Leikki on maailman vanhin ja paras opetusmenetelmä. Leikittäessä
opitaan erilaisia taitoja, kehitetään havainnointikykyä ja mielikuvitusta, harjoitellaan sosiaalistavuorovaikutusta, koetaan elämyksiä. Leikki virkistää, viihdyttää ja keventää
tunnelmaa. Leikillisyys vapauttaa ilmapiiriä ja tuottaa mielihyvää. Leikki on
lapselle ominainen toimintamuoto. Leikki on mielentila, jossa on tilaa
mielikuvitukselle ja vapaalle assosiaatiolle: leikissä kaikki on mahdollista.
Miksi pitäisi leikkiä?
On todettu, että kaikki lapset eivät saavuta niin sanottua
kypsän leikin vaihetta, jossa leikitään pitkäkestoisesti juonellisia
kuvitteluleikkejä, joissa neuvotellaan rooleista ja viedään leikkiä yhdessä
eteenpäin. Selityksiä tälle ilmiölle on haettu ruutuajasta, hektisestä elämänrytmistä
ja tylsien hetkien puutteesta. Jos nämä ovat selittäviä tekijöitä, niin
varhaiskasvatus on oiva paikka harjoitella leikkitaitoja vähäisellä ruutuajalla
(iPadit, tietokoneet ym. tieto- ja viestintäteknologiset laitteet kuuluvat
toki osana myös varhaiskasvatukseen), tylsien hetkien luomisella ja ajan antamisella
leikille. Vaikka kypsän leikin tavoittelu on tärkeää lapsen kehitykselle,
jokainen leikin laji on tärkeä, eikä yksi korvaa toista. Erilaiset leikit
tuottavat eri tavoin mielihyvää leikkijälle. Ja leikki ei ole myöskään vain
lasten juttu, vaan myös aikuiset leikkivät ja hyötyvät leikkimisestä.
Aikuinen leikeissä
Leikki on ihmiselle luontaista, mutta ei synny tyhjiössä.
Jokainen lapsi ja aikuinen osaa leikkiä omalla tavallaan, kun vain siihen on
tilaisuus. Leikin laatu ja muoto ovat erilaisia eri yksilöillä eri aikoina ja
eri paikoissa.
Oletko pysähtynyt miettimään, miten käytät omia
leikkitaitojasi ja millaiset leikkitaidot sinulla on? Jos lapsella on
haasteita leikissä, hän tarvitsee aikuista mukaan, aikuista, joka uskaltaa
käyttää omia leikkitaitojaan. Aikuisen rooli leikeissä voi monenlaista.
Aikuinen voi olla aktiivisessa roolissa ja havainnoida leikkiä, olla kanssaleikkijä,
leikin rikastuttaja tai yhteisöllisyyden rakentaja. Aikuinen voi valita myös passiivisen
roolin, jolloin hän helposti muuttuu leikin rajoittajaksi ja määrittäjäksi
etäältä. Aktiivinen aikuinen ei ole leikin dominoija, leikki on
lasten ja lapset johtavat sitä, mutta aikuinen kannattelee leikkiä, pitää huolta
sosiaalisista suhteista ja tukee tasavertaista sosiaalista vuorovaikutusta. Aikuinen
voi tarjota leikkiin uusia rooleja, käänteitä, elementtejä, jotta siinä on
kaikille leikkijöille tilaa ja mahdollisuuksia harjoitella taitojaan.
Olemalla aktiivisesti leikissä mukana, aikuinen oppii
tuntemaan lapset syvällisemmin kuin passiivisesta määrääjän ja rajoittajan roolista.
Leikissä mukana oleminen paljastaa aikuisille, mistä lapset oikeasti pitävät ja
mistä syistä, mitä taitoja lapsilla on ja mitä pitää yhdessä harjoitella lisää.
Aktiivisesti mukana olemalla voidaan lapsille löytää erilaisia tapoja olla
leikissä tai päästä leikkiin mukaan. Lapsi, joka pitää piirtämisestä voidaan
ottaa mukaan leikkiin rekvisiitan valmistajana. Hän voi esimerkiksi taiteilla jäätelöitä
kioskiin myytäväksi. Liikunnalliset ja liikkuvat lapset voidaan osallistaa etsimään
leikkiin tarvittavia välineitä esimerkiksi aarrekarttojen avulla tai etsimällä
piilotettuja aarteita tai vaikkapa avaimia ympäristöstä. Nämä juonelliset
roolileikit voidaan jälkikäteen myös kirjoittaa puhtaaksi, omaksi tarinakseen
ja vahvistaa entisestään lapsen oppimista eri oppimisen alueilla. Aikuisten
tehtävänä varhaiskasvatuksessa onkin tarjota leikin mahdollisuuksia ja luoda turvallista,
leikkisää ilmapiiriä.
Aikuisten leikillisyys
Aikuisetkin tarvitsevat leikkejä ja leikillisyyttä. Leikki
on osana ihmisenä olemista. Mielikuvituksen kautta voimme pohtia eri vaihtoehtoja
ja luoda uutta, ratkaista ongelmia. Leikit ovat osa aikuisten sosiaalista maailmaa.
Leikillisyydellä voidaan luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tyydyttää
sosiaalisen kuuluvuuden tunteen tarvetta. Leikkimällä ja rooleja ottamalla
voidaan kehittää aikuistenkin havainnointikykyä, tehdä oivalluksia ja kokea
onnistumisen hetkiä. Leikkejä käytetään aikuisillakin tutustumiseen, viihdyttämiseen,
tunnelman keventämiseen ja oppimiseen. Eri tilanteisiin ja tarkoituksiin
soveltuvat eri leikit. Monissa koulutuksissa ja palavereissa käytetään hyväksi
leikkiä.
Miksi aikuisten on vaikea leikkiä?
Sosiaalisen ympäristön ymmärtämisen laajentuminen on yksi
selittävä tekijä, miksi aikuisten on vaikea leikkiä. Nolatuksi tulemisen pelko
ja sosiaalisten kasvojen menettämisen pelko ovat yksi selittävä tekijä. Ne, jotka
ehkä leikkisivätkin voivat myös olla jumissa leikkien suhteen. Samat leikit kyllästyttävät,
eikä uusia kokeilemisen arvoisia leikkejä tunnu löytyvän. Ajatus ”miksi on aina
pakko leikkiä” voi myös tulla mieleen. Leikkimättömyys voi johtua myös
innostamisen puutteesta - leikin mielekkyys on kadonnut.
Leikkiminen voi olla myös vaikeaa, jos siitä on etääntynyt ja
muut asiat ovat ehkä korvanneet perinteiset leikit. Helppo resepti onkin
miettiä, mitkä leikit olivat itselle tärkeitä lapsuudessa. Mitkä olivat ilon
hetkiä leikkiessä. Paluu vanhaan, omiin hyviin muistoihin saattaa innostaa
uudestaan leikkiin. Mummolan vintit ja niiden aarteet ovat olleet kestosuosikkeja
lapsilla. Oudot tavarat ja niiden käyttötavat viehättävät sekä tarinat niistä: Napit,
helmet, hatut, vanhat puhelimet…Myös ”romulaatikot” tai vierailut yksiköiden ”askartelu-
tai roolivaatevarastoihin” voivat kirvoittaa uusia leikki-ideoita ja olla
lapsille elämys. Tämä vaatii toki heittäytymistä, mutta varhaiskasvatussuunnitelman
perusteet korostaa leikkiä, joten tähän on lupa ja oikeastaan velvoite työntekijöillä.
On myös hyvä muistaa, että ”vanhan ajan ” -leikit ovat perinteen välitystä.
Miten kehittää aikuisena omia leikkitaitoja?
Jos leikkiminen tuntuu vaikealta, on hyvä pysähtyä pohtimaan,
miksi näin on. Koska leikki on varhaiskasvatuksen perusmenetelmä, jokaisen
pitää pystyä leikkimään. Mikäli leikkiminen tuntuu haastavalta itselle, on hyvä
luoda itselleen leikin kehittämisen portaat. Alimmalla rappusella on se tilanne,
missä on nyt ja x-määrän päässä tavoite tila hyvänä leikkijänä. X-määrän
määrittää alkutilanne ja kuinka kaukana leikkijä itse kokee tavoitteestaan
olevan. Rappusia nykytilan ja tavoitetilan väliin luodaan tarpeen mukaan, mutta
aina riittävän pieniä ja saavutettavia. Hiljaa hyvä tulee, mutta matkaa on
tehtävä. Yksilön oman tilanteen lisäksi tarvitaan myös sosiaalista tukea ympäristöstä
leikin kehittämiseen. Mahdollisen tiimin ja työyhteisön on myös sitouduttava
leikin kehittämiseen ja leikin tukemiseen työyhteisössä. Yksilöllisen
suunnittelun lisäksi tarvitaankin tiimin ja työyhteisön suunnitelma leikin toteuttamiselle
ja kehittämiselle. Tähän suunnitteluun voi soveltaa leikin kehittämisen
portaita, joissa alimmalla on huono leikki ja ylimmällä superleikki ja välissä
tavoiteportaita, miten superleikin tilaan päästään. Toinen tapa on määritellä
vuosikello tärkeistä leikkiin liittyvistä asioista ja tapahtumista. Kaikelle
kehittämiselle pitää myös luoda aika- ja arviointiraamit. Millä aikavälillä
tavoitellaan mitä ja kuinka, miten ja milloin prosessia arvioidaan?
Osaatko sinä arvioida omat leikkitaitosi? Missä olet hyvä ja
missä on kehitettävää?
Mitkä ovat tiimisi ja työyhteisösi leikkitaidot? Missä leikeissä
olette hyviä? Mitä pitäisi leikeissä kehittää?
Astuuko teillä leikki varpaille?
Millaiselta teidän omaehtoinen ja ohjattu leikki näyttää?
Millaisessa roolissa teillä lelut ja lelupäivät ovat?
Millaisia opetuksellisia leikkejä on teillä käytössä?
Täältä vielä leikkivinkkejä isoille ja pienille, aikuisille ja lapsille,
erilaisiin tilanteisiin:
*************************************************************************
Blogia voit lukea myös Facebookissa - Varhaista Aikaa - Varhaiskasvatuksen aikaa
************************************************************************
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Kaikki kommentit tarkistetaan.