Varhainen aika – varhaiskasvatusaika?

Blogin otsikko Varhaista aikaa viittaa aikaan ennen kouluikää ja oikeastaan aikaan ennen esiopetusta, sillä esiopetus irrotettiin omalla tavallaan varhaiskasvatuksesta vuonna 2015, kun se muuttui pakolliseksi. 

Onko varhainen aika sitten varhaiskasvatusaikaa? Tämä on kysymys, jota lapsiperheissä joudutaan miettimään? Kotihoito ja päiväkotihoito asetetaan usein vastakkain. Tarvitseeko lapsen osallistua hoitoon kodin ulkopuolella vai osaisivatko vanhemmat itse hoitaa lapsensa yhtä hyvin kuin ammattilaiset kodin ulkopuolella? Tämä on yksilöllinen ja perhekohtainen kysymys, joka jokaisen perheen täytyy ratkaista itse. Vielä mikään instituutio ei ole määrittänyt, että kaikkien varhaiskasvatusikäisten pitäisi osallistua ammattilaisten toteuttamaan varhaiskasvatukseen kodin ulkopuolella. Ajatuksia maksuttomasta, kaikkia koskevasta varhaiskasvatuksesta on kuitenkin heitelty jo jonkin aikaa ilmaan. Viimeisimpänä ajatuksia on esitetty varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekarttassa vuosille 2017–2030 (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/80221). 

Vaihtoehtoja kodin ulkopuoliselle varhaiskasvatukselle on olemassa kuitenkin useita, ei vain päiväkotihoitoa. Eri kunnissa on eri laajuuksin tarjolla päiväkotihoitoa, perhepäivähoitoa sekä erilaisia avoimen varhaiskasvatuksen muotoja kuten kerhoja. Kunnallisten toimijoiden lisäksi on yksityisiä ja kolmannen sektorin toimijoita. Monilla seurakunnilla on pitkään tehtyä lasten kerhotoimintaa. Näitä kaikkia varhaiskasvatusmuotoja velvoittavat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 1.8.2017 alkaen (http://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf). Tavoitteellista ja suunnitelmallista kasvatusta on täten monipuolisesti tarjolla ja toiminnan laatua ja toteutumista arvioidaan jatkossa.

Miksi päiväkotitoiminta ja kodin kasvatus asetetaan sitten vastakkain? Miksi niitä arvo-kilpailutetaan keskenään? Selityksiä on varmasti monia. Katsaus historiaan antaa yhden näkökulman. Nykyisten päiväkotien historian alkumetreillä teollistuvassa yhteiskunnassa lapset tarvitsivat suojaa ja turvaa, kun vanhemmat olivat töissä. -70-luvulla säädettiin päivähoitolaista, jonka kaiku antaa tänäkin päivänä ymmärtää että varhaiskasvatus olisi työllisyyspoliittinen toimi, jolla vanhemmat saadaan töihin. 2010-luvulla kuitenkin puhutaan varhaiskasvatuksesta, jonka tehtävä ei ole toimia vain työvoimapoliittisena elimenä, vaan olla myös muun muassa tasa-arvon, tasavertaisuuden, sosio-ekonomisten erojen tasoittaja sekä koulutuspoliittinen elin. Arkikeskusteluista käy hyvin ilmi, että varhaiskasvatuksella ei vielä ole yhteiskunnassamme vakiintunutta, arvostettua statusta tai yhteistä ymmärrystä asiasta. Toisaalta myös kotiäiteys tai –isyys ei ole suuressa yhteiskunnallisessa arvostuksessa. Tässä taistelua siis käydään kahden ei-arvostetun asetelman välillä. En tiedä voiko kumpikaan voittaa, mutta molempia voi ja pitää arvostaa!