kohtaan. Lelut voivat olla myös lasten omia kotoa tuomia leluja tai aikuisen pedagogisin perustein valitsemia leluja esimerkiksi käsitetävään teemaan liittyviä leluja tai miksei myös vaikkapa soittimia. Lelujen lisäksi tarvitaan numerokortteja ja jokin ostoskoriksi kelpaava esine kuten kori tai kauppakassi. Numerokorttien numerot riippuvat siitä, mitä leikin avulla halutaan numeroiden osalta harjoitella. Perusversiossa tarvitaan ne numerot, jotka vastaavat lelujen lukumäärä eli jos leluja on viisi, tarvitaan numerot yhdestä viiteen.

Leikin kulku: Lelut asetetaan lattialle leikkijöiden keskelle kaikkien näkyville. Tarkistetaan että leikissä on mukana oikeat lukumääräkortit laskemalla lelut ja merkitsemällä lelut yksi yhteen vastaavuutta mallittamalla numerokorttien kera, eli jokaisen lelun viereen tulee yksi kortti (numerojärjestyksessä). Kun ollaan varmoja että oikeat numerot ovat  leikissä,  voidaan aloittaa leikki.

Leikkijöistä valitaan yksi, joka on ostaja ja hän poistuu hetkeksi tilasta ostoskorinsa kanssa. Tilaan jääneistä leikkijöistä, kauppiaista, valitaan yksi,  joka valitsee yhden numerokortin. Kortti näytetään kaikille tilassa oleville kauppiaille ja nimetään luku. Loput kortit kerätään myös pois. Tämän jälkeen kauppa on auki ja ostaja saa tulla. Ostaja saa ostaa, eli ottaa omaan koriinsa niin monta lelua kuin nostetun numeron arvo on eli jos numero on ollut kolme, ostaja saa ottaa kolme lelua, jonka jälkeen muut huutavat kauppa on kiinni. Tilassa olevat kauppiaat toki koko ajan laskevat ääneen ostoksia eli kun he ovat sanoneet ääneen kolme, pitää perään huutaa nopeasti kauppa on kiinni! Ostajalle näytetään valittu numero myös ja tarkistetaan ostokset. Viimeinen ostos jätetään esille ja siitä voidaan käydä keskustelua ennen kuin lelu poistuu kaupan valikoimasta sivuun. Jos lelu on jonkun oma, voi omistaja kertoa siitä halutessaan jotain muille ja näin voidaan vahvistaa sanallista ilmaisua. Tai voidaan tutkia lelun ominaisuuksia tai miettiä mikä tekee siitä suosikkilelun. Joka kierroksella leikissä viimeinen lelu poistetaan ennen seuraavaa kierrosta, joten lelujen määrä vähenee aina ja myös lukumääräkortit pitää tarkistaa, jotta oikeat luvut ovat mukana. Kierroksia voidaan tehdä muutama tai sitten niin kauan kuin myytäviä leluja riittää. Leikki sopii näin  ollen myös siirtymäleikiksi esimerkiksi ulos tai syömään.

"Lelut ostoskoriin" - leikin avulla voidaan harjoitella erilaisia matemaattisia valmiuksia. Numeroiksi voidaan valita parittomat tai parilliset numerot. Leikkiin voidaan ottaa vain esimerkiksi numerot 1-3. Jos lapsilla on haasteita lukujonon vakiintumisessa esimerkiksi alueella 3-6, voidaan nämä luvut valita mukaan leikkiin. Jos lelujen poistaminen aiheuttaa ongelmia, niin toki lelut voi palauttaa kauppaankin, sekin kertoo kasvattajalle jotain leluista ja lapsista. Isompien lasten kanssa myös valitsematta jääneet numerot voidaan esille, jolloin ostajan pitäisi päätellä itse ensin montako lelua voi ostaa. Leikkiä voi siis varioida ryhmän tarpeisiin.

Miettikää,  mikä olisi paras vaihtoehto omalle ryhmälle tästä leikistä ja rohkeasti kokeilemaan!

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?

Vihattu, rakastettu - lelupäivä

Joulun jälkeen huomaa miettivänsä, miten joulua pitäisi käsitellä varhaiskasvatuksessa. Samalla huomaa kuinka rutinoituneesti asiaa ajattelee ja miettii, miten aikaisemmin on asiaa käsitelty, vaikka uusi vasu rohkaisee kokeilemaan uutta.

Vanha kaava takaraivossa vaatii joululahjojen ja rakettien käsittelyä, vaikka kaikki eivät välttämättä edes vietä joulua ja ole saaneet lahjoa tai eivät ole nähneet raketteja. Lahjat puolestaan vievät ajatukset lelupäiviin ja niihin liittyviin haasteisiin ja harmaat hiukset lisääntyvät. Lelupäivät eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Ei ainakaan, jos niistä ei ole sovittu yhdessä kasvattajien, lasten ja huoltajien kanssa.

Mistä lelupäivien vietossa pitäisi sopia? Varhaiskasvattajien pitäisi luoda yhteiset pedagogiset linjat lelupäiville:  Miksi lelupäivää vietetään? Miten lelupäivää vietetään? Mitä lelupäivä sisältää? Onko lelupäivä esimerkiksi sitä varten että lapset esittelevät lelujaan vai siksi että lasten leikki- ja sosiaaliset taidot kehittyisivät? Vietetäänkö lelupäivää joka päivä vai tiettyinä määriteltyinä päivinä? Onko lelupäivä pyhitetty lasten leikkitaitojen harjoitteluun aikuisten tukemina? Onko se lasten omaa vapaata leikkiä ? Sisältääkö lelupäivä erilaisia pedagogisia sisältöjä?

Kasvattajien omien näkemysten lisäksi pitää myös ottaa uuden vasun mukaisesti huomioon huoltajien ja lasten näkemykset. Huoltajilla voi olla hyvinkin vahvoja näkemyksiä lelupäivien vietoista, eivätkä ne aina ole kovin positiivisia. Jos asiaa on käsitelty esimerkiksi syksyllä vanhempainillassa, varhaiskasvattajien voi olla helpompi suhteuttaa pedagogiikkaansa näihin näkemyksiin. Osallisuus on vaikeasti hahmotettava asia, joten arkisten asioiden kautta lähestyminen kuten kysymällä huoltajien näkemyksiä lelupäivästä päästään myös osallisuuden jäljille ja saadaan laajempi näkemys lasten lelukäyttäytymiseen.  Näiden keskusteluiden kautta voidaan hahmotella aikuisten keskeisiä pelisääntöjä myös lasten leluille.

Aikuisten näkemysten lisäksi lasten näkemykset ovat olennaisia. Usein, kun lapsilta kysytään toiveita varhaiskasvatuspäivien sisältöihin, vastauksena on lelupäivä. Lapset siis toivovat lelupäiviä, joten niitä monin paikoin toteutetaan. Se, miten lelupäiviä toteutetaan ehkä vaatii pysähtymistä ja miettimistä.

Aikuiset ovat todennäköisesti tehneet omia sopimuksiaan lelupäivästä, mutta saavatko lapset tehdä omiaan ja kuinka paljon? Saavatko lapset olla mukana suunnittelemassa lelupäivää ja miten ja mitä he saavat suunnitella? Saavatko lapset suunnitella mitä leluja saa tuoda, mitä leikitään ja missä? Kuka ja mikä määrittää leikkiryhmät? Aikuinen,lelut vai kenties lapset neuvotellen aikuisen tukemana?

Jos sovitaan että leluja saa tuoda, kuka määrittää milloin niillä saa leikkiä?  Onko se aikuinen vai voidaanko siitä sopia yhteiset säännöt? Voiko lelu olla mukana aikuisen vetämissä pedagogisissa hetkissä, jos se ei häiritse muita lapsia ja auttaa lasta olemaan osa ryhmää? Toisaalta jos lelu häiritsee aikuisen pedagogiikkaa, onko pedagogiikassa silloin jotain muutettavaa?

Vaikka lelupäivä, voi aiheuttaa harmaita hiuksia niin huoltajille kuin varhaiskasvattajille, on aiheellista kysyä mitä lelupäivä  voi tuoda pedagogiikalle? Lelupäivien kautta voidaan lähestyä osallisuutta ja ottaa lapsia mukaan suunnitteluun. Jos leluja saa tuoda joka päivä, eikä se ole lelujen esittelyä, se voi tuoda jatkuvuutta lasten leikkeihin  kodista varhaiskasvatukseen ja toisin päin.  Jos aikuinen on aktiivisesti mukana vähintään havainnoimassa lasten leikkiä, siitä saa valtavasti materiaalia lapsen kehityksen tukemiseen. Leikki soveltuu kaikkien oppimisen alueiden toteuttamiseen, joten lelupäivää voidaan teemoittaa myös niiden kautta ja ottaa leluja mukaan oppimisprosesseihin.

Leikki on tunnustettu itseisarvona uudessa vasussa, joten se vaatii varhaiskasvattajien paneutumista siihen ja pelisääntöjen hahmottelua pedagogisin perustein ottaen huomioon huoltajien ja lasten osallisuuden.

Tiesithän, että voit seurata blogia myös Facebookissa?