Ryhmävasut

Ryhmävasujen kohtalo on ollut monin paikoin se, että ne on täytetty, mutta ei käytetty. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen ohjeissa kehotetaan, että suunnitelmat otetaan kaapista käyttöön (kts. Uudistuva lapsen vasu). Ryhmävasun kohdalla ohjaisin samaan.  Uuden varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta katsottuna ryhmävasu on arjen tasolla keskeinen työväline yhteisen pedagogisen näkemyksen konkretisoinnissa, pedagogiikan arvioinnissa ja kehittämisessä. 

Ryhmävasussa konkretisoituu se, miten yksiköissä ryhmät tekevät varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin kirjatut asiat arjessa: ”Näin me toteutamme”. Teot sanallistetaan ryhmävasuun, joten ja jotta toimintaa voidaan arvioida. On hyvä huomata, että ryhmävasu on myös ohje sijaiselle toiminnasta.

Tarkoituksena ei ole kirjata ryhmävasuun vain olemassa olevia asioita vaan myös tavoitteita, jotka osaltaan ohjaavat toiminnan kehittämistä ja muistuttaa lapsiryhmän tavoitteista, yksilöllisistä ja yhteisistä. Konditionaalit – isi – tulisi, pitäisi jne. eivät kuitenkaan kuuluu ryhmävasuun. Se ei ole toivekuvan esittämistä vaan toimintaa ohjaavaa tekstiä: ”Näin teemme”. 

Ryhmävasua tehtäessä rinnalla kulkee valtakunnallinen, paikallinen, yksikkökohtainen ja lapsikohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat. Ryhmävasua ei voi laatia käyttämättä pohjalla valtakunnallista tai paikallista vasua eikä poimimatta asioita lapsiryhmästä ja lasten vasuista. Ryhmävasujen pitää olla sisällöllisesti samassa linjassa valtakunnalliseen tai paikalliseen vasuun, jolloin kasvattajat voivat kohta kohdalta vastata vasussa esitettyihin asioihin kuten arvoihin, toimintakulttuuriin, laaja-alaiseen oppimiseen, yhteistyökäytäntöihin jne.

Ryhmävasun tärkein tehtävä on auttaa kasvattajia suunnittelemaan, arvioimaan ja kehittämään työtään valtakunnallisen vasun suunnassa ja pohjalta. Ryhmävasun sisältöä pitää työstää, mieluiten pala palalta, jotta se vastaa todellisuutta ja oikeita tavoitteita. On hyvä muistaa, että ryhmävasun teko on prosessi. Se ei ole hetkessä valmis ja valmistuttuaan siihen palataan, korjataan, kirjataan, arvioidaan, kehitetään. Keskeistä ryhmävasun tekemisessä on ryhmän kasvattajien yhteinen keskustelu ja yhteisistä toimintaperiaatteista sopiminen. Oman ryhmän ryhmävasu voi ja on suositeltavaa luettaa toisilla, jotta siihen saa perspektiiviä. Hyvä kysymys ryhmävasua tehtäessä on: ”Onko se uuden vasun mukainen?”

Yksin työtä tekevien esimerkiksi perhepäivähoitajien kohdalla pitää miettiä, millainen prosessi ryhmävasu on. Voidaanko heille tarjota keskustelufoorumeita toisten perhepäivähoitajien kanssa ja antaa mahdollisuus peilata omia ajatuksiaan toisten kanssa? Ja miten perhepäivähoitajille taataan lastentarhanopettajien tuki lasten vasujen tekoon? Tämä on myös mietittävä samassa prosessissa. 

Ryhmävasujen myötä ryhmien pedagogisen keskustelun ja pedagogisen kirjaamisen pitäisi lisääntyä. Sen pitäisi auttaa myös uuden varhaiskasvatussuunnitelman sisäänajoa, koska ryhmävasua peilataan siihen ja vain vasun suuntaiset asiat kirjataan. Myös asioihin palaaminen helpottuu, kun ne on kirjattu ja niitä voidaan arvioida sekä kehittää.


Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa on seurattavissa myös Facebookissa!